Hei! Minulla olisi tällainen ongelma, että kaverit alkavat kaikota ympäriltä. Minulle on selitetty että se johtuu siitä, että en ole ollut oma itseni pitkään aikaan. Parempi kun kuitenkin aloitan alusta.
Viime syksyllä 7- luokka alkoi. Olin kamalan ujo tyttöjen kanssa, mutta herrasmies - ystävällinen, avulias, viitseliäs, luotettava, minulla oli paljon ystäviä. Eräs luokkamme tytöistä ihastui minuun. Hänen nimensä on Liisa (nimi muutettu). Olin suosittu koska olin ulkopuolisesti niin komea, ja luokkamme tytöt tahtoivat tutustua minuun paremmin, Liisa tässä joukossa. En uskaltanut puhua tytöille mitään koulun aikana, tosin mesen kautta keskustelin innokkaasti. Sitten Liisa ja eräs hänen ystävänsä, johon olin itse ihastunut, tulivat käymään kotonani. Tutustumassa minuun, siis ihan muuten vaan. Katsoimme kolmistaan elokuvaa ja juttelimme. Liisa on kova puhumaan, hän puhui todella paljon. Kuuntelin, nyökkäilin ja kerroin välillä omaa juttua. He lähtivät meiltä sitten myöhemmin illalla pois, ja olin heti tämän kokemuksen jälkeen uskaliaampi tyttöjen kanssa koulussa.
Sitten Liisa ja hänen ystävänsä rinnakkaisluokalta, olivat suunnitelleet elokuvaa, siis omatekoista. He pyysivät minua siihen mukaan, suostuin. Menimme Liisan kotiin kahden ystäväni kanssa, pojan siis. Lisäksi siellä oli yksi tyttö omalta luokaltamme, ja kaksi tyttöä rinnakkaisluokalta. Meidän oli tarkoitus suunnitella sitä elokuvaa - mutta juttu lipsui. Olimme pullonpyöritystä. Ja siihen liittyi kaikkea "suutele toista poskelle/suulle" ja vastaavaa. Tämän kokemuksen jälkeen olin sitten vielä uskaliaampi tyttöjen kanssa koulussa, juttelin heidän kanssaan, ja minusta oli tullut aivan eri ihminen.
Erityisesti minun ja Liisan välille kehittyi hyvä ystävyyssuhde. Tiesin että hän pitää minusta edelleen, ja itse pidin hänestä hyvänä ystävänä. Liisa on musikaalinen ihminen ja soittaa pianoa. Hän pyysi minua ja ystävääni yhdeksänneltä luokalta (Artoa - nimi muutettu) soittamaan kitaraa joulukirkkoon, kun Liisa ja hänen muutamat ystävänsä laulaisivat siellä. Suostuin siihen, olinhan soittanut kitaraa jo jonkun aikaa. Sitten soitin ystäväni Arton kanssa siellä kirkossa, ja sehän meni hyvin. Lähdimme joululomalle, ja sain joululahjan Liisalta ja hänen ystävältään - siltä joka vieraili luonani Liisan kanssa.
Sitten joulun jälkeen Liisa otti minuun yhteyttä, ja kysyi, haluaisinko soittaa erästä hänen itse säveltämäänsä kappaletta, ja voisinko kysyä ystävääni Artoa siihen. Suostuin, minua kiinnosti. Ja kysyin ystävääni siihen, hänkin suostui. Arto ja Liisa olivat kokeneita musiikin kanssa, he tiesivät musiikin asioista enemmän kuin minä. Pian he alkoivatkin keskustella Liisan säveltämästä kappaleesta syvemmin, ja Liisa ihastuikin Artoon. Hän ilmoitti asiasta minulle, olihan meillä hyvä ystävyyssuhde. Lisäksi hän puhui siitä suoraan Artolle. Arto ei välittänyt ensin, koska oli kiinnostunut toisesta. Mutta se toinen henkilö, josta Arto oli kiinnostunut, oli kamalan vastahakoinen. Arto siis kertoi Liisalle että on alkanut pitää Liisasta.
Olin iloinen Liisan puolesta, ja miksen Artonkin, kummatkin ovat minulle hyviä ystäviä. Kunnes kävikin niin että henkilö, josta Arto oli aiemmin ennen Liisaa kiinnostunut, alkoikin kiinnostua Artosta. Ja minkäs Arto sille teki, hänen mukaansa tämä henkilö oli ollut Arton ihastuksen kohde jo päälle 10 -vuotta, lapsuudentuttuja olivat ilmeisesti.
Liisa jäi yksin, ja hänelle iski masennus, ja syömisongelma. Minä ja muutamat hänen ystävistään autoimme häntä, minä menin myös hänen kanssaan puhumaan koulun terveystiedon opettajalle tästä syömishäiriöstä. Sitten, yhtäkkiä, aloinkin kiinnostua Liisasta. Kerroin sen hänelle, ja hän oli hieman hämillään. Hän kertoi miettivänsä asiaa, ja sitten jonkun ajan päästä kertoi että hänelläkin on vielä tunteita minua kohtaan. Aloimme seurustelemaan.
Tässä kohtaa tarinaa tapahtui juuri se, mistä aluksi kerroin. Liisa kertoi minulle myöhemmin että siitä hetkestä kun aloimme seurustelemaan, minusta oli tullut aivan eri ihminen. En ollut oma itseni. Mutta, jatkanpa.
Meillä - minulla ja Liisalla - meni erittäin hyvin. Tähän liittyy nyt kuitenkin eräs neljäskin henkilö, tyttö, joka on yhdeksännellä luokalla, ja joka on kiinnostunut minusta. Hän otti minuun yhteyttä ennen joulua, ja sitten meillä meni ystävyys vähäksi aikaa poikki. Itse koin hänet vähän kuin riippakivenä. Sitten, hiihtolomalla, kun seurustelin Liisan kanssa silloin, tämä yhdeksäsluokkalainen otti minuun uudelleen yhteyttä, ja kertoi että tahtoisi puhua minulle, koska olen luotettava. No, sanoin että puhukoot sitten, jos on asiaa. Tämä yhdeksäsluokkalainen oli raiskattu.
Sitten hän alkoi puhua itsemurhasta, ysiläinen siis. Ja jouduin auttamaan häntä. En pystynyt pitämään asiaa sisälläni, minua ahdisti liikaa, ja vaikka oli sovittu ysiläisen kanssa että en kerro asiasta eteenpäin, niin kerroin Liisalle, ja kysyin häneltä neuvoa. Hän auttoi minua, olin kiitollinen. Sitten, Liisa kertoi tarvitsevansa hieman välimatkaa minusta (nyt kun mietin, se varmaan johtuu siitä että en ollut ollut oma itseni). Eli siis hän sanoi että ei seurustele kanssani enää, ja tämä asia vuoti Arton korviin. Arto tarttui tilaisuuteen, ja kertoi Liisalle nyt uudestaan pitävänsä hänestä. - Kylläkyllä, tämä on oikea kolmiodraama -
Liisaa ahdisti, ja minua myös. Harmitti, koska Liisasta oli tullut minulle niin tärkeä, rakastin häntä. Mutta oli hyvä, että pystyin olemaan Liisan kanssa edes ystävä. Sitten, tämä edellisen kappaleen yhdeksäsluokkalainen tyttö, ihmetteli, miksi olen allapäin. Ja tässä kohtaa, tämä epäluotettavuuteni ilmenee. Kerroin hänelle, että minulla ja Liisalla on menny välit poikki, ja kaiken lisäksi vielä että Arto koittaa viedä Liisan. Jos tuota en olisi sanonut, Liisa olisi varmaan vieläkin ystäväni - miten asia nyt onkaan. Sitten, tämä yhdeksäsluokkalainen ja Liisa keskustelivat välitunnilla muutama päivä sitten, kun en ollut koulussa. Liisa sai kuulla yhdeksäsluokkalaisen kautta, että olen kertonut tälle ysiläiselle, että Arto yrittää viedä Liisan. Ja tätä tapahtumaa ennen ysiläinen oli saanut tietää jostain, että minä olen levittänyt hänestä kaikille juttua, siis sitä että tämä ysiläinen tykkää minusta. Olin kyllä kertonut asiasta vain Liisalle, en tiedä, miten juttu olisi muka sitten Liisalta levinnyt ulkopuolisten tietoon. Eikä Liisa ole mikään juoruilija.
Olin, ja olen kusessa nyt tällä hetkellä. Epäluotettavuuteni ansiosta olen menettänyt Liisan, tietääkseni, sillä hän ei ollut lainkaan hyvillään siitä että olin kertonut tälle ysiluokkalaiselle Liisan ja Arton asioita eteenpäin. Keskustelimme eilen, ja hän sanoi että minun täytyy muuttaa itseäni. Minun ei tarvitse olla kaikille mieliksi, eikä minun tarvitse olla hänen kanssa yhtä mieltä joka asiassa. Minun pitää kuulemma ottaa itseäni niskasta kiinni. Ennen olin siis erittäin luotettava, ja nyt en ole ollut oma itseni, vaan olen kertonut asioita eteenpäin, joita ei olisi saanut kertoa. Ja vielä eilettäin, Liisa kertoi rakastavansa Artoa. Tämän ysiluokkalaisen tytön kanssa olen vielä ystävä.
Mitä tehdä? Kuinka muuttaa itseäni? Olen sen muutoksen tarpeessa, koska en halua menettää kaikkia ystäviäni ympärilläni. Olen jo varmaan menettänyt Liisan, ja haluaisin korjata erheeni. Huomaatteko te tästä ylipitkästä tarinasta joitakin seikkoja, miten voisin muuttaa itseäni? Liisa oli ainoa ystäväni, jolle pystyin puhumaan kaikesta. Olin auttanut häntä syömisongelmassa, ja hän oli auttanut minua. En voi menettää häntä, ystävyytemme on tärkeä.
Viime syksyllä 7- luokka alkoi. Olin kamalan ujo tyttöjen kanssa, mutta herrasmies - ystävällinen, avulias, viitseliäs, luotettava, minulla oli paljon ystäviä. Eräs luokkamme tytöistä ihastui minuun. Hänen nimensä on Liisa (nimi muutettu). Olin suosittu koska olin ulkopuolisesti niin komea, ja luokkamme tytöt tahtoivat tutustua minuun paremmin, Liisa tässä joukossa. En uskaltanut puhua tytöille mitään koulun aikana, tosin mesen kautta keskustelin innokkaasti. Sitten Liisa ja eräs hänen ystävänsä, johon olin itse ihastunut, tulivat käymään kotonani. Tutustumassa minuun, siis ihan muuten vaan. Katsoimme kolmistaan elokuvaa ja juttelimme. Liisa on kova puhumaan, hän puhui todella paljon. Kuuntelin, nyökkäilin ja kerroin välillä omaa juttua. He lähtivät meiltä sitten myöhemmin illalla pois, ja olin heti tämän kokemuksen jälkeen uskaliaampi tyttöjen kanssa koulussa.
Sitten Liisa ja hänen ystävänsä rinnakkaisluokalta, olivat suunnitelleet elokuvaa, siis omatekoista. He pyysivät minua siihen mukaan, suostuin. Menimme Liisan kotiin kahden ystäväni kanssa, pojan siis. Lisäksi siellä oli yksi tyttö omalta luokaltamme, ja kaksi tyttöä rinnakkaisluokalta. Meidän oli tarkoitus suunnitella sitä elokuvaa - mutta juttu lipsui. Olimme pullonpyöritystä. Ja siihen liittyi kaikkea "suutele toista poskelle/suulle" ja vastaavaa. Tämän kokemuksen jälkeen olin sitten vielä uskaliaampi tyttöjen kanssa koulussa, juttelin heidän kanssaan, ja minusta oli tullut aivan eri ihminen.
Erityisesti minun ja Liisan välille kehittyi hyvä ystävyyssuhde. Tiesin että hän pitää minusta edelleen, ja itse pidin hänestä hyvänä ystävänä. Liisa on musikaalinen ihminen ja soittaa pianoa. Hän pyysi minua ja ystävääni yhdeksänneltä luokalta (Artoa - nimi muutettu) soittamaan kitaraa joulukirkkoon, kun Liisa ja hänen muutamat ystävänsä laulaisivat siellä. Suostuin siihen, olinhan soittanut kitaraa jo jonkun aikaa. Sitten soitin ystäväni Arton kanssa siellä kirkossa, ja sehän meni hyvin. Lähdimme joululomalle, ja sain joululahjan Liisalta ja hänen ystävältään - siltä joka vieraili luonani Liisan kanssa.
Sitten joulun jälkeen Liisa otti minuun yhteyttä, ja kysyi, haluaisinko soittaa erästä hänen itse säveltämäänsä kappaletta, ja voisinko kysyä ystävääni Artoa siihen. Suostuin, minua kiinnosti. Ja kysyin ystävääni siihen, hänkin suostui. Arto ja Liisa olivat kokeneita musiikin kanssa, he tiesivät musiikin asioista enemmän kuin minä. Pian he alkoivatkin keskustella Liisan säveltämästä kappaleesta syvemmin, ja Liisa ihastuikin Artoon. Hän ilmoitti asiasta minulle, olihan meillä hyvä ystävyyssuhde. Lisäksi hän puhui siitä suoraan Artolle. Arto ei välittänyt ensin, koska oli kiinnostunut toisesta. Mutta se toinen henkilö, josta Arto oli kiinnostunut, oli kamalan vastahakoinen. Arto siis kertoi Liisalle että on alkanut pitää Liisasta.
Olin iloinen Liisan puolesta, ja miksen Artonkin, kummatkin ovat minulle hyviä ystäviä. Kunnes kävikin niin että henkilö, josta Arto oli aiemmin ennen Liisaa kiinnostunut, alkoikin kiinnostua Artosta. Ja minkäs Arto sille teki, hänen mukaansa tämä henkilö oli ollut Arton ihastuksen kohde jo päälle 10 -vuotta, lapsuudentuttuja olivat ilmeisesti.
Liisa jäi yksin, ja hänelle iski masennus, ja syömisongelma. Minä ja muutamat hänen ystävistään autoimme häntä, minä menin myös hänen kanssaan puhumaan koulun terveystiedon opettajalle tästä syömishäiriöstä. Sitten, yhtäkkiä, aloinkin kiinnostua Liisasta. Kerroin sen hänelle, ja hän oli hieman hämillään. Hän kertoi miettivänsä asiaa, ja sitten jonkun ajan päästä kertoi että hänelläkin on vielä tunteita minua kohtaan. Aloimme seurustelemaan.
Tässä kohtaa tarinaa tapahtui juuri se, mistä aluksi kerroin. Liisa kertoi minulle myöhemmin että siitä hetkestä kun aloimme seurustelemaan, minusta oli tullut aivan eri ihminen. En ollut oma itseni. Mutta, jatkanpa.
Meillä - minulla ja Liisalla - meni erittäin hyvin. Tähän liittyy nyt kuitenkin eräs neljäskin henkilö, tyttö, joka on yhdeksännellä luokalla, ja joka on kiinnostunut minusta. Hän otti minuun yhteyttä ennen joulua, ja sitten meillä meni ystävyys vähäksi aikaa poikki. Itse koin hänet vähän kuin riippakivenä. Sitten, hiihtolomalla, kun seurustelin Liisan kanssa silloin, tämä yhdeksäsluokkalainen otti minuun uudelleen yhteyttä, ja kertoi että tahtoisi puhua minulle, koska olen luotettava. No, sanoin että puhukoot sitten, jos on asiaa. Tämä yhdeksäsluokkalainen oli raiskattu.
Sitten hän alkoi puhua itsemurhasta, ysiläinen siis. Ja jouduin auttamaan häntä. En pystynyt pitämään asiaa sisälläni, minua ahdisti liikaa, ja vaikka oli sovittu ysiläisen kanssa että en kerro asiasta eteenpäin, niin kerroin Liisalle, ja kysyin häneltä neuvoa. Hän auttoi minua, olin kiitollinen. Sitten, Liisa kertoi tarvitsevansa hieman välimatkaa minusta (nyt kun mietin, se varmaan johtuu siitä että en ollut ollut oma itseni). Eli siis hän sanoi että ei seurustele kanssani enää, ja tämä asia vuoti Arton korviin. Arto tarttui tilaisuuteen, ja kertoi Liisalle nyt uudestaan pitävänsä hänestä. - Kylläkyllä, tämä on oikea kolmiodraama -
Liisaa ahdisti, ja minua myös. Harmitti, koska Liisasta oli tullut minulle niin tärkeä, rakastin häntä. Mutta oli hyvä, että pystyin olemaan Liisan kanssa edes ystävä. Sitten, tämä edellisen kappaleen yhdeksäsluokkalainen tyttö, ihmetteli, miksi olen allapäin. Ja tässä kohtaa, tämä epäluotettavuuteni ilmenee. Kerroin hänelle, että minulla ja Liisalla on menny välit poikki, ja kaiken lisäksi vielä että Arto koittaa viedä Liisan. Jos tuota en olisi sanonut, Liisa olisi varmaan vieläkin ystäväni - miten asia nyt onkaan. Sitten, tämä yhdeksäsluokkalainen ja Liisa keskustelivat välitunnilla muutama päivä sitten, kun en ollut koulussa. Liisa sai kuulla yhdeksäsluokkalaisen kautta, että olen kertonut tälle ysiläiselle, että Arto yrittää viedä Liisan. Ja tätä tapahtumaa ennen ysiläinen oli saanut tietää jostain, että minä olen levittänyt hänestä kaikille juttua, siis sitä että tämä ysiläinen tykkää minusta. Olin kyllä kertonut asiasta vain Liisalle, en tiedä, miten juttu olisi muka sitten Liisalta levinnyt ulkopuolisten tietoon. Eikä Liisa ole mikään juoruilija.
Olin, ja olen kusessa nyt tällä hetkellä. Epäluotettavuuteni ansiosta olen menettänyt Liisan, tietääkseni, sillä hän ei ollut lainkaan hyvillään siitä että olin kertonut tälle ysiluokkalaiselle Liisan ja Arton asioita eteenpäin. Keskustelimme eilen, ja hän sanoi että minun täytyy muuttaa itseäni. Minun ei tarvitse olla kaikille mieliksi, eikä minun tarvitse olla hänen kanssa yhtä mieltä joka asiassa. Minun pitää kuulemma ottaa itseäni niskasta kiinni. Ennen olin siis erittäin luotettava, ja nyt en ole ollut oma itseni, vaan olen kertonut asioita eteenpäin, joita ei olisi saanut kertoa. Ja vielä eilettäin, Liisa kertoi rakastavansa Artoa. Tämän ysiluokkalaisen tytön kanssa olen vielä ystävä.
Mitä tehdä? Kuinka muuttaa itseäni? Olen sen muutoksen tarpeessa, koska en halua menettää kaikkia ystäviäni ympärilläni. Olen jo varmaan menettänyt Liisan, ja haluaisin korjata erheeni. Huomaatteko te tästä ylipitkästä tarinasta joitakin seikkoja, miten voisin muuttaa itseäni? Liisa oli ainoa ystäväni, jolle pystyin puhumaan kaikesta. Olin auttanut häntä syömisongelmassa, ja hän oli auttanut minua. En voi menettää häntä, ystävyytemme on tärkeä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ehkä tehokkain tapa tuoda suhteeseen lisästressiä on valuttaa naisen niskaan toisten naisyhtävien huolia ja ongelmia, siinä seurustelukumppani rupeaa vääjäämättä miettimään kuka sinulle on se Kaikkein Tärkein Ihminen. Tosin tota tekniikkaa voi käyttää myös lyömäaseena jos suhteessa ilmenee naisen taholta epäkunnioitusta tai suhde tuntuu muuten olevan menossa alamäkeen.
Mitäs muuta? Ihmissuhteiden maailma on raadollinen eivätkä kaikki ole välttämättä sitä mitä he viestittävät olevansa. Jos tällä ysillä on pahoja mielenterveysongelmia niin sun osaaminen tuskin riittää niiden ratkaisemiseen, sinuna kehoittaisin hakemaan ammattiauttajan apua (varmaan koulupsykologillekin voi jutella). Mutta sun kannattais ymmärtää että _et_ ole vastuussa muiden henkisestä hyvinvoinnista. Ystävät on kivoja mutta ystävyyttä voi harjoittaa takertumatta tai projisoimatta omia tarpeitaan muille vaatimuksina.
Kerroit Liisan sanoneen, että sinun täytyy muuttua.. Kunnon parisuhteessa sinun ei tarvitse muuttaa itseäsi, vaan toinen ihminen hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet ja rakastaakin ehkä juuri jonkun tietyn piirteesi takia sinua, mitä joku toinen taas voi pitää heikkoutenasi, joka sinun olisi syytä muuttaa. Vaikutat herkältä miehen alulta, mutta sinun olisi saatava itseluottamuksesi kohdalleen, että pystyt rehellisesti sanomaan oman mielipiteesi, muiden ajatuksista huolimatta. Ehkäpä kannattaa pysähtyä hetkeksi ja miettiä millainen ihminen juuri sinä olet ja millaiseksi olet muuttumassa murrosiän myötä. Itsetuntemuksen myötä sinun pitäisi oppia hyväksymään itsensä kaikkine vahvuuksinesi ja heikkouksinesikin. Hyväksynnän jälkeen, voit alkaa vahvistaa omia "heikkouksiasi". Kaikki tämä voi viedä aikaa ja se ei ole aina helppo tie, monet ihmiset eivät tähän koskaan edes ryhdy.
Usko kun sanon, kaikki, etenkin naiset ovat kovia juoruilemaan. Harva voi sanoa ettei ole koskaan kertonut eteenpäin toisten asioita ja mitä enemmän asia itseään häiritsee tms sitä varmemmin asia on muiden tiedossa. Ole sellainen muille, kun haluat heidän olevan sinulle! Sinä kerroit asioita Liisalle ja niinpä hän myös eteenpäin. Mutta totta on, ettei itsemurha-asiat ym kuulu kaveireiden selvittää ja on oikein kertoa jollekin näin vakavasta asiasta, mutta ehkäpä jostain aikuisesta ja etenkin objektiivisen näkökannan omaavasta henkilöstä olisi enemmän apua tällaisessa tilanteessa -sekä sinulle, että tuolle tytölle.
Niin, vielä näistä "kavereistasi". Viihdytkö itse heidän seurassaan? Joudutko vetämään jotain roolia ollessasi heidän kanssaan? Kannattaa miettiä asiaa tältäkin kannalta. Usein käy niin, kun tutustumme tarkemmin toiseen ihmiseen, alamme käyttäytyä niin, kuin oletamme hänen haluavan. Ja taas tukahdutamme oman itsemme. Suosittelen sinulle matkaa omaan itseesi, keinon löydät itse parhaiten. Matka on pitkä ja raskas, mutta lopputuloksena löydät tasapainoisen ihmisen, jonka sitten muutkin ajallaan huomaavat.
Onnea elämääsi!