Olin mielestäni hyvä mies, toki tein virheitä, mutta ei mitään korjaamatonta. Silti siirrettiin sivuun, täysin varoittamatta. Sovittiin että ollaan ystäviä mutta sekään ei parin kuukauden jälkeen kelvannut. Olin kai liian kiltti, laitoin aina hänen etunsa edelle. Kuuntelin jos hänellä oli huolia, ehkä olisi tullut kunnioitusta jos olisin vain puhunut päälle. Kai se on niin että hyvä rakastava mies ei naiselle riitä. Vanhat luolanaisen vaistot elävät edelleen pinnan alla. Halutaan joku sivistymätön puoliapina, joka ei kysele vaan iskee nuijalla tajun kankaalle ja raahaa tukasta luolan perälle.
Ei riitä että rakastaa
Ahntti
81131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sanoa hälle että rakastit? Olitko Mies etkä ystävä?
..mutta tein teoillani asian laidan selväksi. Eikö sitä paitsi naisen vaistolla pitäisi pystyä nämä havaitsemaan vaikka ei asiaa suoraan sanoisi.
(Tosin nyt sanoisin nuo sanat heti vaikka sata kertaa putkeen, jos HÄN olisi kuuntelemassa.)
oiskohan kannattanut sanoa ajoissa...? Ei sitä rakastamistaan nyt koko aikaa tarvitse hokea, jos se tuntuu vaikealta, mutta että edes joskus...edes kerran. Ei naiset mitään meedioita ole.
Älä ryve itsesäälissä. Rakkauden etsiminen on vaikeaa. Toivottavasti et anna ikävien naisten ja ikävien koettelemusten muuttaa luonnettasi. Toivon, että löydät jonkun, joka arvostaa sinua. Varmasti löydät. Ja näin naisena sanon, että sellaiset machoäijät (puoliapinat) ovat kauheinta mitä tiedän. En alottaisi mitään vakavaa sellaisen kanssa. Pysythän itsenäsi. Minustakin tuntuu juuri tällä hetkellä, että suurin osa naisista ja miehistä ovat pinnallisia seksin ym. nopean pikkukivan perässä juoksevia eläimiä, jotka eivät osaa arvostaa aitoa välittämistä ja syvällisiä, kauniita ihmissuhteita. En silti aio luovuttaa. Saatan joutua olemaan ikuisuuden yksin, mutta sekin on inhimillisempää kuin elo puoliapinan kanssa.
Valitettavasti ei riitä se, että vain toinen rakastaa. Ymmärrän hyvin, että nainen ei halunnut olla kanssasi, jos hän ei rakastanut sinua. Miksi olisi? En usko, että itsekään olisit sellaisen naisen kanssa, jota et rakasta.
Sille, joka sinua rakastaa, kelpaat sellaisena kuin olet. Eikä itseään pidä toisen takia muuttaakaan. Ainakaan luonnettaan. Joitain asioita tietenkin voi. Esim. opetella huomioonottamista ja sen sellaista.
Kyllä tuota osaa arvostaa. Hienoa.
Ei riitä että vain toinen rakastaa.
Tiedätkö, tunteita ei voi pakottaa. Kokemuksesta tiedän, että heti muutaman tapaamisen perusteella ei aina kannata päätellä miltä toinen tuntuu. Mutta jos "yrityksistäni" huolimatta en ole saanut sopivan ajan kuluessa rakkaudellisia tunteita miestä kohtaan heräämään, on minun ollut pakko lopettaa suhde.
Paljon pahempi vaihtoehto olisi pitkittämällä pitkittää suhdetta vaikka itsestä tuntuu vahvasti, ettei oikeata rakkautta ole syntymässä.
Niin. Tunteita ei voi pakottaa. Ei riitä, että toinen rakastaa. Siihen tarvitaan MOLEMMINPUOLINEN tunne. Pää pystyyn, uusia tuttavuuksia tulee sinunkin matkasi varrelle. Joku heistä on HÄN....
ei mitään lisättävää :). No ehkä tunteiden lisäksi tarvitsee halua molemmilta tehdä työtä yhteisen päämäärän (=toimiva parisuhde) eteen, sitten kun rakastumisvaihe on ylitetty ja arki astuu kuvioon.