Kysymys n. 40 v naisille

Eipä olla sitten tavattu kun noin ajattelet
ettei löydy. Mitähän uroita kohdallesi on oikein sattunut. Jos mulla menee kolme vuotta niin unohdan koko jutun. Sulla ainakin riittää taistelutahtoa. Täytyy hattua nostaa.
Nettideittailussa on se huono puoli että lisätutkimuksia täytyy tehdä aika kauan ennen kuin saa edes perusteet selville ja karikkoja riittää kun suhteen alkaminen saattaa kestää kauan. Eikö tosiaan muuten ole tullut kohdalle sopivia vai onko vaikeutena joku tuntematon tekijä. Olis ihan kiinnostavaa tietää toi naisen näkökulma. Minä itse olen yhden naisen mies enkä
oikein ymmärrä miksi minun faksi on ollut heikko
tuon kertomasi perusteella täytyy olla joku muu tekijä. Peiliin olen kyllä katsonut ja tarkkaan, mutta en vielä ole keksinyt missä vika jos
ei etsivät löydä toisiansa. mies 41v. Se on totta että tunteiden tuhlaus on raastavaa siksi sanonkin että olet jaksanut ihmeen pitkään. Ja on selvä että vaatimukset kasvaa kun on ensin tyytynyt vähän huonompaankin. Sitä antaa itsestään niin paljon ja takaisin ei saa kuin lämmintä kättä jos sitäkään. Tottakai vaikutus on se ettei haluakkaan enää kompromisseja vaan täydellisen ihmisen mitä ei edes ole. Minun mielestä pitäisi pystyä ajattelemaan että on olemassa joku johon rakastuu ihmisenä, eikä valittuna ostoksena. Jos tuijottaa vikoihin niin ei ole ketään joka pystyy vastaamaan siihen.
Kokonaisuus on mielestäni ainoa joka ratkaisee ei jokin yksityiskohta. Pitäisi osata tulkita ihminen kokonaisena yksikkönä. Se että miehet ei ehkä etsi seuraa vakavissaan johtuu mielestäni siitä että edelliset kokemukset naisista on ollut huonot ja eivät halua enää samaa virhettä.
Joten he ovat tosissaan, mutta jopa he haluavat heitä kohdeltavan hyvin. Tietysti riittää ihmisiä jotka eivät pysty enää sitoutumaan syystä tai toisesta, mutta kai jokaisen on päätettävä haluaako suhteen joka alkaa hyvin vai sellaisen joka on taistelua alusta katkeraan loppuun. En voi tietää millaisia kavereita olet tavannut, mutta minunlaista et ainakaan ole.

En osaa tähän muuta kertoa Toivon sinulle kuitenkin parempaa onnea deittailussa.

jappinen309 kirjoitti:

Eipä olla sitten tavattu kun noin ajattelet
ettei löydy. Mitähän uroita kohdallesi on oikein sattunut. Jos mulla menee kolme vuotta niin unohdan koko jutun. Sulla ainakin riittää taistelutahtoa. Täytyy hattua nostaa.
Nettideittailussa on se huono puoli että lisätutkimuksia täytyy tehdä aika kauan ennen kuin saa edes perusteet selville ja karikkoja riittää kun suhteen alkaminen saattaa kestää kauan. Eikö tosiaan muuten ole tullut kohdalle sopivia vai onko vaikeutena joku tuntematon tekijä. Olis ihan kiinnostavaa tietää toi naisen näkökulma. Minä itse olen yhden naisen mies enkä
oikein ymmärrä miksi minun faksi on ollut heikko
tuon kertomasi perusteella täytyy olla joku muu tekijä. Peiliin olen kyllä katsonut ja tarkkaan, mutta en vielä ole keksinyt missä vika jos
ei etsivät löydä toisiansa. mies 41v. Se on totta että tunteiden tuhlaus on raastavaa siksi sanonkin että olet jaksanut ihmeen pitkään. Ja on selvä että vaatimukset kasvaa kun on ensin tyytynyt vähän huonompaankin. Sitä antaa itsestään niin paljon ja takaisin ei saa kuin lämmintä kättä jos sitäkään. Tottakai vaikutus on se ettei haluakkaan enää kompromisseja vaan täydellisen ihmisen mitä ei edes ole. Minun mielestä pitäisi pystyä ajattelemaan että on olemassa joku johon rakastuu ihmisenä, eikä valittuna ostoksena. Jos tuijottaa vikoihin niin ei ole ketään joka pystyy vastaamaan siihen.
Kokonaisuus on mielestäni ainoa joka ratkaisee ei jokin yksityiskohta. Pitäisi osata tulkita ihminen kokonaisena yksikkönä. Se että miehet ei ehkä etsi seuraa vakavissaan johtuu mielestäni siitä että edelliset kokemukset naisista on ollut huonot ja eivät halua enää samaa virhettä.
Joten he ovat tosissaan, mutta jopa he haluavat heitä kohdeltavan hyvin. Tietysti riittää ihmisiä jotka eivät pysty enää sitoutumaan syystä tai toisesta, mutta kai jokaisen on päätettävä haluaako suhteen joka alkaa hyvin vai sellaisen joka on taistelua alusta katkeraan loppuun. En voi tietää millaisia kavereita olet tavannut, mutta minunlaista et ainakaan ole.

En osaa tähän muuta kertoa Toivon sinulle kuitenkin parempaa onnea deittailussa.

"Se on totta että tunteiden tuhlaus on raastavaa siksi sanonkin että olet jaksanut ihmeen pitkään. Ja on selvä että vaatimukset kasvaa kun on ensin tyytynyt vähän huonompaankin. Sitä antaa itsestään niin paljon ja takaisin ei saa kuin lämmintä kättä jos sitäkään."

Kiitos tuosta. Juuri noin minulle on käynyt. Harva kai uskoo, kun sanon(eli joku netissä väittää jotakin) olevani hyväluonteinen, enkä laisinkaan pinnallinen/materialistisia arvoja painottava ihminen. Olen tunneihminen, ja "vihreänä", täysin kokemattomana nettideittailijana(olin
ollut lähes 10 vuotta uskollisesti saman miehen kanssa, ja sillä aikaa maailma/parisuhteen etsiminen olikin siirtynyt nettiin) en osannut varoa pelimiehiä/sitoutumiskyvyttömiä, joita netti on pullollaan. Luulin että pinnallinen ihastus, joka todellakin vaikutti molemminpuoliselta, johtaisi seurusteluun(näin se minun nuoruudessani oli). Mutta ei, mies katosi seksiä saatuaan. Tai jos ei saanut, muutaman kerran tapaamisen jälkeen. Moni myös sanoi, että haluaisi "panosuhteen" kanssani. Kävi myös niin, että kun olin itse ihastunut johonkin "tunteella", anteeksi nyt vain; rumaan, alkoholiongelmaiseen tms. "huonoon valintaan", niin tämä mies osoittautui kuitenkin pelimieheksi. Kun olin itkenyt sydänsuruni ja tajunnut minkälaiseen retkuketkuun olin ihastunut, en voinut ymmärtää mikä noita miehiä vaivaa, kun ei heille mikään riitä/kelpaa. Olen muidenkin kuin itseni mielestä ok-näköinen, ainakin lähes täysjärkinen ja asiani hoitava. Mitään alko-ongelmaa tms ei ole. Kun siis mielestäni kerta toisensa jälkeen jouduin - anteeksi taas ikävä ilmaisu; "omaa tasoani alemman" miehen kusettamaksi, nostin pitkän itsetutkiskelun jälkeen rimaa niin korkealle, että miestä on nyt todella vaikea löytää. En minä etsi mitään ihmettä, vaan aivan tavallista, kunnollista miestä jonka kanssa synkkaisi. Ei vaan löydy.

Kyllä minä yhä, kaikesta huokimatta osaan rakastaa, olen yhä (liiankin) avoin, ja luotan ihmisten hyvyyteen. Tuntuu vain surulliselta, että tuhlasin tunteitani aivan väärille miehille, enkä nyt enää jaksa etsiä sitä kilttiä ja kunnollista miestä, joka vilpittömät tunteeni ansaitsisi.

Ikävä tosiasia on se, että surullisen monella netissäkin tapaamallani miehellä tuntuu olevan alko tms. ongelmia. Tai sitten syystä tai toisesta sitoutumiskyvyttömyyttä. Olen toki tavannut muutaman "kunnollisen oloisen" miehen, mutta niistä ei ole syntynyt mitään. Ja näistäkin miehistä kaksi haukkui/arvosteli alusta asti ex-vaimoaan. Olivat katkeria erosta. Katkera saa olla, etenkin jos on syytä, mutta ei ole korrektia aloittaa tutustuminen uuteen naiseen puhumalla koko ajan entisestä..

En enää etsi aktiivisesti miestä, olen luovuttamassa, vaikka se kipeää tekeekin. Ja joku mies menettää mahdollisuuden saada kiltti ja uskollinen nainen. Pelimiehet tekivät tehtävänsä kolmessa vuodessa. Jos aktiivisemmin haluan miehiä katsella, teen sen baareissa tai maitokaupassa. Silmät ovat sielun peili, sanotaan. Silmiä ei näe netissä. Ja humalakäyttäytyminen kertoo ihmisestä paljon! Baarissa huonosti humalassa käyttäytyvä mies ei takuulla ole minun mieleiseni mies. Ja, tärkeää on myös se, että livessä mies näkee minut heti, ja joko pitää ulkonäöstäni tai ei. Eipähän tule masentavia yllätyksiä, kuten netissä sovituilla sokkotreffeillä joskus...puolin jos toisin.

Että tällainen tapaus.

vai tuuripeliä? kirjoitti:

"Se on totta että tunteiden tuhlaus on raastavaa siksi sanonkin että olet jaksanut ihmeen pitkään. Ja on selvä että vaatimukset kasvaa kun on ensin tyytynyt vähän huonompaankin. Sitä antaa itsestään niin paljon ja takaisin ei saa kuin lämmintä kättä jos sitäkään."

Kiitos tuosta. Juuri noin minulle on käynyt. Harva kai uskoo, kun sanon(eli joku netissä väittää jotakin) olevani hyväluonteinen, enkä laisinkaan pinnallinen/materialistisia arvoja painottava ihminen. Olen tunneihminen, ja "vihreänä", täysin kokemattomana nettideittailijana(olin
ollut lähes 10 vuotta uskollisesti saman miehen kanssa, ja sillä aikaa maailma/parisuhteen etsiminen olikin siirtynyt nettiin) en osannut varoa pelimiehiä/sitoutumiskyvyttömiä, joita netti on pullollaan. Luulin että pinnallinen ihastus, joka todellakin vaikutti molemminpuoliselta, johtaisi seurusteluun(näin se minun nuoruudessani oli). Mutta ei, mies katosi seksiä saatuaan. Tai jos ei saanut, muutaman kerran tapaamisen jälkeen. Moni myös sanoi, että haluaisi "panosuhteen" kanssani. Kävi myös niin, että kun olin itse ihastunut johonkin "tunteella", anteeksi nyt vain; rumaan, alkoholiongelmaiseen tms. "huonoon valintaan", niin tämä mies osoittautui kuitenkin pelimieheksi. Kun olin itkenyt sydänsuruni ja tajunnut minkälaiseen retkuketkuun olin ihastunut, en voinut ymmärtää mikä noita miehiä vaivaa, kun ei heille mikään riitä/kelpaa. Olen muidenkin kuin itseni mielestä ok-näköinen, ainakin lähes täysjärkinen ja asiani hoitava. Mitään alko-ongelmaa tms ei ole. Kun siis mielestäni kerta toisensa jälkeen jouduin - anteeksi taas ikävä ilmaisu; "omaa tasoani alemman" miehen kusettamaksi, nostin pitkän itsetutkiskelun jälkeen rimaa niin korkealle, että miestä on nyt todella vaikea löytää. En minä etsi mitään ihmettä, vaan aivan tavallista, kunnollista miestä jonka kanssa synkkaisi. Ei vaan löydy.

Kyllä minä yhä, kaikesta huokimatta osaan rakastaa, olen yhä (liiankin) avoin, ja luotan ihmisten hyvyyteen. Tuntuu vain surulliselta, että tuhlasin tunteitani aivan väärille miehille, enkä nyt enää jaksa etsiä sitä kilttiä ja kunnollista miestä, joka vilpittömät tunteeni ansaitsisi.

Ikävä tosiasia on se, että surullisen monella netissäkin tapaamallani miehellä tuntuu olevan alko tms. ongelmia. Tai sitten syystä tai toisesta sitoutumiskyvyttömyyttä. Olen toki tavannut muutaman "kunnollisen oloisen" miehen, mutta niistä ei ole syntynyt mitään. Ja näistäkin miehistä kaksi haukkui/arvosteli alusta asti ex-vaimoaan. Olivat katkeria erosta. Katkera saa olla, etenkin jos on syytä, mutta ei ole korrektia aloittaa tutustuminen uuteen naiseen puhumalla koko ajan entisestä..

En enää etsi aktiivisesti miestä, olen luovuttamassa, vaikka se kipeää tekeekin. Ja joku mies menettää mahdollisuuden saada kiltti ja uskollinen nainen. Pelimiehet tekivät tehtävänsä kolmessa vuodessa. Jos aktiivisemmin haluan miehiä katsella, teen sen baareissa tai maitokaupassa. Silmät ovat sielun peili, sanotaan. Silmiä ei näe netissä. Ja humalakäyttäytyminen kertoo ihmisestä paljon! Baarissa huonosti humalassa käyttäytyvä mies ei takuulla ole minun mieleiseni mies. Ja, tärkeää on myös se, että livessä mies näkee minut heti, ja joko pitää ulkonäöstäni tai ei. Eipähän tule masentavia yllätyksiä, kuten netissä sovituilla sokkotreffeillä joskus...puolin jos toisin.

Että tällainen tapaus.

Tähän pitää nyt todeta että olen pahoillani mieskunnan puolesta kun sinun kohdalle on näitä sattunut, mutta menen väittämään että kaikki ei ole samanlaisia. On varmastai vaikea löytää se oikea ja se ei aina onnistu löytymään. On tosiaan vaikeaa saada uskottavuus, mutta se on ihan normaalia koska tämä on niin vaikea tilanne luoda kontakti netin avulla. Se vaatii jotain ylimääräistä tietoa minkä livenä saat heti niinkuin sanoit, mutta skaala on laajempi netissä ja näet useita ihmisiä kerralla ja tiedon kerääminen ei ainakaan helpotu joten turhautuminen on ainakin varmaa ennemmin tai myöhemmin, joten ihminen suojelee itseään sulkeutumalla tai joku muu tapa. Tärkeintä siinä kai on se ettei menetä tunteitaan, vaikka onkin takaiskuja niitä voi mielestäni hyödyntää tulevaisuudessa. Mutta pyydän koska kaltaisiasi naisia on vain kourallinen niin pidä vaikka taukoa, mutta älä menetä toivoasi. Itse olen taistellut sitä vastaan sen takia, että silloin menettää jotain niin tärkeää elämästä. Vaikka se onkin vaikeaa niin silloin kun siitä selviää siitä tosiaan tulee osa sinua ja sitä ei sinusta pois saa. Olen huomannut että miehet ei pysty tunnetasolle sitoutumaan niin hyvin ja se näyttää ilmenevän näinä 'panosuhteen' hakuina. Mielestäni se osoittaa vaan sen ettei heillä ole ollut tarpeeksi kanttia elää tunteessa. He saavat ikäänkuin itsekunnioituksensa takaisin, mutta he tekevätkin vain hallaa itsellensä heiltä puuttuu rakkaus. Ethän pahastu, mutta oletko ajatellut mikä niissä miehissä on ollut sellaista mikä ensin on viehättänyt. Ajattelin että siinä voisi olla avain miksi on mennyt pieleen. Nimittäin ihmisessä on piirteitä jotka viehättää ja jotka ei viehätä. Tarkoitan että olisiko hyvä jos etsit sellaista ihmistä missä olisi joku erilainen piirre mikä viehättää niin saisi kontrastia niihin muihin nähden. En yritäkkään väittää että se olisi helppoa, mutta mieti. Siis ethän ole pois kuviosta olisi menetys miespuolisille 'oikeille sellaisille'
ettet olisi saavutettavissa. Elämä muokkaa ihmistä, mutta että luonne pysyisi selllaisena kuin itse haluaa niin joskus sen eteen on taisteltava. Tässä on ainakin yksi joka haluaisi olla kaltaisesi ihmisen arvoinen. Mies 40v.

Kaikkea hyvää sinulle.

'munaa saa muualta' ja urpokin on ihminen, kertoo paljon sinusta, toivottavasti kukaan ei erehdy sinuun.

siellä baarissa?

Minä olen ainakin joka kerta ekoilla nettitreffeillä ollut kahvilassa eli alkoholi ei ole kuulunut juttuun. Treffit on alunalkaenkin sovittu vain kahvikupin mittaiseksi.

Sitäpaitsi harvan kanssa sokkotreffeillä heti synkkaa.