Parin viikon seurustelun jälkeen mies jätti. Ollaan molemmat elämäntilanteessa, jossa kesä ja viimeistään syksy voi viedä meidät muihin maihin, ja hän haluaa aloittaa vapaana uuden elämän. Ollaan ikää 25-30.
Hän ei ole ikinä ollut kovin pitkässä suhteessa ja myönsi, että tuli hätä päälle koska tuntui syvenevän liikaa. Sanoi kuitenkin, että hänellä on jo tunteita minua kohtaan ja voisi kuvitella tämän menevän johonkin jos tilanne olisi eri.
Toivoo, että olemme ystäviä ja epäili, että etenkin jos menemme kaveriporukalla ulos, emme välttämättä kykene vastustamaan kiusausta koska välillämme on jotain. Jaamme aika paljon ystävia, joten täysin häntä välttelemään en tule kykenemään.
Harmittaa ja sattuu ihan vietävästi, koska olemme niin älyllisesti, huumorin puolesta jne sopivia. Eron jälkeen keskusteltiin asiasta ja sen jälkeen höpöteltiin niitä näitä ja meilla on niin kivaa yhdessä!
Onko teillä kokemuksia ja tai ajatuksia sitoutumiskammosta? Nyt nimittäin on vaan ajatuksissa että kyllä tästä vielä jotain tässä kevään aikana mutta olisiko parempi vaan yrittää päästää ajatuksesta irti? Voihan olla että kyseessä on vain valhe ja todellinen syy on joku ihan muu. Uskon kyllä mitä hän sanoo, koska luottamus yhteisten ystävienkin takia ja hän on hyvä ihminen. Kovapäinen sinkku, mutta hyvä ihminen.
Selvennettäköön vielä, että en ole asettanut ahdistavia vaateita koska itsekin tuore näissä suhdekiemuroissa, mutta hän kai itse pelkäsi, että pintapuolisena hommaa ei kykene pitämään.
Miten te kammoiset olette päässeet kammosta yli? Onko tässä toivoa?
Hän ei ole ikinä ollut kovin pitkässä suhteessa ja myönsi, että tuli hätä päälle koska tuntui syvenevän liikaa. Sanoi kuitenkin, että hänellä on jo tunteita minua kohtaan ja voisi kuvitella tämän menevän johonkin jos tilanne olisi eri.
Toivoo, että olemme ystäviä ja epäili, että etenkin jos menemme kaveriporukalla ulos, emme välttämättä kykene vastustamaan kiusausta koska välillämme on jotain. Jaamme aika paljon ystävia, joten täysin häntä välttelemään en tule kykenemään.
Harmittaa ja sattuu ihan vietävästi, koska olemme niin älyllisesti, huumorin puolesta jne sopivia. Eron jälkeen keskusteltiin asiasta ja sen jälkeen höpöteltiin niitä näitä ja meilla on niin kivaa yhdessä!
Onko teillä kokemuksia ja tai ajatuksia sitoutumiskammosta? Nyt nimittäin on vaan ajatuksissa että kyllä tästä vielä jotain tässä kevään aikana mutta olisiko parempi vaan yrittää päästää ajatuksesta irti? Voihan olla että kyseessä on vain valhe ja todellinen syy on joku ihan muu. Uskon kyllä mitä hän sanoo, koska luottamus yhteisten ystävienkin takia ja hän on hyvä ihminen. Kovapäinen sinkku, mutta hyvä ihminen.
Selvennettäköön vielä, että en ole asettanut ahdistavia vaateita koska itsekin tuore näissä suhdekiemuroissa, mutta hän kai itse pelkäsi, että pintapuolisena hommaa ei kykene pitämään.
Miten te kammoiset olette päässeet kammosta yli? Onko tässä toivoa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olen hyvännäköinen mies ja kroppaani on paljon kehuttu. En valitettavasti tiedä vastausta kysymykseesi. Minulla on hyvä koulutus.
on ihan turha pitää toiveita yllä jos mies heittää tollasta läppää. Turha hakata päätä seinään.
se haluu vaa pilluu. siis oikeesti.
Eihän pelkkä pipari riitä mihinkään, jos nainen on lahna. Palvelu on ehdottomasti tärkeintä!
Miksi helvetissä yleensä pitäisi sitoutua ? Onko kyseessä jokin itseisarvo, rivari Espoossa, Volvo, kultainen noutaja ja 1.5muksua, ero 7.5v jälkeen ?
Senkus tapailette ja pidätte hauskaa, ei kaiken ole aina tarkoitus johtaa yhteiseen hautapaikkaan.
Vaikuttaa olevan naisten ongelma tuo pässinpäinen väkisin vakisuhteeseen - vääntö.
rakastunut nainen halua jakaa miestä muiden naisten kanssa. Ei tähtäimenä välttämättä ole mikään noista mitä mainitsit, mutta edes jonkinasteinen sitoutuminen eli luottamus siihen, ettei tarvitse pelätä kohtaavansa 'miestään' joka viikonloppu eri naisen kanssa. Ehkä jotain tuohon suuntaan...
tuota mustavalkoisuutta. Joidenkin täällä kirjoittelevien miesten mielestä seurustelu on kuin pallo jalassa.
Missä on rakkaus?
...ajattelee suhteesta mustavalkoisesti! Eli että jos ei olla tavata tai vähintään soitella joka päivä niin se tarkoittaa että miehellä on toinen nainen.
Minulle sopisi ihan hyvin sellainenkin seurustelu että tapailtaisiin vain viikonloppuisin. Viikolla on niin paljon muutakin tekemistä ettei silloin ehdi hyysäillä naista vaikka olisi kuinka rakastunut.
Aivan. Ei sitä nappaa viikolla duunipäivien jälkeen lässytellä mitään pehmopaskaa. Krapulassa lauantaina ja taju kankaalla sunnuntaina menee ihan jees, samalla saa naitua viikon frustraatiot helvetin kuuseen. Arjessa naisesta ei ole kuin helvetisti riesaa.
ansaitse Naista.
Mitä helvettiä moisella iilimadolla edes tekisi ? Yhtä hyvin voisi laittaa rahat palamaan, käydä kuuntelemassa Hakiksen sillan alla Reiskan ulvontaa 4h/pv, palkata siivoajan joka ei tee mitään vaan vittuilee 24/7 jne.
'Nainen' on pohjaton kaivo, johon voi kaataa kaikki resurssinsa eikä loppua näy, takaisin ei tule mitään. Järkevämpi ottaa vain mitä haluaa ja antaa niin vähän kuin mahdollista. Tähän on tultu tämän 'tasa-arvon' kanssa.
valitsemallesi tielle. On surullista lukea noin katkeraa tekstiä.
Siis kerronpa nyt totuuden: mitään sitoutumiskammoa ei oikeasti ole olemassa. On vain sellaisia miehiä, jotka ovat tyytyväisiä keksittyään "sitoutumiskammo"-termin saadakseen panna kaikkia muitakin naisia kuin vain sitä yhtä. Minkäs he itselleen voivat, kun on se sitoutumiskammo...ja moni nainen vielä uskoo siihen.
Jos oot viisas, niin älä nyt ainakaan ala harrastaa seksiä hänen kanssaan. Muuten oot täällä myöhemmin itkemässä, että eikö seksisuhde nyt todellakaan muutu seurusteluksi. Ei, ei ja vielä kerran EI muutu. Toivoa on ihan turhaa.
Sano kuule tuolle miehelle, että jauhakoon sitoutumiskammostaan jollekin muulle hyväuskoiselle, että sulla ei ole aikaa kuunnella paskanjauhantaa. Etsi itse joku, joka tahtoo olla oikeasti vain sun kanssa.