Sydän särkyi vuosi sitten, mutta piti vain tulla kertomaan, että nyt olen päässyt siitä yli. Enää ei tunnu miltään, en rakasta, en vihaa. Yhdentekevä ihminen, ei voisi vähempää kiinnostaa. Harmittaa että tuhlasin pitkän ajan elämästä moiseen turhuuteen, vaikka eihän tunteilleen tietenkään mitään voi. Tällä hetkellä on vain uupunut, tyhjä, turta olo. Silti tunnen, että kohta nousen jaloilleni. Viimeistään kesällä on aika panostaa omaan elämään.
Palaset alkaa olla kasassa
vuosi sitten särkynyt
71408
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
itsekin olisin jo tuossa vaiheessa. Tuntuu kuitenkin hyvältä lukea välillä selviytymistarinoitakin. Se luo uskoa, että itsekin tästä joskus pääsen jaloilleni. Tsemppiä!
Jätit vain epätietoisuuteen, ilmoittamatta mitään.
Hienoa, että asiat alkavat olla paremmin. Vie oman aikansa, että särkyneen sydämen saa kasaan, mutta se on mahdollista. Ihmeellistä vaan, kuinka sydän voikin särkyä niin pirstaleiseksi. Mutta näistä kokemuksista oppii paljon hyvääkin, vaikka ei millään uskoisi. Kaikkea hyvää sinulle!
Itselläni meni lopulta vajaa puolitoista vuotta; ensin en edes myöntänyt sydämeni särkyneen, siksi varmaan kestikin niin kauan. Ekat kolme kuukautta meni helposti, olin lähes helpottunut. Sitten exäni palasi uniini, ja sen jälkeen oli pitkään ikävä.
Lopulta asiat järjestyi, sain käsiteltyä asiat mielessäni ja purettua niitä muillekin, se auttoi paljon. Viime kesänä aloin tuntea että nyt olen taas se vanha kunnon mies mikä joskus kauan sitten, ja kuin taikaiskusta tapasin naiseni. Ollaan menossa kihloihin ja muuttamassa yhteen, avioliitto ja lapset on suunnitelmissa. Exäni ei enää herätä minussa juuri mitään tunteita, en kaipaa, joskus vain mietin mitä kuuluu. Ei silti oikeasti kiinnosta. Pitkä aika meni silloin yhdessä, siitä paljon hukkaa. Yritän nähdä tilanteen niin että ainakin opin siitä paljon. Eikä vähin mitä opin ole seuraava: hän ei ollut oikea minulle, vaan se turhuus opetti minulle mitä oikea rakkaus on. Sen jälkeen kun naiseni tapasin ei ole tarvinnut edes ajatella tai haaveilla muista naisista, niin onnellinen olen. Menneet surut ja murheet on pois pyyhittyjä.
ennen kuin voi aloittaa puhtaalta pöydältä, vaikka tunnenkin sen olevan jo varmasti taakse jäänyttä elämää. Murehdin ja märehdin kuukausitolkulla. Toinen ei nimittäin katkaissut välejä täysin, vaan piti ns. "löysässä hirressä". Ja eihän epätoivoinen pysty sitä tekemään, vaikka tiesin että olisi pitänyt. Sen jälkeen iski viha kun mietin miten tunteillani pelataan, ja se auttoi irtiottoon, niin vaikeaa kuin se olikin. Nyt melkein huvittaa, kun ajattelee mitä draamaa tässä on tullut elettyä, ja minkä vuoksi!? Huhhuh ei se ollut sen arvoista!!!
Paljon onnea sinulle, hienoa kuulla selviytymistarina! Kaikkea hyvää Sinulle elämääsi!
Itse olen pari viikkoa sitten eronnut, kauan minua petettiin ja käytettiin hyväksi, uskoni naisiin ja rakkauteen on täysin mennyt. Tämä on ensimmäinen eroni pitkästä parisuhteesta(noin kaksi ja puoli vuotta), tuntuu niin pahalta. Kerran aikaisemmin jo erosimme kolmeksi kuukaudeksi, olisi silloin pitänyt uskoa, ettei hän rakasta vaan käyttää vain hyväksi. Ystäväni näkivät tilanteen jo kauan sitten, mutten voinut uskoa hänestä sitä. Kunpa olisin voinut, olisin säästynyt paljolta.
Haluaisin niin nukkua yöni ilman, että hän kummittelee unissani ja herään painajaiseen, kulkea päiväni ilman ahdistusta ja yksinäisyyden tunnetta. Haluaisin olla taas se mies, joka olin ennen kuin hän murskasi sydämeni, tahtoisin niin itseni takaisin. En jaksa enää herätä ahdistukseen ja itkuun jokaisena aamuna. Kunpa tämä olo helpottaisi, kunpa löytäisin jonkun joka oikeasti rakastaisi minua, eikä vain käyttäisi hyväksi ja pettäisi. Helpottaahan tämä vielä?
mutta kyllä jossain vaiheessa helpottaa. Minä en joskus olisi uskonut sitä, mutta nyt uskon ja olen iloinen elämästäni nyt. Aikoinaan olin tosi rikki. Olen oppinut sen, että kaikesta voi selvitä, kun antaa itselleen vaan aikaa. Tsemppiä!