Haluaisin että kertoisitte omia kokemuksia ja mielepiteitä mitä pitäisi tehdä...
Mieheni on aika "pönttö", mutta rakastan häntä ja hän on lapseni isä. Toisinaan hän saa hirveitä raivokohtauksia jos olen vaikka pyytänyt häntä siivoamaan tai tekemään kotona jotain, eikä hän ole sitä tehnyt ja mainitsen asiasta hän saa raivarin ja joskus saattaa jopa lyödä. Eilen oli juuri samnalainen tilanne, tosin hän ymmärsi lähteä ennenkuin tapahtui mitään vakavampaa.
Haluaisin elämän olevan normaalia, mutta suhteessamme hiertää raha, seksi, luottamus. Mieheni sanoo että haluaisin elää pilvilinnoissa...tosiasiassa haluan vain normaalin elämän.
Kertokaa miten voisin puhua miehelleni, en jaksa tätä enää kauaa=(
Mieheni on aika "pönttö", mutta rakastan häntä ja hän on lapseni isä. Toisinaan hän saa hirveitä raivokohtauksia jos olen vaikka pyytänyt häntä siivoamaan tai tekemään kotona jotain, eikä hän ole sitä tehnyt ja mainitsen asiasta hän saa raivarin ja joskus saattaa jopa lyödä. Eilen oli juuri samnalainen tilanne, tosin hän ymmärsi lähteä ennenkuin tapahtui mitään vakavampaa.
Haluaisin elämän olevan normaalia, mutta suhteessamme hiertää raha, seksi, luottamus. Mieheni sanoo että haluaisin elää pilvilinnoissa...tosiasiassa haluan vain normaalin elämän.
Kertokaa miten voisin puhua miehelleni, en jaksa tätä enää kauaa=(
Vastaukset 6
Vanhimmat
miettinyt tilannetta lapsen/lasten kannalta?
Itse vietin lapsuuteni vastaavanlaisissa olosuhteissa. Joka päivä elimme painekattilassa jota hallitsi herramme ja alistajamme perheen päänä esiintynyt henkilö. Hallitsevan aseman hän otti itselleen väkivallan uhalla, ja myös häpeilemättä käytti tätä perheen puolustuskyvyttömiin jäseniin kuten äitiin ja lapsiin. Henkiseksi väkivallaksi tämä kävi ajan myötä kun hänelle valkeni kuinka pystyy pitämään koko perhettä varpaisillaan odottamattomin ja ennalta-arvaamattomin raivokohtauksin.
Tuollaisesta elämästä jää pysyvät jäljet joiden korjaamiseksi saattaa joutua käymään psykoterapiassa ja mahdollinen altistuminen masennuksiin kasvaa. Unohtamatta sitä vaikutusta minkä se jättää lapsiin heidän perusturvallisuutensa kärsiessä luottamuspulaa jos toinen vanhemmista käyttäytyy kuvailemallasi tavalla.
Kerroit että suhdettanne hiertää raha, seksi ja luottamus. Aika monta miinuskohtaa. Teepä aikasi kuluksi lista plussista ja miinuksista ja vertaile saamaasi tulosta. Tee siitä sitten johtopäätös kannattaako jatkaa. Mies ei muutu ellei itse sitä halua.
Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi.
Kerran lyöminen riittää joillekin naisille lähdön syyksi. Lähteminen ei varmasti ole helppoa, siksi nostan hattua näille naisille, jotka toimivat heti eivätkä kuuntele selittelyitä.
Perhe ja koti, kauniita sanoja. Kun kaikki on kunnossa, mikä onkaan sen parempaa. On kuitenkin asioita, joita ei saa hyväksyä. Kotonaan ei saa joutua pelkäämään eikä perhe saa olla helvetti. Jos kotonaan ei voi olla turvassa, silloin kotoa on syytä lähteä, mahdollisimman pian, vaikka se tekeekin varmasti kipeää. Parempi ennemmin kuin myöhemmin, siten kivun määrä voidaan minimoida.
"Mieheni on aika "pönttö", mutta rakastan häntä ja hän on lapseni isä. "
Rakkauskäsite hukassa.
Joo ehkä on käsitteet hukassa, matkassa on vain monta mutkaa ja paljon uhkailuja. Tiedän kyllä että asoista selviää jos vain itse haluaa...motivaatiot on vain ollu hukassa ja pelkään yksin jäämistä ja sitä miten pärjää lapsen kanssa. Tämäkin vanha virsi mutta koskettaa kovasti kuitenkin. En ole koskaan asunut yksin, kotoa muutin 16 vuotiaana pois ja sen jälkeen olen elänyt kahdessa avoliitossa. Tiedän että olisi aika jo elää yksin ja katsoa maailmaa niin, mutta pelko on suuri, myöskin rahallisesti. Omistan oman talon johon on suuri asuntolaina ja kuussa kaikki rahani menevät jo pelkästään lainan maksuun. Sosssun kanssa saan tapella joka kuukausi, eivätkä he ymmärrä, haluavat vain maksaa kunnalla vuokralla oleville rahaa, mutta ei niille jotka omistavat itse jotain, eli kun raha menee pankille eikä heille itselleen takaisin. Yritän miettiä asioita ja tehdä ratkaisuja, mutta kuinka vaikeaa se voikaan olla. En jaksaisi tätä ja pelkään uutta=(
" matkassa on vain monta mutkaa ja paljon uhkailuja"
No sinun _äitinä_ täytyy tehdä se ratkaisu. Vaikka lapsesi ei tosiasiallisesti olisi todistamassa väkivaltaa miehesi osalta tai yleistä vittuilua, niin lapset kuitenkin kuulevat paljon. Ja lapset tuntevat myös vahvemmin, kuin aikuiset, eli se lapsi ymmärtää ja kokee enemmän kuin uskoisitkaan. Eli, mitä ajana takaa on se, että se lapsi ja hänen hyvinvointinsa on kuitenkin tärkeintä. Jos sinä voit pahoin suhteessa, voi lapsikin pahoin.
En tiedä sanoa mitään yleispätevää vastausta, koska sellaista ei ole. Asuntolainat ja joo, soska ei myönnä tukea lainojen lyhennyksiin-sehän on järkevää sinänsä, jos ajattelet, koska sosiaalituen on tarkoitus koskettaa _vain_ äärimmäisessä pulassa olevia, mitä sinä et kuitenkaan ole. Voit myydä kämpän ja muuttaa muualle, vaikka toiseen kaupunkiin, jos siltä tuntuu. Mutniin, minä en tiedä, mutta neuvoisin miettimään sitä lasta, joka kuitenkin ne arvet itsessään kantaa.
Aloittajalle: Kyllä se raja on johonkin vedettävä ja toistuva henkinen ja vielä fyysinenkin väkivalta on sellainen asia, jota ei tarvitse sietää, vaikka sinänsä onkin kunnioitettavaa että oma yrittämisen halusi tuntuu kantavan vaikeinakin aikoina. Ei ole lapsenkaan hyvä olla tuollaisessa tilanteessa, joka vain jatkuu ja vielä paheneekin.
Ja edellinen on oikeassa siinäkin, että omistusasunnon lyhennykset ovat sellainen asia, joiden hoitaminen ei kuulu sosiaalitoimen tehtäviin: niillähän maksettaisiin sinulle asuntoa, eikä tuen tarkoitus ole ulottua omaisuuden kartuttamiseen asti. Kohtuullisten korkokulujen hoitamiseen avustusta voinee saada, jos talous on tilapäisesti tiukilla, jos oikein muistan.