Seurustelen espanjalaisen miehen kanssa ja kaikki on mennyt todella hyvin. Meillä kemia toimii ja nautimme toistemme seurasta. Myös hänen ystävänsä ovat todella ihania ja hauskoja ihmisiä. Poikaystäväni äitikin on ihana ja kiltti ihminen ja pitää minusta. Mutta nyt siis siihen ongelmaan...
Olen tässä miettinyt, että inhoaako poikaystäväni sisko minua, koska aina kun tulen heidän luokseen, niin hän ei anna poskisuudelmia eikä kysy "mitä kuuluu?" toisin kuin poikaystäväni äiti. Mistä se voisi johtua? Haluaako hän kunnioittaa suomalaista kulttuuria, johon poskisuudelmat ei kuulu, vai onko mahdollista ettei hän pidä minusta?
Tämä asia vaivaa, koska olen aina ajatellut, että maassa maan tavalla ja toisaalta olen jo tottunut espanjalaiseen kulttuuriin ja poskisuudelmiin. Myös sekin satutti, koska eräässä juhlassa, jossa oli kaikki kaverit ja sukulaiset, hän antoi poskisuudelmat poikaystäväni ex-tyttöystävälle, mutta ei minulle, vaikka olin vieressä. Tosin poikaystäväni sisko tuskin tietää hänen olevan ex -tyttöystävä. Hän ei tiedä edes minun ja veljensä seurustelevan, koska olemme sanoneet kaikille (paitsi kavereilemme) olevamme vain ja ainoastaan ystäviä. Minua se ei haittaa, koska on vain hyvä ettei koko suuri suku tiedä. Käsittääkseni se on myös melko tavallista, ettei kerrota, ennekuin ollaan naimisiin menossa.
Olen kiinnostunut saamaan kommentteja erityisesti ihmisiltä, jotka ovat/ovat olleet naimisissa/seurustelusuhteessa espanjalaisen kanssa. Mita tasta pitaisi ajatella? En periaatteessa haluaisi ajatella asiaa nyt, kun vasta seurustelemme, mutta kyseessa on elamani mies ja haluaisin niin paljon, etta hanen lahipiiri pitaisi minusta. Siksi tama siskojuttu vaivaa...
Olisi myos mielenkiintoista tietaa, onko jollain ollut ongelmia sukulaisten/perheen/kavereiden kanssa? Millaisia ongelmia ja onko niista selvitty ja miten? Asialliset vastaukset ovat tervetulleita!
Olen tässä miettinyt, että inhoaako poikaystäväni sisko minua, koska aina kun tulen heidän luokseen, niin hän ei anna poskisuudelmia eikä kysy "mitä kuuluu?" toisin kuin poikaystäväni äiti. Mistä se voisi johtua? Haluaako hän kunnioittaa suomalaista kulttuuria, johon poskisuudelmat ei kuulu, vai onko mahdollista ettei hän pidä minusta?
Tämä asia vaivaa, koska olen aina ajatellut, että maassa maan tavalla ja toisaalta olen jo tottunut espanjalaiseen kulttuuriin ja poskisuudelmiin. Myös sekin satutti, koska eräässä juhlassa, jossa oli kaikki kaverit ja sukulaiset, hän antoi poskisuudelmat poikaystäväni ex-tyttöystävälle, mutta ei minulle, vaikka olin vieressä. Tosin poikaystäväni sisko tuskin tietää hänen olevan ex -tyttöystävä. Hän ei tiedä edes minun ja veljensä seurustelevan, koska olemme sanoneet kaikille (paitsi kavereilemme) olevamme vain ja ainoastaan ystäviä. Minua se ei haittaa, koska on vain hyvä ettei koko suuri suku tiedä. Käsittääkseni se on myös melko tavallista, ettei kerrota, ennekuin ollaan naimisiin menossa.
Olen kiinnostunut saamaan kommentteja erityisesti ihmisiltä, jotka ovat/ovat olleet naimisissa/seurustelusuhteessa espanjalaisen kanssa. Mita tasta pitaisi ajatella? En periaatteessa haluaisi ajatella asiaa nyt, kun vasta seurustelemme, mutta kyseessa on elamani mies ja haluaisin niin paljon, etta hanen lahipiiri pitaisi minusta. Siksi tama siskojuttu vaivaa...
Olisi myos mielenkiintoista tietaa, onko jollain ollut ongelmia sukulaisten/perheen/kavereiden kanssa? Millaisia ongelmia ja onko niista selvitty ja miten? Asialliset vastaukset ovat tervetulleita!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Espanjalaiset naiset suhtautuvat ihan yhtä positiivisesti suomalaisiin naisiin kuin me suomalaiset miehet suhtaudumme espanjalaisiin miehiin, ja espanjalais-suomalisiin yksipuolisiin suhteisiin jotka ovat 99 % espanjalainen mies - suomalainen nainen.
Suomalaiset miehet ja Espanjalaiset naiset ovat molemmat espanjalaisen macho-kulttuurin uhreja, jossa espanjalaiset miehet ”omistavat” maansa naiset ja muun maalaisetkin naiset kuten suomalaiset.
Espanjalaisnaiset ovat katkeria espanialaisille miehille ja teille blondeille samalla tavalla kuin me Suomalaiset miehet ja samasta syystä
Tulet tapaamaan paljon espanjalaisia naisia jotka eivät ole hulluina suomalaisiin vaaleisiin naisiin ja positiivisesti toivota tervetulleeksi tätä yksipuolisuutta espanjaan, ihan yhtä vähän kuin suomalaiset miehet toivottavat tämän yksipuolisuuden tervetulleeksi suomeen.
Tiedoksi espanjalaiset eivät pidä teita suomalaisia naisia minään siveyden sipuleina. Ihan yhtä vähän kuin me suomalaiset miehet pidämme latinomiehiä jotka bongaavat suomalaisia turistinaisia!
lue tää
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001391&posting=22000000024652572
tuohan liittyi paljon enemmän ap:n kommenttiin kuin gall-upin vastaava;D onneksi olkoon ylitit itsesi
ja sitten gall-upin tekstiin
Kylläpä olen nähnyt espanjalaisia naisia myös suomalaisten miesten käsipuolessa. Ihan tosi gall-up, jos maailmassa on niin paljon machokulttuurin ja muun sortamia naisia, jotka todella kokevat tulleensa sorretukasi kun eivät muka pysty ottamaan suomalaista miestä (ikään kuin minkään miehen sana painaisi niin paljon, kyseessä on kuitenkin ihan kehittynmyt yhteisö... Irakin naiset ovat sitten eri asia..)
En usko että ap:n tekstissä oli kuitenkaan tästä kyse tai onhan sekin mahdollista, kyse voi olla kyllä ujoudestakin mikä karissee kunhan oppii tuntemaan toisen paremmin, miehen äiti kuitenkin hyväksyy miniänsä ja se on jo iso askel.
Pakko tähän kommentoida tätä kuinka alkuperäinen kertoo että ”hänen poikaystävänsä ystävät ovat niin ihania”.
Sama tapahtuu Suomessa. Aina kun tuo ulkomaalainen (siis useimmiten mies) olkoon vaikka espanjalainen mies, lähtee suomalaisen porukan kanssa ulos, niin koko porukan keskipisteenä on koko ajan tuo ulkkismies.
Suomalaiset arat naiset tulevat yhtääkkiä todellisiski amatsooneiksi, arkkudesta ei ole tietoakaan näillä hiirulaisilla.
Yhtäkkiä hymyily onnistuu näillä naisilla vaikka eivät ole hymyilleet vuosiin. He ovat yksinkertaisesti eri ihmisiä. He ovat aktiivisia koko ajan ulkkismiehen suhteen kysellen ”Onko suomi sinusta ihana maa vai ei?” ”Ovatko suomalaiset naiset todella mielestäsi maailman kauneimpia..”
Jokaista ulkkismiehen liikettä seurataan ja jokaiseen liikkeeseen reagoidaan!!
Kaikki ulkkismies sanoo tai ei sano, ja kaikki mitä hän sanoo on niin HIRVEÄN hauskaa ja tärkeää. Ulkkismies saa koko ajan erityishuomiota ja kohtelua ja nimenomaan naisilta ja huonon itsetunnon omaavilta miehiltä.
Minä en henkilökohtaisesti enää jaksa antaa yhtään mitään erityiskohtelua näille ulkkismiehille. He ovat niin jokapäiväisiä. En jaksa enää puhua edes englantia heidän kanssaan.
Puhukoot suomea kanssani jos haluavat puhua, ja jos eivät osaa, too bad, no communication. Yritän välttää heidän seuraansa. Mitta on täys ulkomaalaisia miehiä varsinkin Suomessa.
Suomessa koko seurue ja varsinkin naiset pyörivät tuon yhden ulkkismiehen ympärillä, yrittäen miellyttää häntä. On niin ihanaa kun saa harjoitella ”bad english language”. Ei siis ihme jos esim. espanjalaisen miehen mielestä hänen suomalaisen vaimon ystättäret eivät olisi IHANIA. Varmasti ovat.Hehän pyrkivät kaikin mahdollisin keinoin miellyttämään ulkkismiestä.
Erojakin tosin on suomessa ja espanjassa. Suomalaiset naiset ovat sinisilmäisiä ja tuolle ulkomaalaiselle miehelle suomessa; sallitaan mitä vain kansainvälisyyden nimissä. Jos hän ehdottaa kahvin juontia baarissa ystävänä, niin suomalainen nainen todella uskoo että on kyse vain kahvinjuonnista.
Sen sijaan jos joku suomalainen mies ehdottaa samaa on se iskuyritys…ilmanmuuta. Jos ulkkismies ehdottaa naisten kanssa sängynkokeilua ….sekin onnistuu.
Miten ne sitävastoin neespanjalaisen miehesi kaverit……onko iskuyritykset kovia. Katsotko kaikkia espanjalaisia miehiä suoraan silmiin ja hymyilet???. Miten espanjalainen poikaystäväsi suhtautuu siihen kun hänen kaverinsa yrittävät miellyttää sinua….ei mustasukkaisuutta?
Ei kukaan väitä että espnajalainen nainen ei olisi joskus peräti käynnyt Suomessa, tai että ei olisi olemassa pareja espanjalainen nainen – suomalainen mies, mutta hyvin harvinaista se kyllä on nimenomaan espanjalaisten miesten käyttäytymisestä johtuen.
Balkkanin sodan aikana tuli suomeen pakolaisena eräs n. 155 cm pitkä n. 50 vuotias Sebialainen mies. Hän avioitui Lapissa erään suomalaisen hotellin omistajattaren kanssa. Mies oli ilmeisesti naisille ilmeisen hyvännäköinen, hänellä oli mm musta tukka ja poniletti. Omaisuutta mies toi mukanaan ainoastaan hiekkaa kengissän. Ei koulutusta. Minun mielestä Mr Nobody.
Helsingin sanomat lähetti nais-reportterin tekemään jutun, siitä mitä tämä ulkkismies ajattelee Suomesta. Naisille hänen mielipiteensä suomesta oli elämän ja kuoleman kysymys. En tiennyt pitääkö minun itkeä vai nauraa, päätin nauraa, kun luin jutun Hesarista.
Näin tuon Serbimiehen myöhemmin Helsingissä eräässä baarissa. Todellinen macho, maailmanomistajan elkeet….nuoret naisia pyöri ympärillä kuin herhiläisiä kilpaillen miehen suosiosta harjoitellen bad inklish... Tällainen tämä Suomen maa on…..
Kiitos viesteistäsi, vaikkei ne nyt tähän minun ongelmaan liittyneet. Ajattelin nyt kuitenkin vastata sinulle. Suomalaisten naisten maine on maailmalla mikä on, olet ihan oikeassa. Mutta on ikävää, että tapahtuu yleistämistä ja ajatellaan kaikkien suomalaisnaisten olevan sellaisia, vaikkei se olisi totta. Voin esimerkiksi omalta osaltani sanoa, etten ole mikään kukasta kukkaan hyppijä, vaikka olenkin ihan nätti ja monet miehet Suomessa ja maailmalla ovat yrittäneet iskeä silloin, kun en ole poikaystäväni seurassa.
En ole kuitenkaan tavannut yhtäkään espanjalaista naista, joka inhoaisi minua vain koska olen suomalainen ja espanjalaisen miehen kanssa. En usko tuota poikaystäväni siskon inhoon syyksi, jos hän nyt edes inhoaa minua, koska yhtä hyvin hän voi vain haluta kunnioittaa minun kulttuuria. Olen tavannut espanjalaisia naisia (ja muunmaalaisiakin), jotka ovat mielenkiinnolla tutustuneet minuun ja kiinnostuneita tietämään Suomesta ja suomalaisesta kulttuurista.
Sattumoisin tiedän suomalaisia miehiä, jotka haluavat pitää hauskaa Espanjassa ja joilla on ollut säpinää espanjalaisnaisten kanssa, joten ei se ole vain naisten juttu. Mainitsemaasi macho -kulttuuriin en itse ole törmännyt. Tiedän lisäksi suomalaismiehiä, jotka ovat suhteessa portugalilaisnaisten kanssa ihan vakavissaan.
Uskon sen, että varmaankin monet suomalaisnaiset ovat kiinnostuneita ulkomaalaisista miehistä. En ihmmettele, koska on mielenkiintoista tietää toisesta kulttuurista. Tosin omista ystävistäni en ole huomannut tuota miellyttämis -ja amatsonipiirrettä. Ihan yhtä iloisia he ovat vain minun seurassani tai suomalaisten miesten seurassa. Mutta tiedän esim.ulkomaalaismiehen Suomessa, joka haluaisi tyttöystävän, mutta ei vaan ole tärpännyt, vaikka mies on hyvä ihminen kaikin puolin, komea, kiltti, opiskelee hyvään ammattiin ja tekee aina tilaisuuden tullen töitä.
"Miten ne sitävastoin neespanjalaisen miehesi kaverit……onko iskuyritykset kovia. Katsotko kaikkia espanjalaisia miehiä suoraan silmiin ja hymyilet???. Miten espanjalainen poikaystäväsi suhtautuu siihen kun hänen kaverinsa yrittävät miellyttää sinua….ei mustasukkaisuutta?"
ööö, mitä tällä haet? Poikaystävälläni on myös naispuolisia ystäviä, esim. hän on yhä ystävä ex -tyttöystävänsä kanssa ja tulen hänen kanssaan hyvin juttuun ja en ole mustasukkainen. Ainoastaan vain se satutti, kun poikaystäväni sisko antoi poskisuudelmat hänelle muttei minulle. Poikaystävälläni on tietenkin miespuolisia kavereita, ilmeisesti tätä juuri hait? En ole todellakaan yrittänyt heitä iskeä tai toisinpäin, tuohan on jo vähän sairasta, kun miettii, että he ovat olleet niin uskomattoman pitkään kavereita ja muutenkin... Itse asiassa olen ollut vähän ujo poikaystäväni kavereita kohtaan alussa ja kerran poikaystäväni joutui kehottamaan, että voisin katsoa myös hänen kavereihinsa päin, kun kerron jotain. Mustasukkaisuutta ei meidän suhteessa ole ollut ja minusta se on ihan hyvä.
Ehkä Suomen maa on sellainen kuin sen kuvailet, mutta ethän yleistä? Suomessa on monia kunnollisia sinkkunaisia (ja miehia), jotka etsii Sitä Oikeaa ja ei siinä silloin kansalaisuudella ole väliä. Eikä suomalaismiehillä ole syyta olla mustasukkaisia, koska myös he voivat helposti tutustua esim. venalaisnaisiin ja loytaa Sen Oikean. :)
Kiitos asiallisesta vastauksesta, vaikka en nyt ihan kaikesta olekkaan samaa mieltä.
Eikö ole aikamoista yleistämistä kuitenkin, jos väittää, että suomalaismiehet ovat suhteessa espanjalaisiin naisiin yhtä paljon kuin suomalaiset naiset espanjalaisiin miehiin, vain sen takia, että esim. sattumoisin tietää yhden miehen joka on suhteessa espanjalaiseen naiseen.
Tilastoista ja faktoista vähät?!!!
Mutta olet oikeassa: tämä nyt ei todellakaan kuulu tähän keskusteluun.
Etenkin suhteen alkuvaiheessa ulkomaalaisuus todella on rikkaus, mutta tulee aika jolloin se ei enää ole välttämättä rikkaus vaan rasite: näin ollen vaikea ymmärtää miksi kansallisuus on yhdentekevää.
Todennäköisesti kansallisuus ei naisillekkaan ole yhdentekevää, koska monet suomalaiset naiset arvostavat nimenomaan ulkomaalaisia fyysisiä piirteitä miehissä kuten tummuutta.
Ei en yritä rajoittaa naisten miesvalintoja, totean vaan, että kyllä kansallisuudella näyttää olevan todella suuri merkitys naisille….
Kyllä niin on,että tuo esimerkki on aikamoista yleistämistä. Mutta en tietääkseni sanonut, että suomalaisilla miehillä ja naisilla ovat yhtä paljon suhteita espanjalaisiin? Jos sanoin, niin sitten pyydän virhettäni anteeksi. Luulen, että suomi-espanja -suhteet/liitot eivät ole hirmu yleisiä ja City -lehdessäkin oli seuraava lause (noin yleistettynä):
"Suomalaisnaisten puolisot tulevat Ruotsista, Venäjältä tai Saksasta. Miesten vaimot taas Venäjältä, Ruotsista tai Thaimaasta."
En halua tehdä niin hirmu suurta numeroa tai eroa poikaystävästäni/hänen erilaisesta kulttuuritaustastaan, koska ei espanjalaiset ole niin erilaisia verrattuna suomalaisiin, että se aiheuttaisi meidän välille jotain kitkaa. Meillä molemmilla on kristinusko, kemia toimii ja muutenkin sovitaan toisillemme (viihdytään toistemme seurassa jne.). Hyväksyn hänen ulkomaalaisuutensa ja kulttuurinsa, mutta en suinkaan esim.halua pitää Espanjaa parempana maana kuin Suomi tai toisinpäin. Hyväksyn mm.senkin ettei meillä ole yhteistä äidinkieltä.
Seurustelin aikoinani suomalaismiehen kanssa ja vaikka oli se yhteinen äidinkieli ja sama kultturitausta, niin ei seurustelusta tullu pitemmän päälle mitään, kun ajateltiin ihan eri tavalla ja ei ymmärretty toisiamme. Vaikka molemmat olimme supisuomalaisia.
Mutta olen itse todella tyytyväinen nykyiseen suhteeseeni ja se on vain parantunut ajan kuluessa. Toivon todella, että tämä suhde kestää läpi elämän.
"Poikaystävälläni on myös naispuolisia ystäviä, esim. hän on yhä ystävä ex -tyttöystävänsä kanssa ja tulen hänen kanssaan hyvin juttuun ja en ole mustasukkainen. Ainoastaan vain se satutti, kun poikaystäväni sisko antoi poskisuudelmat hänelle muttei minulle. Poikaystävälläni on tietenkin miespuolisia kavereita, ilmeisesti tätä juuri hait? En ole todellakaan yrittänyt heitä iskeä tai toisinpäin, tuohan on jo vähän sairasta, kun miettii, että he ovat olleet niin uskomattoman pitkään kavereita ja muutenkin... Itse asiassa olen ollut vähän ujo poikaystäväni kavereita kohtaan alussa ja kerran poikaystäväni joutui kehottamaan, että voisin katsoa myös hänen kavereihinsa päin, kun kerron jotain. Mustasukkaisuutta ei meidän suhteessa ole ollut ja minusta se on ihan hyvä. "
Itselläni on vähän samantapaista kokemusta Ranskasta. Miehekkeelläni on paljon naispuolisia kavereita, joitten kanssa yleensä tulen ihan mukavasti toimeen, joskin jutut tuntuvat valitettavan usein jäävän ranskattarien kanssa vähän pinnalliselle tasolle.
Hänellä on kuitenkin eräs ystävätär opiskeluajoilta, jota ilmeisesti pidettiin porukan kaunottarena ainakin silloin joskus kymmenisen vuotta sitten. Hän on vaaleahko (suomalaisittain maantie), ihan sievä tyttö, ei siinä mitään. Ongelma on, että hän systemaattisesti kieltäytyy ymmärtämästä minua "käsittämättömän aksenttini" takia. Enpä ole sitten enää edes yrittänyt vaivautua kommunikoimaan hänen kanssaan. Miehekkeen muut (naispuoliset!) kaverit ovat lohduttaneet, ettei ko. neitonen oikein osaa kohdata "muita kauniita naisia".. :D
Ainakin ranskalaisessa kontekstissa naisten välisissä suhteissa on enemmän ongelmia kuin Suomessa, johtuen ranskalaisesta machokulttuurista. Toinen nainen on kilpailija ja naisen arvo tulee siitä, miten hän pääsee seurueen miesten huomion keskipisteeksi. :) En tietenkään halua yleistää, mutta näin se vaan käytännössä menee.
Sinun jutussasi on vielä tietysti se, että jotkut siskot vaan ovat äärimmäisen mustasukkaisia veljistään. Tämä taas ei edes ole kulttuurinen kysymys, sitä kyllä ilmenee myös Suomessa.
kysypä miesystävältäsi mitä hän ajattelee siitä poskisuutelemisesta, että miksei siskonsa tervehdi sinua niin. jos olette läheisiä, voit aivan hyvin kysäistä tätä häneltä.
Totta, mutta en haluaisi vaivata häntä tuollaisella asialla ja ehkä totuuden kuuleminen häneltä pelottaa... Olen kuitenkin utelias tietämään onko muilla sellaisia kokemuksia ettei joku perheenjäsen pidä tmv. Ja toisaalta haluaisin kyllä tietää mitä sisko minusta ajattelee, mutta en voi muuttaa hänen ajatuksiaan, jos hän ei minusta pidä. Niinpä en halua vaivata poikaystävääni asialla ainakaan tässä vaiheessa, kun vasta seurustelemme eikä häitä ole tulossa lähitulevaisuudessa...