Kun nyt on tullut noista Ibanezen Roadstareista hehkutettua täällä(-kin), niin googletin hyvä linkin, josta voi asiaan perehtyä tarkemmin. Eli tässä, olkaapa hyvät:
http://www.ibanez-vintage-page.de/
Sieltä löytyy käsittääkseni koko firman tuotanto jostain ties mistä lähtien. Mielenkiintoiset sivut kaiken kaikkiaan!
http://www.ibanez-vintage-page.de/
Sieltä löytyy käsittääkseni koko firman tuotanto jostain ties mistä lähtien. Mielenkiintoiset sivut kaiken kaikkiaan!
Vastaukset 4
Vanhimmat
...rupee muuten käytettyjen hinnat nousemaan budjeteista yli :)
...oman mielenterveyteni kannalta, kun noita Ibanezin kitaroita katselen. On nääs ollut itellä yks sun toinenkin todella hyvä ibanez, mutta sitten kaljarahojen tarpeessa yms. syin myynyt niitä veke. Esim. todella loistava Firebird-yksilö meni muutaman kossupullon hinnalla parempaan kotiin kun piti juhlistaa inttiin lähtöä oikein urakalla...
nyt moista lintua ei enää saa mistään ja vaikka saisikin, niin hinta on jotain aivan uskomatonta. Tyhmyydestä sakotetaan!
Ainoa kitara josta luopuminen on myöhemmin ottanut päähän raskaasti oli Ibanez Blazer. Onneksi samanlainen tuli vastaan myöhemmin.
Meikäläiselle kävi ihan sama juttu: joskus taannoin luulin olevani heviäijä ja myin hyvän Blazerini pois, siinä kun on ykskelaset mikit ja silloin lapsena oli sitä mieltä, että ei niillä voi heviä vetää.
Kun sitten huomasin olevani pelkkä äijä päätin hommata moisen jostain tilalle. Ja kuinka ollakaan, tuossa on juuri viimeistelyä vaille moinen. Maniskalla on muuten uskomaton stoori:Korjailin yhen kaverin teleä ja tarvin siihen kaulaa. Laitoin ilmon muusikoiden.nettiin, että haluan ostaa jonkun kitaran raadon, esim. Ibanezin fenkkukopio. Joku sälli kauppas sit mulle tota Blazeria, mutta mainitsi itsekin, että kyseessä on sitten täysin paska raato, jolla ei juurikaan mitään tee. Oli ostanut joltain saksalaiselta hemmolta kadulla...vaikka Blazerista ei teleen kaulaa saakaan, niin nostalgia-Elko nosti päätään ja hankin kitaran muutamalla ekellä
Eikä puhunut jäbä löysiä: kitaraan oli joku vetänyt päälle VANNEHOPEAA URETAANILAKAN! Tulos oli kuin hopeavärillä maalattu emmentaljuusto, kupliva ja hilseilevä pinta. Yhdessä kieron kaulan, loppuun kuluneitten nauhojen, monttuisen otelaudan, viallisen elektroniikan, väljien virittimien jne. kanssa se ei todellakaan ollut mikään lupaava projekti. Tsekkasin kuitenkin sarjanumeron perusteella, että se on ns. custom made -sarjaa, joka aikanaan oli erittäin huippulaatua, hyvä saundi, hyvä soitettavuus jne. Kaulan irrotettuani huomasin, että bodyhan on umpimahonkia (kahdesta palasta tehty), joten päätin tsekata mitä siitä saa. Ja komia pelihän siitä tuli. Rempan aloitin muuten siten, että tuuppasin koko bodyn höylästä läpi pariin kertaan, sinne lähti vannehopeat...