ei vaan loppunut,pyynnöistä huolimatta,erosin lopulta.
Ja vaikka eroprosessi oli pitkä ja tuskallinen tässäkin tapauksessa,voin vain olla nyt helpottunut.
Ei mitään huolta siitä ihmisestä enää joka aiheuitti vuosikymmeniä jatkuvaa tuskaa ja huolta.
Nyt näen jutusta valoisan puolen,viimeinkin.
Ja vaikka eroprosessi oli pitkä ja tuskallinen tässäkin tapauksessa,voin vain olla nyt helpottunut.
Ei mitään huolta siitä ihmisestä enää joka aiheuitti vuosikymmeniä jatkuvaa tuskaa ja huolta.
Nyt näen jutusta valoisan puolen,viimeinkin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
nyt eli puolisoni petti vuosia ja aina kun sain selville asian hän vain vaihtoi toiseen kakkoseen.
Nyt minulle riitti ja haluan elää yksin. Nyt mies ei millään halua elää mukamas ilman minua ja haluaa jatkaa liittoa. Lupaa kaikenlaista, mitä aikaisemminkin, mutta nyt mukamas viisaampana ja tarkoittaa mitä sanoo. En usko enää. Onko mielestäsi enää vaihtoehtoakaan muuta kuin erota?
Odotan hetkeä, että pääsen lopullisesti hänestä eroon. Nyt vain tuskaa, ahdistusta sekä kipua. Milloin helpottaa?
oli niin paha olo vuosia ja vaikka toinen vanno rakkauttaan niin jatko salasuhdetta kaikesta huolimatta.
Minun kanssa ei halunnut edes matkustella mutta kylläkin salarakastajansa kanssa.
Kaikista törkeintä kun hän alkoi halveksimaan minua ja pilkkasi myös vertasi ns.parempiin.Eli olin hänelle nolla mutta hän olisi halunnu kulissit säilyttää,ei muuta.
Vuosia kesti ennekuin pääsin irti ja vuosia kesti erosta toipua mutta nyt on vaan valoa näkyvissä,viimeinkin.
Jälkeenpäin ihmettelen,rakastinko vai olinko riippuvainen kun kidutin niin kauan itseäni.
Mutta rakkautta se ei ollut varmaan kummankaan puolelta ja en sitä enää lopulta uskonutkaan koska teot ori erileisia kuin sanat.
Voimaa ja pitää arvostaa itseään ettei jää kenenkään poljettavaksi.
Erittäin suuri loukkaus on jo se kun salaa pitää rinnakkais-suhdetta.Se olikin se suurin syy eroon.
kelvannut muuhun kuin kodin hoitoon ja siellä kyllä rakastajaksi, mutta kun lähdettiin jonnekin muualle ihmisten ilmoille, niin minut jätettiin yksin jos jollain syyllä viettämään iltaani hänen hävitessään naisiensa kanssa.
Kaiken huippu vielä oli se, että vaikka hän itse aina petti minua ja minä onneton luotin ja odotin ja jopa jonkin aikaa hyväksyin nämä "yhteiset" illat ollen yksin, niin silti hän alkoi minua syyllistämään muista miehistä, joita itselläni ei ollut. Tämä meni jo niin pitkälle, että kävi jopa käsiksi ja uhkaili.
Nyt hän kaiken jälkeen, kun viimeisen kerran sain hänet kiinni haluaa jatkaa liittoamme muka muuttuneena. Enää en usko ja mielestäni ainoa vaihtoehto on erota, koska minulle on annettu niin paljon katteettomia lupauksia ja olen kärsinyt tästä todella paljon. Nyt tuntuu siltä, että helpompaa varmaan olisi elää yksin, kuin odotan taas sitä tunnetta, jota tunnen joutuneeni uudelleen petetyksi ja valehtelun kohteeksi sekä syyllistetyksi jos jostain.
Mielestäni miehelläni ei ole rakkautta kohtaani, vaan ehkä hän on jollain tavalla riippuvainen minusta ja tietenkin siksi, että pidän kodin huollosta yksin. Lisäksi ehkä omaisuus on toinen asia, jota hän ei haluaisi menettää.
Mitä ajattelet onko kaikista parasta minunkin katkaista vain suhde ja yritää yksin?
tein yksin päätöksen ja en edes puhunut mitään,sillä olin jo puhunut ihan tarpeeksi.
Ihan samaa koin eli tuota kiinnikäymistä kun tilanne meni kriittiseksi ja e ei ollutkaan ensimmäinen kerta.
Vaikka ajattelin että ei kannata erota kun oli jo ikääkin mutta aloin miettimään,on vain tämä elämä tässä ja näinko kestän enää.
Minä en kestänyt ja päätökseni näin jälkeenpäin oli ihan oikea.
Mietin vielä jälkeenpäin että ihan liikaakin kestin.
Toivon että päädyt ratkaisuun jonka tunnet itse sisälläsi vaikka vaikeaahan aina on erota vaikka parisuhde olisi kuin vaikea tahansa.
Kuitenkin olen sitä mieltä että kellään ihmisellä ei ole oikeutta kohdella toista kaltoin.
Itse en ainakaan en jaksanut olla vähättelyn kohde.
mitä minun pitää tehdä, mutta en tiedä vain miksi se on niin vaikeaa. Nytkin minua uhkaillaan, että jos jostain löytyy joku mies, niin saan katua, kun kodin rikon. Mielestäni minä en ole sitä kotia rikkonut, vaan hän, joka on vuosia minua pettänyt ja kaltoin kohdellut.
Olen aina luottanut ja rakastanut, vaikka aavistanut olen jos jotain. Siksi tämä kaikki on niin vaikeaa. Tuntuu, että silti haluan aloittaa uuden elämän jossain muualla, kun jatkaa tätä vanhaa tietäen, että luottamukseni taas vuosien päästä viimeistään rikotaan. En halua enää jäädä odottamaan sitä, joka varmasti tulee. Mielestäni se ei enää ole odottamisen ja yrittämisen arvoista. Mielestäni ihmiseen, joka on jo monesti pettänyt luottamukseni ei voi muuttua hetkessä, kuten sanoo.
Miksi vain on niin vaikeaa päästää irti (en ole ihmisriippuvainen) ja todeta tilanne, vaikka tämän jo tietääkin? Miksi on vaikea jättää ja lähteä lopullisesti ajatellen, että se ei ole oma syyni? Miksi aina pitää odottaa toisesta positiivista ja toivoa, että hän olisi muuttunut? Mikä tekee tämän niin vaikeaksi?
prosessi on ero ja kun se ei ole ero vaan ihmisestä vaan kaikki muuttuu.
Mutta en itse ainakaan ollut onnellinen siinä psrisuhteessa jossa eli ja eroa mietin vuosia eli vaikea ratkaisu.
En kellekkään anna neuvoa että pitää erota, sillä se on lopulta päätettävä ihan itse että ottaa vastuun näin myös, eikä tule syyttelyjä myöhemmin.
Kun itse tietää lopulta kuitenkin,mikä on se oikea ratkaisu.
Voimaa ja paljon!
ps.
Kaikesta selviää lopulta,näin kävi minullekkin.
jos uskottelee että kaikki on niin helppoa eli mitäs jos toinen pettää mutta?
kun joutuu petetyksi sitten vasta tietää totuuden eli pahemmin ei voi toista loukata ja jos parisuhde jatkuu se ei ole enää entisellään.