Mä olin käytössä kauan, monta vuotta. Mulle tuntemattomasta syystä mies taisi vain saada tarpeekseen. Mua ei heitetty suoraan roskiin vaan mut pestiin, silitettiin, viikattiin kauniisti ja asetettiin nätisti sinne.
Mies kävi muutaman kerran vielä ottamassa mut pois sieltä roskiksesta, aivan kuin olisi vielä tarvinnut mua. Laittoi kuitenkin takaisin. Sanoi, että pärjää ilman tiskirättiäkin jonkin aikaa. Antoi kuitenkin ymmärtää että voi mut vielä ottaa käyttöön. Jätti roskapussinkin auki. Niin minut jätettiin.
Mies kävi muutaman kerran vielä ottamassa mut pois sieltä roskiksesta, aivan kuin olisi vielä tarvinnut mua. Laittoi kuitenkin takaisin. Sanoi, että pärjää ilman tiskirättiäkin jonkin aikaa. Antoi kuitenkin ymmärtää että voi mut vielä ottaa käyttöön. Jätti roskapussinkin auki. Niin minut jätettiin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
"Sori vaan, että kosin ja naimisiin mentiin, se oli virhe, joka nyt korjataan. Koskaan en sinua rakastanut."
Tuohon tyyliin se meilläkin meni.
Lasta yritettiin 15kk, mä kävin hoidoissa hormonihäiriön vuoksi, häitä suunniteltiin ja alkusyksystä piti olla...
Tammikuusta tuli uutinen parin saunakaljan voimalla:
"En mä koskaan oo mitn saatanan lasta halunnut enkä tykännyt sun hoidoista. Enkä mä halua naimisiin.
Sulla on kuus viikkoo aikaa muuttaa pois.."
Kamalaa tekstiä "rakkaan" suusta!!! No lohtuna kuitenkin,että millainen aviomies siitä olis väkisin naimalla tullu!!Kiitä luojaas että erositte viimetipas kumminkin.
Neljä viimeisintä kokemusta:
1) Mies: "Aloin tapailla taas eksääni, kokeillaan taas miten yhdessäolo sujuu, mutta ei se varmaan kauan tälläkään kertaa kestä, joten haluaisin tapailla edelleen suakin." Minä: "Kiitos, mutta ei kiitos".
2) Ei suoria sanoja, mutta pitämättömiä lupauksia tapaamisista ja yhteydenottojen hiipuminen, josta voi sitten tarvittavat johtopäätökset tehdä.
3) Sama kuin nro 2
4) Tyttöystävältä mulle tekstiviesti, jossa kertoo heidän olleen yhdessä jo vuoden. Tätä ennen mulla ei tyttöystävän olemassaolosta ollut tietoakaan. Homma finito samantien.
Kauniita ja rohkaisevia kokemuksia, eikö vain. Mutta sellaista on elämä.
Mut jätettiin niin että edellisenä päivänä mulle sanottiin että "rakastan sua kulta ikuisesti enkä ketään muuta... mulla on huomenna sulle yllätys..."
seuraavana päivänä yllätys paljastu, mut jätettiin.
Ehkäpä sun pitäisi jo pikkuhiljaa nousta omin avuin sieltä roskiksesta ja kävellä eri suuntaan, kuin missä tämä mies on.
ihmissuhteita ei vain kuulu lopettaa noin, että jätetään toinen odottamaan epätietoisuuteen. Mielestäni mä ansaitsen kyllä kunnon lopun ja pisteen koko jutulle tai sitten uuden alun, jos mies niin haluaa. Ei kuulu tapoihini kyllä jäädä haikailemaan menneitä, mutta tämän miehen suhteen olen ennenkin tehnyt poikkeuksia, niinkuin on mieskin mun takia joutunut joustamaan omista periaatteistaan.
Mun on vaikea edes ajatella itseäni jonkun toisen kanssa ja voi olla että mieskin aavistaa sen, ettei mun ole helppo päästä hänestä yli, joten voi olla että senkin takia miehen on vaikeaa lopettaa tämä "oikein". Tavallaan ymmärrän häntä kuitenkin, mutta toisaalta taas eteenpäin on hiton vaikeaa mennä, ennenkuin vanhat asiat on selvitetty. Kaikki eronneet sen tietävät.
Sitten sun täytyy vaatia mieheltä selitystä sen käytökselle. Sanot että sä haluat nyt lopullisen pisteen tälle jutulle ja kunnon lopun. Mies pyörittää sua, mutta silti olisit valmis uuteen alkuun, joka voi jossain vaiheessa mennä samanlaiseksi touhuksi. Vaadi siltä selitys, ei sen kummempaa.
Nettideitit, ainoita jossa onnisti.
Sain vastauksia tosideitti-ilmoitukseen.
Kirjoiteltiin vuoden päivät , ja tavattiin.
Nainen etsi seuraa myös tositark.
4 vuotta oli viimeisesta treffeistä.
Nettideitit veivät uskon myös rakkauteen.
Ainoan kerran uskoin onnistumiseen,oli nyt syksyllä kun tapasin erään tytön.
Treffit meni ok, ja sain tarjota kyydin hänen kotiinsa, jätin bussipysäkille ei mitään enempää.
En toivonutkaan muuta ensitreffeillä.
Tuntui hienolta uskoa viimeinkin ,että lopulta onnistaisi. Kirjoitin joka päivä tekstareita, ja yritin muutekin olla vain ihminen.
Tekstareissa suunniteltiin jo seuraavia treffejä.
Uskoin yhä enemmän.
Sitten eräänä päivänä(3 viikkoa myöhemmin) treffit olivat sovittu, hän laittoi viestin, että "mennään vaan treffeillle, mutta ystävinä"
Tuntui kyllä pari tuntia, että maailman loppu olisi tullut. Sitten muistin ,millaista paskaa aikeisemmatkin treffit olivat olleet.
-Itse en halua tositreffiystävistä kavereita, en vaan pysty sulattamaan sellaisia, jotka eron jälkeen haluaisivat olla sääliystäviä.
Olin juuri valmistumassa tärkeään puheeseeni työssäni,isompaan koulutukseen vaadittava seikka.
-Hauskaa, olen aina inhonnut puhumista esitelmissä. Edessä oli vielä yli tunnin juttu.
Ajatellessani treffi-epäonnistumisiani, puhe tuntui pelastukselta:VOIN onnistua tässä, paremmin kuin deiteillä.
Tavallaan epäonnistuneet deitit pelastivat, sain pidettyä ennemmin mahdottomalta tuntuneen puheen, ja sittemmin valmistuin.
Nykyisin ei enää jaksa uskoa koko rakkauteen, kun on 24-vuotias, ja ei ole ketään edes kädestä pitänyt. Jos kaikki naiset vaativat Supermiehen itselleen, en ole sellainen, miksi edes yrittää?
Kun mikään ei riitä, olen vaikka miten kova tasoltani.
Paljon mielenkiintoisemmalta tuntuu elää sinkkuna, kun rakkaudessa kustaan aina silmiin. En kestä nähdä enää yhtään eronnutta ihmisparkaa.
-Armeijasa näki niitä liikaa, joka sai IhQ eroviestin kännykäänsä, kesken viikkojen metsäleirin. Kun samat miehet vielä käsittelivät apatisena kranaatteja, ei-voi-pelottaa!
Miten ihminen voi kestää sellaista tuskaa?
"Kirjoitin joka päivä tekstareita, ja yritin muutekin olla vain ihminen."
Tuo ja pari muuta lausetta tekstissäsi (Mies24) vaikuttaa minun korvissani siltä, että ryssit koko jutun olemalla liian innokas, ellet peräti epätoivoinen. Paniikkihan siinä tytölle/naiselle iskee, ellei sitten satu olemaan itsekin yhtä epätoivoinen tapaus...
Tsemppiä (ja malttia) seuraavaan yritykseen :)
Koeta vain itse, jos pidät masokistisistä tunteista.
EN voi sietää ihmisiä, jotka eivät osaa päättää.
Jos eron jälkeenkin halutaan olla ystäviä.
Kun eilen ei voitu sietää toista elämänkumppanina.
Jos koko mahd.avioliittokin olisi sitten hänen arpomista -ollako ystävä- vai vaimo?
Ostan rahoillani urheiluauton, uuden.
Jos hän pettää luottamukeni 5.vuoden aikana, saan rahani takaisin, ja anteeksipyynnnön menetetystä uskosta ja ajasta.
:D
Ehkäpä rakkauskin löytyy, kun pankkitilille tulee tarpeeksi rahaa. Rakkauteen näemmä vaaditaan joku minimikate.
...samaan asiaan kiinnitin huomiota. Itse olisin ahdistunut ainakin, ellen sitten olisi ollut saman tien aivan sokeana onnesta. Yli-innokkuus toimii harvoin. Tosin en ole myöskään minkään "leikin vaikeasti tavoiteltavaa" -pelaamisen kannalla. Sitten kun lopettaa pelaamisen ja näyttää todellisen itsensä, voi toinen siinä vaiheessa karata. Aitous kuitenkin on oleellisinta...
Olen kaksi kertaa elämässäni kuullut sanat: Musta tuntuu, ettei tää juttu toimi.
Ensimmäinen kerta oli sellainen, että olin juuri menettänyt neitsyyteni miehelle, johon minulla oli voimakas teiniajan ihastus. Viikko hetkemme jälkeen hän laittoi tekstiviestin, ettei tämä meidän juttu toimi. Murruin, kuten arvata saattaa. NYT tiedän, ettei meidän juttu olisi kestänyt toista kolmea kuukautta.
Toisen kerran kuulin sanat vähän aikaa sitten. Olin toisen kerran elämässäni niin ihastunut (ellen jopa rakastunut), että kuvittelin oikeasti meille tulevaisuuden. Muiden miesten kohdalla olin ajatellut suhteen päättyvän joskus. Ja toisellakin kerralla, kun olin todella ihastunut: Tämä juttu ei oikein toimi.
Mitäs siihen sitten sanoisi. Ai eikö toimi, no ei kai siinä sitten. Heitetään pois. Näinhän sitä taidetaan kaikelle toimimattomalla tehdä nykyään, mitään ei haluta korjata oli kyseessä sitten rikkinäinen televisio tai ihmissuhde.
Vakavan ja surullisen taustani vastapainoksi hauska tarina "jättämisestä". Tapailin miestä, josta en oikeastaan ollut kiinnostunut (älkää kysykö miksi). Sen sijaan, että hän olisi kysynyt minua ulos kanssaan hän pyysi ystäväni puhelinnumeroa tekstiviestillä. Sattui hassusti, että ystäväni oli läsnä saadessani tämän viestin ja päätimme yhteistuumin, että saamansa pitää. Annoin numeron hänelle ja mies ottikin pian häneen yhteyttä. He kävivät ulkona ja eipäs aikaakaan, kun mies oli vailla kolmannen ystävän puhelinnumeroa. Leikille oli valitettavasti laitettava loppu, sillä kolmas ystäväpiirimme jäsen oli vakavassa suhteessa eikä näin ollen voinut lähteä mukaan tähän tieteelliseen kokeeseen. ;)
Miehen pitää tehdä se jättäminen jämäkästi, ei viivytellä ja empiä, katkaista kerralla ja niin lopullisen vakuuttavasti, että kaihomieltä sen jälkeen ei naisen mielessä elä.
Minä olen toiminut näin parhaan taitoni mukaan. Kun on alkanut tuntua, ettei suhde toimi hyvin, kun käsitän, ettei suhteesta voi tulla elämän ikäistä ja molempia tyydyttävää, sanon sen heti, en välttämättä kasvoista kasvoihin, vaan kyllä siihen sopii tekstiviesti mainiosti.
Viimeksi minulla oli lähes kaksi vuotta kestänyt suhde, joka ulkopuolisen silmissä vaikutti hyvin onnistuneelta ja naiseni keikkui onnen kukkuloilla. Ei riitoja, ei kiistoja, valtavan paljon yhteen sopivia asioita, loputtomasti kiinnostavia, innostavia keskusteluja, yhteisiä tuttavia, ja seksielämä toimi kuin unelma. Vaan jotain avoimuudesta puuttui, ei kaikki ollut niin hyvin kuin odotin. Tapasimme tiistaina, torstaina, perjantaina, lauantaina, mutta sitten kun piti tavata ja lähteä matkalle maanantaina, ilmoitin lyhyesti, että en lähde. Kerroin, että en lähde koskaan enää, en minnekään. Suhde on loppu, minun kiinnostukseni kadonnut. Yhteyttä en sen jälkeen ole pitänyt.
Näin minut jätettiin 8-vuoden jälkeen...Tekstiviestillä . Kettu kiittää ja kuittaa :)))))))))))))
Mies nousi sohvalta "lähden nyt enkä koskaan palaa". Minä jäin itkemään eteiseen.