Miksi jotkut hankkivat lapsia, mutteivät sitten suostukaan ottamaan aikuisen vastuutaan heistä?
Rupesin itkemään, kun luin Positiivarien sivuilta nämä Lapsen kymmenen käskyä vanhemmille. Omat vanhempani rikkoivat näitä kaikkia. Jäin niin paljosta vaille, ettei sitä voi kuvitellakaan sellainen, joka on sattunut syntymään aikuisille, jotka pystyvät rakastamaan.
Lapsen kymmenen käskyä vanhemmille
1. Minä olen vasta lapsi,
ja olen olemassa sinun kauttasi,
älä hylkää minua, sillä minulla ei ole muita vanhempia.
2. Älä turhaan moiti minua,
sillä mitä enemmän minua moitit,
sitä vähemmän sanasi minulle merkitsevät.
3. Muista pyhittää aikaa myös minulle,
sillä miten käytät aikasi, niin jaat sydämeni,
jollet sinä rakasta minua, minusta ei tule ihmistä.
4. Kunnioita poikaasi ja tytärtäsi,
jotta oppisin kunnioittamaan elämää,
sekä itsessäni, että muissa olennoissa.
5. Älä tapa tunteitani,
ajatuksiani tai yrityksiäni, vähättelemällä,
olemalla välinpitämätön, uhkailemalla
tai pilkkaamalla,
sillä minun pienet asiani ovat minulle suuria,
etkä sinäkään osannut lapsena kaikkea.
6. Älä tee aviorikosta, sillä minä kärsin siitä.
7. Älä varasta elämääni
asettamalla kannettavaksi sinun
täyttymättömiä toiveitasi,
kaunojasi tai pettymyksiäsi,
sillä minun on tehtävä omat erehdykseni.
8. Älä anna väärää todistusta
todellisuudesta tyrkyttämällä minulle
omaa katsomustasi,
sillä minun tulee saada uskoa,
vaikka sinä et uskoisi ja toivoa,
vaikka sinä et toivoisi.
Varsin pian minä tulen huomaamaan,
että sinä et ole kaikkitietävä,
eikä se vähennä sinun arvoasi,
jos olet antanut minulle mahdollisuuden.
9. Älä himoitse asioita,
jotka eivät ole sen arvoisia,
sillä sinun halusi eivät voi olla
vaikuttamatta minun elämääni.
10. Älä anna minulle kaikkea mitä
haluan, sillä vapaamielisyytesi
on usein välinpitämättömyyttä,
anteliaisuutesi huonoa omaa tuntoa,
suvaitsevaisuutesi ihanteittesi
sortumisesta syntynyttä
voimattomuutta,
taipuvaisuutesi mielipiteettömyyttä
sekä joustavuutesi periaatteettomuutta
ja mukavuudenhalua.
Teksti: Tapio Ahokallio,
kirkon lapsityön viikonvihkonen 1996
Rupesin itkemään, kun luin Positiivarien sivuilta nämä Lapsen kymmenen käskyä vanhemmille. Omat vanhempani rikkoivat näitä kaikkia. Jäin niin paljosta vaille, ettei sitä voi kuvitellakaan sellainen, joka on sattunut syntymään aikuisille, jotka pystyvät rakastamaan.
Lapsen kymmenen käskyä vanhemmille
1. Minä olen vasta lapsi,
ja olen olemassa sinun kauttasi,
älä hylkää minua, sillä minulla ei ole muita vanhempia.
2. Älä turhaan moiti minua,
sillä mitä enemmän minua moitit,
sitä vähemmän sanasi minulle merkitsevät.
3. Muista pyhittää aikaa myös minulle,
sillä miten käytät aikasi, niin jaat sydämeni,
jollet sinä rakasta minua, minusta ei tule ihmistä.
4. Kunnioita poikaasi ja tytärtäsi,
jotta oppisin kunnioittamaan elämää,
sekä itsessäni, että muissa olennoissa.
5. Älä tapa tunteitani,
ajatuksiani tai yrityksiäni, vähättelemällä,
olemalla välinpitämätön, uhkailemalla
tai pilkkaamalla,
sillä minun pienet asiani ovat minulle suuria,
etkä sinäkään osannut lapsena kaikkea.
6. Älä tee aviorikosta, sillä minä kärsin siitä.
7. Älä varasta elämääni
asettamalla kannettavaksi sinun
täyttymättömiä toiveitasi,
kaunojasi tai pettymyksiäsi,
sillä minun on tehtävä omat erehdykseni.
8. Älä anna väärää todistusta
todellisuudesta tyrkyttämällä minulle
omaa katsomustasi,
sillä minun tulee saada uskoa,
vaikka sinä et uskoisi ja toivoa,
vaikka sinä et toivoisi.
Varsin pian minä tulen huomaamaan,
että sinä et ole kaikkitietävä,
eikä se vähennä sinun arvoasi,
jos olet antanut minulle mahdollisuuden.
9. Älä himoitse asioita,
jotka eivät ole sen arvoisia,
sillä sinun halusi eivät voi olla
vaikuttamatta minun elämääni.
10. Älä anna minulle kaikkea mitä
haluan, sillä vapaamielisyytesi
on usein välinpitämättömyyttä,
anteliaisuutesi huonoa omaa tuntoa,
suvaitsevaisuutesi ihanteittesi
sortumisesta syntynyttä
voimattomuutta,
taipuvaisuutesi mielipiteettömyyttä
sekä joustavuutesi periaatteettomuutta
ja mukavuudenhalua.
Teksti: Tapio Ahokallio,
kirkon lapsityön viikonvihkonen 1996
Vastaukset 6
Vanhimmat
...antaakkaan. Opettele rakastaan itse itseäsi sillä koko loppu elämäsihän on sitä paikkaamista sitten mistä on vaille jäänyt. Älä tee lapsia ettei sama kylmyys ja kypsymättömyys jatku sukupolvesta toiseen. Elä ja anna aikaa vain itsellesi, opettele antaan anteeksi vanhemmillesi sillä he toistivat vain samaa mallia mitä olivat omiltaankin vanhemmiltaan saaneet. Elämähän on etenevä kierre ja sinä ainakin voit kierteen katkaista omalla kohdallasi. Tuntea saa vihaa ja katkeruutta mutta sen jälkeen se puhdistaa kun ymmärtää paremmin syyt ja seuraukset. Kaikki vanhemmat tekee virheitä, täydellisiä ei ole olemassakaan.
Kerro. En minä ainakaan. Mutta jotain rajaa sillä oman lapsen järjestelmällisellä mollaamisella pitäisi olla silläkin - vaikka itsellä olisi sitten ollut miten huonot olot. Jotain kai edellisenkin sukupolven olisi pitänyt oppia ja ymmärtää, ja tajuta että "ohoh, olivatpas omat vanhempani tosi kamalia, enpäs itse ole omille lapsilleni noin kamala".
olivat saaneet tai eivät?
Kyllä he olivat saaneet yhtä ja toista, mitä heillä ei kuitenkaan ollut sydäntä jakaa omille lapsilleen.
Ilmeisesti kuitenkin näilläkin palstoilla viihtyy inhottavia vanhempia, jotka haluavat sekä keksiä että kuulla sopivia verukkeita omalle inhottavalle käytökselleen. Huh huh.
Olen kuunnellut koko ikäni tätini valitusta siitä, kuinka mummo pilasi hänen elämänsä. Äitini ei ole koskaan puhunutkaan asiasta, eli hänen elämää ei kai pilattu.
Minulle mummo oli ihana ihminen, tuntui aivan uskomattomalta tädin tarinat siitä, kuinka mummo vei hänet kätilöopstolle tutkittavaksi, kun oli yötä pois kotoaan n 14 vanhana. Tai jutut mummun ilkeistä letkautuksista hänen odottaessaan eka lastaan.
Mummu meni leskenä uusiin naimisiin ja tämä uusi mies oli tädin mielestä pirusta seuraava, minulle kuitenkin rakas pappa. Olin teininä ymmälläni asioista, siitä kuka puhuu totta ja mitäkin.
Uskon, että mummuni teki parhaansa leskenä kuopusta kasvattaessaan, vaikka tämä kuopus vielä äitinsä kuoltuakin muistaa vain ilkeydet ja ikävät asiat.
Että on niitä ilkiöitä lapsissakin.
Vanhemmat voi kohdella eri arvoisesti lapsiaan, ikävä kyllä, pitää toista lasta suosikkina toisen kustannuksella. Jokaisella on oma totuutensa, turhasta kukaan varmaan valittaa vuosikausia?
Mummosi saattoi olla hyvä äiti sinun äidillesi, mutta epäreilu tädillesi.
Sitä olisi kyllä odottanut.