On niin paha olla, enkä tiedä, kenelle tästä vuodattaisin. Ystävilleni en nyt jaksa.
Olen todella ihmeissäni ja pettynyt, en tiedä, mitä on tapahtunut. En voi ymmärtää, että hävisit elämästäni mitään sanomatta, en olisi ikinä sinusta sitä uskonut. Ehkä tulit katumapäälle ja halusit yrittää vielä nykyisesi kanssa tai ehkä tapasit jonkun toisen. En tiedä. Ehkä vain tajusit, etten olekaan sinulle niin tärkeä.
Kaikki jäi vain sanoiksi.
Tuntuu oudolta, että olen itse kuvitellut kaiken välillämme, mutta näinhän sen täytyy olla. Ylpeyteni ei anna periksi kysyä, koska jos sinä olisit minuun oikeasti rakastunut, olisit itse kysellyt perääni.
Rakastan niin paljon, että sattuu. Minun on silti unohdettava sinut ja mentävä eteenpäin, ilman vastauksia, ilman mitään. Hyvin vaikeaa, mutta selviän tästä kyllä.
Toivon, että olet onnellinen.
Olen todella ihmeissäni ja pettynyt, en tiedä, mitä on tapahtunut. En voi ymmärtää, että hävisit elämästäni mitään sanomatta, en olisi ikinä sinusta sitä uskonut. Ehkä tulit katumapäälle ja halusit yrittää vielä nykyisesi kanssa tai ehkä tapasit jonkun toisen. En tiedä. Ehkä vain tajusit, etten olekaan sinulle niin tärkeä.
Kaikki jäi vain sanoiksi.
Tuntuu oudolta, että olen itse kuvitellut kaiken välillämme, mutta näinhän sen täytyy olla. Ylpeyteni ei anna periksi kysyä, koska jos sinä olisit minuun oikeasti rakastunut, olisit itse kysellyt perääni.
Rakastan niin paljon, että sattuu. Minun on silti unohdettava sinut ja mentävä eteenpäin, ilman vastauksia, ilman mitään. Hyvin vaikeaa, mutta selviän tästä kyllä.
Toivon, että olet onnellinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Haluaisin tietää sinusta tai meistä enemmän? Kerrothan siis minnepäin suuntaat suruasi. Koska täällä odottelee vastausta, ei ehkä hän tai tiedä sitä.
..pohjoiseen päin. En usko hänen näitä lukevan..piti vain saada purkaa jonnekin. Pitäisi vain unohtaa koko mies. Onhan hän itsekin unohtanut minut tuosta vaan. Uskomatonta..
säännöllisesti?
..itseasiassa emme ole nähneet varmaan kahteen kuukauteen.
Miten pitkä suhde teillä oli? Ja miten avoin? Sanoit että mies ehkä päätti yrittää vielä nykyisensä kanssa...
Eli peuhasit tietoisesti varatun miehen kanssa. En lähde tässä kuitenkaan moralisoimaan. Totuus voi olla kuitenkin lähellä sitä, että omassa parisuhteessa koitti arki ja hetkittäinen tylsyys/pettmys tms. ja mies haki tunnetta muualta. Ihastui sinuun ja piti kanssasi hauskaa. Hauskaa se oli, koska siinä oli jännitystä, flirttiä, mukavia puheita ja yhdessä oloa, jännittävää seksiä (vaihtelu virkistää). Todennäköisesti hän todella ihastui sinuun ja mietti kuinka paljon parempi oletkaan kuin nykyinen.
Kunnes nykyinen rupesi kotona ihmettelemään miehen poisaolevaa tunnelmaa. Ehkä miestä rupesi pelottamaan että nykyinen jättää, mikä ei koskaan ollut tarkoitus. Ymmärsi siinä vaiheessa ettei ole nykyistänsä jättämässä eli sinuun vaihtamassa.
Rakastuneena ja ihastuneena tulee luvanneeksi toiselle kuuta taivaalta, sehän jo tiedetään. Lupauksilla ja tunteiden ilmaisulla saadaan toinen kiinnitettyä itseensä eli pidetään nykyistä ja salarakasta varalla, kunnes osataan päättää kumman valitsee.
Rakkaudesta ei siis kyse ollut, ihastumisesta?, toki. Ei kuitenkaan mistään niin suuresta, että olisi nykyisensä sinuun vaihtanut.
Joten unohdat kyllä hänet. Vuoden päästä seurustelet jo onnellisesti uuden miehen kanssa joka sinua kunnioittaa ja pysyy vierelläsi, ei käytä sinun tunteitasi pettämiskuvioissa hyväkseen. Jätetyksi tuleminen kolahtaa aina kovaa, mutta turha jättäjään on ripustautua. Vai kaipaisitko kenties jotain tasoitusta? Että hän tunnustaisi rakkautensa ja sitten voisit tehdä saman hänelle? Että hän tunnustaisi rakkautensa ja ymmärtäisi vihdoin että sinä olet ihanin? Sori vaan, mutta niin ei tule käymään.
Tod.näk. hänen tyttäystävänsä mielestä heidän suhde on ihan mallillaan aina ollutkin. Mies haki vain pönkitystä jollekin, tylsyyteen vaihtelua, ehkä hän hakee aina parempaa, sama se miten hyvä hänellä jo olisi. Sinulle mies on tietenkin sanonut suhteen olevan huono, mutta onko se todellisuus? Miehenkään mielestä? Ei ilmeisesti koska hän ei siitä luovu. Monesti olisi lohduttavaa uskoa, että mies ei vain uskaltanut lähteä "kulissisuhteesta" vaikka rakastaakin minua enemmän....Useimmiten se ei kuitenkaan näin ole. "Uskalsihan" mies kokeilla toistakin suhdetta, mutta ei kokenut sitä lähtemisen arvoiseksi.
Luulempa ettei mies ota sinuun yhteyttä, koska pelkää sinun rakkaudentunnustuksia nyt kun on itse päättänyt jatkaa nykyisensä kanssa. Ehkä hän ei kehtaa puhua kanssasi, koska tietää sinun tietävän, että hän valehteli niin monesta asiasta. Nyt ne valheet on paljastuneet. KAikki se minkä piti olla niin huonosti, ei ollutkaan. Kaikki (?) miehen vakuuttelut olivat valhetta ja nyt sen teidät. On ymmärrettävää että valehteleva ihminen ei halua kohdata valheittensa kohdetta.
Kun parisuhteessa on ongelmia tai tyytymättömyyttä johonkin asiaan, helpoimmalla pääsee kun aloittaa salasuhteen josta hakee puuttuvan lisän. Kun salasuhde ajautuu karille, helpointa on olla ottamatta mitään yhteyttä ja olla käsittelemättä koko asiaa. Ehkä vaihtaa toiseen salasuhteeseen, jossa kaikki on taas auvoisaa. Näin tuntuu moni salasuhteilija ajattelevan.
Kiitos ajatuksistasi, joissa on varmasti paljon perää. En jaksa lähteä erittelemään suhteemme laatua, koska ei sillä ole enää merkitystä. Nykyinen elämä on rakkaampi kuin minä, ei se sen monimutkaisempaa ole. Pakko se on niellä. Kyselyyn tms. en alennu. Ei tarvitse kohdata minua missään vaiheessa, ainakaan minun aloitteestani, teen kaiken hänelle hyvin helpoksi. Ja kuten sanoit, tuskin ottanee hänkään mitään yhteyttä, miksi ottaisi?
Kyllä tämä tästä..
Olen mies ja toimin kuten kerroit ilman selityksiä
tunteenpurkauksia.
Kommentoija osui monessa oikeaan,useammassa meni metsään.
Eipä ollut helppoa toimia niin ja kätkeä kaikki sisälleen.
Tunne on mykistävä ja tuntuu ettei siitä pääse yli.
Miksi sitten toimin niin kuin toimin, tunne siitä,että teen kaikkia ympärilläni olevia ihmisiä kohtaan väärin
muodostui ylivoimaiseksi.
Ainoa puolustus itselleni on etten koskaan luvannut mitään,kellekkään.
Nyt koitan kärsiä nahoissani......kuin mies.
teet mielummin väärin häntä kohtaan jota rakastat(?)tai mitä nyt sitten tunnetkin, kuin kaikkia muita kohtaan. Huomaa, että olet mies :-) Naiset tuskin koskaan laittaisivat ketään muita rakkaansa edelle.
Tunne siitäkin ,että teen väärin häntäkin kohtaan
muodostui ylivoimaiseksi.
kipeä
Kun huseeraa sinne tänne loukaten kaikkia jopa itseään.Kuten Juice aikanaan lauloi."Miksi elää kaksois elämää kun ei saa elettyä edes yhtäkään"..jotenkin noin,mut sanoma selvä.Raskaaksi taakaksi kun ei tarvitse elämäänsä tehdä .Olisikohan parempi olla jonkin aikaa ihan yksikseen,sitten osaa ehkä paremmin arvostaa toistakin!!?? :) kevättä sieluu kuitenkin.Ja mitä siis opimme tästä,emme mitään...vaiko jotain sittenkin...
luvannut,et ehkä sanoin,mutta elkein ,teoin annoit ymmärtää...puolustuksesi ontuu...Ehkä olisi viisainta vain tunnustaa,että et tiedä mitä haluat.Kai kuitenkin tiedät mitä et halua joten siitä on hyvä jatkaa itsetutkiskelua,tsemiä yritykseen.Itsellesihän et voi valehdella!!!
Totta puhut puolustus ontuu,...pahasti,lupasin varmaankin elkein.
Pahalta tuntuu silti.
Itsetutkiskelua on tullut kyllä harrastettua,huonolla menestyksellä.Varmaankin on helpompi aloittaa siitä mitä ei halua.
Pitäisikö ottaa yhteyttä?
vaikka paperille ne asiat mitä et halua.Sitten laitat paperille ne asiat mitä sinä haluat ja toiveet myös.Sitten mietit miltä sinusta tuntuu juuri nyt ja kirjoitat nekin paperille.Jees nyt rupesi paperia kulumaan :)No mitä kaipaat ja miksi ja kenen kanssa ja miten.Vapautta vai suhdetta vai vapauttavaa suhdetta joka kyllä pitää sisällään myös vastuita.Oletko vastuullinen,onko sinusta siihen juuri nyt tässä elämän tilanteessa jneLähdeppä vaikka tän kautta tutkimaan sielusi syvyyksiin.Kerro itsellesi myös sinun huonot puolesi,ja niinkuin sanoin et voi valehdella.Mihin muuten olet yhteyttä ottamassa?
Nähtävästikkin kaipaat rakkautta .En nyt tarkoita sitä että sinua rakastetaa,koska sitähän nyt ei sinulta puutu,vaan että itse rakastuisit.Kun mietit naisiasi niin miksi epäilet mitä tulisi tehdä.Ymmärrä nyt kuitenkin se että kun rakastuu toiseen ihmiseen,ei mikään tai kukaan estä.Kaikki ajatukset ,teot ym vie sitä päämäärää kohti että voi tuota rakkauden kohdetta pitää sylissään ,omanaan kokoajan.Mieti onko sinulla sitä ihmistä,erota kuitenkin ihastus ja uutuudenviehätys rakkausen tunteesta ja tsemiä taas yritykseen :)
Jos sinä jännitystä kaipaat ota yhteyttä häneen ja aloita taas se salailu joka suuntaan,koe uudelleen kaikki se ahdistus ja vellova tunne,että on ihan paska ihminen! Jos sinä toipua haluat ja päästä selvyyteen itsestäsi ,aloita puhtaalta pöydältä ja mene asumaan yksin,olemaan yksin joksikin aikaa.No kyllä kyllä,rohkeutta ja vastuuta on sekin että poistuu "näyttämöltä" kun "roolit" on pahasti hakusessa.Ja itseään pitää rakastaa,jotta voi rakastaa toista ihmistä.Kipeät ratkaisut ,mutta rehelliset ,niitäkin täytyy joskus tehdä.
Tulihan ohjeita,kumpa kaikki olisikin niin helppoa
tunteet tekevät elämisen vaikeaksi,helppoa olisi olla "järkevä".
Tein siis "vanhaset" ja nim,surullinen ihmitteli
miehen häipymistä yllättäin ilman selityksiä.
Ilman selityksiä häivyin juuri vellovien tunteiden
tähden.Jos nyt otan yhteyttä ja kerron miksi tein
näin,meneeköhän selitysten puolelle vai pönkitänkö
miehistä itsetuntoani.
Alkaako kaikki alusta.... salailut sun muut..
Jos kerron miksi tein niin kuin tein satutanko lisää... sitä en todelllakaan haluaisi.
Kaipaanko rakkautta. kukapa ei kaipaisi. Jännitystä,
en hae enkä kaipaa.Sen asian olen kyllä itselleni
jo selvittänyt aika päiviä.
..sydämesi sanoo. Et taida tietää, mitä haluat? Et taida rakastaa tuota naista, jonka jätit ilman selityksiä? Miten muuten kykenisit olemaan pitämättä häneen yhteyttä? Toisaalta..minä rakastan, en ole ottanut yhteyttä, enkä ota. Olen joutunut nielemään tilanteen ilman mitään selitystä. Mutta niiden kuuleminen ei ehkä silti mitään auttaisi, koska kaikki on harvinaisen selvää. Minä en merkinnyt paljoakaan. Kuinka tässä iässä voi ihminen erehtyä näin pahoin? Todella ihmettelen, mut minkäs teet.
Surullinen nainen,et ole erehtynyt tilanteet,
elämäntilanteet muuttuu järkisyyt ajavat joskus tunteiden ohi tai toisin päin.
Varmasti miehella on ollut syynsä,niin ainakin
minulle oli.
Niiden kertominen ei onnistu tai on vain helponpaa näin.
Kerrottu tai ei mitään se ei muuta.
Uskon että et ole erehtynyt
putsata se pöytä...kertoa asia ,olla rehelline.Soitto tuolle toiselle naiselle selityksinen on mielestäni huono vaihtoehto koska mitä ilmeisimmin teidän salainen suhteenne vain jatkuisi ja kaikki tavallaan lähtisi uudelleen käyntiin...Tunne/järki..kaikki selkeytyy ajan kanssa.Koeta kuitenkin kaivaa syömmesi sopukoista se tieto että mitä sinä haluat!!Tunne on halu rakastaa,järki on tahto tehdä se oikein!!! Yritä,yritä :)
Miksi pitäisikään olla helppoa.Emmehän me ihmispoloiset arvosta jos asiat ovat kovin helposti tavoitettevissa...
kokenut tämän ,kun kerrot ja puhut niin
osuvasti,
kertyy ajan saatossa...Vilkaiseppas ikääni,pitäähän minun jo vihdoinkin toimia siten että minun on hyvä olla,jos sitä ei tähän ikään älyä,ei sitten koskaan :) En tiedä ikääsi,mutta tiedän,arvaan ettet kovin onnellinen ole nykysuhteessasi,ilmeisesti jokin puuttuu tai on unohtunut.Kyllästymistä vaiko arjen tylsyyttä.Näihin sinä et saa vastauksia toisesta sylistä,päinvastoin hämmentää ja sotkee ajatuksia vain lisää.Ehdotankin siis edelleen että ,olipa sinulla perhe yms,sinun pitäisi uskaltaa tunnustaa itsellesi se mis mennään ja ystävättärelle myös.Sekin jo valaisee asiaa kun vaikka kerrot naiselle joka kanssa vakituiseen asut,että jokin on pahasti pielessä kun... jne.Kissa pöydälle!!No tartteerohkeutta,mutta eikö se kuitenkin ole reilumpaa ja voi sit katsoo itteesä peiliin ja pitää jopa ittesä miehenä!! :)Elämäähän tämä on,vaikeuksineen päivineen,ei elämiseen kuole vaan elämättä jättämiseen ;)joo joo mut hei itteesä ei kannata kusettaa...jos ymmärrät..
voitkohan kertoa tarkemmin tilanteestasi...Katotaan saako susta enään minkään valtakunnan eläjää ;)))
Olen sinua vanhempi,kokemuksiakin on karttunut
kaiken moisia hyviä ja huonoja.
Kaikki varmaan alkoi juuri tunteesta elämättä jättämiseen kuolee.
Oikeassa olet itseään ei voi kusettaa,mutta kysymys ei ole toisen sylistä paremminkin tunteesta ja samanlaisesta elämän asenteesta,
ajatuksista, elämästä.
Jotakin puuttuu tiedän sen itse järki tunteet
eivät sovi yhteen.
No koskapa olet jo aikuinen ja kypsä,niin tiedätkin varmaan mitä haluat.Järki sanoo noi ja tunteet noi,näitä kahtako sinä pähkäilet?Sinä haluat rakastaa,siis tunne.Järkikö estää toteuttamasta sitä vai ympärillä olevat ihmiset ja heidän tuntemuksensa...Kun vihdoin päättää mitä haluaa elämältään ,niin voi joutua loukkaamaan toisten tunteita,mut niinhän olet jo tehnytkin salaa,vain rikkoen itseäsi enimmäkseen. Minä tei juuri tuon ratkaisun ,jäi 20v yhteiselämää taakse.Kivutonta se ei ollut,mutta nyt olen niin korviamyöten rakastunut uudelleen ja tiedän tehneeni oikean valinnan.Valintoja täytyy joskus tehdä syystä tai toisesta.
kumartaa toiseen suuntaan,pyllistää toiseen vanha "viisaus"
20 v suhdetta taakse, löysikkö uuden vai lopetitko vanhan ensin.
Helppo olis heittäytyä uusille urille antaa asioiden mennä painollaan.
Olen kuitenkin päättänyt räpistellä tämän nyt
loppuun.
Ja jos jotakin tulee vastaan katsoa sitten kuin käy. Jos sit vois katsoa itseä peiliin.
Varmaa kuitenkin on,että on sattunut ja sattuu vielä pitkään.
Kummaa kun luulin uineeni jo kaikissa liemissä
tällainen olo tulee vastaan.
Silloin mieheni haparoi,ehkä juuri noin kuin sinä nyt.Hänellä oli salainen suhde toiseen ja sen tullessa ilmi jäin miettimään omaa elettyä elämää suhteessa tapahtuneeseen.Pitkähkön miettimisen tuloksena tulin siihen johtopäätökseen ettei se enään kannata,liian paljon olisi korjattavaa luottamuksen saamiseksi ja jotenkin tajusin että ehkei meillä sitä rakkautta ollutkaan enään ollut pitkään aikaan vaan velvotteita vain...Erosimme sovussa.Hän ei koskaan mennyt yhteen sen salarakkaansa kanssa muuten.Ja minä löysin rakkauden uudelleen tuon eron jälkeen.Molemmat olemme onnellisia tahoillamme.Tänäpäivänä kun katson peiliin voin sen tehdä tietäen että näin on hyvä ja oikein kaikkia osapuolia ajatellen,myös lapsia.Onnelliset vanhemmat vaikkakin erillään ovat kuitenkin parempia kasvattamaan kuin keskenään väkisin olevat onnettomat vanhemmat.Joskus pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle.Nyt on helppo hengittää.Helppoa olisi tietysti ollut jos olisi uusi rakkaus jo kuviossa,mutta eihän sellaiseen voi tukea kuin väliaikaisesti ,laastariominaisuudessa.Kyllä omat tunteensa pitää ensin selvittää jotta voisi toímia itselleen viisaasti.Mutta jokaisella on oikeus toimia kuten parhaakseen näkee.Niin itsekkäältä kuin tämä kuulostaakin ratkaisuun voi vain päästä siten että tekee niin kuin se itsestä tuntuu kumartelematta yhtään minnekkään.Uskoisin että silloin satutta kaikkia vähiten.
tämä tästä .olenhan jo tehnyt "vanhaset.katson
nyt vastuut loppuun.
Etsin arvoja muualta,paraneminen on toivottavasti
alkamassa.
Hienoa ,että olet selvinnyt hyvin ,olet osunut monessa lauseessasi oikeaaan.
toipumisellesi ja arvoja etsiessäsi,arvota itsesi korkealle myös.Toipuminen alkaakin oivaltamisesta.Anna anteeksi,itsellesi!Aurinko paistaa aina vain kirkkaammin,onhan sentään kesä tulossa :)Helpommalla pääset,kun maltat olla soittamatta ,myös hänenkin täytyy toipua,vakituisestasi nyt puhumattakaan(jos hän tietää)
Oman arvon tunteet eivät nyt ole kovin korkealla ja Sarasvuonn opit ei oikein muutenkaan "kolahda"
Kesä tulossa vääjäämättömästi vaikka räntää sataakin.
Kiitokset ajatuksistasi n40v.
Kuten sanottu osuit monessa oikeaan.Asiat eivät ole vain niin yksinkertaisia aina.Enkä todellakaan ole itsestäni varma otanko yhteyttä.
Nyt painun mökille viikoks ihmettelemään.(yksin)
jatko oli tarkoitettu alareunaan,
Mökkielämä yksikseen varmaan on sinulle oikeinkin hyväksi.sarasvuosta en tiedä,aika kylmän laskelmoiviakin osa opeistaan...eihän kaikkea voi laskelmoida,vai!? Teemaksi sinulle "jospa onkin niin että elät vain kerran" Neljä Ruusua :)