mitä mä teen??

se ettei taatusti pettänyt EKAA KERTAA! Eikä viimistä, tuommoset paskaläjät ei opi koskaan joten heitä ulos se huorapukki, et tule muuta saamaan kun kyyneliä ja tuskaa, saattaa typerys vielä tunnustaa aikasemmatkin panos.

Heitä pellolle vaan ja mahdollisimman äkkiä.

Mulla on käynyt kahdessa edellisessä pitkä aikasessa suhteessa niin että mies on pettänyt. Ja vielä sen jälkeen kuukausia salannut asian vaikka olinkin jo aavistanut pettämisen ja moneen kertaan kysynytkin asiasta. Ensimmäisen kanssa vielä yritettiin jatkaa suhdetta,mutta ei siitä mitään tullut. Aina joka riidan aikana se pettämine tuli esiin. En vaan voinut unohtaa sitä ja antaa anteeksi vaikka rakastinkin paljon ihmistä. Toisen jätin heti kun sain tietää koska opin ekalla kerralla virheestäni että aina se jää jonnekkin tonne ajatuksiin pyörimään. Ja Nykyään olen kihloissa ihanan miehen kanssa ja elämä on mallillaan! =) Tsemppiä sulle ja itse teet päätökset mitkä parhaimmalta tuntuu.

niin se menee....

Ja sitten se alkaa alusta uudelleen.

neuvo: TEE SAMOIN.

-se on ainoa oikea ratkaisu, johtaa lopulta eroon, mutta ei teistä mitään olis enää muutenkaan tullut.

Sanoisin ettei ole eka/viimeinen kerta.
Olin itse katsomassa kun exäni oli parhaan
kaverini kanssa sängyssä, satuin paikalle ihan
kun alkoi tuntua ettei kaikki ole nyt kunnossa.
Nostin tietysti hirmu äläkän, kumpikin kielsi
tapahtuneen (olivat kännissä), läksin kävelemään
mutta kaverini jäi sinne.
Meidän oli tarkoitus muuttaa yhteen, ja tilannetta puitiin läpi useampaan otteeseen.
Mies katui, samoin kaverini.
Asioita ei yrityksistä huolimatta saatu koskaan
ennalleen ja lopulta mies tunnusti ettei ollut eka kerta ja että hänellä on jo uusi nainen
katsottuna. Niin että erohan siitä tuli, mutta
tuskallista se oli silti.
Kun olen nyt sivusta seurannut tämän äijän
elämää, niin näyttää naisystävät vaihtuvan
aika tiuhaan tahtiin.
Olen jo päässyt itse jollain tapaa asian yli,
ja hyvilläni siitä ettei ennätetty laittaa
tavaroita saman katon alle.
Tsemppiä ja voimia sulle, tiedän että on kovat
ajat edessä !

Itse olin myös samaisessa tilanteessa 3vuotta sitten. En antanut anteeksi mutta asia jäi unohduksiin. Meillä on mennyt paremmin kuin aikaisemmin, tuntui että tämä "tapahtuma" vain vahvisti suhdettamme. Voin sanoa että rakkaus voitti. Mies on ollut todella ihana, ilmoittelee missä on etten ole huolissani. Luottamus alkaa palautua pikkuhiljaa. Voimia sinulle ja harkitse päätöstäsi huolella, ettet joudu myöhemmin katumaan päätöstäsi!

on kysymyksiä täynnä! Olen jo itse vanhempi nainen mutta kaikkea tässä on tullut koettua, en tiedä minkä ikäinen olet. Mutta yleensä ihmiskunnasa meitä naisia on pidetty äiteinä ja miehille aina suotu enemmän vapauksia. se on outoa että minäkin omille pojille suon ajattelen että elämä pitää olla hauskaa ja helpoa nuorena kyllä sitä sitten ehtii vanhana suremaan.Mutta miksi se on niin että aina se on jotenkin meidän naisten osa pettyä, missä on miesten tunteet tai miksi he pääsvät helpommin niistä yli.No tässä yritän taas myöskin itse jälleen kerran kontata ylös päin kun valehdeltiin päin naamaa ei sellaista voi antaa anteeksi koskaan.

Itse erehdyin melkein pettämään kihltattuani kun olimme seurustelleen n. 2 vuotta. En kuitenkaan tehnyt sitä, lähinnä homma jäi ajatustasolle.Mutta mies suhtautui kuin olisin se tehnyt ja itsestäkin tuntui niin kuin olisin pettänytkin.
Mies antoi anteeksi, itse en ole vielä antanut, en voi uskoa että edes ajattelin moista.Nyt yli 7 vuotta yhdessäoloa ja ollaan kuin paita ja perse ja mielettömän onnellisia!

eipähän petä toiste kun potkii pihalle kerrasta

Olimme seurustelleet mieheni kanssa vuoden verran, kun tuli elämää suurempi kriisi.
Oltiin alle kakskymppisiä ja siihen ekaan vuoteen osui armeijat ja yhteenmuutot, kaikki vauhdilla.
Tuli vaihe, jossa kaikki toisen tekemiset vaivasi.

Mies otti ja petti. Käytännössä katsoen jätti itsensä kiinni.
Huudettiin, raivottiin, pakattiin.
Viikko päätettiin asua erossa; kolme päivää meni ja mies oli taas kotona!

14 vuotta elettiin tämän jälkeen yhdessä.
Yllättävän äkkiä aloin taas luottamaan.
Tosin silloin puhuttiin asia puhki ja jatkettiin puhumista kaiken aikaa.
Ja luottamuksen palautumiseen auttoi sekin, että tuo syrjähyppy herätti meidät molemmat tajuamaan, kuinka paljon rakastimme toisiamme.

Anteeksi annoin, mutta unohda en koskaan.

Ja nyt, 15 yhteisen vuoden jälkeen, kaiken puhumisen lomassa, se teki sen taas!
Tosin tällä kertaa mä, joka olen aina tutkailemassa kaikkien ihmisten fiiliksiä, en tajunnut yhtään, että toisella on paha olla.
Älkää ymmärtäkö väärin, en syytä itseäni, en todellakaan.
Mutta tähän ei puhumiset auttaneet, vaan omaisuus menee jakoon ja talo myyntiin.

Lemmenpari jatkaa edelleen vipinäänsä.
Tosin mimmillä on aviomies joka ei tiedä mistään mitään, vaikka tätä jatkunut jo puoli vuotta!
Se on ihan heidän asiansa, minä en siihen puutu, omassa elämässä on ihan riittävästi!
Sitäpaitsi olen aivan varma, ettei se vosu aio miestään jättää, eikä ole koskaan aikonutkaan.
Pientä jännitystä vaan hakee omaan tylsään elämäänsä.
Omakin exäni tuon tajuaa ja uskoo sen olevan totta, mutta se ei meidän tilannetta muuta.
Aloitetaan kumpikin ihan oma elämämme, hän ei laske tuon vosun varaan mitään.


Ekassa tapauksessa oli pelkkää seksiä, tässä suhteessa sitä ei ole vielä ollut lainkaan.
Oikeasti olen sitä mieltä, että se tekee pettämisestä vielä totaalisempaa, koska kaikki tapahtuu henkisellä tasolla, eikä fyysisesti.

Tätä tää on, mutta kaikki tapaukset on omanlaisiansa.

Mutta itse en halua olla niin kyyninen, että ajattelisin kaikkien olevan "kerran pettävä, aina pettävä".
Pettäminen johtuu niin erilaisista syistä, toisilla se on veressä, toiset huutavat sillä apua, ja oikeasti; joskus se vaan tapahtuu.

Näille oman elämäni pettäjille olen yrittänyt tolkuttaa, että joskus kyllä voi hivenen harkita tekemisiään!

Ja hei, tiedän tän kuulostavan hullulta tekstiltä, kun tavallaan puolustan näitä kahta.
Tää on ollu sellanen soppa, ettei sitä pysty kukaan selostamaan , ja kaiken tapahtuneen vuoksi/siitä huolimatta, ymmärrän oman exäni tunteet ja syyt.
(Siitä toisesta en välitä paskan vertaa, enkä halua koskaan koko ämmää nähdä:)).

Että näin, yllättäen hyppäsin aiheesta sivuun, mutta kyllä tuolla jollain rivillä oli tähänki aiheeseen liittyvää tekstiä!

Puhukaapuhukaapuhukaa. Purkakaa koko paska palasiksi ja kattokaa miten palat asettuu uudelleen.
Oikeeta rakkautta ei saa haaskata, vaan sen eteen pitää tehdä työtä ja uhrauksia.
Jos annat anteeksi, tee se todella, älä enää vedä sitä asiaa ikinä riidoissa esiin.
Meillä se otettiin esiin silloin, kun puhuttiin suhteen koetinkivistä ja niistä selviytymisestä.

Tsemppiä!

1. puhutte asian läpi. hän pyytää anteeksi ja sinä annat anteeksi. tekoa ei saa enää tekemättömäksi, on vain tulevaisuus mihin voitte vaikuttaa. hänen ei saa enää hairahtua, mutta myös sinun ei saa tällä asialla häntä sivaltaa esim. riitojen yhteydessä. sinun on vain asetuttava tämän hirveän teon yläpuolelle. mutta tämä vaihtoehto ei toimi, ellei miehesi oikeasti kadu ja tajua että tuolla toiminnalla menettää sinut.

2. jos et pysty antamaan anteeksi, niin eroat. ero on aina kamalan rankka. se on rankempi kuin se että yrität ja pääset tästä petoksen tapahtuneesta yli. eronkin avulla pääset siitä yli mutta sen lisäksi menetät suhteenne.

Jos haaveenasi on elaa turvallista elamaa luotettavan ja rakastettavan ihmisen kanssa joka voisi olla lastesi isa, eroa tuosta oliosta jo eilen.

Sanoa etta rakastaa tuon laatuista oliota on kauniin tunteen lokaan polkemista ja hapaisemista! Mita sina voit tuntea tuota kohtaan on niin kaukana rakkaudesta kuin ita on lannesta.

"Hän pistää kaiken taas humalan piikkiin" - juuri niin, syyttaa viinaa jonka luvalla voi sikailla!

Ellet ole masokisti niin lakkaa haikailemasta loan ja pohjamudan peraan. Jarkevia, sisalta kauniita ja raittiita miehiakin ON olemassa.