Kuinka moni on ollut koko ikänsä...........

Jos täydellistä odotat, saat odottaa lopun ikääsi :)

vaan sinulle...tosin todennäköisesti kun olet sisäisesti kypsä suhteelle, uskottelet itsellesi törmänneesi siihen oikeaan ja aloitat suhteen. Nyhjättyäsi siinä kotvan palaat maan pinnalle takaisin arkeen ja ihmettelet mihin ihmeeseen se mukamas täydellisen ainutlaatuinen ihminen katosi.

Mieltä!!!!!!!!!!!Itse olen 23v mies ja ajattelen että yksi tai ei yhtään!

Välillä sinkkuus on tuntunut ikävältä, mutta jossain vaiheessa tajusin etten ole ikinä edes kohdannut ketään, joka olisi oikein kolahtanut. Jos ei ihminen tunnu hyvältä/sopivalta, en yritä väkisin, harvoinhan niitä todella mukavia tapaa, vai mitä? Siihen asti nautin elämästä täysin siemauksin, kehitän itseäni työssä ja harrastuksissa ja katson mitä elämä tuo tullessaan.

Eli et ole ainoa, ja osittain puolueellisesti voin sanoa että tuo tuntuu ihan terveeltä asenteelta. (Tuskin sinäkään muuten täydellistä etsit vaan itsellesi sopivaa, mikä se sitten onkaan, viitaten yhteen edelliseen vastaukseen?!?)

Ekassa suhteessa meni poikuus (onneksi) ja toisessa kanssa oli seksiä. Onneksi on muutama suhde ollut, mutta sitä oikeaa ootellessa jos se ees tulee koskaan.

25 vuotta siis 18-vuotissynttäreistä, joita ennen olin alaikäinen "sinkku".

Älä odota sitä täydellistä, kun jotenkuten sopivistakin näkyy olevan niin huonosti tarjontaa. Minulle ei tullut ketään kunnollista ikinä vastaan, ja nyt en viitsi edes vaivautua katselemaankaan. Kun tarpeeksi kauan on yksin, ei välttämättä enää tahdokaan luopua sinkkuudestaan.

ei löydä kukaan vaikka olisi ollut todella monen miehen kanssa. Etsin sitä sopivaa kumppania itselleni, mutta se riippuu siitä, että löydänkö sen jostain.

Täällä myös yksi koko ikänsä sinkkuna ollut...

Suhtautumisesi sinkkuuteen on oikein terve ja saman ajattelutavan toivoisi lisääntyvän. Jos olet luonteeltasi ja ulkonäöltäsi ok, niin todennäköisyys että et löydä sopivaa miestä on varsin pieni.

Pakko tosin todeta, että itse suhtaudun niin negatiivisesti koko nykyajan pinnalliseen pariutumiskulttuuriin, että tuntuu mahdottomalle ajatukselle, että päästäisin koskaan yhtäkään naista paria metriä lähemmäksi. Toisaalta en sitten tiedä, onko se pahin, lähinnä omaan itseeni kohdistuva pinnallisuus itseasiassa sittenkin oman pään sisällä. :P

Aloin seurustella elämäni ensimmäisen kerran 32-vuotiaana. Elämäni ekoilla treffeillä kävin 25-vuotiaana, saman ikäisenä harrastin seksiä ekan kerran. Seuraavat seitsemän vuotta minulla oli muutamia juttuja, joita on vähän vaikea määritellä, mutta eivät ne seurustellua olleet.

...17 vuotias mutta voin kertoa että tulen olemaan sinkku varmaan koko elämäni.
miten voin koskaan tavata ketään jos en juo enkä käy baareissa.
ja jos minulla ei ole yhtään kaveria niin en kehtaa lähteä yksin mihinkään.
olen 24/7 kotona ja istun tvn ääressä kun ei ole kavereita.miten voi tavata uusia ihmisiä jos ei ole kavereita..yhden yön jutut vasta huono idea onkin..kyllä siinä pitää olla tunteet pelissä..

Olen nyt 28v ja kerran seurustelin 23 vuotiaana, sekin vain sen takia että kokisin mitä ihmeellistä siinä on.. No eipä ollut mitään.
Sen jälkeen olen yksin viihtynyt ja aion viihtyä.
Jos oikein kunnolla johonki rakastun niin mikäs siinä, sitten se on menoa, mutta en mitenkään aktiivisesti etsi ketään..Näin on hyvä olla.

minä en ole vielä ikinä seurustellut kenenkään pojan kanssa, en edes käynyt treffeillä, en edes suudellut, tai halannut muussa kuin kaverimielessä.
surulliselta tuntuu, kun kaikilla ystävillä on pitkä parisuhde meneillään tai ovat muuten suosittuja vastakkaisen sukupuolen keskuudessa.
itse en ole vissiin kummoisen näköinen (vaikka monet ovat nätiksi sanoneet.. mutten ole mikään peruskauneusihanteen ehtoja täyttävä kuitenkaan) mutta kroppa ja pää on kunnossa. treenaan yleisurheilua, mutta treenien lisäksi en juuri kämpiltäni poistu. johtunee siitä, että asun niin pienellä paikkakunnalla, ettei täältä juuri seuraa tai tekemistä löydy, enkä juo lainkaan/käy bilettämässä.
tässä sitä sitten ihmetelläänkin miten joskus minäkin löytäisin seurustelukumppanin.
muutamia halukkaita on ilmoittautunut tässä elämän varrella, mutta he ovat valitettavasti olleet sellaisia, jotka eivät minua ole enempää kuin kaverina kiinnostaneet.

- toivottavasti ei ikuisesti sinkku

Tuli pyöreä luku vähän aikaa sitten täyteen. Joskus tökkii, mutta useimmiten ei. Tuttavapariskuntien kanssa käydään baarit ja keikat, eikä siinä mitään. Mustasukkaisuusdraamatkin loistavat poissaolollaan (olen kuullut näistä "..ttu sä kuitenkin vaan yrität viedä mun miehen"-tapauksista, ja ihmettelen suuresti sellaisia).
En pidä itseäni tavanomaista epänormaalimpana.
Rohkaisumielessä sain eräältä miespuoliselta ikisinkulta seuraavan ihanan synttäritekstarin:

Ennen vanhaan sattui ja tapahtui, nykyään ei tapahdu, mutta joka paikkaan sattuu kyllä.
Kylmä kahvi kaunistaa, mutta maha ei kestä niin paljon kuin naama vaatisi.
"Kahdesti yössä" tarkoittaa vessassakäyntejä. Enää ei hetkauta, jos ajatukset alkavat karkailla, kunhan tulisivat takaisin.
Tarvitsee lasit löytääkseen lasit.
Joka paikkaan koskee, ja se mihin ei koske, ei toimi.
Olo on kuin rilluttelun jäljiltä, vaikka ei ole pirtistä poistunut!
Onnea 30-vuotiaalle!

Lisäksi voin kertoa, että eräs toinen ikisinkkumies, vuotta minua vanhempi, rupesi viime kesänä seurustelemaan ensimmäistä kertaa elämässään. Nyt hän on asunut tyttöystävänsä kanssa yhdessä jo puoli vuotta. Että kyllä tässä vielä aikaa on. Mihinkäs tässä kiire, valmiissa maailmassa.. :)