Mieheni jäi vuosi sitten sattumalta kiinni pettämisestä. Samalla selvisi, että hän on pettänyt minua koko 30-vuotisen avioliittomme ajan silloin tällöin tilaisuuden tullen.Ensimmäisen kerran jo kun odotin toista lastamme. Vuosien varella olen joskus aavistellut jotain, mutta kun en ole ollut mustasukkaista typpiä en ole kiinnittänyt asioihin huomiota, enkä selvittänyt epäilyksiäni. Olen huolettomasti sivuuttanut huulipunat paidassa, kummalliset puhelut ja muut merkit. Nyt kun tämä pettäminen on selvinnyt, minusta tuntuu kuin matto olisi vedetty jalkojeni alta ja kaikki entinen mitätöity. Tunnen itseni äärimmäisen loukatuksi. En kykene koskemaankaan mieheeni tällä hetkellä. Kaikki tunteeni häntä kohtaan ovat kuolleet. Tuntuu etten koskaan enää voi luottaa häneen enkä kehenkää mieheen. Tunnen vain surua siitä että näin on käynyt. Emme enää edes riitele, olemme puhumattomia. Arkiset asiat hoituvat, mutta keskustelua ei synny.Mieheni ei millään tavalla osoita katumustaan tai yritä hyvittää asiaa. Olin haaveillut yhteisestä vanhuudesta, matkoista ja mukavasta ajasta lastenlasten kanssa. Kaikki tämä tuntuu nyt mahdottomalta. Olen vakavasti miettinyt eroa. Mies ilmoittaa, että hän ei tee aloitetta eroon, vaan siirtää päätöksenteon minulle. Minäkään en kuitenkaan haluaisi hajoittaa perhettämme. En haluaisi lapsillemme tilannetta että heidän vanhempansa eroaisivat, vaikka lapset ovatkin jo aikuisia. Voiko viisikymppisenä aloittaa uuden elämän yksin? Miten selviän tästä?
Mitä teen?
Pystyynkuollut
81358
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mikäli et halua olla loppuelämääsi pystyynkuollut niin nyt asiat tolalleen. Kun lapset ovat jo aikuisiakin niin nyt on aika ajatella IHAN ITSEÄÄN.
Viisikymppinen on vielä nuori ja tasan varmaan pystyy aloittamaan uuden virikkeisen elämän yksin.
Se on ainoa tapa selvitä tai sitten tyytyä katselemaan ukkokultaa hamaan hautaan asti - eikä se tiikeri juovistaan taida päästä. Nauti vaan tulevaisuudessa lapsenlapsista ja matkustelusta. Hyvää tulevaisuutta sinulle - se vain odottaa sinua!
Isoäitini ja leskeksi 70-vuotiaana. Tästä viiden vuoden kuluttua hän tapasi ihanan herrasmiehen, jonka kanssa eli tyytyväisenä seuraavat 13 vuotta. Kyllä 50-vuotiaalla on vielä elämä edessä, vaikka sinusta ei tällä hetkellä siltä tuntuisikaan!
Hyvää jatkoa sinulle!
Myötätuntoa täältä sinulle.
En usko, että vastaavassa tilanteessa koskaan enää luottaisin kumppaniini. En hyväksyisi edes hetken hairahdusta, saati sitten systemaattista pettämistä. Vaikka ei varmasti ole helppoa erota, en näe muuta ratkaisua. Miehesi on toiminut sinua kohtaan aivan helvetin röyhkeästi. En tiedä, miten itse rehellisenä ihmisenä voisit jatkaa elämää kylmäksi paljastuneen kusipään kanssa.
En ole psykologi, mutta uskon, että jossakin vaiheessa tuota hämmästystä seuraa viha, jota sinun ei missään tapauksessa kannata yrittää kieltää. Sinulla on täysi oikeus vihata sellaista sikaa, joka kohtelee sinua noin ja voit valjastaa vihan käyttövoimaksi. Jos et päästä vihaa ulos, voit kuolla pystyyn, mutta anna elämän voittaa, älä anna sille idiootille lopullisesti itseäsi.
50-vuotiaalla on kaikki mahdollisuudet löytää seuraa. Ainakin nuoremmissa ikäluokissa seuranhaussa on naisten markkinat ja uskon sen pätevän myös yli 50-vuotiaisiin. Monet ovat löytäneet seuraa esim. chatista, vaikka siihen tarvitaan aina tuuria. Älä missään nimessä ajattele, että kaikki miehet ovat sen sian kaltaisia, vaikka sellaisia onkin valitettavan paljon. On paljon hyviä yksinäisiä miehiä, jotka osaavat arvostaa luotettavaa naista.
Toivon sinulle sydämestäni kaikkea hyvää.
Olen täysin samaa mieltä edellisten kanssa: jos haluat välttyä jatkossa petetyksi tulemiselta, eroa miehestäsi, hän ei tapojaan muuta. Hän selvästikin pakoilee vastuutaan, eikä todennäköisesti ota eroa, koska a) voi eron tullen syyttää asiasta sinua b) ei viitsi, koska on tottunut helppoon elämään sinun kanssasi c) ei tajua tilanteen vakavuutta parisuhteenne kannalta. Ota siis ohjat omiin käsiisi! Et missään tapauksessa ole liian vanha saadaksesi itsellesi sellaisen elämän, jossa olet onnellinen. Lapsillesi et ole tilivelvollinen asiasta, he ovat aikuisia ja sinä olet heidän osaltaan velvollisuutesi tehnyt. Nyt on sinun aikasi ajatella omaa onneasi ja omaa hyvinvointiasi. Kaikkea hyvää sinulle.
tilanteessa luottaisin siihen, että kumppani on uskoton jatkossakin eikä siihen voi mitenkään vaikuttaa. Viisikymppisenä on oikein hyvä mahdollisuus aloittaa uusi elämä.
Kun isäni petos äitiä kohtaan tuli ilmi, sanoin äidille tukevani ja ymmärtäväni täysin jos hän haluaa erota isästä. Vaikka koko ajatus perheen särkymisestä sattui enemmän kuin mikään, halusin että äitini tekee päätöksensä omilla ehdoillaan ja itseään ajatellen -silläkin uhalla että kaikki muuttuisi radikaalisti tulevaisuudessa ja häpeä isän tekoa kohtaan tulisi julki. Olin tuolloin 16-vuotias.
Isäni petti koko perheen pettäessään äitiä. Myös minut ja sisarukseni. Vaikka tapahtuneesta on kulunut jo vuosia, arvet kirvelevät vieläkin -tulevat aina satuttamaan. Vaikka rakkaus ei ole hävinnyt, luottamus ei koskaan palaudu ennalleen. Häpeä ja sen tuoma taakka painavat sydämellä vaikka asiasta perheen ulkopuolella on vaiettu täysin.
Äidin kanssa jutellessamme hän kertoi kuinka arvokkaita minun silloiset sanani olivat. Uskon että lapsesi ymmärtävät päätöksesi alkaa elämään elämisen ja ennenkaikkea itsesi arvoista elämää. Älä anna miehesi viedä sinua mukanaan pohjalle.
Ilman katumusta ei muutosta tule koskaan tapahtumaan.
Minkälainen tuo teidän 30-vuotinen avioliittonne on ollut? Ihmettelen miten sanot "Kaikki tunteeni häntä kohtaan ovat kuolleet". Siis tuostako noin vain? Eikö teillä ole koskaan ollut kivaa ja mukavaa yhdessä?
Mikäli et saa mitenkään tunteitasi herätettyä - niin harkitse eroa.
miten voin olla sisältä näin tyhjä. Raivosin, vihasin, rikoin tavaroita ja itkin aikani. Tämä nykyinen olotila ja tunne ei siis syntynyt "tuosta vaan". Minun mielestäni meillä on ollut yhdessä todella kivaa ja siksi tämä kaikki tuntuukin niin käsittämättömältä. Ilmeisesti olen ollut pahasti värässä.