Osituksemme on riitainen, mies ei suostu hyväksymään lakipykäliä. Olen päätynyt hakemaan pesänjakajaa.
Onko teillä kenelläkään kokemusta tästä - miten pitkä prosessi? Ilmeisesti myös kallis, mutta ei nyt ole muutakaan vaihtoehtoa. Kuulisin mielelläni kommentteja ja kokemuksia.
Onko teillä kenelläkään kokemusta tästä - miten pitkä prosessi? Ilmeisesti myös kallis, mutta ei nyt ole muutakaan vaihtoehtoa. Kuulisin mielelläni kommentteja ja kokemuksia.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Pesänjakaja
Mikäli puolisot eivät pääse sovintoon omaisuutensa jakamisesta, voi kumpi tahansa puolisoista hakea tuomioistuimelta ns. pesänjakajaa toimittamaan jaon loppuun. Usein pesänjakaja haetaan jo avioerohakemuksen yhteydessä, mikäli puolisoiden riitaisuuksien johdosta on todennäköistä, että omaisuutta ei saada jaettua sovussa. Pesänjakajan palkkio suoritetaan lähtökohtaisesti jaettavasta omaisuudesta, elleivät puolisot muuta sovi. Osituksesta tulee laatia asiakirja, jonka kummatkin puolisot todistajineen tai pesänjakaja allekirjoittaa. Kun ositus on toimitettu, ei kummallakaan puolisolla ole enää avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, elleivät puolisot esimerkiksi lopullisen avioeron raukeamisen jälkeen avioehtosopimuksella toisin määrää.
-Tehdäänkö ositussopimusta yksi ainoa kappale?
-Jos se tehdään kotona kahden todistajan todistaessa allekirjoitusta, pitääkö todistajien lukea itse sopimus vai vain todistaa allekirjoitus?
-Jos se tehdään kotona todistajien läsnäollessa, kuka sen toimittaa ja minne, pitäisikö ottaa kopio kaikille? SIllä mikäs sitä estää kolmisivuisen paperin kahta ekaa sivua vaihtamasta haluamakseen, jos todistajien nimet takasivulla....
Kysynkö hölmöjä? Ensi viikolla paperin allekirjoitustilaisuus kahden todistajan läsnäollessa...
Lukihäiriöinen en niin ole, mutta väärin osaan kirjoittaa, kunhan kirjainten määrä täsmää, enkä viitsi sitten lukea kirjoittamaani, eli lisäkysymys käytännän asioista :)
Ositussopimuksesta tehdään kaksi kappaletta, yksi teille molemmille. Jos tahdotte sitä kopioida, niin ei mikään sitä estä.
Todistajat todistavat allekirjoituksenne.
Välttämättä ositussopimusta ei tarvitse toimittaa yhtään mihinkään. Mutta jos sillä esim. siirretään lainoja, Pankki tavitsee kopion. Tai jos talon omistus muuttuu, tarvitaan sopimusta kun haetaan uudet lainhuudot.
Sen vuoksi sopimukset yleensä parafoidaan (muistaakseni se hieno termi oli tuo), se tarkoittaa että kummatkin pistävät joka sivulle oman nimimerkkinsä, tai vaikka nimikirjoituksensa)
Jos todella tahdot varmistaa asian, voitte rekisteröidä ositussopimuksen maistraatissa (vrt. avioehto), mutta yleensä se tarpeetonta.
Et kysy hölmöjä, sellaisia kysymyksiä ei olekaan. Mutta oletko varma ettet tee hölmöjä?
Luetuttaisitte edes sen sopimuksenne juristilla, vaikka malleja netissä onkin. Ositussopimuksessa on muotoseikkoja mitkä syytä olla oikein, ja kaikella ystävyydellä ... tietämyksen tasonne ei tunnu asiassa olevan erityisen vakuuttava. Onko tämä oikeesti paikka missä kannattaa säästä se satanen tai kaksi?
Mitä suuremmalla syyllä ehkä kannattaisi luetuttaa se sopimuksenne asiantuntijalla ennen allekirjoitusta....
Osui :)
Ikävää että tuohon on ajauduttu ... tuo "hupi" maksaa molemmille. Kuten yllä kerrottu, pesänjakaja ottaa ensin palkkionsa ja jakaa sen mikä jäljelle jää.
Kustannuksia mahdoton sanoa tarkasti, riippuu niin paljon mitä ja paljonko omaisuutta ositettavana. Mutta yleensä palkkot osuvat haarukkaan 3.000 - 10.000 EUR, tavatonta ei ole kalliimpikaan tai hieman halvempi.
Kuluihin vaikuttaa paljon sekin, jos toinen valittaa ja hankaloittaa prosessia ... mittari raksuttaa. En osaa sanoa kauanko pahimmillaan "hankala" puoliso voi ositusta pitkittää, ja lisätä samalla omia kulujaan.
Rankan ero- ja ositusprosessin läpikäynyt mies siinä kertoi, että ositusriidassa oli lopulta kyse vain siitä, kumpi voittaa.
Voittajia olivat juristit, kuten arvata saattaa.
Eli lopulta ei ole pesässä varoja mitä jakaa ... ongelma hoidossa.
Tämän vuoksi pesänjakaja on "vihin viimeinen" vaihtoehto, mutta edelleen ... joskus ainoa mahdollisuus edes koettaa saada oikeudenmukainen ositus aikaiseksi.
Onneksi melko usein kummasti alkaa "sovintohalua" löytymään kun puolison tai oma juristi kertoo miten kalliiksi pesänjakaja tulee, ja ehdottaa "josko sittenkin sovittaisiin?".
Mieheni, kumma kyllä vaikka eli toisen naisen kanssa, uhkaili riidellä kanssani osituksesta. Hain avioeron harkinta-ajalle ja ilmoitin hakevani pesänjakajaa jollei sovinnolla suostu ositukseen. Kiltisti hän ennen kuin puoli vuotta tuli täyteen otti yhteyttä asianajajaan, joka selitti kuinka kalliiksi pesänjakaja tulee.
Maksoi sitten minulle kuuluvan tasingon ja se oli siinä... Luulisin sen sinunkin miehesi hyväksyvän puolueettoman asianajajan toimesta hoidetun osituksen.
Pesänjakajiakin on joka lähtöön. Voi jopa käydä niin, että vaikka koko omaisuus määrätään vain toiselle, myös se tyhjän päälle jäänyt maksaa pesänjakajan palkkiosta puolet, eli jää persnetolle. Eli ei sitä oteta pesästä sitä palkkiota. Välttämättä. Ja prosessi on pitkä, jos vain peäsnjakaja haluaa sitä venyttää.
Jos esim. avioehdollisen osituksen riitauttaa ja vaatii pesänjakajaa ja kohtuullistamista ... ja pesänjakaja ei sitä tee, ja ottaa palkkionsa työstään ... niin varmaan hän kuka ei saanutkaan mitään joutuu maksamaan taskustaan.
Kyllä, pesänjakaja voi kohtuullistaa ositusta, ja ääritapauksessa vaikka määrätä kaiken avio-oikeuden alaisen omaisuuden toiselle, vaikkei avioehtoa olisikaan. Yleensä tuo tilanne voi tulla kyseeseen vain jos avioliitto on kestänyt lyhyen aikaa, ja ilmeistä että avioeroa haettu hyötymistarkoituksessa.
Harvemmin pesänjakaja asiaa pitkittää (töitä heillä on ilmankin), vaan se jääräpää kuka valittaa ja esittää omia perusteettomia vaatimuksiaan kuukaudesta toiseen.
No ei ja ei. Mikään näistä ei täsmää. Ja kyllä, pesänjakaja pitkitti ositusta. Ehkä muiden töidensä, tärkeämpian, takia, ehkä jonkun muun syyn takia. Pitkittämisellä tarkoitan, että ei tehnyt asian eteen mitään.
Olisi pitänyt vaatia oikeusteitse toista pesänjakajaa.
Ja mm. tästä syystä pesänjakaja on se vihon viimeinen keino kun kaksi (tai yksi) puupäätä ei tahdo/osaa/ymmärrä sopia osituksesta, minkä pitäisi olla lain mukaankin melko selvää pässinlihaa.