Elikkä tässä tämä olisi, ytimekkäästi kiinteytettynä otsikkoon. Olen 4kk vauvan ylpeä isä, rakastan lastani ja myös vaimoani, mutten koskaan tee mitään (tai näin vaimoni sanoo) Tosin eipä ole yhtään murhetta kantanut yksin, ei käynyt yhdessäkään ultraäänessä yksin, kaikkiin neuvoloihin olen lähtenyt mielelläni mukaan lapsen syntymän jälkeen, yöt heräsin paijaamaan muijan uneen kun "hän ei saanut unta"... Kotitöissä autan kun pyydetään teen kaikki ns. miesten jutut heti, eli auton, rempat, renkaiden vaihdot yms yms, tosin en tee siitä samanlaista numeroa kuin hän jos nytten joutuu tiskaamaan päivittäin =( Päivät ollaan väsyneitä kun vauva huutaa ja hän joutuu heräämään öisin, ihan niinkuin en itse heräisi siihen huutoon joka yö !! Pieni kämppä/kova ääninen vauva joten pakko on herätä... Oon vitun väsyny, olen puhunut erosta ku en jaksa enää, mutta sitäkään ei oteta tosissaan, ollaan vaan sillein jaahas plää plää plää... Tuntuu etten oikeasti jaksa tätä enää, viime yönä sain nukutuksi huikeat 2½ tuntia, ite veti kyllä täydet yöunet mutta silti aamulla jaksetaan kiukutella ja huutaa et hoida sinä sitten vauva kokonaan kun yritin sanoa väsymyksestä ja että saisin nukkua vähä lisää aamulla =( Parisuhdeterapiasta on ollut puhe, mutta ennekuin saadaan edes netistä puhelinnumeroa katottua, ni jo on huuto tiskaamisesta tai imuroinnista päällä... Vittu että osaa olla asennevammasta... Käyn kuitenki töissä vielä, eli kannan suomeksi rahaa kotia että kaikki pärjättäisiin...
Kyllä voi miehen osa mennä alas... Eihän tässä jumalauta tunne itseänsä mieheksi kohta enää ollenkaan... Ja tosiaan aina kun puhutaan erosta tulee vaimon suusta sanat "Lasta et nää ikinä" "tee mitä haluat" yms yms, ja kuitenki on mulla nyt sen verran munaa että haluaisin välit säilyttää lapseni äitiin, voisinhan toisena mahdollisuutena pakata kamani ja olla kadonnut hänen shoppailureissullaan tai jotain...
Kyllä voi miehen osa mennä alas... Eihän tässä jumalauta tunne itseänsä mieheksi kohta enää ollenkaan... Ja tosiaan aina kun puhutaan erosta tulee vaimon suusta sanat "Lasta et nää ikinä" "tee mitä haluat" yms yms, ja kuitenki on mulla nyt sen verran munaa että haluaisin välit säilyttää lapseni äitiin, voisinhan toisena mahdollisuutena pakata kamani ja olla kadonnut hänen shoppailureissullaan tai jotain...
Vastaukset 31
Vanhimmat
Luuletteko te muijat että nyt kun on lapsi pyöräytetty ni nytte voi alkaa äijäänsäkkin kohdella niikuin haluaa? "Koska onhan hänen pakko olla maisemissa"
koska tässä näkyy taas vain ja ainoastaan yksi näkökulma tilanteeseen, sanon että en luule, tiedä tai kuvittele että voin alkaa miestäni kohdella miten vaan. tosin tähän voisi heittää, että miksi sitten niin moni mies luulee voivansa alkaa kohdella vaimoaan pelkkänä kotipiikana ja kynnysmattona kun se lapsi on tullut maailmaan? ja vain sen vuoksiko, että vaimon "työpaikka" on siirtynyt kotiin 8 tunnin työpäivistä 24 tunnin työpäiviin?
ja ei, mieheni ei ole pakko olla maisemissa. pärjään kyllä varsin hyvin ilman häntäkin, jos vaihtoehdot on olla kahden lapsen yksinhuoltaja tai yksinhuoltajana kahden aikuisen ja kahden lapsen perheessä. ihan vapaasti saa lähteä jos huvittaa, milloin vaan. koska edelleen mun äitiyspäivärahanikin on korkeampi kuin hänen palkkansa, joten en ole edes taloudellisesti häneen sidoksissa. mitä sydän sanoo, on jo toinen juttu. mut en ala enää 34 vuotiaana kenenkään perään kitistä, kun en ole tähänkään asti sitä tehnyt.
muuta en osaa sanoa kuin että meillä sitä saa mitä tilaa. ja hei, ei miehen tehtävä ole "auttaa äitiä kotitöissä" kuten asian ilmaisit. miehen tehtävä on tehdä oma osansa niistä kotitöistä ihan ilman pyytämättä ja "auttelematta äitiä", oma-alotteisesti. se jos joku nimenomaan v***ttaa, että pitää joka kerta _pyytää_ viemään se roskapussi ulos vaikka hyvin näkee että täynnä on ja ulos ovesta on menossa...
että silleen. mut rankkaa on aina vauvaperheissä, kyllä se siitä helpottaa. ensimmäinen vuosi on se raskain, kyse on vain siitä haluaako siitä selvitä yhdessä voittajana ja entistä vahvempana hyväksyen sen, että tilapäisesti kaikki on vähän "levällään"?
Niinkuin sanoin että teen kaikki ns "omat hommani" auton, rempat yms ettei puhettakaan, mutta eihän niitä koskaan huomata, huomataan vaan ne omat tiskit ja imuroinnit joissa myöskin autan pyydettäessä !
vai oikeestiko sulla on niin paska auto et sitä joka päivä pitää rempata? tai joka päiväkö teillä palaa jostain lamppu? (minkä kyllä meillä vaihtaa ihan kuka vaan) tai joka armaan päiväkö pitää lunta luoda tai nurmikkoa leikata?
suoritapa _pallopää_ pieni laskutoimitus niistä tunneista joita sä käytät noihin paljon mainostamiisi ja kehumiisi "miesten töihin" (joista meillä ainakin ihan yhtä hyvin selviää myös nainen) viikossa ja vertaa sitä tuntimäärään minkä vaimos käyttää tosiaan tohon ruoanlaittoon, siivoamiseen, tiskaamiseen, pyykkihuoltoon ja vauvan hoitoon.
et taitaisit oikeesti tehdä palveluksen jos lähtisit lätkimään. ottais varmaan huomattavasti vähemmän päähän vaimoaskin kun ei kokis että on aikuinen mies talossa passattavana...
Juurikin tuosta joku kirjoittaa samaisella foorumilla, et töiden pitäisi muka mennä minuutilleen tasan, käys pallopää lukee... Vai oletko oikeasti noin vitun tyhmä?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=692&posting=22000000024831657
tyhmyytesi..
tuollaisella arvomaailmalla ja ajattelutavalla varustetun miehen on ihan turha maukua jos kotona on tyytymätön vaimo, koska se on sitä syystäkin.
onneksi oma mieheni ymmärtää, että parisuhde, koti ja lapset on yhteinen projekti, missä automaattisesti kaikki toimet jakaantuu tasan ilman että niistä tarvitsee kenenkään tehdä numeroa. se tiskaa kumpi ensinnä kotiin tulee ja tarpeen havaitsee. vuoron perään imuroidaan ja se vie roskat joka ulos on menossa. sitä nurmikkoa leikka ja lumet luo se, kumpi jälleen kerran ehtii/tulee kotiin/on kotona kun se on tarpeellista. joskus se on vaimo, joskus se on mies. ja joo, niitä renkaitakin meillä kyllä vaihtaa ihan koko perhe, esikkokin on varsin näppärä mutterien ja avaimen pitäjä. ja nopeammin käy kun autosta vaihtuu 2 rengasta kerralla.
että ihan turhaan siinä keuhkoot, ei ne sun hekumoimat "miesten hommat" ole todellakaan mitään ihmeellistä toimintaa mistä ei kuka tahansa muukin selviä. taitaa vaan olla kyse siitä et sä olet itse niin "vitun tyhmä" (kuten asian ilmaisit) ja avuton, että et kertakaikkiaan osaa niitä kuppeja kuivata ja sit alat miesmäisesti vaan meuhkata ettei sun säälittävyytes paljastu?
Missä vaiheessa sanoin et vaimo tekee kaiken yksin, voisin vielä lisätä tähän listaan että yleensä se ole minä joka laittaa ruuan ja niinkuin voisit lukea jos vaikka opettelisit lukemaan AUTAN JOS PYYDETÄÄN !!!!!!!!! HOIDAN VIELÄ NE OMAT KAIKKI HOMMAT ! Ja jos välttämättä haluat tietää, niin vaimolla oli vaikea raskaus jolloin tein pääasiassa kaikki kotityöt hänen supistelujen takia, silloin se oli ok, koska koen että jos toinen on esim kipeä eihän häneltä voi vaatia tmsp, synnytti lapsen leikkauksella joka johti siihen että tein kaikki RASKAAT kotityöt, nytten kun on parantunut ni taisipa minusta vaan ja minun tekemisistä tulla itsestään selvyyksiä, että kyllähän minä nämä automaattisesti hoidan, ja jos pallopää sun metodilla lasketaan ni mietis että kun mies käy 8 tuntia töissä, tiskaaminen imurointi pölyjen pyyhkiminen kotona vie maksimissaan 2-3 tuntia vauva tuosta ajasta syö ehkä 1 tunnin eli yhteenlaskuna noin 4 tuntia menee kotiaskareisiin... sit tulen kotia vaimo -4 tuntia minä 4 sitten autanki jo lapsen hoidossa yms yms, kuuntelen huolet murheet, syötän vauvaa leikin sen kanssa yms yms, ni silloinhan vaimo jäisi -4 joka päivä, mitäs sille ajalle tehdään?
VITTU ET JOTKUT AKAT ON IDIOOTTEJA !
Minä en dorka noita linkkejä tänne lisäilly, siks käytän nimimerkkiä jotta mun kirjotukset täältä voi poimia, ni kumpikohan se dorka tai tyhmä on ?!?
lasta hoitaa, jos siitä tunnin ruokinnalla selviää. Eikö lasta kylvetetä, pidetä vaipassa, pueta, lohduteta, nukuteta jne. Pian sos. viranomaiset teiltä sen lapsen ottaa huostaan. Parempi niin, niin ei teidän, keskenkasvuisten tarvitse mittailla sitä, että kummalla on raskaampaa.
Hanki vasektomia ja muuta pois avokkisi luota.
selvästikään, että edellinen viesti oli tarkoitettu nimenomaan sille linkin laittajalle ja sen tekstin perusteella jonka oli linkin johdattamaan kohtaan kirjoittanut.
eli kukakohan täällä se dorka tai tyhmä on ?!?
tai sit vaan kalahti niin kovin sunkin nilkkaasi et meni puurot ja vellit sekaisin?
Kuulut taas siihen ihmisryhmään joka ei halua eikä suostu näkemään eikä lukemaan oikein.. Olet ilmeisesti niitä olen onnellinen yksinhuoltaja "jättäkää kaikki olkaa yksin minunkin on hyvä olla haen seuraa deittiilmoituksista annan sille kuka vain ottaa, ja olen onnellinen tällein" yksinhuoltaja äiteihin... Sä et lue mun tekstejä kunnolla sitten rupeat kärjisteleen asioita, tartut yhteen sanaan tai lauseeseen etkä näe koko naisuutta tai sitten irroitat koko sanan tai lauseen asiayhteydestään, joten miten jos pysyisit poissa tästä viestiketjusta...
Uskon, että olet varmasti väsynyt ja han äärirajoilla. En varmasti osaa antaa ihan sellaista vastausta, kuin ehkä kaipaisit; toivottavsti kuitenkin sellaisen josta on sinulle hyötyä.
Sinä saat nukkua ihan liian vähän. Niin saa myös vaimosi. Teillä molemmilla on nyt se aika elämässä, jolloin väsymys ja vauvan hoitamisen raskaus tekee elämästä ihan kaaosta. Pikkuvauva-aika ja uusi elämä lapsen kanssa on ihan kamalan rankaa, se on sitä teille molemmille!
Usko, kun sanon, ettei töidenne listaus ja hommien vertailu ole teille eduksi! Arvaa vain miten pahalle tuntuu vaimostasi se, jos (kertomasi mukaan) vedät jatkuvasti esiin eron mahdollisuuden ja sen että lähdet vetämään! Niin ei saa _ikinä_ tehdä vaikka olisi miten paha olla. Jos tosiaan koet, että olet kaikkesi antanut ja haluat lähteä, niin mene, mutta älä käytä sitä aseena puolisoasi vastaan.
Toisekseen suosittelen vielä miettimään onko ero kuitenkaan kovin fiksu ratkaisu. Sinun pitää menaan vakavasti tottua sitten ajatukseen, ettet tule asumaan lapsesi kanssa samassa taloudessa. Siitä voi seurata syyllisyyttä, hyvittelyn/ sirkustelun tarvetta jne. Uusperhe-kuviot on _aina_ 10 kertaa vaikeampia kuin ydinperheen elämä. 70% uusperheistä päätyy eroon. Jos siis liittonne on kriisissä pienen vauvan, väsymyksen ja sen takia, että ette pysty enää asetuumaan toistenne puolelle - miettikää vielä ja hakekaa ulkopuolista apua!
Laiska töitänsä laskee ja vielä laiskempi toisten töitä.
Teillähän erikoisia vaippoja käytetään, jos niitä tarvii erikseen vauvan päällä pitää. Meillä ovat pysyneet ihan itsekseen aina vaipanvaihtojen välin.
Miksi autat vasta kun pyydetään? Pitääkö vaimon joutua ihan pyytämään? Ehkä se on juuri se pyytäminen, joka häntä ottaa päähän. Ja tuota noin,,, eiköhän pienen vauvan hoitaminen vaadi muutakin kuin yhden tunnin päivässä syöttämistä?
Mutta hei - tiedän unettomuudesta kärsivänä, miltä tuntuu olla väsynyt. Kaikki ottaa päähän normaalia enemmän. Älkää tehkö mitään harkitsematonta, kyllä se siitä rauhoittuu!
Olet lapsen isä, siis olet olemassa. Olet perheen pää, käyt töissä, tuot rahaa elämiseen. Hoidat niin sanotut miesten hommat. Olet ollut odotusaikana mukana kaikessa vaimosi kanssa ja teet vielä kotitöitä. Eli teette sitä mitä perheessä tehdään.
Vaimo eli lapsen äiti on tietysti näin alkuaikoina tiiviisti hoitamassa lasta ja on ehkä väsynyt siihen, että on kiinni siinä lapsessa. Ei pääse menemään kodin ulkopuolelle niin kuin sinä, työhön. Hänen työnsä on lapsen hoitaminen. Mutta jospa jaksaisitte vielä hoitaa itseänne ja suhdettanne. Lapsi kasvaa ja kohta saatte vapaammin olla yhdessä. Se on pieni hetki kun huomaa, miten iso tämä meidän pikku vauveli nyt jo on
Ymmärrystä tarvitaan puolin ja toisin.
Koska käyt työssä, tarvitset myös lepoa. Että jaksat hankkia elantoa perheeseen.
Muista, olet tärkeässä asemassa lapsen isänä.
Voit tietysti hoitaa lasta vapaana ollessasi sen verran, että äiti saa huilata. Ja kerätä voimaa lapsen hoitamiseen.
Molempien tulisi huomata tämä tärkeä seikka: Olette tärkeässä asemassa lapsen isänä ja äitinä. Kukaan muu ei voi korvata tätä asiaa. Lapsi on täysin riippuvainen teistä ja rakkaudestanne. Jaksakaa rakastaa toinen toistanne ja lastanne.
Uhkaileminen lapsella on vastuutonta toista kohtaan. Ja kuitenkin lapsi on se osapuoli joka siinä eniten kärsii.
Jos vain on mahdollista päästä sinne parisuhdeterapiaan niin menkää ihmeessä.
Suhteen hoitaminen on tosi tärkeää ja olet tosi mies jos otat huomioon tämän äidin roolin. Äiti tekee kotityöt päiväsaikaan ja hoitaa lasta. Hän siis tarvitsee jonkin verran myös vapaa-aikaa, eli hengähdys taukoa.
Huomioi vaimoasi jollakin yllätyksellä, tuo vaikka kukkia. Tee jotakin ilman, että hän pyytää. Pienet huomioimiset antavat sitä rakkaudentunnetta, välittämistä, mitä vaimo tarvitsee.
Tsemppiä teille molemmille!
Jaksakaa rakastaa toisianne ja lastanne! Olette tärkeitä lapselle.
Että mielestäni tottakai hänen pitää pyytää apua kotitöihin, enhän itsekkään oleta että jos tarvitsen rempassa tai kodin kunnostamisessa apua että hän sen automaattisesti tajuaa !!
Ja Kari-Paavalille, esim vaikka tänään ku olen itse kotona vaimoni lähti kirppikselle niinkuin eilen ja toissapäivänäkin eli kyllä hän saa ns. "omaa aikaakin" katson vauvaa leikin sen kanssa yms. eli ei todellakaan myöskään vauvan hoitaminen ole 100% vaimon vastuulla, tosin enimmälti kyllä, mutta jotenki kuvittelenkin sen niin, minun tisseistäni kun on vähän turha puristella maitoa...
mun mielestä kyllä teet ihan mukavasti hommia. en kyllä ite valittais kun mies tekee hommansa. ja totta, ehkäpä sieltä sunkin tisseistäs jopa yksi tippa kudosnestettä tulis jos oikeen kunnolla yrittäis :D (näinhän se mun mies aina sanoo kun tyttö(1,5kk) yrittää hamuilla sinnepäin). Eikö se vaimos ymmärrä että sä käyt töissä ja tarvit kunnon yöunet? meillä tehdään niin kun mies on opiskelija yliopistossa(ja vielä kemiaa lukee..eli ei väsyneenä ole paljon hyötyä olla labrassa kun on tarkkaa hommaa)ja tarvii kunnon yöunet, niin viikolla minä hoidan kaikki yösyötöt(syö korviketta)ja nukuttamiset ja muutenkin viikolla lähinnä minä hoidan tyttöä, mutta viikonloppuna minä saan nukkua ja levätä kun mies hoitaa enimmäkseen tyttöä. ja näin minä saan levätä vloppuna ja mies hoitaa koulunsa kunnialla loppuun.
Kyllä minäkin melkeinpä aina "joudun" pyytämään miestä tiskaamaan tai imuroimaan, mutta en kuitenkaan mitään raivokohtausta saa jos ei oo pyytämättä tiskattu..
koittakaapa jutella asiasta, josko teillä onnistuisi tuo tekniikka mitä meillä toteutetaan(siis kun sulla on töitä, saat nukkua ilman että sun tarvii yöllä sen pahemmin hereillä olla ja kun sulla on vapaata seuraavana pvänä niin sinä hoidat yöheräämiset(riippuen siitä että syökö lapsi tissiä vai korviketta, tissisyöjälle joskus voisi ehkä lypsää maitoa valmiiksi niin vaimosi lepää ja sinä syötät).
Tuossa nyt oli yksi ehdotus, meillä toimii mutta ei välttämättä kaikilla.yrittäkääpä vain jaksella siellä ja saaada tilanne haltuun :)
teillä ketään joka ottais lapsen vaikka pariksi tunniksi tai tulis teille hetkeksi??
jotain hyvää teissä kai on koska olette yhdessä lapsen tehneet. jos saisitte puhuttua asioista silloin paremmin kun se lapsi ei konkreetisesti ole siinä vieressä.. se eka vuosi on todellakin se rankin, ehkäpä äiti käy edelleenkin aikas ylikierroksilla synnytyksen jälkeen.. ..tai on masentunut tai jotain sellaista muuta jota ei osaa/uskalla tuoda julki. jos se vaikka äidistä tuntuu pahalta sanoa että on väsynyt siihenainaiseen huutoon. (huono äiti kun ei jaksa kuunnella). jokainen siihen varmasti väsyy ja jos ei tunteita osaa purkaa niin ne voi tulla esille ihan miten tahansa..
niin ei mene energia riitelyyn. eli olkaa aikuisia ja sinulla on puolet lapsen vastuusta ...hoida se ja jos vielä tulee riitaa voit sanoa että teet osuutesi ja toinen saa olla kitisemättä. Työnjako mahdollistaa teille molemmille irtioton arjen pyörittämisestä ja saatte silloin omaa aikaa molemmat ja ilmapiiri kevenee.
Eihän tuo riitakapulanne ole kuin muutaman kilon ja luulisi kahden vastuullisen aikuisen sen kykenevän hoitaa...odottakaas kun se lähtee kävelemään ;)
Älkää vastailko enää tähän ketjuun, näköjään aina löytyy joku naisihminen joka ei lue tekstiä kunnolla tai sitten käsittää väärin, en jaksa oikoa heidän kirjoituksiaan koko ajan, nyt olin jo "saamaton en tee mitää ihminen" vaikka enhän sitä kirjoittanut tuonne, mielestäni osallistun kaikkiin töihin kuten kirjoitin, kun pyydetään ja mukisematta, en ole käynyt ulkona dokailemassa enkä muuta sitten viime syksyn kun olen ollut itse niin väsynyt ja halunnut olla läsnä, ja nyt täällä sitten "pilkataan että olen typerä tyhmä jne" ns. "omat hommat" teen automaattisesti... lukekaa se nyt herrajumala kunnolla se teksti...
näyttäisin tän tekstin vaimollesi. Jos hän sit tajuaisi, kuinka paljon osallistut. Harva nainen ajattelee, että mies tekee osansa, kun hoitaa ne auton huollot ym.
Mun mies ei oikeesti käynyt kuin kerran ultrassa, synnytykseen tuli puoli pakosta, toista vuoden ikäiseltä on kerran vaipan vaihtanut. Ei kertaakaan syöttänyt, ei kylvettänyt, ei nukuttanut, ei edes herännyt kaveriksi yöllä. Olen aina lapsen kanssa yksin, mies töissä kellon ympäri. Kotiin tultua avaa kaljapullon - se on tärkeämpi kuin oma lapsi tai oma vaimo. Oikeasti ei tuo rahaa enempää taloon kuin se, että vuokran maksaa. Minä maksan opinto- ja autolainat, lapsen lääkärikäynnit, lääkkeet, internetin, ukon 100 e puhelinlaskut, internetit, sähkölaskut, perheen ruoat ym ym ym. ansiosidonnaisistani, teen yksin kaikki kotityöt ja hoidan yksin lapsen. Miehellekin pitäisi olla äiti, vaikka en saa rakkautta enkä hellyyttä. Ruokiani hän ylenkatsoo ja jättää syömättä, joten lapsen kans syödään 3 päivää samaa tai kannan samaa mukaa roskiin. Sit olen huono vaimo, kun lopetin keittämästä herralle. Kahtena päivänä menin pojan kans nukkuun aikaisin, ettei tarvi kaljottelua katsoa ja mies on kuin pikku lapsi: juon uhallakin, jos sinä käsket lopettaa. Kalja kaksi ja kolme per päivä. JOKA PÄIVÄ. Toisinaan enemmänkin. Tänään sain tekstiviestin, että voisin katella töitä muualta ja muuttaa pois kaupungista. Ei ollut munaa sitäkään kertoa päin naamaa.
Nyt sitten sain tietää taas kerran, että se aamulla huutaminen ("hoida sitten itse") olikin vain mielipide, ja että täällä ei saa enää edes mielipidettään ilmaista...
ymmärrän suakin tavallaan. Meillä on 3,5 kuinen tyttö ja alku meni siihen, että minä valvoin vauvan kanssa välillä jopa aamu viiteen. Annoin miehen nukkua, koska hän käy töissä. Oli omituista kun ennen vauvaa, oltiin ainakin suurimman osan ajasta onnellisia toisistamme, mutta kun vauva syntyi, niin yhtä´äkkiä riitelimme koko ajan ja kaikesta ja minä tietenkin se, joka ne riidat aloitti. Jossain vaiheessa tajusin itekin, että kehitän riitaa ihan turhasta, mutta puhuin asiasta miehelleni ja pyysin anteeksi, sanoin myös sen, että en usko, että se kokonaan loppuu, mutta nyt kuitenkin tiedät, että mistä se johtuu, siis väsymyksestä ja hormooneista ja uudesta äitiydestä..
Yritä kuitenkin muistaa, että ne hormoonimyrskyt ei siihen raskauteen lopu, vaan senkin jälkeen, varsinkin kun imettää, niin hormoonit on vielä pitkään sekaisin, joka sekoittaa sen äidin pään. Ja tosiaan, alku aina hankala, kaikessa uudessa. Mutta jos toisianne rakastatte ja lastanne, niin koittakaa puhua, päätätte vaikka että parin mimuutin ajan kerrallaan toinen saa sanoa kaiken mikä mieltä painaa ja toinen ei sillä hetkellä voi siihen puuttua, ja vuoro vaihtuu.
Tsemppiä teille!!
Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille, tää keskustelu antoi vähän syvyyttä asioihin ja näen että muillakin on/ollut samoja ongelmia, ja olen kyllä lapseni ja vaimoni takia valmis taistelemaan vähän pidemmälle koska onhan tämä perheeni, mutta välillä vaan tuntuu niinkuin olisi täysin loppu kuuntelemaan jatkuvaa kiukuttelua ja en tee mitää valitusta varsinkin kun tiedän ettei asia ole niin... Siis tiedän tekeväni tiedän kantavani korteni ehkä välillä enenmmän kuin tarpeeksi tän perheen arkeen ja se mikä minua vaivaa on vain se arvostuksen puute mikä meillä täällä on... Ja ennenkuin kukaan ehtii sanoa mitään arvostan vaimoani sanon hänelle harvasepäivä kuinka onnellinen olen siitä kuinka hyvin hän jaksaa lasta katsoa ja kuinka kiva koti meillä on ja kuinka seksimme ei kokenut juuri minkäänlaista kolausta vaikka lapsi tulikin, mutta en vaan ole saanut vastakaikua sanomisilleni olisihan tuo välillä itesekkin kiva kuulla että teen ja olen ollut läsnä...
Ymmärrän ja olen ymmärtänyt kaikkia äitejä mukaan luettuna vaimoani, vauva kun syntyy seon iso askel ja viel 100% ajan, seon koko ajan siinä joten ehkä "uusista" äideistä tuntuu "yliahkeralta" koska vauva todellakin on 24/7 siinä paikalla vaikkei huutaisikaan tai vaatisikaan mitään, mutta äidit huomatkaa helvetissä nyt ne miehennekin, kyllä hekin (ainakin suurinosa) hoitaa edelleen myöskin niitä askareita, vauvaa ja jaksavat vielä paijata teitäkin ottaa se mieheltäkin ei vain naisilta, ja kyllä niitä kunnon miehiäkin on olemassa vaikka täällä sitä paskaa liian helposti huudetaankin..
"Luetutin" vaimollani kirjoittamani tekstin mitä joku täällä jo suosittelikin, kysyin päälle että montako asiaa tuossa valehtelin ja vastaus oli tippalinssissä etten mitään vaikka täällä nytten joku pallopää kävikin valittamassa että syyllinen olen minä, jota en myöskään käsitä, miksi tulisin tälläiselle palstalle ongelmiani valehtelemaan? Olisiko siitä jollain ihmeen logiikalla joku hyöty asioiden parantamiseksi? Joten ehkä sen takia itsekkin suistuin vähän asialinjalta ku ärsyttää tommoset vika onkin sinussa ihmiset...
Mutta kiitos edelleen kaikille asiallisille vastauksille, saatiin ainakin keskustelu vaimon kanssa aikaiseksi !
se että saa suunsa auki ja puheen ongelmista aloitettua on isompi voitto kuin kukaan uskookaan. muistan itse kuinka sitä ekan poitsun kanssa yritti olla super äiti ja sit ihmettelin et miks tuntuu hemmetin raskaalta ja työläältä.. ..superäitiys kun on sitä ettei lepää koskaan ollenkaan millään tavalla kunnolla. et koko ajan on toinen silmä ja korva avoinna mahdollisille vauvan toiveille..
kyllä se äitiys hoitoo varmasti yhtä hyvin vaikka nukkuisikin kunnolla ja antais aivojen totaalisesti nollaantua kuorsaamalla..
koittakaahan jaksaa etteenpäinkin.. ..onnea..
Siunausta elämääsi ja kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!
Sinussa on ainesta, olet ottanut vaarin keskusteluista ja ottanut sieltä sen hyvän mikä sinulle on parasta. Sinä itse tiedät parhaiten mikä on hyvää. :D
Kaikkea hyvää elämääsi ja perheonnea edelleenkin. Heippa!
Minunkin piti saada ääneni kuuluviin tällä mielenkiintoisella ketjulla. Olen ylpeä sinusta että purat pahan olosi mieluummin tänne kuin kotona väsyneelle vaimolle tai vauvalle. Hyvä että saitte vaimon kanssa keskustelua aikaiseksi ja toivottavasti asianne selviävät. Rankkaa se on täälläkin ja kotona ollessa ne pölyt ja tiskit näyttävät tosi suurilta ja haitallisilta ja tuntuu välillä että kaikki kaatuu päälle kun kämppä on kuin lähtevä laiva! Silloin kun olin vielä töissä ei niihin pölyihin niin paljoa kiinnittänyt huomiota. Luulenpa että samaa miettii vaimosi ja väsyneenä kiukuttelee niistä sitten sinulle. Itsekin syyllistyn tähän aika ajoin.
Älkää nyt kuitenkaan eroa miettikö! Yhteinen vastasyntynyt lapsi on onnellinen asia eikä eron paikka. Eikä se vaihtamalla parane, se uusikin vaimo käy paskalla (ts. on välillä ärsyttävä). Tsemppiä teille kaikille!
Mun täytyy kyl sanoo et oon joskus ollu samanlainen "vaimo" ku sulla on.Ja häpeän sitä.:o( Mut ONNEKS mun mies oli kärsivällinen ja puhu,kyseli mikä mättää jne.Vaikka aina jaksoin vain "kiittää" huonosti tehdystä työstä.
Tänä päivänä olen muuttunut vaimo,äiti ja nainen.Arvostan miestäni suurperheen päänä suuresti.Arvostan hänen uhrautumistaan meidän hyväksi.Hän jaksaa kehua minua kauniiksi,haluttavaksi ja hyväksi vaimoksi,äidiksi.Myös itse osaan ja haluan kehua häntä...enkä turhasta.Älkää luulko että ollaan täydellisiä...ehei...ongelmat ne meilläkin on.Mutta aika on opettanut miten hyviä me ollaan toisillemme.Mies oli kärsivällinen,kun minä tein matkaa riitävän hyvään äitiyteen,vaimouteen ja naiseuteen.Meidän naistenkin kuuluu "uhratua" miestemme iloksi.Esim.oma mieheni on aina sanonut kuinka tykkää kun naisella on hame ja korkeahkot kengät,sillai naisellisia.Noh,olen kokeillut hamita ja korkokenkiä...kengät ok ja nykyään käytänkin naisellisempia korkokenkiä,mutta housujen kanssa.Hameet ei näillä säärillä iske.;o(
Eli kyllä meijän naistenkin on huomioitava niitä miehiä jotka "kantaa rahaa kotiin",tuovat kukkia ja leikkivät lasten kanssa.Ei se ole pelkästään miesten tehtävä.
Melkonen viestiketju tosiaan!
Onneksi sait vaimosi kanssa keskustelua aikaiseksi ja toivon mukaan olette nyt samalla aaltopituudella ja saatte asian ratkaistuksi. Näkihän sen jo alkuperäisestä kirjoituksestasi, että ette pääse kommunikoimaan samalla "kanavalla".
Meille on ensimmäinen lapsi tulossa ja pahin painajaiseni olisi juuri se, että väsymyksen, hormonien yms takia äkkipikaisena ihmisenä olisin sokea mieheni panostukselle ja ajaisin meidät sellaiseen tilanteeseen kuin te olette joutuneet. Tämän lukemisesta on ollut vain hyötyä ja osaan nyt asennoitua oikealla lailla tulevaan :)
Olet mielestäni tehnyt valtavasti töitä perheenne arjen pyörityksen eteen. Tiedätkö, ei se niin yleistä ole että mies auttaa kotitöissä tai yleensä missään oli niitä lapsia tai ei. Onneksi meillä mies on oma-alotteinen ja passaa minua, kun on tukalat oltavat. Se menee jopa siihen pisteeseen, että alan tuntea syyllisyyttä siitä etten kykene. Toivon, että lapsen syntymän jälkeen esteet eivät ole enää ainakaan fyysisiä (iso maha tiellä, pyörrytystä, hengitysvaikeuksia yms.).
Toivotan teille kaikkia hyvää! Asiat kyllä järjestyvät teidän kummankin yhteisellä panostuksella :)