Eli olen sellaisessa tilanteessa että olen (minä 26.v)rakastunut pakistanilaiseen mieheen (joka asuu kylläkin u.k:ssa)ja hän antaa kovin ristiriitaisia signaaleja...välillä olen kuin kuningatar ja hän suunnittelee tulevaisuuttamme ja välillä hän saa taas oloni todella epävarmaksi...epävarmaksi oloni saa kylläkin myös meihin "länsimaalaisiin" iskostetut ajatukset pakistan/irak suunnan ihmisistä,
Kuitenkin olen rakastunut, ja minulla on menetettävää paljon enemmän kuin hänellä (asunto täällä, lapsia 2, työ)..en tiedä miksi kirjoitan edes tänne, kai haluan jotain kanssasisarten kokemuksia suhteesta tämän kulttuurin mieheen...
olen niin hämilläni monesta asiasta, jotka voivat johtua kulttuurieroista, mutta muustakin toisaalta...olisi kiva vaihtaa ajatuksia....
enkä tarvitse mitään -rakkaus on aina riski -ym.saarnoja vaan asiallisia vastauksia. Shukriya.
Kuitenkin olen rakastunut, ja minulla on menetettävää paljon enemmän kuin hänellä (asunto täällä, lapsia 2, työ)..en tiedä miksi kirjoitan edes tänne, kai haluan jotain kanssasisarten kokemuksia suhteesta tämän kulttuurin mieheen...
olen niin hämilläni monesta asiasta, jotka voivat johtua kulttuurieroista, mutta muustakin toisaalta...olisi kiva vaihtaa ajatuksia....
enkä tarvitse mitään -rakkaus on aina riski -ym.saarnoja vaan asiallisia vastauksia. Shukriya.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Vaikea sanoa mitään, koska tunnen monia pakistanilaisia ja olen itsekin sellaisen kanssa suhteessa. Mitään kovin pitkälle yleistettävää piirrettä en ole heissä huomannut. Monenlaisia epeleitä löytyy.
Kannattaa varoa jos mies tosiaan lähettää ristiriitaisia signaaleja. Ajan myötä piirre luultavasti voimistuu ja voi olla ettei mies tiedä mitä itsekään haluaa tai sitten vain leikkii ajatuksella yhteisestä tulevaisuudestanne. Olen myös seurannut sivusta tapausta (ei tosin paki), joka pitää melkein jokaista vastaantulevaa naista elämänsä naisena ja lirkutus on sitten se mukaista. Epävarmuus suhteen alussa tai jatkuvat mielen ailahtelut eivät ole koskaan hyvä merkki.
Uhkarohkeisiin koitoksiin sinun ei kannata ryhtyä, koska sinulla on kerran jo lapsia ja työpaikka. Minusta se on lapsille epäreilua jos heidät pakotetaan muuttamaan vieraaseen maahan, koska äiti haluaa nähdä toimiiko juttu. Miestä ei myöskään kannata raahata Suomeen jos hänellä ei ole kunnollista koulutusta joltain alalta jolta hän voisi työllistyä täällä. Luultavasti UK:ssa asuvana hän ei edes suostuisi muuttamaan?
Jos kulttuurierot vaikuttavat valtavilta ja tunnet ettet voi elää niiden kanssa niin suosittelen unohtamaan koko homman sillä mahdolliset ongelmat ja yhteentörmäykset eivät poistu itsestään ajanmyötä. Sinä joustat, hän joustaa tai parhaassa tapauksessa kumpikin joustavat. Tasapainoisessa suhteessa kummankin pitäisi joustaa joten en suosittele uskonnon/käyttäytymisen/pukeutumisen muuttamista miehen vuoksi.
Annan sellaisen vinkin, että kannattaa tarkkailla miehen käyttäytymistä sanallisen ulosannin sijaan jos vain koskaan tulee olemaan mahdollista. Kertoo paljon kys. henk.
Miehiä kyllä riittää tässä maailmassa riittää ja voi hyvin olla, että pian rakastut johonkin toiseen.
Kiitos sinulle vastauksestasi. Miesystävälläni on hyvä koulutus ja on valmis muuttamaan tänne, siinä ei ole meillä ongelmaa...jotkin asiat vaan pistää miettimään, mutta kiitos sinulle. Vastauksessasi oli muutama kohta jotka varmasti auttavat selventämään tilannettame.
Ota lento Lontooseen ja katsasta tämä mies. Ei kai sitä näkemättä muuteta vieraaseen maahan (tarkoitan häntä). Moni asia varmasti selviäisi yhdellä käynnillä.
Minulla on serkku siellä, ollut jo vuosia, ensin naimisissa intialaisen kanssa, lapsiakin. Ero tuli kyllä kulttuurieroista.
Nyt hän on löytänyt pakistanilaisen "professorin", tosin työpaikasta ei ole tietoakaan. Tällä miehellä on nyt minun puhelinnumeroni, koska halusi pahoitella erästä surutapausta suvussani. Nyt tulee sitten puheluja, että eikö teillä ole tapana avustaa serkkuja, kun hänellä on rahallisia vaikeuksia. Tosiasia on kuitenkin se, että tämä koulutettu on käynyt melko paljon serkkuni rahakukkarolla. Ja edelleen serkku rakastaa....
En tietenkään ole mihinkään muuttamassa ennen tapaamista, tai muutamaakin tapaamista. Juuri kokemuksesi kaltaista pelkään............vaikka en halua sitä uskoa, en halua olla liian sinisilmäinenkään.......
älä ota se "riski", oot äidi jolla 2 lasta sentää
Ilman muuta sinun kannattaa hypätä tämän miehen kelkkaan. Jätä vain lapsesi, työsi ja myy asuntosi. Yhtä elämää tässä vain eletään ja voi olla, että koet vain kerran elämässäsi tällaisen raukkauden.
aikomukseni ei TOSIAAN ole jättää lapsiani, lapset menee AINA miehen edelle, eikä kukaan ole nyt muuttamassa yhtään mihinkään, miten ihmeessä alkuperäinen kysymykseni on nyt käsitetty väärin..?
Halusin lähinnä nyt puolueettomia kokemuksia suhteesta tämän kulttuurin mieheen, niiltä naisilta jotka jotain tietävä.
Työni olen valmis jättämään, mutta se tuskin on tarpeen sillä hän on erittäin halukas muuttamaan Suomeen jos sitä haluan...
..lisään vielä, että kun sanoin että minulla on paljon enemmän menetettävää kun on asunto ja lapset jne...niin en nyt aivan kirjaimellisesti tarkoittanut että menettäisin lapset jne, (onkohan lause nyt tahallaan ymmärretty väärin?)
Hei!
Aika asiallista pohdintaa tuosta kulttuurien välisestä rakkaudesta (nimenomaan Pakistanissa asuneen ihmisen kirjoittamaa) on kirjassa "Puolikuu ja Pohjantähti - muslimit keskuudessamme".
Kiitos sinulle, täytyykin heti tänään mennä ostamaan tai lainamaan kyseinen kirja.
Mulla on paljon pakistanilaisia kavereita ja kaverin kavereita. Osa on ihania, ja osa aivan idiootteja. Ihan niin kuin suomalaisissakin.
Tiedän kariutuneita (suomi - paki-)suhteita ja toisaalta muutamia vuosikymmeniä kestäneitä avioliittojakin :)
Ota ihan rauhassa ja yritä löytää sen miehen oikea karva... Tuo ristiriitaisuus voi nimittäin olla oire ongelmista - mutta ei mun mielestä kannata suhdetta hylätä ennen kuin katsoo vähän pitemmälle.
Mitkä asiat hämäävät sinua, jotka saattaisivat johtua kulttuurieroista? Kerro vähän mitä, niin voimme kertoa, onko kyse todella kulttuurierosta vai jostain ihan muusta.
Voit katsoa myös http://thegoriwives.blogspot.com/
ja siitä vielä muita blogeja listasta.
tutustuin viime vuonna pakistanilaiseen mieheen, jonka kanssa olen tullut näiden kuukausien aikana erittäin läheiseksi. Ja nyt olen yrittänyt saada häntä vierailulle Suomeen, mutta viisumin saaminen tuntuu hankalalta. Hän kutsui minut vierailulle Pakistaniin, ajatus kiehtoo, mutta myös arvelluttaa maan tilanteen vuoksi.
Oletko käynyt Pakistanissa ja jos olet, millainen kokemus se oli? Kaikenlainen tieto tervetullutta. :-)
Juuh, olenhan minä siellä ollut :) Kerran tosin vain, pari viikkoa, muutama vuosi sitten.
Vierailu meni tosi hyvin... Ystäväni perhe oli tosi mukava, ja suurimman osan ajasta vietin heidän luonaan.
En kyllä tiedä, uskaltaisinko itse lähteä Pakistaniin, jos tuntisin jonkun vain internetin välityksellä... Eihän se mikään Afganistan toki ole, mutta joka tapauksessa. Jos mies on rehti, niin luultavasti ei tule tietenkään suurempia ongelmia.
Yksi huomattava pointti on se, että Pakistanissa - uskaltaisin jopa yleistää, että ihan kaikkialla Pakistanissa, mutta tietenkin sitä enemmän, mitä pienemmästä paikkakunnasta on kyse - valkoihoiset *todella* huomataan. Minne ikinä menetkin, kaikki tuijottavat sinua, kommentoivat - ja ennen kaikkea, kaikki tietävät vierailustasi. Valkoisen naisen vierailu taas ei ole mikään pikkujuttu, vaan siitä puhutaan ja paljon. Eli "miehesi" perhe joutuu luultavasti kestämään paljon paljon p*skaa...
Kannattaa varmistua siitä, että miehen perhe on ottamassa sinua avosylin vastaan, koska muuten vierailusta voi tulla kovin kovin vaikea. (Tämä on siis minun mielipiteeni. Riippuu toki alueesta ja vaikka mistä, mutta itse en osaisi ajatella joutuvani liikkumaan siellä yksin... Niin paljon ihmiset tuijottavat, ja ilkeitä kommentteja satelee. Jos ei mukanani olisi ollut koko ajan paikallisia, kun ulkona liikuin, en tiedä, miten olisi käynyt...)
Ei nyt ole tarkoitus pelotella :D Sillä minulla oli tosi ihana reissu. Mutta kuten sanottu, iso osa siinä oli tietenkin ystävälläni ja ystäväni perheellä, jotka pitivät minusta hyvää huolta :)
Alueella on myös suuri merkitys... Niin kuin täälläkin, mitä suurempi kaupunki, sitä vähemmän katsellaan muitten asioita ja sitä enemmän ollaan nähty ulkomaalaisia. Mutta aika vähän ollaan silti nähty ulkomaalaisia :P (siis Pakistanissa.)
Lisäksi maaseudulla on "perinteisempää"... Burqia tiukkojen ja lyhyiden paitojen ja huivittomuuden sijaan. (Tämä oli nyt siis tiukka yleistys, sillä kyllähän Pakistaniin mahtuu kaikkea tuolta väliltä. Mutta tiedät, mitä tarkoitan.)
Luoteessa, Afganistanin rajamailla, on taas ihan oma ns. pathan-kulttuurinsa... Ihmiset puhuvatkin pashtua :)
Lisäksi haluaisin muistuttaa (tämän kyllä varmasti tiedätkin, mutta sanon nyt kuitenkin), että monet pakistanilaiset ajattelevat länsimaisia naisia tapana saada viisumi. Tarkoitus olla naimissa, kunnes tulee pysyvä oleskelulupa, ja sitten erota. Usein perheetkin kannustavat poikiaan tähän, koska länsimaat ovat monelle se unelmien täyttymys (rahallisesti).
Tämä ei tietenkään pidä paikkansa kaikkien kohdalla, ei missään nimessä! Kuten sanoin, on tietenkin niitä pitkiäkin (ja onnellisia) avioliittoja, ja rehtejä ja rehellisiä pakistanilaisia :)
Vielä on sellainenkin juttu, että on niitäkin pakistanilaisia miehiä, jotka ihan tosissaan rakastuvat ja menevät esim. täällä naimisiin suomalaisen kanssa... Mutta ajatus on kuitenkin alusta alkaen se, että avioliitto on vain väliaikainen, ja myöhemmin tulee se "oikea", perinteinen, järjestetty avioliitto pakistanilaisen kanssa. Mutta, kaikki eivät siis ajattele näinkään :)
Ja sä oot varmasti kuullu tän kaiken jo. Etkä sä kysynytkään. Mutta sanonpahan nyt just in case... Koska monenmoista on tosiaan nähty :) Mutta sinä tunnet "miehesi", ja ilmeisesti vaikuttaa hyvältä tyypiltä, et kai sinä muuten kyselisi :D
En nyt oikein osaa mitään kovin tyhjentävää sanoa... Jos sulla on jotain kysymyksiä, kysy pois!
Niin, ja kannattaa (no, alueesta toki riippuen...) mennä talvemmalla, nyt siellä on ihan tuskasen kuuma! :P
Voit myös lueskella noita em. blogeja ja mm. http://www.sometimessobia.com/ ... Ja kysellä heidänkin kokemuksiaan vaikka :)
Niin, ja jos haluat tehdä vaikutuksen perheeseen, no, riippuu tietenkin perheestä! mutta vaatimattomuus, kiltteys jne. on usein kova sana... Niin pukeutumisessa kuin käytöksessäkin. Et tuo itseäsi kovasti esille, ei kovin tiukkoja/paljastavia vaatteita jne... Ja paikalliset käytöstavat, esim. et kättele (tai muuten koske) miehiä... Toisaalta, kuten sanottu, jotkut myös "ihailevat" länsimaalaisuutta, joten mene ja tiedä. Riippuu siitäkin, minne päin menet...
Joka tapauksessa, onnea matkaan, jos päätät lähteä! :) Ja sori jos kirjoittelu oli vähän sekavaa... :P Kysy jos on jotain! Ja ei tosiaan ollut tarkoitus pelotella, mun reissu oli, kuten jos sanottu, tosi mukava ja toive olis kyllä mennä uudestaankin... :)
Ai joo, ja yks vinkki: monet tilat on siellä jaettu miesten ja naisten puoliin, niinkin ettet välttämättä sitä huomaa! Eli lentokentillä on omat jonot naisille, kenkäkaupoissa miehet eivät saa tulla sille puolelle, missä on naisten kenkiä jne... :)
Sen verran vielä, että tiedän yhden pakistanilaisen miehen, joka käy täällä joka kesä! Eli viisumi on mahdollista saada. Toisaalta, hän on käynyt täällä jo vuosia, ja kutsukirjeen hänelle lähettää aina sama nainen... En tiedä, miten suhtaudutaan kutsukirjeisiin ihmisille, joitten tunteminen on vaikea osoittaa (vrt. sinun tapauksesi?). Yksi kaverini yritti kerran saada kaveriaan tänne käymään, mutta viisumia ei annettu, koska tämä kutsuja oli itsekin opiskelijaviisumilla täällä. En tiedä sitten, miten olisi mennyt, jos esimerkiksi minä olisin lähettänyt kutsun... No, joka tapauksessa :)
paljon näistä tiedonjyvistä. :)
Vaaka tosin kallistuu vieläkin viisumin hakemiseen tännepäin. Tuosta kutsukirjeestä kysyinkin ministeriöstä, mutta sieltä tuli aika ympäripyöreä vastaus sen tekemiseen.
Hän asuu Lahoressa ja olemme paljon jutelleet kaupungista, ihmisistä ja turvallisuudesta. Hän itse on asunut maassa nelisen vuotta, kun taas perhe asustelee Euroopassa.
Olisi kiva jutella enemmänkin kanssasi, olisiko mahdollista esim. meilitse? :)
Lahore on kaunis mutta "täysi" kaupunki :) Siellä et varmasti herättäisi niin suurta huomiota kuin jossain muualla...
Harmi, että mies ei asu enää Euroopassa; täältähän saa yleensä viisumin maahan jos toiseen. Toisaalta, sittenhän sä voisitkin jo ihan ongelmitta matkustaa hänen luokseen...
Mun yhden ystävän (pakistanilainen) kaveri sai tänne viisumin Briteistä niin, että kutsukirje oli ihan postikortti, josta kävi ilmi niin kutsujan kuin kutsutunkin nimet ja osoitteet ja siinä oli jotain "Rakas ystävä, olisi kiva nähdä" jne. Mutta tosiaan, Euroopasta sen turistiviisumin saaminen lienee (tosi paljon) helpompaa.¨
Mä luulen, että "miehelläsi" voisi kuitenkin olla mahis saadakin, kun on Euroopassakin asunut... Ehkä siinä kutsukirjeessä voisi olla jotain just "silloin kun asuit Lontoossa ja me siellä tapasimme, oli tosi mukavaa, ja olisi taas tosi mukava nähdä" tai jotain... En mäkään oikein ymmärrä näitä Uvin juttuja :P (Mulla oli yks kaveri, joka haki opiskelijaviisumin uusimista, siinä kesti ja kesti, sitten kun soitin sinne, sanottiin, että ei voida enää myöntää, koska viisumi voidaan myöntää vain, jos on mahis tutkintoon, ja nyt ei oo enää mahista tutkintoon, kun on ollut jo niin kauan pois koulusta... Niin, miksiköhän se oli ollut niin kauan pois sieltä koulusta, ehkäpä, koska viisumihakemuksen käsittelyssä oli kestänyt niin kauan ;) No joo, näitä tapauksia kaikki tuntee.)
Mä mietin sitäkin, että olisiko viisumi helpompi saada, jos kutsukirje tulisi joltain Suomessa asuvalta pakilta... Vai olisiko sittenkin parempi, että kutsukirje tulee ihan suomalaiselta. Kun ei noista tiedä...
Tiedän muuten yhden pakistanilaisen miehen, joka asui yli 10 v Suomessa mutta asuu nykyisin Lahoressa. Veljet asuvat vieläkin täällä, mutta tämä vanhin muutti takaisin sinne, kun vanhemmat alkavat olla jo vanhempia... (Olipas hassu lause :P) Hänen suomalainen tyttöystävänsä vieraili siellä, mutta erosivat sittemmin, ja mies on mennyt naimisiin paikallisen kanssa. ... Miksiköhän mä aloin kirjoittaa tätä? Mulla oli joku pointtikin, mutta enhän mä enää muista :P
Jos sulla on/jaksat tehdä jonkun ilmaismailiosotteen, jonka voit julkasta täällä, niin mä voin mailata sulle sinne, jotta saat mun osotteen! Mutta varotan sitten, että joskus oon toooosi saamaton mailien kanssa... Mutta voisi ehkä olla kivempaa kuin täällä julkisesti höpinöidä :)
sain laitettua meiliosoitteen. Olisi kiva vaihtaa ajatuksia, joten laita postia tulemaan [email protected]. :)
Sori, unohdin ihan koko ketjun! Jos olisit vielä halunnut kirjotella, niin aktivoi toi sähköpostiosoitteesi (yritin mailata sulle, mutta tuli takaisin) ja vastaa vielä tähän viestiin (jotta saan tietää, että oot aktivoinut osoitteen), niin lähetän sulle mun osotteen... Mutta voi tosiaan olla että tilanne on jo ollutta je mennyttä ;)
Sori!
Onnea idiootti
Itse seurustelin pakistanilaisen miehen kanssa 10 kuukautta. Hän oli alussa se joka oli enemmän kiinnostunut, mutta alkoi lähetellä eriäviä signaaleja. Välillä oli kiinnostunut, välillä ei yhtään. Lopetin tämän suhteen sitten kun alkoi mennä jo ihan naurettavaksi.. Mutta ei minkään maan miehiä voi yleistää.. eli ota selvää ennen kuin asiat muuttuvat vakavammiksi.
Olen nyt päätökseni tehnyt ja tämä suhde jää nyt tähän..Niin paljon on mies ihan parin viikon aikana, etten kyllä jaksa enään.
Mitäs tästä opimme, ei kannata olla niin sinisilmäinen...
virhe edellisessä...siis niin paljon mies muuttunut piti sanomani =)