olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt kolme vuotta. Yhdessä ollaan koettu ylä ja alamäet ja nyt on edessä sellainen ylämäki, jonka yli emme taidakaan päästä.
Olemme perustamassa yritystä yhdessä. Minulla ei ole luottotietoja, mutta olemme ajatelleet yrittää silti. Poikaystäväni vanhemmat olisvat jossain vaiheessa ehdottaneet hänelle, että he voisivat rahoittaa yritystämme. Laitoimme ehdotuksen korvan taakse, mutta emme vielä edes keskustelleet siitä sen enenmpää.
Nyt sitten helvetti on irti. Poikaystäväni vanhemmat olivat jo ihan alkuseurusteluaikanamme saaneet tietää että olen ollut naimissa. Emme olleet kertoneet heille, koska sellaista tilaisuutta ,jossa tuon olisi voinut kertoa, ei oikein tullut. He ei vät kertoneet meille että tietävät asiasta.
Nyt sitten poikaystäväni isa oli ottanut selvää että minulla ei ole luottotietoja. Sitäkään emme olleet vielä kertonet, koska aikaisemmin ei tähänkään ollut tullut tilaisuutta ja emme olleet vielä keskustelleet tuosta rahoituksestakaan heidän kanssaan. Olisimme kyllä ehdottomasti kertoneet heille tuosta.
Nyt sitten poikaystäväni isä (ja äitikin) ovat todella vihaisia poikaystävälleni ja periaatteessa inhoavat minua. Asiaan ei auttanut yhtään se, että selitimme noiden asioiden olevan sellaisia ettei niitä ihan missä tahansa voi puhua ja luottotietoni meni siinä kun yritin pitää alkoholisti ex-mieheni ryypätessä talouttamme pystyssä. Poikaystäväni isä oli sanonut, tai antanut ymmärtää, että hän ei katso hyvällä jos poikaystäväni jatkaa minun kanssa oloani.
Ongelma on se, että vaikka tiedän, että poikaystäväni rakastaa minua, tietää että meillä on hyvä yhdessä ja meillä on isotkin suunnitelmat tulevaisuutemme varalle, niin hän arvostaa isäänsä ja hänen vanhempansa ovat niin tärkeitä hänelle, että melkein jo tiedän jääväni kakkoseksi ja menetän poikaystäväni.
Olen itkenyt tässä nyt vuorokauden, yksin ja poikaystäväni kanssa ja en osaa enää ajatella kunnolla. En tiedä mitä voisin tehdä. En halua luovuttaa enkä usko että poikystävänikään haluaa. Hän on vielä huonommassa kunnossa kuin minä.
Tämä kaikki vaan sen takia, että olen tehnyt nuoruudessani virheen ja mennyt alkoholistin kanssa naimisiin, menettänyt luottotietoni tämän takia (velat on maksettu pois) ja emme osanneet poikaystäväni kanssa kertoa poikaystäväni vanhemmille tätä kaikkea ajoissa.
Tiedän, että poikaystäväni on minulle se oikea. En ole koskaan ollut niin onnellinen kun olen ollut hänen kanssan. Meillä on samanlainen moraali, luonne ja tulevaisuuttakin on jo suunniteltu hyvin paljon. En halua menettää häntä. Kirjoitin tämän tänne toivoen että joku osaisi neuvoa jotain ja saisin rauhoitettua itseäni vähän. Ei ole ainakaan vielä auttanut. Minä rakastan häntä, mutta se ei tunnu tässä tilanteessa riittävän...
Olemme perustamassa yritystä yhdessä. Minulla ei ole luottotietoja, mutta olemme ajatelleet yrittää silti. Poikaystäväni vanhemmat olisvat jossain vaiheessa ehdottaneet hänelle, että he voisivat rahoittaa yritystämme. Laitoimme ehdotuksen korvan taakse, mutta emme vielä edes keskustelleet siitä sen enenmpää.
Nyt sitten helvetti on irti. Poikaystäväni vanhemmat olivat jo ihan alkuseurusteluaikanamme saaneet tietää että olen ollut naimissa. Emme olleet kertoneet heille, koska sellaista tilaisuutta ,jossa tuon olisi voinut kertoa, ei oikein tullut. He ei vät kertoneet meille että tietävät asiasta.
Nyt sitten poikaystäväni isa oli ottanut selvää että minulla ei ole luottotietoja. Sitäkään emme olleet vielä kertonet, koska aikaisemmin ei tähänkään ollut tullut tilaisuutta ja emme olleet vielä keskustelleet tuosta rahoituksestakaan heidän kanssaan. Olisimme kyllä ehdottomasti kertoneet heille tuosta.
Nyt sitten poikaystäväni isä (ja äitikin) ovat todella vihaisia poikaystävälleni ja periaatteessa inhoavat minua. Asiaan ei auttanut yhtään se, että selitimme noiden asioiden olevan sellaisia ettei niitä ihan missä tahansa voi puhua ja luottotietoni meni siinä kun yritin pitää alkoholisti ex-mieheni ryypätessä talouttamme pystyssä. Poikaystäväni isä oli sanonut, tai antanut ymmärtää, että hän ei katso hyvällä jos poikaystäväni jatkaa minun kanssa oloani.
Ongelma on se, että vaikka tiedän, että poikaystäväni rakastaa minua, tietää että meillä on hyvä yhdessä ja meillä on isotkin suunnitelmat tulevaisuutemme varalle, niin hän arvostaa isäänsä ja hänen vanhempansa ovat niin tärkeitä hänelle, että melkein jo tiedän jääväni kakkoseksi ja menetän poikaystäväni.
Olen itkenyt tässä nyt vuorokauden, yksin ja poikaystäväni kanssa ja en osaa enää ajatella kunnolla. En tiedä mitä voisin tehdä. En halua luovuttaa enkä usko että poikystävänikään haluaa. Hän on vielä huonommassa kunnossa kuin minä.
Tämä kaikki vaan sen takia, että olen tehnyt nuoruudessani virheen ja mennyt alkoholistin kanssa naimisiin, menettänyt luottotietoni tämän takia (velat on maksettu pois) ja emme osanneet poikaystäväni kanssa kertoa poikaystäväni vanhemmille tätä kaikkea ajoissa.
Tiedän, että poikaystäväni on minulle se oikea. En ole koskaan ollut niin onnellinen kun olen ollut hänen kanssan. Meillä on samanlainen moraali, luonne ja tulevaisuuttakin on jo suunniteltu hyvin paljon. En halua menettää häntä. Kirjoitin tämän tänne toivoen että joku osaisi neuvoa jotain ja saisin rauhoitettua itseäni vähän. Ei ole ainakaan vielä auttanut. Minä rakastan häntä, mutta se ei tunnu tässä tilanteessa riittävän...
Vastaukset 20
Vanhimmat
onnenonkijana ? En kyllä minäkään lainaisi rahaa,jos yrittäisette jotain muuta ratkaisu,jossa ei poikaystäväsi vanhempien rahoja tarvitse.
on varmaan sellainen,joka yrittää hyötyä toisista esim. rahallisesti,mutta mitä tekemistä sillä on tämän asian kanssa?
... että kun ei kerrottu noita juttuja tarpeeksi ajoissa, vaan he saivat itse ne tietoonsa... Olis pitänyt vaan kertoa, vaikka aika ja paikka ei oikein koskaan olleet oikeita...
luulivat,että joutuvat maksumiehiksi,mutta rahallinen laina teidän pitää pyytää muualta. Kyllä heidän sitten pitäisi uskoa,että haluatte ensisijaisesti selvitä yksin ja näytätte että pärjäätte itse!Miksi heidän piti yleensä onkia menneisyyttäsi? Kaikilla on menneisyytensä,yksityisyytensä mikä ei pitäisi kuulua muille ja millä ei pitäisi olla mitään vaikutusta nykyelämään!
Ja tietenkin suojelevat rahojansa. En minäkään ihan noin vaan antaisi rahoitusta, tutuillekaan.
Ovat varmasti tarkistaneet meidän molempien luottotiedot ollakseen vaan varmoja mihin rahojansa meinaavat laittaa. Se mikä tässä ärsyttää on se, että aioimme oikeasti kertoa heille tilanteestani, mutta emme tienneet että asiat on jo niin pitkällä, että meidän olisi pitänyt kertoa tästä asiasta.
Huono homma onkin nyt se, että vaikka ja kun emme aio heiltä edes pyytää enää missään vaiheessa tuota rahoitusta niin homma on minun kohdaltani kai menetetty heidän silmissään. En ole sopiva heidän pojalleen.
vaikeaksi menee,jos vanhemmat päättävät lastensa puolisot,musta se on nykypäivänä aika vanhanaikaista ja muutenkin itsekästä eikä siinä ajatella oman lapsen parasta jos vanhempi sanelee,mikä sulle on hyväksi,mistä sä tykkäät,ketä rakastat. Sellaiset vanhemmat luulee,että heidän elämänsä on juuri sitä oikeaa,muidenkin,ainakin omien lasten on elettävä samoin. Vanhempien pitäis olla onnellisia siitä,et se oma lapsi on onnellinen,puolisoa kun ei valita vanhemmille. Siinä he ovat väärässä.Mut tsemppiä sulle!
jos poikaystäväsi rakastaa sinua ja sinä häntä niin ei teidän suhteenne tähän kaadu. aikuisen miehen pitää tajuta että hän valitsee kumppaninsa itselleen eikä vanhemmilleen, ja rahoituksen yritykseen suosittelisin hankkimaan ilman miehesi vanhempien tukea. näyttäkää että pytytte kyllä hoitamaan asianne ilman miehen vanhempien avustusta ja huolimatta heidän mielipiteitään. totuushan on ettei aikuisten ihmisten asiat kelleen kuulu. kyllä sinä jaksat, pyyhi kyyneleet ja näytä niille!
Poikaystäväni, tai pitäisikö sanoa miesystäväni suhde vanhempiinsa on niin vahva, että en tiedä pystyykö hän nousemaan heitä vastaan. Hän kunnioittaa isäänsä niin paljon, että en usko että hän siihen pystyy.
Tuosta rahoituksesta sen verran, että tässä vaiheessa emme ole enää todellakaan ajatelleet sitä, että heiltä mitään rahoja saisimme.
Minulle riittäisi tällä hetkellä jos saisin vain pitää rakkaani. Jotenkin kuitenkin sisimmässäni tunnen, että tulen hänet menettämään. En pysty tekemään mitään.
Mun mielestä tuossa ei ole mitään, jos siis poikaystäväsi jo tiesi, että luottotietosi ovat menneet. Sitten voisi ollakin tukalat paikat jos et olisi hänelle kertonut. Nythän hän tietää menneisyydestäsi ne asiat, ja miksi tietosi menivät. Ei kai vanhempien kiehahtaminen muuta miksikään hänen rakkauttaan ja luottamustaan sinuun. Kyllä ne vanhemmatkin siitä rauhoittuvat.
Kerroin että olin ollut naimissa ja siitä ettei minulla ole luottotietoja, jo ennenkuin edes tapasimme silmätysten miesystäväni kanssa.
Kirjoitin hänen vanhemmilleen sähköopostia jossa selvitin asiaa ja kerroin tunteistani ja siitä kuinka epäreilulta tämä kaikki tuntuu. Tässä vaiheessa minulla ei ole periaatteessa mitään menetettävää. Olisin halunnut soittaa mutta tulimme siihen tulokseen että kirjoittaminen on ehkä parasta tässä vaiheessa.
Jotenkin vaan tuntuu että tuo kirje ei auta mitään.... Ärsyttää kun on jo nyt niin luovuttaneen olo
Jos kerran olet jo kirjoittanut heille selvennystä, anna asian olla nyt. Heitä varmasti alkaa vain ahdistaa, jos koko ajan selität menneisyyttäsi. Tärkeintä mielestäni on, että miehesi tiesi asioista, etkä ole hänelle valehdellut. Tärkeää myös olisi, että hän seisoisi rinnallasi puolustamassa sinua, vaikka kuinka arvostaisikin vanhempiaan. Kyllä aikuisten ihmisten pitäisi tajuta, että jokaisella on menneisyytensä, kaikki eivät ole syntyneet hopealusikka suussaan. Kyllähän he pitivät sinusta ihmisenä jo aiemminkin (?), joten miksi tuo menneisyytesi pilaisi tämän? En ymmärrä en. Taitavat olla hienopieruja kalkkiksia, jos eivät ymmärrä. Ja tuskin olet heidän rahojaan kalastelemassa kuitenkaan, jos on kerran alkoholistit jätetty ja velat maksettu. Kyllähän ne luottotiedotkin palaavat jonkin ajan kuluessa.
Eli anna nyt asian hautua heidän mielessään, ettei tule heidän puoleltaan vastustus-reaktiota ahdistelusta. Ja toivottavasti miehesi on puolellasi, onhan tuo nyt aika ihmeellistä nykypäivänä valita puolisonsa vanhempiensa ohjeen mukaan. Voimia ja kevättä! :)
Vähän samankaltainen tapus...sekoitin vain toisenkin asiat...ja niin minäkin luulin ettei mies uskalla nousta äitiään vastaan mutta niin vain nousi!!! Rakkkaus on jotain niin suurta että me ihmiset tehdään sen takia outoja asioita...hyviä ja vähemmän hyviä...Jos rakkaus on tallella niin et varmasti jää toiseksi!!! Jaksamista :)
ei tule ongelmia. Ymmärrän hyvin poikaystäväsi vanhempia.
Omillenikin olen tehnyt selväksi että avioehto kuuluu sitten rutiinitoimenpiteenä kun avioliittoa kerran harkisevat.
-laittakaa firma vain pojan nimiin, eihän se sinulle tarvitse kuulua jos et kerran sitä rahoitakkaan.
- ja sitten se avio-ehto, ehdota itse kerrankin niin ottavat sinut vakavissaan. Älä enää aikaile.
Tämä on mulle sen verran vaikeaa aikaa, että en kaipais tollasia munattomien äijien kirjoituksia.
Ihan samasta yhteiskuntaluokasta ollaan jos sen haluat tietää. Molemmillä suvuilla ihan yhtä paljon rahaa.
Miesystäväni vanhemmat vaan ehdottivat itse tuota rahoitusta ja kuten kerroin jo aiemmin niin emme edes ottaneet vielä tosissamme tuota tarjousta. Siihenhän tämä kaikki kusi - kun emme ottaneet sitä tosissamme vielä tässä vaiheessa ja kertoneet luottotiedottomuudestani - pidimme, heiltä rahoituksen saamista, melkein viimeisenä vaihtoehtona.
Eikä ongelma ole nyt tuo raha-asia, vaan se että emme kertoneet asioista ajoissa.
arvostus ja kunnioitus vanhempia kohtaan ei todellakaan tarkoita sitä, että hyppii niiden pillien mukaan ja tekee ratkaisunsa heidän tahtonsa tai näkemyksensä mukaisesti. Vahva side tarkoittaa sitä, että hän uskaltaa kysyä neuvoa, kuunnella heitä, ja kertoa omista asioistaan heille, mutta siitä huolimatta tekee ihan itse omat ratkaisunsa.
Jos se mies sua oikeasti rakastaa, niin se kyllä uskaltaa pamauttaa nyrkin pöytään ja sanoa vanhemmilleen, että hän päättää omaa elämää koskevista asioista, eivät he.
Luulen että miehesi vanhemmilla on jonkinasteinen dominoiva hallinta poikaansa kohtaan, joka on syntynyt jo ihan lapsuudesta asti. Tällaista syntynyttä napanuoraa on vaikea katkaista, eikä sitä kukaan muu voikaan tehdä kuin miehesi.
Jos miehesi sinua rakastaa ja teidän yhteinen tulevaisuus haaveineen on hänelle ykkönen, niin te ette tule tarvitsemaan miehesi vanhempien rahoitusta, vaan saatte sen järjestettyä muutenkin.
"...nyt on edessä sellainen ylämäki, jonka yli emme taidakaan päästä."
Miksi puhut "me" muodossa, jos poikaystäväsi on valmis luovuttamaan vanhempien toivomuksesta?
Miesystäväni isä selitti hyvin lyhyesti , että hän ei hyväksy sitä, että minä jarrutan hänen poikansa elämää.
Mä en tajua miten mä jarrutan sitä yhtään millään muulla tavalla kuin sillä ,että meidän on vaikeaa saada rahoitusta. Siihenkin olen jo keksinyt ratkaisun.
Miesystäväni sanoi ettei osaa päättää mitä tekisi. Kysyin häneltä ,että jos minä keksin meille rahoituksen jostain niin pysyitsikö hän nousemaan vanhempiaan vastaan. Hän ei osannut vastata ja se, että hän ei osaa vastata pelottaa häntä.
Mua alkaa jo vähitellen suututtamaan. Varsinkin kun en pysty tekemään mitään. Kaikki asiat seisoo ja mistään ei tule mitään.
Pelkään että mitä kauemmin miesystäväni miettii asiaa, sitä pienemmäksi minun mahdollisuuteni tulevat.
Pelkään että rakkaus ei riitä. Olemme vasta ennen joulua eronneet sen takia, että miesystäväni tunsi ,että suhteemme ei toimi. Joulun jälkeen palasimme taas yhteen ja luulin että kaikki on nyt kunnossa ja mikään ei voi suhdettamme rikkoa.
veikkaanpa et miesystäväsi isä tarkoitti ilkeästi sitä,että teidän pitäisi erota. Et voi mitään,jos vanhemmat määräävät poikansa elämää,eikä poika osaa tehdä itse omia ratkaisuja,kauheeta jos raha noin paljon merkkaa! Mut ei se silloin sua rakasta. Jos rakastais,se tietäis heti kumman puolella on!
Mut ehkä niil vanhemmilla suunnitelma,et poikansa pysyy poikamiehenä koko ikänsä...
ainoa mitä voit varmaan tehdä,on et odotat ja annat ajan kulua. Mut jos mies on noin vanhempiensa pompoteltavissa(sääli miestä),niin mitä teet tälläisellä miehellä? minkälainen elämä teillä olisi tulossa jos vanhemmat määräisivät sitä? kauheaa...
Minä taidan nähdä asian vähän toisin kuin suurin osa tuossa yllä.
Asetupa kerran poikaystäväsi vanhempien asemaan. He ovat - niin käsitin - melko varakkaita ja liikeihmisiä. Heillä on kaikesta päättäen ollut hyvät välit poikaansa. Poika on kotona kasvatettu tietyin periaattein.
Kun poika valitsi sinut, olit mieluisa miniäkokelas, näin ymmärsin. Mutta kun myöhemmin paljastuu kaksi aika isoa mokaa, jotka olet menneisyydessäsi tehnyt = olet heidän periaattettensa mukaan todennäköisesti mokannut vielä ollut kertomatta niinkin oleellisen asian kuin naimisissaolon, tietojen on pakko olla shokki.
Yrittäjälle liikekumppanin luotettavuus on a ja o.
Saattaa olla myös, että poika ei sisimmässään sittenkään oikein hyväksy kaikkia näitä kolmea asiaa.
Rakkaus ei aina riitä kaikkeen. Rakkaus joutuu eniten koetukselle, jos osoittautuu, ettei toiseen voi luottaa.
Luottamus on ansaittava.
Mitä muuta voit kuin antaa ajan kulua. Älä pane välejä poikki poikaystäväsi vanhempiin. Saattaa olla, että olet vielä joskus miniä. silloin nämä asiat kuitenkin nousevat taas esiin.
Siitä firmasta: Älkää missään nimessä ottako tai pyytäkö rahaa pojan vanhemmilta, kun asiat ovat tällä tolalla
Nyt on ihan pakko kommentoida.
Itse olin nykyisen mieheni kanssa siinä tilanteessa, että juuri vastaavien ja vielä pahempien menneisyyden haamujen vuoksi KUKAAN minun suvussani ei hyväksynyt seurustelua. Minua haukuttiin, välit laitettiin poikki, hyljättiin totaalisesti. Paras ystävänikin ilmoitti ettei halua olla mieheni kanssa missään tekemisissä.
Tiesin mitä on tulossa, itseasiassa olin varautunut siihen että saan kaiken tämän lisäksi oikeasti turpiin. RAKKAUS merkitsi minulle kuitenkin niin paljon, että en hetkeäkään miettinyt jättäväni miestä. Kaikille jotka kysyivät kerroin totuuden miehestä. Ne jotka käänsivät selkänsä, eivät ole minua varten. Ne jotka jäivät ovat todellisia ystäviä ja rakastavat minua oikeasti.
Se joukko oli harva mutta sitäkin arvokkaampi.
Jos miehesi jättää sinut tämän vuoksi, ei hän ollut sinun arvoisesi. Miten ihmisen voi arvottaa purkautuneen avioliiton tai luottotietojen perusteella? Et varmaan halua itsellesi sellaista miestä jonka arvomaailma on tuollainen?
Jokainen ihminen on saman arvoinen. Mitään emme saa mukaamme kun täältä lähdemme. Millään rahalla ja tavaralla ei ole merkitystä. Merkitystä on sillä, miten toisia kohtelemme, mitä hyvää jätämme jälkeemme tuleville sukupolville olemalla hyviä esimerkkejä. Rakkaus on yksi suurimmista asioista joilla on merkitystä. Ilman rakkautta ei minulla ainakaan ole mitään, joillakin voi olla toisin, maine ja raha menevät edelle. Itse en henkilökohtaisesti haluaisi jakaa elämääni ihmisen kanssa joka maallista rakastaa.
Muista että, se joka on arvoisesi ja joka sinua rakastaa kyllä jää luoksesi. Jos se ei ole tämä mies, löydät kyllä varmasti sellaisen.