Lapsi tulossa ja isä ei lievästi sanottuna pitänyt asiasta. Nyt tosin lauantaina puhuttiin vähän asioita halki mukana oli isä ja tyttöystävä (äiti asuu muualla. Hän ottaa asian hyvin). Isä meni sitten sanomaan, että ei asia niin paha ole ja on kummissaan, kun minä, poika en ota häneen oikein kontaktia.
Syynä on ollut se, että n. 13v asti olen pelännyt ihmistä. Oli hänelle mistä tahansa ongelmasta kertonut vastauksena oli vain huutoa ja saarnaa ja miten sitä pitäis olla niin, että olisin oikeasti aikuinen ja vastaavaa.
No kumminkin nyt tänään uskoin viimein siihen, että hän olisi muuttunut ja juttelin herran kanssa niitä näitä. Sitten kun asia siirtyi vauvaan tuli räjähdys. Äijä haukkui minut ja tyttöystäväni täysiksi sekopäiksi ja että meillä ei olisi mahdollisuutta mitenkään kasvattaa lasta.
yhteenvetona: Oma kämppä on ja raha ei ole ongelma. Mikä siis isää mättää, kun vähän aikaa yrittää olla taas tukeva aikuinen niin sitten onkin vaan paska.
Syynä on ollut se, että n. 13v asti olen pelännyt ihmistä. Oli hänelle mistä tahansa ongelmasta kertonut vastauksena oli vain huutoa ja saarnaa ja miten sitä pitäis olla niin, että olisin oikeasti aikuinen ja vastaavaa.
No kumminkin nyt tänään uskoin viimein siihen, että hän olisi muuttunut ja juttelin herran kanssa niitä näitä. Sitten kun asia siirtyi vauvaan tuli räjähdys. Äijä haukkui minut ja tyttöystäväni täysiksi sekopäiksi ja että meillä ei olisi mahdollisuutta mitenkään kasvattaa lasta.
yhteenvetona: Oma kämppä on ja raha ei ole ongelma. Mikä siis isää mättää, kun vähän aikaa yrittää olla taas tukeva aikuinen niin sitten onkin vaan paska.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Olet siis 17 vuotias ja odotatte tyttöystvänne kanssa lasta. Näinkö näytät isällesi, että olet aikuinen? Ja hän pitää sinua hulluna?
Voin vähän auttaa. Hän on huollissaan, koska olet itsekkin vasta lapsi. Ja tulet aikojen päästä huomaamaan, että isäsi on oikeassa. Ei 17 vuotiaan vastuulle kuullu vielä lapsiperheen elämä. Toivoisin, että viestisi ei olisi totta. Oletan, että tyttöystäväsi on myös samanikäinen. Toivottavasti saatte tukea tyttöystäväsi perheeltä ja sukulaisilta sekä äidiltäsi. Ei ole heikkoutta ottaa apua vastaan silloin kun sitä tarvitsee. Heikkoutta on olla "muka omillaan pärjäävä aikuinen". T. ns. Aikuinen joka ottaa apua vastaa ja pyytääkin sitä. Lapsia pyörii jaloissa kaksi.
ps. Joskus todella täytyy vaatia itseltään, että pää pysyy tässä lapsiperhe helv.. eikun elämässä kunnossa!
Eli sun elämänohjeet ja viisaudet tähän tilanteeseen nimimerkillä "aikuinenjoka myöntäävirheet" kirjoittanut olivat seuraavat:
Elämänohje yksi: Halusit kirjoittaa että mielestäsi 17 vuotiaan vastuulle ei kuulu perheelämä (tuki mukavasti itetuntoa tuo heti alkuunsa, kiitos!)
Elämänohje/viisaus kaksi: lapsiperhehelv... odottaa. (kiitos kun jaksat Arvoisa Nimimerkki "aikuinenmyöntäävirheet" kannustaa kohti tulevaisuutta!)
Elämänohje kolme: "näinkö näytät isällesi että olet aikuinen" (ahaa, elämäsä onkin kyse siitä että isälle tulee "näyttää" aikuisuutensa ja hän sen ensikädessä arvioi, arvokas tieto, kiitos paljon!)
Elämänohje neljä: Heikkoutta on olla "muka omillaan pärjäävä aikuinen". Hetkinen, tässä tuli nyt ristiriita tuohon edelliseen antamaasi neuvoon.
Ja sitäpaitsi: joskus on aivan pakko pärjätä omillaan "kuin aikuinen", jos ainoa tuki on arvostelua, ylimielistä pätemisentarvetta auttamishaluun verhottuna ja vittuilua joka ei rakenna mitään eikä hyödytä ketään, todellisen tuen tarjoamisen sijaan.
"Ei ole heikkoutta ottaa apua vastaan silloin kuin sitä tarvii" Mikä mikä tyhjyyttä helisevä kulunut klisee joka on kuultu sata kertaa ja josta on tullut todettua, että ne perheet joissa homma toimii ja joissa tuetaan tilanteessa kuin tilanteessa, niissä perheissä ei lapset pelkää tukeutua vanhempiin, eivätkä vanhemmat kypsymättömään pätemisen tarpeeseen tai kuluneisiin tyhjiin kliseisiin konkreettisen avun asemesta.
Kaikkea hyvää ! Jos Sulla on oma kämppä ja oma työ ja tulot ja tyttöystäväsi haluaa perheen kanssasi: Go for it! Vaikka olet nuori, niin ei silti tarvitse mennä pieleen. Pääasia on että pidätte toisistanne ja tulevasta lapsestanne huolta. Kyllä teinivanhemmista voi tulla hyviä vanhempia. Ymmärrän tunteesi, ei se ole tukemista isäsi taholta haukkua Sinua. Opi Sinä siitä, että on hyvä kunnioittaa lapsiaan ja antaa turvallisten raamien sisällä heidän itse ottaa vastuu elämästään.Ole Sinä oikeudenmukainen, turvallinen isä lapsellesi, jotta hänen ei tarvitse ikinä pelätä Sinua.
Rakkaus on tärkeää, parisuhteessa ja vanhempi-lapsi suhteessa.
Toivotan Sinulle, tyttöystäväsi ja tulevalle vauvallenne onnea.
Tällaista vastuutonta ja aivotonta lässytystä voi suoltaa ainoastaan mistään elämän reaaliteista tietämätön henkilö. Vai tahtooko kirjoittaja olla vain ilkeä. Sanoisin tuota tekstiä vaarallisen vastuuttomaksi.
Jokainen aivoilla ja sydämellä varustettu henkilö tajuaa aloittajan olevan vielä täysi lapsi ja siten kykenemätön ottamaan vastuuta edes omasta elämästään saati sitten avuttomasta lapsesta. On moraalisesti väärin kannustaa alaikäisiä tekemään lapsia.
A.P:n ikäiselle nuorelle on hyvin tyypillistä luulla paljon ja tietää vähän, syystä ettei ole koskaan joutunut vielä elämässään kovien tosiasioiden eteen ja kyky kantaa vastuuta toisesta ihmisestä on vasta kehittymässä.
Sinä 'Toivon sinulle' nimimerkki voisit osoittaa oikeata rakkautta (rakkauteen sisältyy aina vastuu) pidättymällä kirjoittamasta tällaista aivotonta sanahelinää vakavasta aiasta. Taidat itsekin olla vielä 16 v. ja elää jossain Herttasarja todellisuudessa.
Odotin koko tekstisi ajan että sieltä tulisi viisauksia tai käyttökelpoisia ohjeita "vastuuttoman ja aivottoman lässytyksen "sijaan.
Sen sijaan tekstissä analysoitiin mikä on "A.P:n ikäiselle nuorelle tyypillistä" ja merkillinen toivotu syhdelle kommentoijalle että tämä voisi "osoittaa oikeata rakkautta".
Mielestäsi sinä joka olet "aivolla ja sydämellä varustettu henkilö" teit ilmeisesti suuren palveluksen meille kypsymättömille ja tyhmille vaivautuessasi sylkemään kirjoittamasi kaltaista soopaa tähän linkkiin.
Opettele empatiaa ja kannustamista, vaikka se on sinun tyyppisille täysin vieras toimintamalli ja tunne. Ja koita tajuta että on turha pyllistää kun paskat on housuissa. Mikä tarkoittaa selkokielellä sitä, että jos vauva on tulossa niin siihen tilanteeseen ei tarvita yhtä ainoaa turhaa viisastelevaa älykääpiötä hokemaan : mitäsmäsanoin. Ootte vastuuttomia ja julmia.
Ethän Sinä tideä mitä minä tai tämä 17-vuotias on käynyt läpi. Kaikki vanhemmat eivät tue lapsiaan, vaikka se olisikin heidän tarkoituksensa. Minä uskon nuoriin ja heidän kykyynsä hoitaa asioita ja perustaa perhe. Itse sain hyvin nuorena lapseni, ja olen itse kasvattanut heistä menestyviä nuoria yksilöitä joilla on selkärankaa, mielenkiintoa ja rohkeutta ottaa vastaan haasteita elämässä.
Minusta ei ole tukea haukkua jotain nuorta idiootiksi tai sekopäiseksi. Jos itse tekisit aikuisena jonkun asia vastoin pomosi mieltymystä, tuntisitko sen tukena että hän haukkuisi Sinut pataluhaksi? Tuskin...
Uskon että jos ihminen on fyysisesti kypsä hankkimaan lapsia, hän todellakin voi hyvinkin kasvaa hyväksi, vastuunottavaksi vanhemmaksi.Millä muulla sitä vastuuta oppii kuin vastuunottamisen harjoittelemisella? On olemassa kypsempiä teini-ikäisiä miehiä ja naisia kuin jotkut 50-kymppiset, jotka todellakin luulevat lasten tukemisen olevan heidän idiootiksi julistamista.
Oikea rakkaus on todellakin yksilön kunnioittamista. Ja tällä nuorella miehellä oli asiat kunnossa, oma koti ja elatus. Ja koska hän jo asui omassa kodissaan, hän on ymmärtänyt mitä se on.
Enkä ole ikinä elämässäni lukenut Hertta-sarjaa, vaan olen ihan oikean elämän kypsyttävä !
Ei meistä kumpikaan tunne tätä poikaa henkilökohtaisesti, joten emme voi varmasti tietää, minkälaiset ovat hänen valmiutensa isyyteen. Tämmöiset keskustelut perustuvat aina yleiseen tietoon, tilastoihin ja omakohtaiseen kokemukseen.
Jotain kertoo mielestäni pojan uhmakas asenne isänsä mielipiteisiin, samoin tuo rehvastelu, ettei rahasta ole puutetta. Tuon ikäinen, jos on kovasti rahoissaan, ei ole varmaankaan rahojaan itse tienannut, vaan rahat ovat luultavasti tulleet tuolta "tyhmältä" isältä.
Eikä tilastot kerro kovinkaan kaunista liian varhain vanhemmiksi tulleiden kyvystä selviytyä
lapsen kanssa.
Omista kokemuksista sen verran, että tunnen aika monta tuollaista surullista tapausta.
Kannatan nuorten kannustamista enkä väheksymistä kuin he olisi jotenkin älykkyysosamäärältään vähäisiä.Elämänkokemusta heillä on vielä tässä vaiheessa vähemmän kuin 40-50 vuotta eläneellä aikuisella, mutta hänen älykkyytensä ei tarvitse olla mannaryynin kokoa. Ne monet "surulliset tapaukset" voivat osiltaan johtua siitä, että niillä nuorilla tuskin on liian monta aikuista jotka tukevat heitä. 17-vuotias ei ole kakara, vaan nuori joka alkaa kasvaa aikuisen rooliin. Kakarana pitäminen ja heidän vähättelynsä alentaa itsetuntoa eikä suinkaan kehitä kypsymistä.
Alussa kirjoitin että EI AINA tarvitse mennä pieleen jos on tälläisessa tilanteessa että on nuori ja vauva tulossa.
Mainitset nuoren olevan "uhmakas". Mielestäni hän ihan terveesti etsii aikuisuuttaan ja puolustautuu isänsä haukkumiselle ja minusta isän todella epäkypsälle käyttäytymiselle. Luuleeko hän saavansa poikansa jotenkin omalle puolelleen tuolla käyttäytymisellä?
Ensin käsitellään nuoria kuin idiootteja, sitten ihmetellään jos heillä menee heikommin. Aika huonon tasoista matematiikkaa "ei-tyhmiltä" vanhemmilta....
Jos on tapahtunut tällainen asia, eikö olisi paras tehdä kaikki mahdollinen,hyvä ja rakentava heidän näkökannaltaan, nuorten elämästähän ja tulevaisuudesta tässä on kyse!
jos teinipoika on vielä hakemassa sitä omaa aikuisuuttaan "17-vuotias ei ole kakara, vaan nuori joka alkaa kasvaa aikuisen rooliin" kuten sanoit, niin tuskinpa häneltä riittää rahkeita antaa omalle vauvalleen yhtään mitään.
Lapsi siis joutuu kärsimään TODENNÄKÖISESTI kun teinit ovat hankkiutuneet raskaaksi.
Jo se, ettei käytetä ehkäisyä tuossa iässä vaan sekstaillaan miten sattuu ja sitten "käy vahinko", osoittaa että vielä ei oikein tajuta mikä vastuu lapsen saantiin liittyy.
Sitten tullaan palstoille valittamaan oman isän käytöksestä ja veetuillana muille kirjoittajille, jotka nyt luultavasti ovat kaikki aikuisia kuitenkin. Vaikka hän ei kuulemma ole riippuvainen vanhemmistaan.
Hieman lapsekas asenne, etten sanoisi. Ei ennusta hyvää.
Ihan selvennykseksi:
Käsittääkseni alkuperäinen maniron-nikki ei ole kommentoinut kirjoituksia. Itse olen yksi kommetoijista, enkä edes tunne häntä henkilökohtaisesti siis lähinnä tuon tekstin pohjalta ja muiden tekstiin sitten vastailin.
Kai tuo ap.kirjoittja käyttäisi nikkiään jos kommetoisi tekstejä.
Siis: hän ei ymmärtääkseni ole tullut "veetuilemaa" muiden kirjoituksia, niin kuin oletit. Jos kommetointia "veetuilemisena pidät".
...mitä vauva tarvitsee....ravintoa, läheisyyttä, lämpöä,kommunikaatiota, unta ja kuivat vaipat.Siinä paljon jo aluksi. Kun vauva on kasvanut vuoden, on Manironkin täysi-ikäinen lain mukaan. Hänkin on kasvanut ja miehistynyt kokonaisen vuoden. Ja kun lapsi on 2-vuotias, niin Maniron on miehistynyt kokonaista kaksi vuotta siitä kun hän sai tiedon vauvan tulosta. Ei hän ole enää 19-vuotiaana niinkuin hän oli 17-vuotiaana. Nuorissa tapahtuu suuri käännös noiden parin ikävuoden välissä. Monelta taholta olen sen nähnyt, kuinka nuori ottaa vastuun elämästään 18-19-vuoden iässä.
Ja noista raskauden ehkäisyistä... tunnen useamman kolmekymppisen kuin teini-ikäisen joka on tullut vahingossa raskaaksi, eli se ei ole
mikään pääasiassa teini-ilmiö.
Kun se lapsi on tullut, niin sitä ei sitten voikaan tunkea johonkin komeroon, mikäli alkaakin vitusti väsyttämään kun koko elämä - täysin koko elämä - pyöriikin äkkiä kersan ympärillä.
Onkohan teiltä unohtunut tuo tosiasia?
Miksi teillä on ollut niin kiire?
Sustakin oli aivan "vitusti" tukea. Kiitos vaivannäöstä.
Mitä sitten on se tuki, jota tarvitset?
Tarvitsetko ylipäänsä mitään tukea? Itse tein lapseni 19-vuotiaana.
Elätte yhdessä, teillä on asunto ja työtä. Teette sen lapsen ja sitten elätte perheenä. Huolehdi lapsestasi ja siitä, että sillä on hyvä olla. Kaikkein tärkeintä on, että sillä on rauhallinen koti ja sitä rakastavat vanhemmat. Kaikki muu, kyllä ne hoituu.
On se rankkaa, kun kaikki pyörii sen lapsen ympärillä, mutta kun sitä vähän aikaa on elänyt niin, niin ei sitä sitten enää niin kamalana pidäkään. Ja sitten yhtäkkiä tajuaa, että ei nyt sentään ihan kaikki sen lapsen ympärillä pyörikkään, on sitä elämää muutakin. Eletään vain niin, että lapsi on siinä mukana.
Joudut nuorena vastuuseen, mutta ota perhana se vastuu vastaan ja näytä kaikille, että pärjäät. Mitäs muutakaan, et tähän kuole.
Isäsi kanssa alat tulla juttuun kyllä muutaman vuoden päästä paremmin, kun sekin näkee, ettet ihan pölvästi olekaan.
Ja aikanas ymmärrät isääsikin erinomaisen hyvin. Elis noin 17 vuoden kuluttua...
Hirveesti paljon onnea teille molemmille, siis sulle ja tyttöystävällesi! Ihmisiähän te olette molemmat ja mikä siinä olisi, ettette te tavallisista asioista pystyisi huolehtimaan. JA : lapsen saaminen on kyllä tavallisistakin tavallisin asia maailmassa.
Joten ei muuta kuin elämään!
Kumma juttu että muksun saamiseen suhtaudutaan tyyliin:
maailmanloppu
elämä mene pilalle
ikinä et enää "pääse mihinkään"
Ei ihme ettei suomi oo ihan noita lapsirakkaimpia kulttuureita, kun vertaa muihin maihin joihin lapsiin suhtaudutaan (koko ympäristö) lämpimästi ja iloiten niin täällä se on hirvee uhka itsenäisyydelle ja sille ettei muka voi "itteensä toteuttaa täysipainoisesti".
Lapsen myötä elämä syventyy ja oppii ajattelemaan muutakin kuin omaa peräreikäänsä. On pakko ja se on hyvä asia. Tilalle saa lapsen kautta aivan uuden perspektiivin kun/jos tajuaa minkä lahjan on saanut.
Raskaus ei oo mikään sairaus. Mutta kannattaa käydä säännöllisesti lääkärintarkastuksessa, nimittäin jos ympäristön asenne ja tuki on tätä luokkaa mitä tässä niin ei ihme jos muksu ei edes halua synty tai nuoren äidin stressi laukaisee vaikka mitä kremppaa.
Jaahas taas tuli selväksi jälleen kerran että "on se rankkaa, kun kaikki pyörii sen lapsen ympärillä" BINGO! Sehän on selvä kun muksu on riippuvainen omasta vanhemmasta eikä itekseen pärjää. Ihmetyttää että mikä helvetti siinä nykyään on niin rankkaa? Sekö ettei ite ookkaan "se, jonka ympärillä kaikki pyörii" vaan kaikki pyörii lapsen ympärillä...?
Ja sitten lohdutellaan että : "mutta kun sitä on vähän aikaa elänyt, niin ei sitä (ilmeisesti LASTA?) sitten enää niin kamalana pidäkään"
Ei helvetti mitä lusupöksyjä? Meikäläisen äiti joutui yksinhuoltajana huolehtimaan 7 lapsesta ja velat päälle. Eikä ikinä kyllä me lapset koettu itseämme taakaksi eikä myöskään äiti sanonut että hitto ku ootte raskaita, mutta onneksi joskus helpottaa! Päinvastoin: aina muistutti kuinka maailmasta tärkeintä ja rakkainta joka ainoa muksu on äidille.
Ehkä juuri tästä syytä kun kotona tykättiin eikä pidetty riesana niin jokainen meistä on menestynyt ja onnellinen elämässään, ja myöskin hyvin lapsirakas.
Onneksi mun äiti ei ollut samallainen lusupöksy jolle 1-2 lastakin (vertaa tuo ykski "aikuinenmyöntäävirheensä" vai mikä hitto narisija) sekä tämä joka ei tiedä kannustaakko nuortaparia vai marista kuinka hyvin sitä pärjäskään 19vuotiaana vaikka "On se rankkaa".
Muksulle se on rankkaa jos isi tai äiti on rasittava valittaja
kun ei se voi niitä etukäteen ressukka valkata
No kyllä sullekin jotain on jäänyt oppimatta, kun et kirjoitettua tekstiä ymmärrä. Vai oletko niitä, joiden on kaikesta ja aina etsittävä jotain vastaan sanottavaa? Haloo.
En ole oman elämäni "rankkuudesta" kirjoittanut riviäkään. Se tuli sun päästäsi.
Eikä sinun äitisi elämä ja kokemukset ole mikään mittapuu toisille ihmisille. Vauvan kanssa ON aluksi rankkaa, varsinkin sen ensimmäisen, koska ei ole kokemusta vielä ja varsinkin kun on itse hyvin nuori. Olisko pitänyt kirjoittaa, että kyllä se on ihan helppoa? Kun tiedän, että ei ole, jo se, ettei yhtäkkiä voikaan enää ite päättää omasta ajankäytöstään, mutta siihen tottuu ja oppii. Ja nuorena jaksaa paljon. Enkä ole kirjoittanut, että itse lapsi olisi mikään riesa ja taakka, en todellakaan, vaikka suurennuslasin kanssa etsisit.
Enkä kirjoittanut, että pitäisin LASTA kamalana. Voi vitsi, että joidenkin täytyy aina tajuta kaikki päin peetä.
Ilmeisesti tuo sana rankka oli sulle jotenkin liikaa. Kai se tarkoittaa sun korvissasi jotain maailmanlopun alkua vähintään.
Ok. Sinun omat kokemuksesi ovat "mittapuu toisten kokemuksille", eivät muiden,tietenkään, ok.
Tiedän yksinhuoltajan joka sai kaksoset ja oli aivan onskuna eikä sen suusta päässyt valitusta jossa lapsien olemassaolo olis ollut valitusten syynä, muuta sekään havainto ei ole mikään "mittapuu" lapsenhoitoon asennoitumiseen ,tieteskään.
Tiedän isukin joka pärjää sylivauvan kanssa yksinhuoltajana, kertoi että elää elämänsä parasta aikaa. Ihan pöpi valehtelija sekin. Lapsen kanssa on rankkaa.
Yhden vauvan kanssa Sinullakin oli aluksi rankkaa. Ok. Uskotan sinua. Olet mahtava. Olet oikeassa. Lapsen kanssa on rankkaa. Ok. Peace.
Kun ei saa tarpeeksi tukea
- yhteiskunnalta
- sukulaisilta
- ystäviltä
- kaupoista
- ravintoloista
- you name it.
Kumma jos se lasten hankkiminen on joillekin niin riemukasta - sitten kumminkin jälkeläisten hoitamiseen vaaditaan koko ympäröivän maailman osallistuminen milloin mitenkin.
Meillä päin ainakin saa ostaa ehkäisyvälineitä, jos on valinnut jonkin muun harrastuksen kuin kersojen hankkimisen. Muut kuin lapsiperheet eivät kuitenkaan saa tukea harrastuksiinsa.
Isä varmaan tuntee pikku poikasensa ja siitä negatiivinen reaktio. Miksi, aloittaja, haluat mitätöidä hänen elämänkokemuksensa? Jos isukki uskoo, ettei sinusta vielä isäksi ole, niin voisiko hän mahdollisesti olla oikeassa?
Hölmöstä lässyn-lässystä taas ei ole kenellekään tukea.
En siis toivota sinulle voimia, jaksamista enkä muutakaan höpötystä. Siitä ei ole sinulle hyötyä enää tässä vaiheessa. Empatiani on kokonaan tulevan lapsen puolella ja hänelle toivon, kaikesta huolimatta, kaikkea hyvää.
Jos isukki uskoo ettei sinusta isäksi ole, niin...
no hoh-hoijaa vaan sullekki!
auttaako tollanen asenne isukilta siinä vaiheessa jotenkin kun pojalle tulee beibi?
Vastaa?
Aijaa, mitätöidään isukin elämänkokemus?
Eiköhäm isukki tässä mitätöi poikaansa joka tarvis muuta ku saarnaamista ja paasaamista, siis aikuisen äijän ohjeita!!!
Onneksi oma isukki on sellanen että on sanonut että MITÄTAHANSA elämässä tapahtuu, niin tukea tulee AINA ja asioista keskutellaan iisisti ja haukkumatta.
Kuinka joku kehtaa kirjoittaa tollasta että "isä varmaan tuntee pikkupoikasensa ja siitä negatiivinen reaktio"
Yksi alkuperäisen kirjoittaman tekstin lause kuvaa kaiken miksi poika kirjoittaa nettipalstalle tilanteestaan:
"n 13v asti olen pelännyt ihmistä (isää)".
Missä on teini-ikäisten tuki, kun noin moni "aikuinen" vielä pitää häntä 5-vuotiaan tasolla ja maalaa tosi rumia piruja seinille....
Maniro, lykkyä tykö, uskon että tulet pärjäämään hyvin! Uskon tuon pienen kertomasi perusteella että elämä on opettanut Sinulle miten ei tule kohdella lapsia. Pieni tuleva vauvasi tulee tarvitsemaan Sinua ja rakkauttasi, kuten tyttökaverisikin. Pitäkää huolta toisistanne!
Toivon teille kaikkea hyvää ja tsemppiä!!
Maniron, lykkyä tykö, uskon että tulet pärjäämään hyvin! Uskon tuon pienen kertomasi perusteella että elämä on opettanut Sinulle miten ainakaan ei tule kohdella lapsia. Pieni tuleva vauvasi tulee tarvitsemaan Sinua ja rakkauttasi, kuten tyttökaverisikin. Pitäkää huolta toisistanne!
Toivon teille kaikkea hyvää ja tsemppiä!!
Maniron, jos/kun susta tulee isä niin olet varmasti maailmasta paras isä!
HUOM!Joistakin kommenteista näkyy selvästi että ne peilaa omaa elämäntilannettaan vaan ja onnetonta kyynistä elämänasennettan.
Hyvien tyyppien tekstit kyllä tästäkin erottuu jotka osaa katsoo asioita syvemmällä tasolla ja sydämmellä vaihteeksi.