Yksinkertaisempi nainen

Pakko myöntää että elämäni paras parisuhde on ollut sellaisen naisen kanssa, joka oli henkisesti hieman jälkeenjäänyt. Ei siis ollut mikään vammainen, mutta...noh, heikkolahjainen on kaiketi suht korrekti termi. Eli tarkoittaa sitä, että hän kävi kaikki koulunsa erityisluokilla. Siis peruskoulun ja ammattikoulun ajan hän oli erityisopetuksessa ja erityisryhmissä.

Hänen kanssaan pystyi kyllä muuten juttelemaan ihan normaalisti, mutta hän ei yleensä esimerkiksi millään muistanut tai tajunnut, että kuinka monta tuntia vuorokaudessa on tai kuinka monta kuukautta on puoli vuotta. Nämä nyt vain olivat tällaisia yksittäisiä esimerkkejä, mutta nainen oli siis hidas, heikkolahjainen, kehityshäiriöinen...millä nimellä näitä nyt yleensä kutsutaankaan. Vakituisessa työpaikassa hän kuitenkin oli ja tuli toimeen omillaan ja itsenäisesti.

Mutta ihanaa siis silti oli. Hänen kanssaan ei koskaan tarvinnut tapella, hän ei nalkuttanut eikä vittuillut. Tietenkään kovin henkeviä keskusteluja ei voitu käydä, mutta muuten meillä oli aina tosi mukavaa. Hän oli äärettömän naisellinen, siivosi, ompeli ja kokkasi mielellään ja hän olikin näissä kaikissa asioissa äärettömän taitava. Hän oli myös todella seksikäs, mikä tietenkin on aina pelkkää plussaa. Pieni muodokas kroppa, isot tissit, pyöreä herkkuperse, nätti naama, paksut huulet jne. Seksi oli erittäin hyvää ja seksuaalisesti hän olikin varsin aktiivinen. Ja mitään ruumiillista vammaa hänellä ei ollut, joten urheilimme paljon yhdessä ja touhusimme kaikkea kivaa.

Nyt varmaan joku ajattelee, että meikäläinen vain käytti hyväkseen tällaista hieman hölmöä seksipommia. Voin vakuuttaa, ettei tästä ollut kyse. Viihdyin hänen seurassaan ja tykkäsin ja välitin hänestä. Hän oli iloinen, reipas ja mukava, joten hänestä oli helppo pitää. Olimme yhdessä yli kolme vuotta.

Damn, nyt kun luen tätä tekstiäni, niin vähän alkaa tuntumaan siltä että tuollainen henkisesti hieman jälkeenjäänyt nainen saattaisi hyvinkin olla se todellinen ihannekumppani kenelle tahansa miehelle!

Minusta yksinkertainen ja henkisesti heikko ovat kaksi eri asiaa. Yksinkertaisuus on raivostuttavaa, henkisesti heikosta tule mieleen vähän eri asiat. Luulen, että mies suojelunhalussaan suvaitsee henkisesti heikkoa naista paljon paremmin kuin nainen henkisesti heikompaa miestä.

Kunhan vielä muistettaisiin, ettei henkisesti vahva alista ketään. Henkisesti heikommalla saattaa olla kiusaus moiseen peittääkseen heikkoutensa. Pahinta on, että tällaiset naiset (ja varmaan miehetkin) luulevat itse olevansa vahvoja.

lujuus kuuluu kriteeri listani kärkipäähän. ja ei tule suhde mun kanssa, ellei tämä asia ole kunnossa.
siitä seuraa niin saatanasti ongelmia jos mimmillä on heikko itsetunto.

"Monisäikeinen lanka ei katkea helposti"
Tasa-vertainen suhde on paras.


Yksinkertaisempi nainen kuin sinä itse ?

Ei haittaa vaikka nainen tuntee olevansa joissain tilanteessa yksinkertainen, sillä mä kenties olen yksinkertainen sitten jossain muussa asiassa.

Voitko kuvitella itsesi suhteeseen, jossa toinen osapuoli on henkisesti heikompi ?

Vaikea kuvitella että olisi suhteessa, missä kumppani tuntisi olevansa(paljon) henkisesti heikompi, kuin minä.

Naisten logiikan aloituksessa miesten ja naisten erilaisuudesta/samanlaisuudesta joku nainen kirjoitti haluavansa, että mies on henkisesti vahvempi ja hänen yläpuolellaan. Mitä mieltä miehet ?
Mielestäni missasit pointtin. Henkisesti vahva mies, ei halua olla kenenkään yläpuolella.

Onko tuollainen nainen ihanteenne, joka ei ole henkisesti tasa-arvoinen kanssasi ja joka katsoo sinua ylöspäin ?
Ei ole. Kummpaniaan pitää kunnioittaa, mutta mitään nöyristelyä sen ei tarvitse olla.

ovat mielestäni eri asioita.

Itse haluan älyllisesti tasavertaisen kumppanin, ja onnekseni olen sellaisen löytänyt. Itselläni on korkeat Mensan pisteet ja aivot raksuttavat suorastaan ylikierroksilla. Ärsyyntyisin, jos jatkuvasti pitäisi selitellä yleissivistykseen kuuluvia asioita.

Henkisellä heikkoudella voidaan tarkoittaa myös luonteen heikkoutta, pahoja tapoja ja mielenterveysongelmia. Olen häilynyt nuoruusiästä nerouden ja hulluuden rajalla, diagnoosien mukaan olen maanis-depressiivinen rajatilapersoonallisuus. Mieheni puolestaan on omasta huippuälykkyydestään huolimatta perusonnellinen ja psyykkisesti tasapainoinen. Tässä suhteessa hän on minua vahvempi.