Tällä palstalla on nyt paljon puhuttu siitä miten väärin tekee, jos nettideittailee jonkun kanssa, hyvinkin läheisesti, eikä kuitenkaan jatka tapaaminen jälkeen. Haluan vain sanoa, että se että kirjoitellaan , ja ollaan samanhenkisiä, on kemiaa, ja sykettä....Ollaan vaihdettu "suukkoja" ruudulla, ja puhelimessa...Mutta se elävä kokonaisuus kaikkineen voi olla jotenkin sellainen ettei vain voi.....Jokin pieni asia voi tehdä toisen fyysisesti vastenmieliseksi.Sellainen kävi itselleni...olin melkein rakastunut, ja ihan "täpinöissäni" mennessäni treffeille...Mutta jokin vastapuolen kokonais olemuksessa, ja ilmehdinnässä vaan ei natsannut...ei millään...Se että pääsi lähtemään kunnialla tilanteesta..ei rohkaissut sanomaan suoraan mitään..ja jotenkin oli hyvin vaikea kertoa myös netissä...joten nikin vaihto tuli....olen pahoillani, mutten sitä pahuuttani tehnyt.Tilanne vaan oli sellainen....
Ei sille mitään voi...
EI TAHALLAAN LOUKANNUT
91007
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pinnallista.
Kylläpä on todella pintaliitoa. Mitä sitten tänne kirjoittelette, jopa pariskunnat, perheet
täällä ihmisiä vokottelee, jallittelee, joko ilmaiseksi tai sitten varmaan myös rahasta. Luulisi olevan parempiakin harrastuksia ihmisillä.
en minäkään sille mitään voinut, ettei...Mut sanoin sen myös.
Niin se pitää sanoakin, se on se rehti ja oikea tapa!
välisestä vuorovaikutuksesta muodostuu sanattomasta viestinnästä. Ei siis mikään ihme, ettei normaalikontekstissa natsaa. Menkää treffeille mahdollisimman pian!
Tais tulla rakastuttua siihen oman mielikuvituksen luomaan ihanaan ja täydelliseen otukseen joka kirjoittelee sinulle. Kannattaisi mennä sinne treffeille mahdollisimman nopeaa, ettei käy noin.
väärin. Kirjoittajahan nimenomaan kehoitti mahdollisimman pian treffeille, että näkee sen sanattoman viestinnän, ilmeet, eleet, äänenpainot, asennot jne.
Kävi siis vähän samalla tavalla. Vaikkakin nähtiin siis jo ihan lyhyen (2-3 päivää) kirjottelun jälkeen. Oli kivaa treffeillä, synkkas hyvin. Oikeestaan täydellinen ilta, jos olisin halunnut treffeille veljeni kanssa. En siis pysty kuvitteleen mitään... Ja nyt olen sit tosi paska kun en halua enää nähdä. En anna mahdollisuutta ja puhun paskaa. Ja mies itkee että mitä hän on tehnyt väärin... Kuinkahan kauan tätä tarviikaan kuunnella...??!!
Nykyään on niin hienoa sanoa et tavataan ja katsotaan josko ne kemiat natsaa, niin siitähän on hyvä jatkaa.... eikö? No tuon lauseen voi suomentaa ihan helposti että ellei ulkonäkö miellytä niin ne kemiat ei koskaan kohtaa.
Kun kerran treffipalstalle laitetaan haku päälle, niin voi olla 100% varma että kaikenlaisen ulkonäön ja -muodon omaavat kokeilevat "onneaan".... niin minäkin.
Ja kun kaikki etsivät vain upea vartaloisia ihmisiä eikä oteta huomioon iän mukana tuomia muutoksia... Ja se suvaitsevaisuus toisen ihmisen vajavaisuutta kohaan... mihis se on kadonnut kokonaan?
Tästä kaikesta olen itse ainakin oppinut sen, että en enää toivo löytäväni ketään treffipalstojen kautta, vaan lähden tuonne oikeaan maailmaan katselemaan. Vaikka ujous onkin monien meidän suurin este uusiin ihmisiin tutustumisessa, niin silti uskallan hymyillä rohkaisevasti. Kenties se jolle hymyilen on rohkeampi ja uskaltaa tehdä aloitteen.