Mä oon niin luuseri!

tahtoisit olla "kaunis" niin sinä aloittaisit sen syömisten tarkkailun. Nyt kuulostaa vaan siltä että haet tekosyillä säälipisteitä ettei sun vaan missään nimessä tarvitsisi harjoittaa itsekuria. Sun kannattaa vaihtaa täältä laihdutuspuolelta tonne lihavuuspalstalle niin saat hyvillä mielin jatkaa syöpöttelyä.

edellisen kommentin idiootista kirjoittajasta, taitaa olla joku kehittymätön lapsi!

itselläni on sama ongelma, ja taas päätin että huomenna alkaa! kirjoitellaan tänne!

edellisistä kommenteista. Laihduttaminen on usein todella vaikeaa. Itse sorruin kotoa muuttamisen jälkeen ylimääräisiin karkkipäiviin ym. mikä nosti painoa vähitellen yli 10 kg. N. kolme vuotta yritin päästä entiseen painoon, mutta vähintään kerran viikossa tuli repsahdettua johonkin. Pisin aika, jonka ajan pystyin syömään kuten oli tarkoitus, oli 2 vkoa ja heti sen jälkeen karkasi moneksi päiväksi käsistä. Todellisen motivaation ja oivalluksen "näin laihdutaan" löytäminen vei ainakin itseltäni todella paljon aikaa. Vasta viime syksyn ajoilta lähtien olen onnistunut huomattavasti vähentämään ahmimiskohtauksia ja tänä keväänä myös hillitsemään pienempien ylimääräisten herkkujen nauttimista. On alkanut pikkuhiljaa myös tuntua siltä, että ei todellakaan edes halua sokerihumalaa ja tämän tajuaa jo kaupassa.

Suosittelen että pidät herkkupäivän kerran viikossa, mutta et tällöin syö kaikkea mitä tekee mieli, vaan vain yhden viikon aikana eniten himoitsemasi "jutun", esim. jäätelön tai karkkipussin. Mielellään ei mitään kovin isoa, ettei mene sekaisin ja putki jää päälle. Muista, että painon on pakko pudota, jos syö laihdutussuositusten mukaan viikolla ja liikkuu. Kannattaa ajatella, että joka päivä laihtuu, eikä koskaan enää ole pakko olla niin lihava kuin "nyt" on. Edistymistä tapahtuu koko ajan! Jaa laihdutustavoite myös pienempiin rajapyykkeihin, niin edistymisen huomaa selvästi. Ehkä jonkin kuvaajankin voi etenemisestä piirtää. Tsemppiä!

Kokeile vaikka sellaista että teet ostoslistan valmiiksi kotona ja syöt kunnon ruoan juuri ennen kauppaaan menoa. JA lupaat itsellesi ettet osta mitään mitä listalta ei löydy.
Ensimmäinen vastaaja oli aivan oikeassa: kukaan muu ei voi tehdä työtä puolestasi ja jos sinä et laihdutukseen sitoudu niin silloin ei tipu grammakaan. Sinun on tehtävä ja päätös ja pidettävä siitä kiinni, ei mitään lässyn lässyn -tekosyitä. Käytin tekosyitä itsekin seitsemän vuotta ennen kuin otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin painonpudotuksen: ja ne kilot lähtevät ihan aikuisten oikeasta helposti kunhan syöt terveellisesti ja liikut. Se on totuus, ehkä surullinen totuus mutta silti.

...liikkeelle , kun katselin selkäänkin ilmestyneitä poukamia pukukopissa kun sovittelin kauniita rintsikoita mistä mikään ei näyttänyt hyvältä. Samaa jo suunnittelin istuessani cittarin invavessassa ja katselin läskejäni peilistä sivultapäin istuviltaan. Nyt on kuuri jo kaksi kuukautta ollut ja viisi kiloa on pois eli ne selän poimut. Vielä tsemppaan viisitoista tänä vuonna.

Katso peiliin ja mieti - miltähän näytän muutaman vuoden kuluttua , jos nyt jo olen tällainen??? Tsemppiä!

Aloita jo tänään. Ei huomenna, ei ylihuomenna, ei maanantaina, vaan tänään.

Kun aloitin laihdutuksen n. vuosi sitten, en tehnyt mitään suurta lupausta, tyyliin "huomenna se alkaa!!!", vaan aloitin siltä istumalta. Ei tullut paineita itselle tehtyjen lupauksien suhteen (joita harvoin pidetään) kun asiasta ei tehnyt niin isoa "haloota".

Sama juttu vähän aikaa sitten, kun lenkille lähteminen yhtäkkiä jotenkin jäi pois päiväjärjestyksestä.. Pari viikkoa menikin silleen, että "huomenna meen", eikä tietty tullutkaan mentyä. Yksi päivä taas tajusin, että mun pitääkin mennä nyt heti. Nyt oon taas käyny päivittäin lenkillä, toivon vaan, ettei tule uusia taukoja sen suhteen.:)

Hei!

Minä aloitin viime syksynä suunnilleen samasta tilanteesta kuin sinä. 175cm/87kg, 21 vuotta. Takana oli monen monituista laihisyritystä jotka kestivät keskimäärin noin viikon.

Syksyllä jostain syystä napsahti. Ja laihis alkoikin sujua. En osaa tarkasti sanoa, mikä meni tällä kertaa nappiin, mutta luulen, että suurin syy oli hiiiiitaaaasti aloittaminen. Ihan pienillä tipuaskelilla menin eteenpäin. Ensin vain aloin pureskella ruokaa huolella ahmimisen sijaan ja hiljalleen pienensin annoskokoja. Otin itsestäni kokovartalokuvan pelkissä alusvaatteissa. Nyt todella näin miten pullea olin ja kuva toimii myös tsemppaajana, sillä otan välillä uusia kuvia ja voin sitten vertailla miten edistystä on tapahtunut.

Syksy meni opetellessa, ja nyt tammikuussa alkoi tositouhut. Olen lukenut hirveät määrät tietoa laihdutuksesta (lähinnä netistä) ja edelleen pikkuhiljaa parantanut elämäntapoja. Hiljalleen. Otin käyttöön kalorilaskuri.fi-sivuston jota suosittelen erityisellä lämmöllä. Ja edelleen pidän herkkupäiviä n. kerran viikossa. Mittanauhaa käytän ja sitäkin suosittelen. Kirjaan tulokset ylös omaan "laihiskalenteriin".

Ja nyt olen 10kg kevyempi! Minun mielestäni paras neuvo jonka voin antaa on pienet muutokset kerrallaan. Kun uusiin elämäntapoihin tottuu, ei enää halua takaisin vanhaan. Toivottavasti tästä tarinastani oli sinulle jotain apua ja vinkkejä. Onnea laihdutukseen, sinä pystyt siihen! Täälläkin matka senkun jatkuu...:)

Et ole luuseri.
Olen joskus ollut samassa tilanteessa, kun sinä nyt.
Rakastu itseesi sillä olet oman elämäsi tärkein ihminen.
Rakkaimmastaan pitää huolehtia erinomaisen hyvin.
Kyllä sinäkin pystyt, kun vain oivallat oman eämäsi ihanuuden.

TSEMPPIÄ JA HYVIÄ JATKOJA.
USKO JA LUOTA ITSEESI.