Hei.
Haluaisin jakaa teidän kanssanne melko lyhyeksi kerrotun tarinani.
Seurustelin 1,5vuotta aivan mahtavimman miehen kanssa. Välimatkaa meillä oli vain 120km. Tapasin hänet täällä Suomi24:n chatissa. Se mahtavuus loppui siihen, kun tajusin olevani liemessä tämän miehen suhteen.
Mies oli masentunut ja ollut myös osastolla itsemurhayrityksen vuoksi. Söi vahvoja masennuslääkkeitä, oli aivan pihalla, ja teki suoraansanoen mun elämästäni helvetin.
Hän rupesi pahoinpitelemään minua puolenvuoden seurustelun jälkeen. Vanhempani yritivät puhua minulle järkeä, mutta en heitä kuunnellut. Koko ajan päässäni pyöri lause "Se jäi vain tähän, hänellä oli syy lyödä, se oli minun vikani." Syyllistin itseäni koko ajan kaikesta tapahtuneesta.
Hän myös sai minut manipuloitua vain itselleen. Jätin taakseni kaikki kaverit, enkä huomannut muita kuin häntä. Minulla sattui olemaan huono itsetunto siihen aikaan. Menimme kihloihin 10kk:den jälkeen ja olimmekin muuttamassa yhteen, mutta se suunnitelma jäikin siihen. Tämä mies oli aivan äitinsä pauloissa, ei osannut tehdä päätöksiä ilman häntä.
Olen onnellinen siitä, että sain luovuttua tästä miehestä, olen onnellinen siitä miten tämä suhde minua vahvisti, olen onnellinen niistä meidän hyvistä ajoista, olen onnellinen siitä kuinka minun ja vanhempieni välit muuttuivat vain paremmiksi useimpien riitojen myötä.
Olen katunut sitä, etten kuunnellut vanhempiani enkä ystäviäni. En mennyt minnekkään, olin vain neljän seinän sisällä, kunnes oma päänikin sekosi täysin. Menin psykiatrille ja söin masennuslääkkeitä. Lopetin lääkkeiden syönnin samana päivänä kun erosimme.
Ero teki pahaa, varsinkin kun oli kyseessä ensirakkaus. Onneksi minulla oli ymmärtäväinen äiti joka tuki. Ja ystävät, jotka eivät hylänneet mua vaikka hylkäsin heidät.
Tämäkin on kokemus, mutta sitä en suosittele kellekkään. Joten haluan vain sanoa; Olkaa varuillanne mitä löydätte ja mistä. Rakastaminen on ihanaa, mutta pitäkää myös maalaisjärki päässänne!:)
Haluaisin jakaa teidän kanssanne melko lyhyeksi kerrotun tarinani.
Seurustelin 1,5vuotta aivan mahtavimman miehen kanssa. Välimatkaa meillä oli vain 120km. Tapasin hänet täällä Suomi24:n chatissa. Se mahtavuus loppui siihen, kun tajusin olevani liemessä tämän miehen suhteen.
Mies oli masentunut ja ollut myös osastolla itsemurhayrityksen vuoksi. Söi vahvoja masennuslääkkeitä, oli aivan pihalla, ja teki suoraansanoen mun elämästäni helvetin.
Hän rupesi pahoinpitelemään minua puolenvuoden seurustelun jälkeen. Vanhempani yritivät puhua minulle järkeä, mutta en heitä kuunnellut. Koko ajan päässäni pyöri lause "Se jäi vain tähän, hänellä oli syy lyödä, se oli minun vikani." Syyllistin itseäni koko ajan kaikesta tapahtuneesta.
Hän myös sai minut manipuloitua vain itselleen. Jätin taakseni kaikki kaverit, enkä huomannut muita kuin häntä. Minulla sattui olemaan huono itsetunto siihen aikaan. Menimme kihloihin 10kk:den jälkeen ja olimmekin muuttamassa yhteen, mutta se suunnitelma jäikin siihen. Tämä mies oli aivan äitinsä pauloissa, ei osannut tehdä päätöksiä ilman häntä.
Olen onnellinen siitä, että sain luovuttua tästä miehestä, olen onnellinen siitä miten tämä suhde minua vahvisti, olen onnellinen niistä meidän hyvistä ajoista, olen onnellinen siitä kuinka minun ja vanhempieni välit muuttuivat vain paremmiksi useimpien riitojen myötä.
Olen katunut sitä, etten kuunnellut vanhempiani enkä ystäviäni. En mennyt minnekkään, olin vain neljän seinän sisällä, kunnes oma päänikin sekosi täysin. Menin psykiatrille ja söin masennuslääkkeitä. Lopetin lääkkeiden syönnin samana päivänä kun erosimme.
Ero teki pahaa, varsinkin kun oli kyseessä ensirakkaus. Onneksi minulla oli ymmärtäväinen äiti joka tuki. Ja ystävät, jotka eivät hylänneet mua vaikka hylkäsin heidät.
Tämäkin on kokemus, mutta sitä en suosittele kellekkään. Joten haluan vain sanoa; Olkaa varuillanne mitä löydätte ja mistä. Rakastaminen on ihanaa, mutta pitäkää myös maalaisjärki päässänne!:)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Life is life, every day is worth of trying
Menitkö hänen kanssaan siin kihloihin vielä sen jäälkeen kun hän oli pahoinpidellyt sinua..?
Kyllä menin. Kuten jo sanoin tuossa tekstissä "Kyllä tämä menee ohi, se ei ollut kuin tämä kerta". Ja olin aivan sokea tuohon aikaan, etten tajua mitä olin tekemässä.
Meitä on paljon, jotka ovat olleet sokeita rakkaudesta. Joskus sitä vaan tapaa ihmisiä, jotka eivät olekaan sitä miltä näyttävät tai mitä yrittävät sinulle uskotella olevansa. Itse olet voinut tehdä kaiken oikein ja sitten kuitenkin saat täyslaidalliset sontaa silmillesi. Eiköhän siinä sitten viimeistään ne sokeat silmät parannu..
Valitettavasti kaikki ihmiset eivät ole hyviä. Mutta kyynisyys ei ole sen parempi vaihtoehto. Oppiminen sitä vastoin on suositeltavaa. Ehkä seuraavalla kerralla tapaat sinulle sopivamman miehen ja osaat sitten arvostaakin sellaista kun se kohdalle osuu. Itselleni on näin onnellisesti käynyt. Jos tämä tästä muuttuisi huonompaan, osaisin ainakin katsella merkkejä ja tehdä päätökseni sitten sen mukaan. Koskaanhan ei voi olla varma mistään..