Ajoitus on kaiken

että se oikea hetki kaikelle on aina silloin kun vähiten tulee mieleen edes tehdä mitään aloitteellista. siis kaikki yllättäin tapahtuvat tilanteet, ne on niitä kun pitäisi toimia tai muuten sitä saa aina jälkeenpäin katua.

harvoin mitkään valmiiksisuunnitellut tilanteet tuottaa tulosta.

Mulla oli tuo sama ongelma. Vaihdoin kavereita, niin loppui tuo ongelma. Mäkin olin kuulemma aina väärässä paikassa väärien ihmisten kanssa väärään aikaa suu auki ja väärään aikaan kiinni. Tein suurinpiirtein kaiken muutaman kaverin mielestä väärin. Loppujen lopuksi kaikki meni siihen, et mulla oli olo, että teen mä niin tai näin, niin se oli aina sitä, että joku kyttäs ja alko arvostella ja neuvoa. Aina mäkin tein kaiken täysin väärin miesten suhteen. Mä aloin varomaan kaikkea ja olemaan hirveän epävarma, sit aloin jännittään joka asiaa ja siitä ei mitään hyvää taas seurannut, kun mun piti varoa jokaista sanaa ja tekoa mitä mä tein, koska aina oli avuliaat kaverit arvostelemassa kaiken. Se loppui sit siihen pisteeseen kun muutama mieskin alkoi arvostella ja haukkua mun tekemisiäni. Kiitti mulle riitti ja se jäi siihen. Sen jälkeen ei ole ollut tätä ongelmaa.

Sä et vain ole löytänyt niitä oikeita ihmisiä, joiden kanssa sä todella voit olla oma itsesi. Ei sun tarvi tanssia toisten pillin mukaan.
Loppupeleissäkään mä en saanut yhdestäkään neuvosta mitään irti, ja niistä jatkuvista arvosteluista kuin pahan mielen. Kerran kävi sit lopulta niin, että kaveri kielsi, siis kielsi kertakaikkiaan mua soittamasta tai tekemästä mitään, koska mä kuulemma onnistuin suututtamaan silläkin miehiä. Ja mä hullu uskoin ja en koskaan tehnyt yhtään mitään, no eipä tullut mokattuakaan, mutta silti harmittaa.. Toista kertaa ei samaa virhettä tarvi kenenkään tehdä.

Niinpä. Olis pitänyt olla jo aikaisemmin viisas ja lähtä lätkimään.