Voiko täällä kysyä neuvoa suhde-ongelmiin? Tai sitten tunnustan, että olen sotkenut suhde-asiani tuhannelle solmulle.
Muutin pois kotoa pitkästä avioliitosta ristiriitojen takia n. 6 kk sitten. Olin tietysti yksinäinen ja onneton ja lähdin hakemaan seuraa. Otin yhteyttä yhteen naiseen, jonka kanssa on ollut pientä peliä aikasemminkin. Ei vakavaa mutta kumminkin. Yksityiskohtiin menemättä meillä on nyt suhde ja hän antaa ymmärtää, että se on nyt pysyvä järjestely. Ei siinä mitään, hän on hyvännäköinen 33v. virkanainen ja tullaan hyvin juttuun. Mutta: satun tietämään että hän on oikeasti hankala, temppuileva, piikittelevä mykkäkoululainen. Puhuu existänsä siihen malliin että en haluaisi olla siinä asemassa.
Sitten kalastelin netistä yhden 29 vuotiaan sairaanhoitajan. Hän on myös blondi, aikas hyvännäköinen ja vähän kyllä prole taustaltaan ja jutuiltaan. Kiihkeä ja komentamaan taipuvainen. Seksin puolella kaikki käy ja kiinnostaa. Hän olis muuten hyvä, mutta olen tasan varma, että kova tossuttamisprojekti kuuluu hänen asialistalleen. Puhumattakaan että kertoi kovasti pitävänsä lapsista. Senhän nyt tietää sitten. En enää viitsisi lähteä aloittamaan nollasta koko projektia. Yhteyksissä ollaan kuitenkin päivittäin, toisin kuin tuon edellisen, jonka kanssa järjestetään treffit pitkän kaavan mukaan max 1krt/vko
Ja kuinka ollaakaan ihan vähän aikaa sitten yks meidän firman nainen, vain 23 vuotias, lämpeni vallan. Hän tekee nuoruuden innolla töitä pokatakseen minut, tilanteeni on yleisesti tiedossa. Torjua voisin mutta kuka nyt niin tekisi varsinkin kun olen häntä kehuskellut ja heitellyt snadeja vihjailuja ilmaan ja työni on nyt tuottanut tulosta. Olen ollut hänen suuntaansa vähän vink vink nyt pari kolme kuukautta koska hän on hyvännäköinen napakka blondi. Tosin hän kertoi olevansa isätön tyttö ja vähän epäilen mitä isähahmoa hän minussa näkee kun ikäeroa on sentään 15 vuotta ja oon esimiesasemassa häneen nähden. Hän on tosi napakka, moottorissa on hevosvoimia sanoisin. Ehkä ottaisin hänet kaikkein eniten mutta tuo ikäero ja työkaveruus askarruttaa. Sängyssä ei olla (vielä) oltu mutta kuten tiedetään sellaiset asiat vain tapahtuvat, ei niitä voi estää.
Kaiken lisäksi ollaan vaimon kanssa puheltu paljon puhelimessa ja vähän ihmetelty miksi muutin ja tuttu ja turvallinen taas houkuttaa. Tosin tiedän että se olisi sitä samaa alta aikayksikön taas.
Olen yht`aikaa onneni kukkuloilla ja kauhuissani. En ole mikään pelimies vaan olen näyttänyt tunteeni kaikille. Pelkään, etten selviä kuivin jaloin tästä hässäkästä. Näin pääsi käymään kun käynnistin projektin kaikilla rintamilla yht`aikaa ja jos skippaan yhdenkin se olisi kuin heittäisi satasia kaivoon.
Muutin pois kotoa pitkästä avioliitosta ristiriitojen takia n. 6 kk sitten. Olin tietysti yksinäinen ja onneton ja lähdin hakemaan seuraa. Otin yhteyttä yhteen naiseen, jonka kanssa on ollut pientä peliä aikasemminkin. Ei vakavaa mutta kumminkin. Yksityiskohtiin menemättä meillä on nyt suhde ja hän antaa ymmärtää, että se on nyt pysyvä järjestely. Ei siinä mitään, hän on hyvännäköinen 33v. virkanainen ja tullaan hyvin juttuun. Mutta: satun tietämään että hän on oikeasti hankala, temppuileva, piikittelevä mykkäkoululainen. Puhuu existänsä siihen malliin että en haluaisi olla siinä asemassa.
Sitten kalastelin netistä yhden 29 vuotiaan sairaanhoitajan. Hän on myös blondi, aikas hyvännäköinen ja vähän kyllä prole taustaltaan ja jutuiltaan. Kiihkeä ja komentamaan taipuvainen. Seksin puolella kaikki käy ja kiinnostaa. Hän olis muuten hyvä, mutta olen tasan varma, että kova tossuttamisprojekti kuuluu hänen asialistalleen. Puhumattakaan että kertoi kovasti pitävänsä lapsista. Senhän nyt tietää sitten. En enää viitsisi lähteä aloittamaan nollasta koko projektia. Yhteyksissä ollaan kuitenkin päivittäin, toisin kuin tuon edellisen, jonka kanssa järjestetään treffit pitkän kaavan mukaan max 1krt/vko
Ja kuinka ollaakaan ihan vähän aikaa sitten yks meidän firman nainen, vain 23 vuotias, lämpeni vallan. Hän tekee nuoruuden innolla töitä pokatakseen minut, tilanteeni on yleisesti tiedossa. Torjua voisin mutta kuka nyt niin tekisi varsinkin kun olen häntä kehuskellut ja heitellyt snadeja vihjailuja ilmaan ja työni on nyt tuottanut tulosta. Olen ollut hänen suuntaansa vähän vink vink nyt pari kolme kuukautta koska hän on hyvännäköinen napakka blondi. Tosin hän kertoi olevansa isätön tyttö ja vähän epäilen mitä isähahmoa hän minussa näkee kun ikäeroa on sentään 15 vuotta ja oon esimiesasemassa häneen nähden. Hän on tosi napakka, moottorissa on hevosvoimia sanoisin. Ehkä ottaisin hänet kaikkein eniten mutta tuo ikäero ja työkaveruus askarruttaa. Sängyssä ei olla (vielä) oltu mutta kuten tiedetään sellaiset asiat vain tapahtuvat, ei niitä voi estää.
Kaiken lisäksi ollaan vaimon kanssa puheltu paljon puhelimessa ja vähän ihmetelty miksi muutin ja tuttu ja turvallinen taas houkuttaa. Tosin tiedän että se olisi sitä samaa alta aikayksikön taas.
Olen yht`aikaa onneni kukkuloilla ja kauhuissani. En ole mikään pelimies vaan olen näyttänyt tunteeni kaikille. Pelkään, etten selviä kuivin jaloin tästä hässäkästä. Näin pääsi käymään kun käynnistin projektin kaikilla rintamilla yht`aikaa ja jos skippaan yhdenkin se olisi kuin heittäisi satasia kaivoon.
Vastaukset 4
Vanhimmat
vaikea tuohon on mitään patentti ratkaisua löytää.
Mutta mä ainakin yrittäisin vielä vaimon kanssa, jos vain suinkin olisi mahdollisuuksia.
Koska olen huomannut, että suhteessa ongelmat pysyy, vaikka naiset vaihtuu.
ei ole mieheksi kenenkään naisen kanssa. Söhellät ja sähellät kaikkien naisten kanssa. Yksi blondi siellä ja toinen täällä ja entinen vaimo ties missä.
Opettele nyt ensin elämistä itsesi kanssa, että et tee itseäsi ihan täysin naurunalaiseksi. Ei komeankaan miehen tarvitse olla tyhmä ja tunne-elämän kehittyminen vie sinun kohdallasi, niin otaksun, koko eliniän.
Sen käsityksen olen saanut lukemastani.
.............
Sulla on joo hieman solmussa... Kannattaa hieman miettiä mitä on tekemässä ja miksi. Tuntuuko ettet uskalla oikeen valita, jos vaikka se toinen oiskin sit ollut parempi? Näin sä kuitenkin aiheutat pettymystä ja mielipahaa monelle, varmaan myös itsellesi. Ehkä olisi parempi olla ihan itsekseen hetki ja oppia olemaan rauhassa. Tunnistaa mitä sä oikeesti elämältä haluat aja miten sitä viettää.
Ehkä olet kaikki nämä asiat jo punninnut mutta jospa tänään olet eri mieltä...
Mitkä on sun motiivit harkita exän luo palaamista? Tuttu ja turvallinen joo, mutta oletko sä valmis elämään sitten kompromissin kanssa vai onko sit vielä helpompi erota uudestaan? Mikä on muuttunut sinussa, hänessä tai teidän suhteessa jotta homma nyt toimisi sitten?
Älä anna monen naisen ajatella että olet heidän kanssaan parisuhdetta aloittamassa. On tosi tylyä ilmoittaa että päättääkin jatkaa exän/uuden kanssa. Ja varallahan sä et voi ketään pitää. Jos epäilyttää että näistä kukaan ei ole sulle oikea valinta niin sitten sä voit rauhassa elää eläämääsi ja antaa mahdollisuuden sen sopivan kohtaamiselle. Kuulosti nimittäin ettet oikeesti pidä noista naisista.
Jos nyt tuntuu kivalta vaan tapailla, pitää hauskaa ja ottaa rennosti niin tee ihmeessä niin! Mutta muista myös sanoa tuo. Ettet huomaa olevasi vasten tahtoa suhteessa. Se että itse on hämillään tai epävarma ei anna oikeutta leikkiä muiden tunteilla. Vaikka et mielestäsi niin tekisikään...
Toivottavasti tästä oli jotain apua =)