Oon hehkeä 3-kymppinen ja haluisin niin löytää ihanan miehen. Edes deittailla, jos ei se oikea tuu heti vastaan. Mulla on pieni lapsi, ja tuntuu siltä, että tässä tilanteessa kukaan mies ei innostu... Kun käyn ulkona, katseita ja ehdotuksia tulee, mut pelkään kertoa, et kotona on lapsikin.
Mitä miehet aattelee sinkkuäideistä?
kirkas helmi
111099
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Toi on noita perusasioita, eli itse elän kahdestaan poikani kanssa ja oon just kans 3 kymppinen. Mä en koskaan vois sanoa olevani sinkku, sillä elänhän mä yhteistä taloutta lapseni kanssa. Sinkku kun on mun mielestä yksinasuva, jolla ei ole lapsia. Täänyt on kuitenkin vaan mun kanta tähän asiaan.
Kerron heti jo tutustumishetkellä että asun poikani kanssa, niin lähtevät luikkimaan kaikki sellaiset joille on liian kovapaikka se että minulla on lapsi. Haluankin niin, sillä suhteeseen en lähtisi sellaisen kanssa kuitenkaan, joka ei pystyisi käsittelemään lapsiasiaa - ongelmia siinä vain myöhemmin tulisi.
Itsensä kanssa tasapainoiset miehet kun yleensä pystyvät hyväksymään tuonkin tosiasian paremmin.
kuinka paljon niitä vakavasti seurustelua eli vihille vieviä miehiä sitten on?
Luulen, että moni sanoo sopeutuvansa toisen lapseeen, jotta pääsee sänkyyn, siinä on yksi täky.
Kyllä yh ihmisten on vaikea enää toista kertaa aloittaa läheistä, läpi elämän kestävää suhdetta mieheen, mikään ei tietenkään ole mahdotonta, lähinnä yh-isä voisi olla kiinnnostunut, muttei sinkut.
Eiköhän se yh-äitien suuri määrä täällä suomessa kerro omaa tarinaansa. Kannattaa vaan ihan rehellisesti kertoa, että sulla on pieni lapsi. Mihin sun lapsen isä sitten karkasi?
Ei se minua ainakaan "pelottaisi" pois, aikuisilla ihmisillä on huhujen mukaan ollut elämää aikaisemmin, lapsi on osa sitä mitä olet, turha sitä salata/hävetä/tai mitään sellaista. :) Jos mies juoksee karkuun niin ei mahda mitään. Mielestäni on parempi olla vain rehellinen asian suhteen, silloin asia ei ainakaan tule "tolpan takaa" ja mies ei tunne itseään huijatuksi.
Kaikki eivät välttämättä tykkää hyvää jos on jo lapsia, etenkin kun eivät ole omia. Eikä se ole edes mikään rikos tai tyhmyyttä, enemmänkin valinnan vapautta ja parhaaksi kaikille, sinullekin ettei mies vastentahtoisesti katsele lastasi alta kulmien juonien kuinka käenpoikasen saisi pois päiviltä
toisen siittämää elättäisi!
Pitäisi varmaan kovasti haukkua yh-äippiä vastuuntunnottomiksi ja jauhaa paskaa jostain pillun jakamisesta ja sitä yleistä paskaa, mitä tällä palstalla saa kuulla ipanoiden suusta, kun on yksinhuoltajista kyse, mutta minua ei kiinnosta. Oma äitini oli yh ja vittu, jos joku tulee minun äitiäni haukkumaan huoraksi sen vuoksi, niin...?
Mutsiis, sanoisin, että lapsi ei ole mikään este suhteelle, kuten varmasti ympäristöstäsi olet huomannut. Se on toinen asia, onnistuuko suhde vai ei ja onko se lapsi siihen syynä tai ei, mutta estehän se ei sinänsä yksistään ole, jos vain kypsän aikuisen miehen kanssa suhteeseen ryhdyt.
En tykkää ollenkaan näistä "avaimet-käteen"-perheratkaisuista ;)
Vaikka laskenkin lapset miinuksiksi (mitä useampi, sitä pitempi miinus) mutta jos nainen on muuten hyvä paketti niin ei se nouse lopulliseksi esteeksi.
Tämä nyt tarkoittaa sitä, että vaikka joku nainen voisi kelvata minulle sekä lapsettomana, että yh:na, niin kuitenkin moni nainen jonka hyväksyisin vapaana, ei enää kelpaakaan minulle lasten kanssa.
Se on merkki arveluttavasta menneisyydestä. Miksi näin kävi, voinko niin käydä uudestaan ja voisiko niin käydä minulla että nostat kytkintä heti kun ei nappaa, ja perään nostelet elatusmaksuja?
Vähän kuin käytetty auto, jos on epäilys että se on joskus kolaroitu (->piileviä turvallisuusriskejä) niin eihän sitä kukaan ota jos saa paremman.
toisinkin päin - siis, jos mies on yh tai hänellä on lapsia. Minä hyväksyin miehen lapsen, muutenhan en olisi suhteeseen edes lähtenyt. Mutta ikävintä oli se, että suhteessamme tietenkin omalla tavallaan hääräsi myös miehen ex eli lapsen äiti. On tietenkin aivan normaalia, että heidän on oltava jonkinlaisissa yhteyksissä lapsen tapaamisten ym. vuoksi, mutta kyllä minulle tuli joka kerta näistä yhteydenotoista alakuloinen olo - erostaan huolimatta he jakoivat keskenään jotakin sellaista, johon minulla ei ollut pääsyä. Voin ihan suoraan sanoa, että haluan itselleni miehen, jonka kanssa saan tutustua, seurustella jne. ihan rauhassa ilman että siinä välissä häärää miehen menneisyydestä joku kolmas osapuoli (siis ex). Mikään ei ole v***umaisemapaa, kuin herätä sunnuntaiaamuna rakkaansa vierestä onnellisena ja sitten se ex ilmoittaakin olemassaolostaan puhelimella. Ei minua vieläkään ne tenavat sinällään haittaa, pidän lapsista, mutta kun siihen suhteeseen tosiaankin tulee siinä mukana muitakin ihmisiä, joihin ei niin välittäisi tutustua tai välttämättä olla edes tietoinen heidän olemassaolostaan. Olisinko tällaisen suhteen koettuani valmis kokeilemaan saman kaltaista suhdetta uudelleen? Sen tietää vasta sitten, kun/jos tilanne tulee vastaan.
Mutta meillä kaikilla on oma menneisyytemme ja sen tosiasian kanssa on vain elettävä. Jos uusi mahdollinen seurustelukumppani ei menneisyyttäsi pysty sulattamaan, hän ei silloin ole se sinun elämäsi prinssi tai prinsessa. Meitä on niin moneen junaan. Ja on myös niitä, jotka eivät voi saada omia lapsia, ja tällaiselle ihmiselle voi olla juuri se oikea ratkaisu mennä yhteen sellaisen ihmisen kanssa, jonka lapset hän voi kokea omikseen ja kantaa heistä vastuun. Taisin jo mennä offtopic :D
Itse en enää ryhdy läheiseen suhteeseen miehen kanssa, jos hänellä on lapsia entisistä suhteistaan. Viimeksi seurustelin jo lapsuudesta asti tuntemani eronneen miehen kanssa, hänen kanssaan oli yhteistä menneisyyttä ja olo tuntui turvalliselta. Mutta aina, jos piti menoista valita, niin lapsi oli hänelle tärkeämpi. Näinhän sen kuuluu toki ollakin, mutta minusta ei tuntunut reilulta, että minä pystyin panostamaan suhteeseen ilman muita velvollisuuksia, mutta en voinut odottaa samaa itselleni.
Oma lukunsa sitten oli miehen exä. Jos tiesi, että olimme kolmestaan esim. jossain tapahtumassa, niin hän soitteli miehen kännykkään ja muistutteli, että jos lapsi nyt meidän huolimattomuuden takia vilustuu, niin HÄN joutuu
ottamaan töistä vapaata jne. Jos mies ei vastannut puhelimeensa, niin hetken päästä lapsen kännykkä soi..
Itse taas ravintoloissa olen törmännyt sellaiseen ilmiöön, että kysymykseen "Onko sinulla lapsia?", "ei" onkin väärä vastaus. Heti olen joutunut selittämään hämmästyneelle miehelle, että miksi ei ole. Miehet kai ajattelee, että lapseton nainen on itsekäs, hedelmätön tai jotain muuta ikävää.