Kuinka monelle teistä on tullut tutuksi syrjintä, jonka voi lukea sinkkuuden syyksi? Jaetaanko työpaikallasi esim. lomat siten, että parisuhteessa olevat/perheelliset saavat valita loma-aikansa kuten haluaa ja sinkulle jää jäljelle mitä jää?
Itse olen joutunut pitämään kyllä aika ahkerasti puoliani, ettei ihan maahan tallattaisi. Ihmiset perustelevat omia lomatoiveitaan puolisoidensa lomilla (että saavat olla yhtäaikaa lomalla) tai lastensa päivähoito-ongelmilla (tai mitä milloinkin), niin eikö sinkuilla olisi tällöin samanlainen oikeus vedota omien kavereidensa lomiin (että saa olla kavereiden kanssa yhtäaikaa lomalla)?? Minulle ainakin ystävät ovat yhtä kuin perhe :-) Vai eikö sinkun sosiaalinen elämä ole samalla viivalla muiden kanssa?? Niin, voihan se olla, että varatut/perheelliset eivät pysty ajattelemaan asioita sinkun kannalta (varsinkaan jos itse ei koskaan ole kokenut vastaavaa) eikä se tällöin olekaan välttämättä tahallista syrjintää. Mutta itse työyhteisön ainoana sinkkuna tunnen välillä, ettei minua arvosteta samalla tavalla kuin eri elämäntilanteessa olevia. Asia saattaa tuntua vähäpätöiseltä/ itsekeskeiseltä, mutta kuka meitä sinkkujen asioita ajaa, jos me sinkut ei sitä itse tehdä? Kertokaa muut omia kokemuksia, jos olette kokeneet syrjintää sinkkuuden takia ihan missä vaan tilanteessa!
Itse olen joutunut pitämään kyllä aika ahkerasti puoliani, ettei ihan maahan tallattaisi. Ihmiset perustelevat omia lomatoiveitaan puolisoidensa lomilla (että saavat olla yhtäaikaa lomalla) tai lastensa päivähoito-ongelmilla (tai mitä milloinkin), niin eikö sinkuilla olisi tällöin samanlainen oikeus vedota omien kavereidensa lomiin (että saa olla kavereiden kanssa yhtäaikaa lomalla)?? Minulle ainakin ystävät ovat yhtä kuin perhe :-) Vai eikö sinkun sosiaalinen elämä ole samalla viivalla muiden kanssa?? Niin, voihan se olla, että varatut/perheelliset eivät pysty ajattelemaan asioita sinkun kannalta (varsinkaan jos itse ei koskaan ole kokenut vastaavaa) eikä se tällöin olekaan välttämättä tahallista syrjintää. Mutta itse työyhteisön ainoana sinkkuna tunnen välillä, ettei minua arvosteta samalla tavalla kuin eri elämäntilanteessa olevia. Asia saattaa tuntua vähäpätöiseltä/ itsekeskeiseltä, mutta kuka meitä sinkkujen asioita ajaa, jos me sinkut ei sitä itse tehdä? Kertokaa muut omia kokemuksia, jos olette kokeneet syrjintää sinkkuuden takia ihan missä vaan tilanteessa!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olin nuorempana lomalistoissa AINA se viimeinen valitsemaan päässyt, kun perheelliset, naimisissa olevat lapsettomat ja jopa kihlaparin toiset puoliskot olivat tärkeämpiä.
Kun kaverit löysivät itselleen tyttö- tai poikaystävän, minut unohdettiin lähes kokonaan. Kun sitten alkuhuuman jälkeen pariskunnat olivat valmiita hengailemaan muidenkin kanssa, hengailuseuraksi kelpasivat vain toiset pariskunnat - sinkkua ei huolittu edes isomman porukan seuraan, koska esim. minä olisin kuulemma vienyt muiden poikaystävät. En minä niitä olisi vienyt, mutta tytöille riitti, kun ne alkoivat surrata siinä minun ympärilläni...
Tilanne helpottuu (ainakin omassa päässä), kun ikää tulee lisää ja itsepuolustuskyky kasvaa. Huvittavinta tässä oikeastaan on se, että nyt minua pidetään avioliitto- ja parisuhdeterapeuttina huonojen aikojen tullen, vaikken ikinä ole ollut edes kunnon seurustelusuhteessa. :D
"En minä niitä olisi vienyt, mutta tytöille riitti, kun ne alkoivat surrata siinä minun ympärilläni... "
ihan pikku vihjeenä sanon, että kannattaisi tarkistaa omia käyttäytymismallejaa. Jos vaarana on että kavereiden miehet alkavat luomaan liian pitkiä katseita niin niille pitää olla kylmäkiskoinen.
kun ihan varmasti en ujona ihmisenä yrittänytkään poistua sieltä takavasemmalta. Ei minua muuten tuijoteltu eikä pitkiä katseita luotu, tultiin vaan kuuntelemaan hauskoja juttuja. :)
olen kyllä ihan itse sitä yleensä ehdottanut että voin uhrautua, esim joulun aikaan olin töissä kun kaikki muut oli poissa ja sitten kun muut tuli niin minä pidin vapaata..
Mutta se on tietty eri asia kun itse sitä ehdotin, olisi se kyllä vähän outoa jos sitä minulta jotenkin edellytettäisiin!
Niin ei kyllä ole vielä käynyt.
On ilmeisen shokeraavaa miehille, että kaunis kiva nainen on yksineläjä.
Uuden "suvun" myötä tuli tosi ahdistavia tilanteita kun naapurin naimisissa oleva ukko oli kännissä ollessaan kimpussani !
Jouduin esim. käyttämään fyysistä voimaani kun ukko ei päästänyt irti tanssiessa ja "suvun" luona jatkoilla ! Olin siis kylässä eikä paikkaa mihin mennä karkuun -paitsi jos junaan olisin lähtenyt aamuyöllä, ensin kävellen 12 km.. Olisin ollut huumorintajuton ja ylpeä tai suurenteleva reppana !
Ja sitten suvun vanhin nainen kysyi valitettuani, että Jospa annoit aihetta !
Asia vaikutti sukulaisen asenteisiin minua kohtaan. Pitäisikö oikaista asioita jos epäilee tulleensa väärinymmärretyksi vaiko ei? Eihän ole pikkuasia että äiti-ihminen leimataan toisten miesten vikittelijäksi! Häpeä lapselle ja vaimolleen! terv. 50