Saisiko täällä enemmän keskustelua aikaiseksi? Ihan ensiksi sanon, että en syytä miehiä pettäjiksi... ajattelin vaan, että täältä löytynee miehiä ja missä miehet sinne naiset perässä. Olisi kiva jos vastatessasi kertoisit myös sukupuoliesi, niin nähdään onko sukupuolella paljonkin merkitystä mielipiteeseen.
Miksi pettämis-keskustelussa aina rinnastetaan pettämättömyys ja yksiavioisuus. Se tiedetään, että toisille yksilöille yksiavioisuus on mahdotonta, mutta miksi silti pettää? Tarkoitan tällä nyt sitä, että eikö vieraissa voi käydä toisen suostumuksella? "Vahinkoja" voi tietysti aina tapahtua ja tyhmyyksiä tulee tehtyä, mutta tarkoitankin enemmän niitä ihmisiä, joilla on ihan tapana pettää. Eli jos tietää (kyllä kai ihminen itse tietää), että ei ole yksiavioista tyyppiä, niin miksi ei voi valita kumppania jolle tämä sopii?
Pettäminen ei kai varsinaisesti ole synonyymi liiton ulkopuoliselle seksille. Pettäminen sanaan liittyy oletus petollisuudesta. Itse ainakin ymmärrän petollisuuden tarkoittavan sitä, että toimii jollain tavalla vastoin lupauksiaan. Mikäli toinen osapuoli tietää etukäteen tulevista ulkopuolisista suhteista (tai suhteesta) ja hyväksyy tai vaikenee, niin eihän häntä voi silloin pettää. Vai voiko? Kristillisessä mielessä liiton ulkopuolinen seksi on väärin, mutta voiko sitä pitää moraalisesti vääränä jos molemmat osapuolet ovat näin yhdessä sopineet. Omasta mielestäni kahdella aikuisella ihmisellä on oikeus sopia asiat aivan kuten itse tahtovat.
Onko joillakin pettämisen perimmäisenä syynä sittenkin jännityksen hakeminen? Eli saako henkilö kiksinsä, enemmänkin kiinnijäämisen mahdollisuudesta, kun siitä seksistä? Tämä voisi olla "hyvä" syy siihen, että kumppania ei informoida taipumuksista heti suhteen alussa. Entä monestiko ihminen jättää kertomatta todennäköisesti eteen tulevasta pettämisestään mustasukkaisuuden takia? Tarkoittaa, että vaikka sallisi pettämisen itselleen ei ole valmis antamaan samaa lupaa kumppanilleen. Onko yleinen oletus että jos toinen tieten tahtoen antaa kumppanilleen luvan harrastaa ulkopuolisia suhteita, hän todennäköisesti tekee myös itse niin? Jos tietää omat taipumuksensa ja tietoisesti ajautuu tilanteeseen, jossa tulee pettäneeksi, eikö rike ole paljon suurempi kuin jos kyseessä olisi "vahinko"?
Minä itse olen 26 vuotias nainen ja ajattelen asiasta seuraavasti. En ole mustasukkainen ihminen, en edes tiedä miltä mustasukkaisuus tuntuu. Olen aiemmin elänyt neljä vuotta avoimessa suhteessa, tästä ajasta kaksi vuotta olimme naimisissa. Molemmilla oli lupa harrastaa seksiä muidenkin kanssa ja vaatimuksia oli kolme: suojautumisesta piti pitää huolta, hoitoja ei tuotu kotiin ja kotona kerrottiin, että jossain on käyty (se missä oli ollut, ei kuulunut toiselle). Homma toimi hyvin ja kumpikaan ei kokenut itseään loukatuksi tai vangituksi. Liitto kariutui, mutta ei mihinkään seksiin tai tähän järjestelyymme liittyvään, vaan syyt olivat ihan muualla. Nykyään elän suhteessa miehen kanssa, joka suhtautuu ehdottoman kielteisesti pettämiseen. Hän ei ikinä antaisi anteeksi. Se käy minulle, ei ole mitään tarvetta kulkea muualla ja ennen kaikkea en pystyisi elämään itseni kanssa jos olisin niin julma rakastamaani ihmistä kohtaan. Sinällään mielipiteeni ei kuitenkaan ole muuttunut, eli ei se käyttämällä kulu. Kumppanini ehdottomuus aiheuttaa kuitenkin sen, että en minäkään pystyisi ikinä antamaan hänelle anteeksi jos hän pettäisi. En siksi että itse pettäminen olisi niin kamalaa, vaan koska kokisin teon suunnattoman kaksinaamaiseksi.
Miksi pettämis-keskustelussa aina rinnastetaan pettämättömyys ja yksiavioisuus. Se tiedetään, että toisille yksilöille yksiavioisuus on mahdotonta, mutta miksi silti pettää? Tarkoitan tällä nyt sitä, että eikö vieraissa voi käydä toisen suostumuksella? "Vahinkoja" voi tietysti aina tapahtua ja tyhmyyksiä tulee tehtyä, mutta tarkoitankin enemmän niitä ihmisiä, joilla on ihan tapana pettää. Eli jos tietää (kyllä kai ihminen itse tietää), että ei ole yksiavioista tyyppiä, niin miksi ei voi valita kumppania jolle tämä sopii?
Pettäminen ei kai varsinaisesti ole synonyymi liiton ulkopuoliselle seksille. Pettäminen sanaan liittyy oletus petollisuudesta. Itse ainakin ymmärrän petollisuuden tarkoittavan sitä, että toimii jollain tavalla vastoin lupauksiaan. Mikäli toinen osapuoli tietää etukäteen tulevista ulkopuolisista suhteista (tai suhteesta) ja hyväksyy tai vaikenee, niin eihän häntä voi silloin pettää. Vai voiko? Kristillisessä mielessä liiton ulkopuolinen seksi on väärin, mutta voiko sitä pitää moraalisesti vääränä jos molemmat osapuolet ovat näin yhdessä sopineet. Omasta mielestäni kahdella aikuisella ihmisellä on oikeus sopia asiat aivan kuten itse tahtovat.
Onko joillakin pettämisen perimmäisenä syynä sittenkin jännityksen hakeminen? Eli saako henkilö kiksinsä, enemmänkin kiinnijäämisen mahdollisuudesta, kun siitä seksistä? Tämä voisi olla "hyvä" syy siihen, että kumppania ei informoida taipumuksista heti suhteen alussa. Entä monestiko ihminen jättää kertomatta todennäköisesti eteen tulevasta pettämisestään mustasukkaisuuden takia? Tarkoittaa, että vaikka sallisi pettämisen itselleen ei ole valmis antamaan samaa lupaa kumppanilleen. Onko yleinen oletus että jos toinen tieten tahtoen antaa kumppanilleen luvan harrastaa ulkopuolisia suhteita, hän todennäköisesti tekee myös itse niin? Jos tietää omat taipumuksensa ja tietoisesti ajautuu tilanteeseen, jossa tulee pettäneeksi, eikö rike ole paljon suurempi kuin jos kyseessä olisi "vahinko"?
Minä itse olen 26 vuotias nainen ja ajattelen asiasta seuraavasti. En ole mustasukkainen ihminen, en edes tiedä miltä mustasukkaisuus tuntuu. Olen aiemmin elänyt neljä vuotta avoimessa suhteessa, tästä ajasta kaksi vuotta olimme naimisissa. Molemmilla oli lupa harrastaa seksiä muidenkin kanssa ja vaatimuksia oli kolme: suojautumisesta piti pitää huolta, hoitoja ei tuotu kotiin ja kotona kerrottiin, että jossain on käyty (se missä oli ollut, ei kuulunut toiselle). Homma toimi hyvin ja kumpikaan ei kokenut itseään loukatuksi tai vangituksi. Liitto kariutui, mutta ei mihinkään seksiin tai tähän järjestelyymme liittyvään, vaan syyt olivat ihan muualla. Nykyään elän suhteessa miehen kanssa, joka suhtautuu ehdottoman kielteisesti pettämiseen. Hän ei ikinä antaisi anteeksi. Se käy minulle, ei ole mitään tarvetta kulkea muualla ja ennen kaikkea en pystyisi elämään itseni kanssa jos olisin niin julma rakastamaani ihmistä kohtaan. Sinällään mielipiteeni ei kuitenkaan ole muuttunut, eli ei se käyttämällä kulu. Kumppanini ehdottomuus aiheuttaa kuitenkin sen, että en minäkään pystyisi ikinä antamaan hänelle anteeksi jos hän pettäisi. En siksi että itse pettäminen olisi niin kamalaa, vaan koska kokisin teon suunnattoman kaksinaamaiseksi.
Vastaukset 14
Vanhimmat
No kukin määrittelee sen suhteen niinkuin itselle parhaiten sopii. Toivottavaa olisi, että kaksi (tai enemmän, miten vain) samanlaiset arvot ja mielipiteet omaavaa ihmistä seurustelisi keskenään, mutta näinhän ei asia aina ole, jolloin päästään siihen pettämiseen. Jos ei osaa/tajua parisuhteen merkitystä sille toiselle osapuolelle, niin parempi elää yksin ja juosta pillun/kyrvän perässä, jos se on se, mistä kiksinsä saa. Toki tässäkin pitää ottaa ihmisten luonteet huomioon: irtosuhteita harrastava on enemmän koukussa siihen pilluun/munaan ja irtosuhteista pidättyvä osaa harkita tarkemmin tilanteita, uskoisin. Mutta harvapa sitä osaa luontoansa ennustaa, mikä se tilanne on kahden-viiden vuoden kuluttua kun alkuihanuus suhteesta on kadonnut.
se sitä nykypäivänä tarkoittaa.
aina kun itse olen ollut suhteessa, niin en ole pettänyt mimmiä. toisaalta olen alkanut funtsimaan, että miksi olen ollut uskollinen. ainoastaan sen toisen puolen takia.
kyseessä on kummiskin minun elämäni ja se pitää viettää haluamallaan tyylillä. eli sinun seurustelumallisi ei ole se perinteinen, mutta meikäläiselle aika mahdollinen jos seukkailua meinaa harrastella.
Pistetään tämä romaani vaikka tähän väliin!
Miksi juuri nykypäivänä? Eikö historiassa ole ollut niin vapaamielisempiä, kuin myös tiukemmin asiaan suhtautuvia ajanjaksoja? Mielestäni emme tällä hetkellä ole lähelläkään tiukinta ääripäätä. Mistä "nykymalli" johtuu, kristinuskostako? Kummat ovat tässä mielessä "tiukkapipoisempia", miehet vai naiset?
Itsellenikin syy, yksiavioisuuteen on juuri kumppanini. Hänelle se on tärkeää ja minä rakastan häntä, enkä halua satuttaa. Minä siis mukaudun, koska se on itselleni mahdollista. Ei tulisi mieleenikään vaatia häntä mukautumaan. Ilmeisesti minussakin on siis jossakin syvällä se tiukkaan iskostettu "oikea" malli ja tiedän oman ajatusmaailmani olevan jollakin tapaa viallinen. Toisaalta en myöskään koe jääväni paitsi mistään vaikka suhteen alkuhuuma on jo ehtinyt haihtua. Tässä on kuitenkin tullut elettyä jo yli neljä vuotta.
Tietysti ihminen muuttuu. Jos on elänyt pitkään suhteessa ja huomaa jonakin päivänä kaipaavansa vaihtelua, niin millä pettämisen perustelee itselleen? Onko kyse empatian puutteesta, siitä ettei kykene ymmärtämään miltä teko toisesta tuntuu? Tämä koskee lähinnä heitä, jotka sanovat (ja tarkoittavat) rakastavansa kumppaniaan. Kuinka kestää itseään kun tietää mitä on tehnyt? Kuinka katsoa toista silmiin? Olisiko totuudenmukaisuus paras vaihtoehto? Kertoa kumppanille heränneistä "tarpeista" tietäen sen, että hän ei ehkä hyväksy. Täytyykö toiselle antaa mahdollisuus suostua tai kieltäytyä? Vaikka tästä syttyisi sota ja suhde päättyisi, niin tietäisi ollensa rehellinen. Jos ei ole valmis ottamaan riskiä, niin silloin ei kai pitäisi olla valmis pettämäänkään, sillä suhde voi päättyä siihenkin. Pettäminen käsittääkseni satuttaa ihmistä niin monella tasolla, että totuuden kertominen ei voi olla huonompi vaihtoehto. Vai voiko?
Pettämistä tosiaan on monen muunkinlaista, kuin seksi vieraan kanssa. Periaateessa kaikki sovittuja sääntöjä rikkova on pettämistä. Pettää voi valehtelemalla, käyttämällä väärin yhteisiä rahoja, tms. Toiset teot satuttavat enemmän, toiset vähemmän. Yksiavoisessa suhteessa sen ulkopuolinen seksi on pettämistä, vapaassa suhteessa mustasukkaisuus ja rajoittaminen on pettämistä... eikö?
huono sanomaan tuohon mitään, koska teen asiat omalla tavallani. ideani tuohon on, ihmiset voisi tehdä niin kuin parhaaksi katsoo..tosin puuttumatta toisten asioihin tai arvoihin. kaikki ei ole samanlaisia. kunhan lakia noudatetaan ni meikäläinen on tyytyväinen. eli et ole viallinen.
"Tietysti ihminen muuttuu. Jos on elänyt pitkään suhteessa ja huomaa jonakin päivänä kaipaavansa vaihtelua, niin millä pettämisen perustelee itselleen?"
No siinähän se ongelma onkin. Jos menee lupaamaan uskollisuutta loppuelämänsä ajaksi, niin, mistä helvetistä sitä voi ennakoida tulevat sodat jne? Mielestäni se riittää, kun toinen lupaa sydämestään yrittää- olla uskollinen tai mitä tahansa sitten on sovittukaan. Pääpointti siinä, että pitää, mitä lupaa ja toinen on mukana siinä lupauksessa omalla vastavuoroisella lupauksellaan. Jokainen määrittää kuitenkin sen parisuhteen ja pettämisen siis omista lähtökohdistaan käsin.
Kuten sanottu ihminen muuttuu, se on itsestään selvää. Tulevaisuutta ei voi milloinkaan tietää etukäteen. Loppuelämän lupaaminen on aika riskialtis teko. Ihmisen kun pitäisi olla sanojensa mittainen ja pitää lupauksensa, niin vaikeaa kun se välillä onkin.
Ajoin kysymykselläni lähinnä takaa seuraavaa. Yleensä pettämisestä puhuttaessa huomio kohdistuu petettyyn, joka on uhri ja johon sattuu. Tämä on tietysti totta, sillä harva valitsee petetyksi tulemista. Ymmärtääkseni myös pettäjä voi kuitenkin kärsiä, pelätä, olla vilpittömän pahoillaan tekonsa takia. Mikä saa ihmisen laittamaan itsensä ja kumppaninsa tällaiseen tilanteeseen, jos oikeasti rakastaa ja kunnioittaa? Kuinka katsoa itseään peiliin tietäen omat tekonsa? Itselleni tämä tuottaisi suunnattomia vaikeuksia.
Pettäminen voi olla paljon muutakin kuin pelkkää vieraissa käyntiä. Kumppanin luottamuksen voi pettää monella tavalla. Minäkään en ole koskaan oikein ymmärtänyt, miten sekstailu jonkun toisen kanssa olisi sen pahempaa pettämistä kuin vaikkapa valehtelu: sehän on vain yksi erityistapaus muiden joukossa. Pettämistä on kaikki se, mitä ihminen tekee vaikka tietää sen loukkaavan kumppania ja on vastoin yhteisiä sopimuksia ja sen perimmäisenä syynä on itsekkyys.
En kuitenkaan usko, että avoin suhde voi koskaan toimia pitemmän päälle. Suurimmalla osalla ihmisistä on kuitenkin tarve sitoutua vain yhteen kumppaniin, joten vaikka järjestely ei aiheuttaisi ongelmia sinulle, niin ennen pitkää eksyt sänkyyn jonkun sellaisen kanssa, jota asia loukkaa ja satuttaa, koska hän haluaisi paljon enemmän kuin olet valmis antamaan.
En jaksanut lukea kuin alun, joten en tarkkaan tiedä pointtiasi, mutta otsikkoon lyhyt vastaus: ei. Ihmiset eroaa muistakin syistä kuin pettämisestä.
Pettämisen määrittelyn syyt on syytä rakentaa kunkin ihmisen kanssa erikseen. Kirkkohan meille on antanut toimintamallia syyllistämällä jo aikoja. Onneksi siitä päästään pikkuhiljaa eroon, vai päästäänkö?
Minä peilaan tavallasi rajoja kulloinkin elämässäni olevan ihmisen mukaan. Joillekin ihmisille nyt vaan on tällainenkin mahdollista. Kuten sinä, en myöskään minä ole mustasukkainen, tai no ehkä hieman itsekäs olen, mutta koen sen tunteen olevan omaa heikkouttani siitä, että haluaisin kuitenkin jollain tasolla omistaa toista. Onneksi tiedostan oman vajavaisuuteni enkä sotke sillä toisen elämää.
Tänään elän aika tiukassa parisuhteessa ulkomaalaisen naisen kanssa, en halua loukata häntä liehumalla muissa sängyissä ja homma pelittää, on pelittänyt jo kolmatta vuotta.
Katsokaa esimerkkiä luonnosta! Kasvit levittävät siitepölyä kaikkialle ympäristöön, jos kuuluvat tuulipölytteisiin, ja hyönteisten mukana siitepölyä kulkeutuu lukemattomien emikukkien luoteille. Katsokaa taivaan lintuja. Pariksi hakeutuvat ja pesän rakentavat, mutta poikaset saattavat olla kaikki eri urosten jälkeläisiä, niin että se siitä uskollisuudesta edes yhden kesän suhteessa.
Luonnollinen ihminen voi pidäkkeettä harrastaa seksiä keiden kanssa tahansa, milloin ja missä tahansa. Jostain kumman syystä tämä toimitus on haluttu sitoa yhden parisuhteen piiriin ja siihen vielä liitetty molempien velvoite huolehtia seksin seurauksena ehkä syntyvistä lapsista. Tosiasiassa seksi äärimmäisen harvoin tähtää lisääntymiseen, se on vain nautiskelua, joillekin itsekästä mielihyvän kokemista, joillekin toisen mielihyvän määrätietoista varmistamista ja ehkä jopa maksimointia - seuraavien kertojen onnistuminen kuitenkin mielessä.
Mielelläni olisin seksisuhteessa jokaiseen naiseen, jota haluttavana pidän, mutta kasvatus ja kulttuuriperinne ohjaa naiset suostuvaisiksi yleensä vain yhdelle, jonka kanssa vakinaiseen suhteeseen ovat asettuneet.
"Tosiasiassa seksi äärimmäisen harvoin tähtää lisääntymiseen, se on vain nautiskelua, joillekin itsekästä mielihyvän kokemista,"
Ehkä näin ja varsinkin nykyaikana ja länsimaissa, kun ehkäisy on suht varmaa. Naiselle seksiin sisältyy kuitenkin aina vaara raskaaksi tulemisesta. Ajatteletko todella niin, että naisen tulisi kantaa riski yksinään? Ihmislapsesta täytyy kuitenkin huolehtia paljon pidenmpään, kuin jonkin kasvin siemenestä tai linunpoikasesta. Ihmislapsi ei itsenäisty yhdessä kesässä eikä kahdessakaan. Tässä meikäläisessä yhteiskunnassa tuo ehkä onnistuisi, mutta vastuu olisi silti monille liian kova. Eikö tämä ajatusmalli voisi johtaa pikemminkin siihen, että naiset olisivat paljon tarkempia "tavarastaan"? Luonnostakin löytyy paljon myös sellaisia lajeja, joissa isä (tai ainakin todennäköinen isä) huolehtii jollain tavalla jälkikasvustaan.
esimerkkiä mihin tahansa käyttäytymismalliin!
On pareja, jotka yhdessä ruokkivat ja suojelevat jälkeläisiään, on uroksia, jotka yksin hoitavat poikaset ja naaraspuolisia, jotka jäävät yksin kun urokset lähtevät yhdessä hauskaa pitämään, kuten haahka, jonka kaltaisia miehet mieluiten olisivat.
Vapaus seksin harrastamiseen koittaa naisilla vasta sitten kun raskauden vaaraa ei ole, joko pillerien avulla tai vaihdevuosien tullessa.
Perus-Pera ja -Pirkko ovat omistuksenhaluisia. Harva meistä hyväksyy intiimeimpien hetkien jakamista jonkun muun kanssa. Monet ovat yrittäneet, harva siinä on pidemmän päälle onnistunut. Joitain vuosia ehkä, mutta jos avoin suhde on jatkunut pidempään, on kyseessä ylensä jonkinmoinen hyöty-, ei rakkausliitto.
Tosin ihminen on usein heikkoluontoinen ja mieluusti vieraissa virkistäytyvä. Itselleen vain on usein helpompi sallia yhtä ja toista kuin kumppanilleen. Onneksi en kuulu tähän porukkaan.
Mun mielestä sulla on loistava ajatusmaailma. Siis oikeasti, oot helmi :)
Toivottaisin onnea matkaan mutta musta tuntuu että sä et sellaista tarvi ainakaan suhdeasioissa... kiitos että valaisit päivääni ja annoit hiukan uskoa siihen että jossain tässä maailmassa vielä äly ja tunne lyö kättä :)