Itse olen ainakin ihan pihalla parisuhteestani ?
Itse käyn "normaalia" päivätyötä, eli normaalisti viikonloput vapaata ja työaika 8-16, tiedän että on itsekästä ajatella että kaikki käyvät työssä samaan aikaan, mutta kun tuntuu ettei juurikaan ole yhteistä aikaa, kun sen lopunkin sitten vie harrastukset, valitettavasti ne ovat vielä minun harrastuksia :( lisäksi työni on suhteellisesti henkisesti vaativaa, haluaisi hieman spaceakin... Kun kumppani on ilta/aamu/yö vuorossa niin tuntuu ettei meille jää omaa aikaa, kun hänellä on iltavuoro minulla on lastenhoito vuoro, iltavuoron jälkeen hän on aamuvuorossa ja lähtee töihin ennen muiden heräämistä, tällaisena päivänä sitten haluaisin ilta aikaan ehtiä itsekkin harrastaa, kun hän on kotona lasten kanssa, sitten yö vuoro, hän lähtee töihin ennen kuin lapset laitetaan nukkumaan ja normaalisti olisi aikuisten keskenäistä aikaa, niin katselen yksin tv:tä ja käyn nukkumaan yksin ja tunnen olevani yksin ! samoin viikonloput kun vuorotyössä hänellä on käytännössä 3 viikonloppua kuukaudessa työtä, menen sitten, joko mökille lasten kanssa ja hän jää töihin tai nukkumaan, tai vaikka ollaan kotona niin vuorotyössä tarvitsee myös unta joten sen syö aina seuraavaa työvuoron päivää. Kaikki pyhät ja muiden järjestäminen, milloin voisi olla mahdollista tehdä jotain on useimmiten kiinni hänen työn takia...
Myönnetään, että tämä vuorotyö on itselleni ihan uusi asia, johon en ole sopeutunut, ehken välttämättä halunnutkaan, kun mietin, että ei pysty nytkään viikonloppuna tekemään sitä tai tätä kun ollaan niin eriaikaan kotona, mökillekkin lähteminen matkoineen vie lasten kanssa aikaa ja motivaatiota...
Minullakin on vielä sellaisia harrastuksia joista en haluaisi luopua, eikä ne ole välttämättä yhteisiä, eikä olla keksitty mitään yhteisiä harrastuksia, tai olen ehdottanut mm. kuntosalia joka on ollut, nykysin en osaa saada siihenkään aikaa (kyllä itsestä kiinni), mutta ei se käy kun sitä ja tätä. Sitten kun lähden omiin harrastuksiin, vaikka vain pariksi tunniksi koen huonoa omaa tuntoa että en ole sitäkään vähää sitten kotona...
Kumpa tietäisin olenko pulassa vai itsekäs paska...
Itse käyn "normaalia" päivätyötä, eli normaalisti viikonloput vapaata ja työaika 8-16, tiedän että on itsekästä ajatella että kaikki käyvät työssä samaan aikaan, mutta kun tuntuu ettei juurikaan ole yhteistä aikaa, kun sen lopunkin sitten vie harrastukset, valitettavasti ne ovat vielä minun harrastuksia :( lisäksi työni on suhteellisesti henkisesti vaativaa, haluaisi hieman spaceakin... Kun kumppani on ilta/aamu/yö vuorossa niin tuntuu ettei meille jää omaa aikaa, kun hänellä on iltavuoro minulla on lastenhoito vuoro, iltavuoron jälkeen hän on aamuvuorossa ja lähtee töihin ennen muiden heräämistä, tällaisena päivänä sitten haluaisin ilta aikaan ehtiä itsekkin harrastaa, kun hän on kotona lasten kanssa, sitten yö vuoro, hän lähtee töihin ennen kuin lapset laitetaan nukkumaan ja normaalisti olisi aikuisten keskenäistä aikaa, niin katselen yksin tv:tä ja käyn nukkumaan yksin ja tunnen olevani yksin ! samoin viikonloput kun vuorotyössä hänellä on käytännössä 3 viikonloppua kuukaudessa työtä, menen sitten, joko mökille lasten kanssa ja hän jää töihin tai nukkumaan, tai vaikka ollaan kotona niin vuorotyössä tarvitsee myös unta joten sen syö aina seuraavaa työvuoron päivää. Kaikki pyhät ja muiden järjestäminen, milloin voisi olla mahdollista tehdä jotain on useimmiten kiinni hänen työn takia...
Myönnetään, että tämä vuorotyö on itselleni ihan uusi asia, johon en ole sopeutunut, ehken välttämättä halunnutkaan, kun mietin, että ei pysty nytkään viikonloppuna tekemään sitä tai tätä kun ollaan niin eriaikaan kotona, mökillekkin lähteminen matkoineen vie lasten kanssa aikaa ja motivaatiota...
Minullakin on vielä sellaisia harrastuksia joista en haluaisi luopua, eikä ne ole välttämättä yhteisiä, eikä olla keksitty mitään yhteisiä harrastuksia, tai olen ehdottanut mm. kuntosalia joka on ollut, nykysin en osaa saada siihenkään aikaa (kyllä itsestä kiinni), mutta ei se käy kun sitä ja tätä. Sitten kun lähden omiin harrastuksiin, vaikka vain pariksi tunniksi koen huonoa omaa tuntoa että en ole sitäkään vähää sitten kotona...
Kumpa tietäisin olenko pulassa vai itsekäs paska...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ihan ensimmäiseksi voisit keskustella asiasta vaimosi kanssa. Tunteeko hän jossain määrin sanoin ja onko hän tietoinen siitä, miltä sinusta tuntuu. Ja pahasti näyttää tilanne myös siltä, että sinun täytyy laittaa puntariin omat harrastuksesi ja aika parisuhteelle. Jos molemmista tuntuu siltä, että vähäinen aika yhdessä riittää, niin voit pitää harrastuksistasi kiinni, muuten niitä pitää vähentää.
asetelmassa ei ole muuta ihmeellistä kuin se, että vuorotyöläinen on nainen.... jos sekään ;). Eniten olisin huolestunut vaimostasi, joka paiskii töitä kertomasi mukaan kokoajan. Milloin hän nukkuu?
Ei parilla ole mikään pakko olla yhteisiä harrastuksia. Mihin lapsetkin tungettaisiin siksi ajaksi? Eikö ole hyvä, että olet voinut pitää harrastuksesi? Varmaan vaimonkin mielestä on joskus kivaa olla lasten kanssa keskenään - etenkin kun hoidat heitä vaimon työiltoina yksin.
Tunnen perheen, jossa on kolme lasta ja molemmat vanhemmat 3-vuorotyössä. SIINÄ sanoisin olevan sovittelemista kerrakseen. Mutta kaikkeen pystyy, jos haluaa. Lapset kasvavat ja aikaa jää silloin enemmän.
No tuossahan alkuperäisessä viestissä ei varmasti ole katseltu asiaa kaikilta kanteilta, tässä tapauksessa miehen näkökulmasta ja tuskin näkökulma kovinkaan erilainen olisi jos kirjoittaja olisi nainen !
Ei parilla ole mikään pakko ollakkaan yhteisiä harrastuksia, mutta yhteistä aikaa mielestäni kyllä, harrastaminen varmasti on yksi hyvä vaihtoehto yhteiseen aikaan.
Kyllähän vuorotyöläiselläkin vapaa päiviä on ja niiden välissä pystyy nukkumaan, oikeastaan ongelma kulminoituu pahemmin yhteiseen vapaa-aikaan ja oikeastaan sen puutteeseen. Tuskin yksikään pari halaisi istua keskenään jatkuvasti käsikädessä kotona, eikä näihinkään teksteihin kaikkea pysty kirjoittamaan.
Totta tunnen itsekkin perheitä joilla vuorotyö onnistuu hyvin, mutta tunnen myös perheitä joissa se ei onnistu, usein se onnistuukin ilmeisesti paremmin jos molemmat tekevät vuorotyötä.
"Totta tunnen itsekkin perheitä joilla vuorotyö onnistuu hyvin, mutta tunnen myös perheitä joissa se ei onnistu, usein se onnistuukin ilmeisesti paremmin jos molemmat tekevät vuorotyötä."
On selvää, että jos molemmat tekevät vuorotyötä, asioiden sovittelu on paljon hankalampaa kuin jos toisella on säännöllinen (tai vielä parempi, liukuva) työaika. Miten sitten, jos molemmat ovat iltavuorossa tai viikonloppuna töissä, mihin lapset laitetaan, tai jos molempien pitäisi päästä yövuoroon, kuka laittaa lapset nukkumaan.
Jotenkin tuntuu, että pidät ainakin alitajuisesti vaimoasi "syyllisenä" vuorotyöhön ja hankalaan tilanteeseen (jos olit ap.) Onhan tuo vuorotyö vaikea asia perhe-elämän eri vaiheissa, mutta ei se nyt mikään parisuhdetta kaatava asia yksistään ole. Tai jos on, niin sitten mikä tahansa työ voi olla, riippumatta työajoista.
Ei oikeastaan, linja ei ole syyttämiselle auki, kaikki tekevät työtä silloin kun on mahdollista, itsekkin teen jonkin verran pitempää päivää, kiireisimpinä aikoina.
Ihmisetkin ovat erilaisia, toinen tarvitsee, enemmin omaa aikaa, toinen taas läheisyyttä.
Sitä jälkimmäistä... Tarkoitan sanoa että et sitten oo miettinyt mitä siitä sun kumppanistasi mahtaa se vuorotyö tuntua. Tai et ainakaan halunnut tuoda esille kuin oman... noh... kurjuutesi(?)
Sä suret kun oot yksin kotona.
Kumppanisi varmaan suree kun hän on yksin töissä, ja sä oot yksin siellä kotona?
Itse olen aikoinani ollut samassa tilanteessa, ja ei se kuule kovin kivaa ollut kun työvuorojen mukaan mentiin töihin miten milloinkin, ja toinen hinnutti himassa ja venttas koska mä/sä tulee töistä tai taas lähtee...
Helppohan siinä olis ryhtyä itseään säälimään (niin kuin sinä teet), mutta me keksittiin erilaisia tapoja kuitenkin tavata velvoitteista huolimatta. Kun oli ruokatunti, jompikumpi tuli eväiden kanssa kaupunkiin ja mentiin piknikille kesäisin, tai yhdessä ravintolaan kun oli kylmää tai talvi.
Ja kun toinen tuli hakemaan töistä tai tuli vaan piipahtamaan kahvitauon verran niin
sekin vähä oli kuule Luksusta isolla ällällä ...*nostalgiaa*
Mutta tasan ei käy onnenlahjat ja toiset viitsii enemmän kuin toiset. Kyllä tekin niitä tapoja löydätte nähdä toisianne vuorotyöstä huolimatta ja muistakaa vaan panostaa niihin viikonloppuihin ja loma-aikoihin. Onhan se vaativaa kuin mikä, mutta itse opin ainakin arvostamaan niitä pieniä eleitä ja hetkiä yhdessä. Ei se arki aina niin synkkää oo, mielikuvitusta kehiin!
Että vaimosi on kun kermaa latkinut kissa.Se tarkoittaa sitä.että sextaat emäntääs tarpeeksi.KEHUT JOS ON KEHUTTAVAA.eli jos on tukka erilailla jne. huomiot naisesi.Siivoat sotkusi.Sillä saat paljon anteeksi.