Päätös on kypsynyt vuosia, mutta nyt se toteutuu, onkin jo toteutunut.
Nimittäin täysin seko lähisukulaiseni, joka kuitenkin kulkee tervejärkisen kirjoissa, käyttäytyy niin oudosti ja puhuu niin päättömiä, ettei välillä tiedä itkeäkö vai nauraa.
Asiat, kaikki laidastaan, kääntyvät hänen päässään aivan päinvastaisiksi kuin ne ovat.
Tahtoisin ehdottaa henkilön aviopuolisolle ja aikuisille lapsille, että ohjaisivat ihmisen aivojen tommografikuvaukseen, sillä siellä päässä on pakko olla jotain elimellistä vikaa. Jokin kalkkeutuma, tai joskus katkennut pieni hiusverisuoni, jotain pahasti pielessä.
Niin mielettömiä ajatuksia ja väittämiä ei terve ihminen esitä. Uskonkin, että perheensä tietää, mutta mitä teet. Aviopuolison ylpeydelle olisi aikamoinen kolaus, jos elämänkumppani diagnosoitaisiin aivovammaiseksi. Lapset taas nostvat kätensä, sillä he eivät ole vanhemmistaan missään riippuvaisia, päinvastoin, nämä ovat olleet jo pitemmän aikaa riippuvaisia heistä.
Olen sukulainen, mutta en voi tehdä mitään, sillä lähimpiä ja asioita hoitavia ovat puoliso ja lapset.
Sanoin kotona, jouduttuani pakosta yhteiseen palaveriin henkilön kanssa, että vuoden kuluttua tuo tyyppi on hoidossa, tai haudassa.
Oireet viittaisivat muistihäiriöineen Alzeimerin tautiin.
Ihmisen ennestäänkin ilkeä, pahantahtoinen luonne vain korostuu ja mihin se tulee johtamaan, jää vain arvailujen varaan, mutta ei käy todellakaan lähintä perhepiiriä kateeksi.
Sanoin kotona, että jos menen tuohon kuntoon, niin viekää minut vaikka pakolla lääkärin tutkimuksiin. Päästään sairailla kun useimmiten ei ole sairauden tuntoa itsellään. Kaikki muut ovat väärässä, muut ovat pahoja, sekä kieroja ynms.
En tiedä ketään, jonka kanssa henkilö olisi tullut toimeen, ja ystäväpiiri on supistunut, niin että aniharvat jaksavat hänen sekapäisiä jutujaan kuunnella.
Sitä paitsi sairas kateuskin jo estää häntä pitämästä yteyttä sellaisiin, joilla menee taloudellisesti paremmin.
On perheellä todellinen ongelmavyyhti ihmisessä!
Nimittäin täysin seko lähisukulaiseni, joka kuitenkin kulkee tervejärkisen kirjoissa, käyttäytyy niin oudosti ja puhuu niin päättömiä, ettei välillä tiedä itkeäkö vai nauraa.
Asiat, kaikki laidastaan, kääntyvät hänen päässään aivan päinvastaisiksi kuin ne ovat.
Tahtoisin ehdottaa henkilön aviopuolisolle ja aikuisille lapsille, että ohjaisivat ihmisen aivojen tommografikuvaukseen, sillä siellä päässä on pakko olla jotain elimellistä vikaa. Jokin kalkkeutuma, tai joskus katkennut pieni hiusverisuoni, jotain pahasti pielessä.
Niin mielettömiä ajatuksia ja väittämiä ei terve ihminen esitä. Uskonkin, että perheensä tietää, mutta mitä teet. Aviopuolison ylpeydelle olisi aikamoinen kolaus, jos elämänkumppani diagnosoitaisiin aivovammaiseksi. Lapset taas nostvat kätensä, sillä he eivät ole vanhemmistaan missään riippuvaisia, päinvastoin, nämä ovat olleet jo pitemmän aikaa riippuvaisia heistä.
Olen sukulainen, mutta en voi tehdä mitään, sillä lähimpiä ja asioita hoitavia ovat puoliso ja lapset.
Sanoin kotona, jouduttuani pakosta yhteiseen palaveriin henkilön kanssa, että vuoden kuluttua tuo tyyppi on hoidossa, tai haudassa.
Oireet viittaisivat muistihäiriöineen Alzeimerin tautiin.
Ihmisen ennestäänkin ilkeä, pahantahtoinen luonne vain korostuu ja mihin se tulee johtamaan, jää vain arvailujen varaan, mutta ei käy todellakaan lähintä perhepiiriä kateeksi.
Sanoin kotona, että jos menen tuohon kuntoon, niin viekää minut vaikka pakolla lääkärin tutkimuksiin. Päästään sairailla kun useimmiten ei ole sairauden tuntoa itsellään. Kaikki muut ovat väärässä, muut ovat pahoja, sekä kieroja ynms.
En tiedä ketään, jonka kanssa henkilö olisi tullut toimeen, ja ystäväpiiri on supistunut, niin että aniharvat jaksavat hänen sekapäisiä jutujaan kuunnella.
Sitä paitsi sairas kateuskin jo estää häntä pitämästä yteyttä sellaisiin, joilla menee taloudellisesti paremmin.
On perheellä todellinen ongelmavyyhti ihmisessä!
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ei kenenkään ilkeän tai sairaanilkeän sukulaisenkaan kanssa kannata olla tekemisissä, jos hänet kokee nk. energiavarkaana, eli henkilön seurassa saa vain pahaa mieltä.
Itse sanouduin irti kaikesta kanssakäymisestä lähisukulaiseni kanssa, juuri tuon valehtelun ja asioitten vääristelyn takia.
Oikeudenkäynneillä uhkailut, syyttäminen täysin tuulesta temmatuin perustein, alkoivat olla arkipäivää.
Nyt, noin kuukausi sitten tavatessamme sanoin hänelle, että jos soittaa minulle haukkumasoittoja, niin teen rikostutkintapyynnön kotirauhan rikkomisesta.
Henkilökohtaisissa puheväleissä emme ole, mutta
kaupungilta kuuluu juttuja, joissa minun syykseni on pantu uskomattomia asioita. Oikaisen joskus, mutta yleensä sanon vain, että todistakoon puheensa paikkansapitävyyden.
Kun ei tule minun kotiini, tai soita, niin antaa puhua. Tiedän, että samaa tapaa harrastaessaan muidenkin, hänelle epämieluisten ihmisten suhteen, saattaa löytyä joku, joka ei vain levittele käsivarsiaan, vaan ryhtyy järeimpiin toimiin valheenpuhujan taltuttamiseksi.
kuin olisin lukenut omaa teksitiäni sukulaisestani,joka on täysin arvaamaton ja kiusanteko,haukkuminen,herjaaminen muille sukulaisille(minusta)ei tunnu saavan loppua.Kaupungilta kuulen aivan uskomattomia tarinoita,joita henkilö kertoo totena.Myös hän kertoo itse tarinoita,jotka sitten kääntää minun kertomakseni.Kirjoitti kerran myös minuna eräälle toiselle palstalle juttuja,ei siis taida tietää kuka oikein on.Meitä on moneen junaan,mutta tuohon kyytiinen enää mene,vaan pysyn kaukana.
ja tunnistettavasti herjaa jotain, se voidaan katsoa rikokseksi, mutta kuka jaksaa lähteä tuollista rikosta selvittämään?
Pahuudella on keinonsa ottaa erilaisia muotoja.
Erittäin ilkeä serkkuni, nyt jo kuollut, kertoi minusta totisella naamalla valheita ja sai melkein kaikki uskomaan juttunsa.
Kuolleista ei saisi puhua pahaa, mutta jos se helvetiksi kutsuttu paikka on olemassa, niin ....
Ajaudtumme perättömien juttujen takia poikaystäväni kanssa eroon ja olimmme erossa 8 kuukautta. Lopulta kuitenkin kumpikin päädyimme keskustelemaan, sillä rakkaus välillämme ei ollut kuollut. Välimme korjautuivat ja poikystäväni, nykyinen mieheni sanoo vieläkin, että niin uskottavasti kuin serkkuni puhui, kukaan ei olisi epäillyt asioiden todenperäisyyttä.
Mieleltään sairailla on kyky ja taito manipuloida.
Ihan sama tilanne mulla.
Eniten ärsyttää se ettei kukaan muu sukulaisista halua ottaa asiaa vakavasti.
Varmaan ottaisivat jos samanlainen vainoaminen kodistuisi heihin.
Olen useasti miettinyt että olisiko jossain joku taho jonnekka voisi ilmoittaa epäilevänsä lähisukulaisen kajahtaneen ..
Vaikka hän käyttäytynyt todella pahasti minua kohtaan toivoisin silti että hänen mielensä palautuisi normaaliksi.
Tässä kun joutuu miettimään milloin sieltä suunnalta kajahtaa kovempikin paukku kuin pelkät herjaukset.
Siitä olen varma ettei hänen mielenterveytensä ole lähellekkään normaalia.
Ystäväpiiriä ei ole juurikaan mutta arki askareet hän pystyy hoitamaan(mikä on ihme)normaalisti,joten kukaan muu ei hänen tilaansa edes huomaa..
Joku sanoi että sellaiset ihmiset käyttäytyvät noin koska heillä ei ole omaa elämää.
te kaikki kärsineet, ottakaa ja lukekaa seuraavia kirjoja:
Raimo Mäkelä: Naamiona terve mieli
Jorma Myllärniemi: Narsisimi - vahvuus ja voimavara
Susan Hotchkiss: Miksi aina sinä ?
Joutsiniemi: Naimisissa narsistin kanssa
raimo Mäkelän kirjsata on hyvä aloitaa ja katsoa sopiiko ongelmaihmisen käytös narsistisen persoonallisuushäiriön profiiliin.
Minulla on ko. asiasta aika pitkä käytännön kovemus uhrina ja ainakin joidenkin kiusanhenkien toiminta vaikuttaa narsistiselta, jopa sadistiselta.
Tällaisia henkilöitä ei oikeastaan voi auttaa. Mikään hoito, lääkitys tai terapia ei auta. Hehän eivät itse koe olevansa alkuunkaan sairaita, vaan viat ovat aina muissa ihmisissä.
Itsensä suhteen (oma mielenterveys säilyy) paras keino on ottaa etäisyyttä ko.ihmiseen, siis panna välit poikki - niin vaikeaa kuin se onkin.
Niin kauan kuin olet tekemisissä, olet hänen manipulaationsa kohde.
Jos on fyysistä väkivaltaa, voi myös hankkia poliisilta lähestymiskiellon.
Olipa mukava lukea kommenttisi.
Kun sinulla tuntuu olevan tietoa enemmänkin voisitko antaa neuvon.
Kuinka tulisi tai olisi parempi menetellä kun kyseinen(läheinen sukulainen ja aikuinen) on ottanut minut hampaisiinsa syyttäen kaikesta mihin minulla ei ole osaa eikä arpaa sekä uhkailemalla ja vainoamalla.
En ole kyseistä herraa nähnyt kohta 7vuoteen enkä pitänyt(hänen omasta pyynnöstään)mitään yhteyttä.
Mutta vainoaminen vaan jatkuu,ja minulla on sellainen tunne että hän koko ajan suunnittelee jotain pääni menoksi.
En ole edes reakoinut hänen kirjeisiin,tekstareihin millään tavalla koska olen kuullut että sillä tavoin mielenkiinto kiusaajalta loppuu..
Mutta ei.
Täytyy myöntää ettei minulla enää ole edes haluja tavata koko ihmistä.
Hänen käytöksensä(ainakin minua kohtaan) ei ole terveen aikuisen käytöstä pikemminkin ala-asteelta tuttua kiusaamista ja häiriköintiä.
Tässä kyllä pitää paikkansa ettei hänellä ole ns.omaa elämää ja minun tietääkseni hänen omat asiat ovat menneet pieleen hänen viinan käytön takia,josta epäilenkin hänen mielenterveytensä järkkyneen todella pahasti.
Muut sukulaiset eivät ota asiaa vakavasti koska heihin ei tietääkseni ole kiusaaminen kohdistunut ja he kyllä uskovat tästä henkilöstä nämä asiat mutta siihen se jääkin.
näin samanlaisia kokemuksia muillakin ja itse olen kärsinyt melkein koko ikäni eräästä sisaruksesta.
Hän ei tajua että en halua olla missään yhteydessä enää.
Keksii valheita että sais yhteyden eli pelottelee jonkin sukulaisen sairaudella jota ei edes ole.
En vastaa enää yhteenkään soittoon tai viestiin enää.
Hän myös selittää että pitäähän hänen kanssa olla yhteydessä koska ollaan sisaruksia vaikka vaan haukkuu ja joka ainoa kerta kun ottaa yhteyttä.Valehtelee ihan mielettömiä juttuja milloin kukakin on skitso ym-ta.Joku laki pitäs olla että sais elää rauhassa edes kotonaan.
sisariini. En enää jaksanut sitä valehtelujen aaltoja, joiden kohteeksi jouduin. En anna itsestäni mitään tietoa enää heille päin. Jos puhuvat vielä jotain, niin silloin kaikki on keksittyjä juttuja. Maailmassa on valitettavasti näitä ongelmaihmisiä liikaakin. Itsehän he eivät tajua omia ongelmiaan. Vaihdoin numeroni salaiseksi, joten eivät enää voi soitellakkaan. Joskus on pakko suojella itseään.
oikeus selvittää jos numero on salainen että miksi?
Kerran tein näin ja yks alko utelemaan muiden kautta jopa uhkas ilmottaa punaselle ristille:kadonneeksi!
Tästä on jo aikaa mutta hirveitä valheita hän levittää edelleen ja loukkaa aina kun tavataan.
Saako tässä maassa elää omaa elämää vai pitääkö kysyä kiusaavalta sukulaiselta lupa?
Rajansa kaikella ja en aio enää kestää yhtään kiusaamista.
Ei puhelin numerot eikä muutot auta,sellainen sairas ihminen saa aina kaiken selville .
Ongelmana on koska hänellä on sukulaisiin jonkinlaiset suhteet ja sitä kautta tiedot aina löytyy.
Olen itsekkin muuttanut jo parikertaa ja kieltänyt sukulaisiani antamasta uusia tietojani kiusaajalleni mutta ei sekään auta.
Välillä tuntuu että sukulaisetkin antavat ihan tahallaan tietoni koska heistä se on varmaan jännittävää seurata mitä taas tapahtuu?
Olisi oltava täysin pimennossa koko suvusta yhden sairaan henkilön takia.
Kukaan ei voi auttaa,poliisi ei puutu ennenkuin jotain pahaa sattuu ja sukulaiset eivät halua puuttua muuten kuin sanomalla voi,voi.
Tässä on yhteiskunnassa aukko,pitäisi olla joku sosiaalivirasto taho joille asiasta voisi puhua ja heiltä lähtisi tarkastus käynti vaatiko kiusaaja hoitoa tai lääkitystä.
Varmaan kukaan joka ei tälläisen kohtalon kanssa ole joutunut elämään ei ymmärrä kuinka raskasta on elää omaa elämäänsä kun koko ajan on mielessä mitähän kohta tapahtuu.
Minullakin olisi ainoa toive saada vaan elää omaa elämääni pelkäämättä .
Tällä henkilöllä voi olla alkava alzheimer, tai alkava mielisairaus, tai jotakin muuta.
Omaisten on joskus vaikea hakea apua, koska ongelmaa ei haluta edes tunnustaa, se on niin häpeällinen asia, kuten sanotkin.
Joskus omaiset saavat tarpeekseen tällaisesta henkilöstä, ja katkaisevat jopa välit, ja tämän henkilön sairaus kehittyy kaikessa rauhassa.
On hyvä, että välität tilanteesta. Minusta sukulaisten kuuluisikin välittää. Ja ihmisten pitäisi välittää ja puuttua enemmän tällaiseen, että henkilö saadaan ajoissa hoitoon. Liikaa on sitä, että tällaisia ihmisiä, jotka usein ovat eläkeiässä, asuu ihan yksikseen kerrostaloissa, joissa kukaan ei tiedä heistä mitään.
Minulla on sellainen ilkeä sisar - arvaamaton, tuittuileva, ja elämänasenteensa tuntuu olevan: Miten voisin pahiten loukata mahdollisimman monia ihmisiä?
Luepa http://uk.geocities.com/rajatilapersoona/faq.htm
Lukaisinpa tuon rajapersoona stoorin,eipä se sellainen oikein minun vainoojaani päde.
Sukulaiseni on ilkeä ja pahansuopa.
Hän keksii viekkaasti keinoja jolla saisi satutettua toista niin että oikein tuntuu ja nauraa päälle.
Tyhmä hän ei ole.
Kuinka viekas tuollainen kiusaaja voikaan olla.
Oma arvioni on alkava skitsofrenia.
Sitä puoltaa mm.
Ennen hän oli aivan kohtelias ja jopa mukava ihminen,ainoastaan humalassa paljastui raivokas ärsyttäjä.
Nyttemmin tuosta mukavasta ei ole jäljellä mitään,ja tuo ärsyttäjä on esillä koko ajan.
Mutta huomatkaa että ei kaikkia kohtaan koska hän osaa vielä peittää vihansa.
Hän kehittelee päässään asioita joista syyttää mm.minua.
Mikään ei ole vierasta,hän ei tyydy olemaan passiivinen vaan haluaa ilmaista kaikin keinoin vihansa ,sitä parempi mitä nolompaan tilanteeseen joudun,ja nauraa päälle.
Hänessä on mielestäni kaksi persoonaa,toinen on kohtelias ja huomaavainen,toinen taas ilkeä.
Ilkeä persoona kostaa kaiken kiltin minän kokemat vääryydet,tai siis ne joita hän on itse päätellyt saadakseen syyn suuttua.
Jos joku ymmärtää,hänessä asuu voimakkaasti viha sisällä.
Toivottavasti hän ei tee mitään niin pahaa että joutuisi pahoihin vaikeuksiin,toisaalta hänen pitäisikin osata ottaa vastuu sanomisistaan ..
Tuntuu pahalta sanoa mutta mielestäni hän on henkisesti sairas ihminen joka syyttää omista ongelmistaan muita,ja taivas on kattona hänen koston kohteelleen.
Hei,
valvon täällä lopputyötäni tehden ja...
oikein alkoi pelottamaan kun luki teidän kokemuksianne tommoisista ihmisistä.
Enpä muuta sano kuin että voimia teille joita tuolla tavalla kiusataan ja ..huh-huh.
En tiedä noista luonnehäiriö vertauksista.
Minua on hiillostanut,loukannut,ahdistellut,häväissyt jne...myös sukulaismies usean vuoden ajan.
Olen asiaa miettinyt mikä motiivi ajaa tuollaiseen.
Luulen että kerrosten alta löytyy syy KATEUS.
Kun oma elämä ei ole mennyt omien toiveiden mukaan ihminen pettyy,suuri vihan tunne kalvaa niin kovin että sitä ei voi sietää.
Helppo valinta uhriksi on joku mitätön rääpäle jonka nyt ei missään tapauksessa olisi kuvitellut pärjäävän elämässään.
Kun tämä yhtälö sekoitetaan saadaan tulokseksi syyllinen ja vihan kohde.
Sitten herjaamaan ja loukkaamaan niin että tuon rääpäle sukulaisen elämä ei ole kivaa.
Tähän sekoitetaan sitten keksityt syyt tälle käyttäytymiselle,täytyyhän joku syy olla.
Mutta joskus näissä tapauksissa astuu sitten kuvioon jonkinlainen mielenterveyden ongelma , silloin herjaaminen ei lopukkaan muutamaan kertaan vaan jatkuu koko elämän.
Ei kukaan normaali aikuinen ihminen jaksa vainota vuosikausia vaikka olisi kuinka loukattu mielestään.
Omassa tapauksessani en välittäisi jos eläisin yksin,mutta kun on lapset ja puoliso.
Tuollaisen sairaan ihmisen lähettämiä häväistys kortteja kun posti tuo niin ne yleensä lukee se joka postin noutaa ,vaikkapa lapset..
On siinä sitten selittämistä mitä tämä kortti tarkoittaa..
Ja minkälainen ihminen nauttii tälläisestä ja mikä on sellaisen motiivi.
KATEUS,hän haluaa oikeuden tapahtuvan ja vihaamansa rääpäle sukulaisen menettävän kaiken ja palautuvan hänelle kuuluvalle arvoasteikolle eli ihan alimpaan kastiin.
Tälläiseen olen itse päätynyt,mutta kukapa noista luonteen pahuuksista ottaisi selvää.
Voi että ! Ja oliko tuo hiippari vielä sun sukulainen? Kyllä on kiviriippa paiksattu teidän perheelle. Kiikuta vaan ne kortit poliisilaitokselle ja selitä tämä sietämätön tilanne poliisille, sieltä soitettu "tilannetta tiedusteleva" puhelinsoitto on kuulemma joskus rauhoittanut ja säikäyttänyt karsean häirikön.
Toivottavasti tuollainen toiminta loppuu kohdallanne ja saatte perheenne kanssa elää kaikessa rauhassa .
Ymmärrän että on ihmisiä joille on luotu räväkkä ,kiusaajan luonne.
Sellaisia nimitettiin ennen "se on kova v..tuilemaan".
Mutta tässäkin on kyse aivan eri asiasta.
Edellä mainitun luontoisen henkilön seuraan ei varmaan ollut tunkua,ja jokainen tiesi että sellaisen seurassa saattaa joutua kiusatun asemaan.
Mutta sellainen ei ollut suurikaan ongelma koska sellaisen seuraa pystyi välttämään .
Mutta tässä sukulaisten tapauksessa et voi itse vaikuttaa mitenkään,vaikka olet katkaissut välit jo vuosia sitten tämä kiusaaja tulee sinun elämääsi tahdostasi riippumatta.
Järki sanoisi että täytyisi olla jonkinlainen laki siitä että tälläistä ei tapahtuisi.
Pitäisi voida olla oikeus puolella että vastentahtoa ei kukaan saisi tunkeutua sairaalla tavalla sinun elämääsi.
Ymmärtääkseni poliisi puuttuu asiaan jos ilmenee fyysistä väkivaltaa taikka kunnianloukkaukseen viittavaa.
Mutta tälläinen sairas ihminen osaa olla niin taitava .
Pitäisi olla laki jonka pohjalta voisi sanoa,kiellän sinua soittelemasta puhelimeeni,kiellän sinua lähettelemästä puhelimeeni tekstiviestejä,kiellän sinua lähettelemästä kotiini kirjeitä,kiellän sinua levittämästä valheita jotka liittyvät minuun!
Ja se mihin tälläinen kiusaaja henkilö luottaa on ettei vainottu helpolla vie asiaa eteenpäin ,kukapa haluaisi kertoa törkyä itsestään vieraille ihmisille.
Edelleen on avoin kysymys,miksi kiusaaja kiusaa?
Kunpa tietäisikin miksi kiusaaja kiusaa.
Ja tokko ne motiivit kiinnostaa silloin kun haluaisi olla vain rauhassa kiusaajaltaan.
Paskiaisille pitää puhua paskiaisten kieltä, tuumasi vanha eläköitynyt vanhanajan poliisimies.
Eli heti paikalla poliisille kortit ja kunnianloukkassyyte niskaan jos paskapuhieta levittelee. Ei saa antaa sairaan kiusaajan mellastaa omaa elämää vaikka kiusaaja olisi sitten lähisukulainen tai vaikkapa kadoksissa ollut identtinen sisko!
Ihan varmasti.
Sota-ajan äitilapset.. eivät tee koskaan mitään väärin. Ja anteeksipyydettävää ei ole. Kaikki on tehty uhraten. Kaikki tehdään. Rakkaus on aina ehdollinen. Ja työ. Tärkein asia.
Olen kokenut saman oman äitini kohdalta,
sekoittanut koko perheen kuviot täysin
isäni kuoltua..
Alkoi nähdä millon mitäkin tarkoitusperiä (nuorena neitona) pahoja omissa toimissani, epäilyä milloin mistäkin, sai minut käytännössä hulluuden partaalle.. vainoharha. Sitten kun räjähteli (verrattuna terveeseen isäni mieleen, ja terveeseen näkemiseen, suhteessa omaan persoonaani) tästä jatkuvasta olemattomista perässäkulkemisesta, pahimman epäilystä... alkoi martttyyrin elkein itkeminen pojalle, miten ilkeä, miten niin kauheaa... tytär.. long story short.
Manipulointi oli taitavaa, ja näin aina läpi, krokotiilin kyynelten. Asiana, usein pelkkä vain oman reviirin puolustus, ja puolten hakeminen. Liittyy paljolti siihen, isäni ei ehtinyt testamenttia tekemään.. ja siinä sitä ollaan, mistään ei vapaaehtoisesti (saavutetut edut, asunto, luksustuotteet suuret kuoleman jälkeen, lukemattomat matkustelut, elämä irti miehen kuoltua.. tyttären unohtaminen, pojan ylistäminen, ja tämän sisartaan vastaan yllyttäminen).. näitä tragedioita on yllin kyllin varmasti, joissa jonkun pää alkaa vipattamaan ja luo tuhoa.. ensin pienin elkein, kunnes saattaa ajaa vaikkapa sen yhden lenkin.. onnistuesssaan itsemurhaan. Narsistisia äitejä, persoonia on paljon. Tahtovatko ehdoin tahdoin pahaa.. mielenkiintoinen aihe. Mutta tabu. Ihan varmasti.
Äidinrakkaus jne.
Itsellä ei tunteita ole enää lainkaan. Kuoletti. Valheillaan ja manipuloinnillaan. Ja vedättäen kaikkia, en jaksanut enää todellisuutta korjata. Sehän oli vain hänen todellisuutensa.
Kiusaajasi on sairas, saa nautintoa kiusaamisesta, usko tai älä.
Olisiko lähestymiskiellosta apua sinun tapauksessasi. Jos ei, niin voi ainakin soitaa poiisille ja kysyä, onko asian hyväks mitään tehtävissä.
Voitko vaihtaa paikkakuntaa tai työnantajaa ?
Olisiko mahdollista nostaa oikeusjuttu (onko tositteita kiusaamisesta)siis mennä käräjille?
Ainakin puhelinnumerosi voit vaihtaa ja salata nuemron tai ottaa prepaid-puhelimen.
Minä sinuna ottaisin yhteytä lakimieheen, joko yksityiseen asianajajaan tai oikeusaputoimistoon (jossa apu siis huokeampaa)ja neuvottelisin juristin kanssa. Häneltä saat tietoa, olisiko jutullasi mahdollisuutta menestyä käräjillä.
Tuollainen toiminta olisi tietysti järkevää,ja varmasti sellainen tulee ensimmäiseksi mieleen jos ajattelee asiaa omalle kohdalleen.
Mutta sellainen joka on itse tilanteessa miettii kyllä hyvin paljon eri tavalla.
Kiusaaja kun on hyvin viekas,taitava puhuja ja ammattimainen valehtelija.
Riskinä viedä asiaa eteenpäin on usein itsensä häpäisy kaikkien silmissä.
Kukapa haluaisi että epäilyksiä hyvinkin ilkeistä asioista leviäisi kaikkien ystävien tietoon vaikka ne olisivatkin sairaan ihmisen keksimiä.
Tuollainen sairas ihminen on niin taitava keksiessään pahoja asioita että niissä aina on jotain joista joku voi jäädä miettimään,entäpä jos ne olisikin totta.
Kukaan viranomainen ei lähde pelkästä kiusaamisesta tekemään mitään,pitäisi olla parempaa näyttöä.
Ja kuka kiusattu säilyttää kirjeet,kortit ym. kotonaan tallessa,kyllä ne on niin arkoja asioita että ne tuhotaan heti ettei vaan kukaan niitä löydä vahingossa.
Näissä asioissa on sana sanaa vastaan,ja sellaisissa tilanteissa luonteva kiusaaja saa näytellä haluamansa pääroolin.
Vaikeita asioita,eikä kiusatun rooli ole helppoa,ainainen pelko ja häpeän tunne.
Täytyy aina muistaa ettei kiusaajalla ole mielenterveys kuunnossa eikä hän käyttäydy kuin normaali ihminen,sellaiselle kun omatunto on vieras asia.
Tottakai jos haluaa eroon tollasesta ei mitään estettä vaikka julkiseksi tulisikin. Pääasia että loppuu! Merkillinen asenne!
Tästä nyt tulee mieleen joko raukkamaisuus tai sitten "ei savua ilman tulta"-ilmiö.
Eli ilmeisesti voi oikeasti olla jotain todella häpeällistä salattavaa kulissien takana kun ei nousta esiin puolustamaan itseään ja perhettään sairaan ihmisen hyökkäyksiltä ja terrorisoinnilta.
Kulissit ja maine tärkeämpää kuin oman perheen rauha. Aika outoa, anteeksi, tällainen asenne nyt.
Ja siinä tapauksessa perheenne sallii tilanteen jatkumisen ikuisuuksiin.
Oikeastaan lauseessa "savua ilman tulta?" käy hyvin ilmi juuri se että kuka uskaltaa riskeerata ,huomaathan että epäilys tuli juuri itseltäsikin saati sitten kun koko loukkaava,härski asia leviäisi lähipiirin korviin,siellä varmaan moni kysyisi samoin.
Olen asiassa ollut yhteydessä poliisiin,sieltä ei oikein voida tehdä mitään ennen kuin jotain konkreettista ilmenee,joten olen sentään yrittänyt tehdä jotain.
Sellainen ihminen joka seuraa sivusta ei voi tietää miltä kiusatun asemassa eläminen tuntuu kaikkine pelkoineen ..
Kun mieleltään sairas ihminen vainoaa ei ole keinoja sen estämiseksi jos hän kiusaa tietyissä rajoissa.
Rahavarat kun ei riitä lakimiehen palkkaamiseenkaan.
Ja vuosia vainottuna eläneenä ihminen ei osaa ajatella järkevästi koska tietää mihin vainoajansa pystyy,saamaan aikaan todella pahaa mieltä ja häpeän tunnetta,ja juuri tuota "ei savua ilman tulta" asennetta.