Olen eroamassa, ainoa syy miksi en ole vielä lähtenyt on huoli taloudellisesta tilanteestani eron jälkeen. Haluisin tarjota lapsille ja isolle koiralle kodin rivitalosta, mutta vaikka myymme nykyisen omakotitalomme niin silti rivarin osto edellyttää SUUREN lainan ottoa. Toisaalta taas palkkani ei todellakkaan sitä ole :(. Onko omistusasuntoon mahdollista saada joitain tukia ?? kertokaapa kokemuksia miten olette pärjäilleet suuren lainan kanssa eron jälkeen yhden ihmisen tavallisella palkalla?
kokemuksia? uskallanko ostaa kodin..
kaarinatar 44
211907
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
...arvaan, että pankilta...
Kun pankki tekee päätöksen siitä, luotottaako rivitalohankettasi vai ei, siinä katsotaan tulosi ja menosi. Tuloiksi hieman heikko esittää toimeentulotukea, tms.
On omistusasuntoon mahdollista saada mm. asumistukea, mutta hyvin vähän. Niin vähän, että hyöty voi kadota korkojen nousuun seuraavassa kuussa. Apua siitä lähinnä yllättävissä elämäntilanteissa (työttömyys), sen varaan ei pidä mennä lainaansa mitoittamaan.
Suu säkkiä myöden, on neuvoni ... kun tulot ja menot tasapainossa on varmasti sinulla, lapsilla ja koirallannekin parempi olla, kuin että näännyt ja murehdit kohtuuttoman velkataakan alla rivarissanne.
Kiitos kaikille palautteesta. Joopa joo sitä tässä miettii että minkä taakan alla tulee nääntymään tulevaisuudessa. Jos jään avioliittoon lasteni isä kanssa niin asun ehkä hyvin ja hyvällä paikalla, mutta toisaalta koko perhe kärsii kyräilyilmapiiristä joka kodissmme vallitsee. Jos taas otan avioeron sekä suuren lainan ja saan ostettua sen rivarin niin itken onnesta omien seinieni sisällä, jossa kukaan ei nalkuta ja määräile mutta taas toisaalta näännyt ehkä sen velkataakkani alla koska kaksi vanhinta lastani lähestyvät täysi-ikäisyyttä ja kuitenkin opiskelevat vielä pitkään ja jos oikein olen ymmärtänyt niin isän ei enään täysi-ikäisen opiskelukustannuksiin tarvitse osallistua jos lapsen äidin luona asuvat. Kolmas vaihtoehto on vuokra-asuminen. joka mua eniten pelottaa aattelin että parempi riutua vaikka täällä avioliiton raunioissa tai velkataakan alla rivarissa kuin asua vuokratalossa 3 lapsen kanssa...ehkä turhia ennakkoluuloja mutta mutta...
Myös täysi-ikäisen mutta opiskelevan lapsen elatuksesta voidaan saada vaikka oikeudelta päätös, mikä velvoittaa etävanhempaa (siis hänen osuudelleen). Tosin se on asia jonka nuori ja etävanhempansa sopivat keskenään (tai riitelevät), ko. tukea ei makseta lähivanhemman tilille kuten on asia alaikäisten osalta.
Toivotaan että pääset pohdinnoissasi parhaaseen ratkasisuun, vaikka kuulostaa että vain huonoja vaihtoehtoja tarjolla.
Ei rivitalon ostaminen ole ainoa vaihtoehto. Itse olin koko ikäni asunut omassa, jo opiskeluaikana ostin halvalla suihkuttoman yksiön, onni kävi ja hinnat nousi. Monen mutkan kautta noin vuosi sitten avioero tuli ja omaan olisi pitänyt ottaa lainaa 100000, uskalsin katsoa loppuhintaa 15-20v lainanmaksun jälkeen ja totesin, että jokin muu vaihtoehto muutamaksi vuodeksi on parasta. Kunnalta löytyi rivari, vuokra on 600 ja saan asumistukea 150 eli kustannukset asumisesta on 450. Oman kustannukset olisivat olleet jotain 850. Nyt pistän sivuun 200 sitä omaa varten ja vankka uskoni on, että muutaman vuoden kuluttua hinnat ovat laskeneet ja paljon.
Ei edes kerrostaloasuminen ole jotain kauheata, lapset löytävät pihan aivan samalla lailla kuin rivarin muutaman neliön nurmikon. Koirankaan ulkoilutus ei ole aidattu pieni tila rivarissa, isokin koira viihtyy kerrostalossa, jos saa kunnon lenkit ja jotain muutakin virikkeitä.
Mieti tarkkaan, vuokralle meno ei ole loppuiän päätös ja jos talous vedetään todella tiukalle, ehkä lapset eivät ymmärrä sitä.
Talouskin on taidetta ja siitä voi tehdä lasten kanssa yhteisen asian. Meillä mietitään (11 ja 13v) ja suunnitellaan tarkkaan menot. Mieti tarkkaan tilanteesi ja älä pitäydy vain vanhoihin kaavoihin.
hei! ymmärrän sua ettei omakotitalo-asumisen jälkeen ole ihan helppo muuttaa kerrostaloon. siksi juuri rivitalo on sopiva välimuoto. itse erosin puoli vuotta sitten ja asuimme omakotitalossa. ensin itse katselin kerrostaloja mutta löysinki kivan rivitalon. otin 100 000e lainaa hoitajan palkalla ja kahden alaikäisen lapsen kanssa. laina on 20 vuotta.mielummin maksan omaa kuin vuokraa.. ja mistä sitä tietää mitä elämä tuo,vaiks joskus ihan hyvin toimeentulevan miehen.tai jotain muuta.. voimia ero-projektiin!!!!
oi voi Idaa!Älä ihmeessä sano tuollaista edes leikilläsi ääneen,että jos vaikka tulevaisuus tuo hyvin toimeentulevan miehen!!!Kääk,en kestä tuollaista ajatusmaailmaa!Ei kai kenenkään miehen tehtävä saa olla sinun ja lastesi ylläpito,sinun tehtäväsi se on.Kaikella rakkaudella tän sulle sanoin:)
Uudessa avioliitossa miehellä kuin naisellakin on velvollisuus huolehtia toimeentulosta ja sen lähes kaikki, harvoja poikkeuksisa lukuunottamatta tekevätkin: Kitupiikit ovat asia erikseen.
koska tulosi ovat pienet. Pankit antavat mielellään suurempia lainoja kuin kukaan jaksaa oikeasti maksaa, sillä sehän on bisnestä! Mitä isompi laina, sitä enemmän rahaa pankille.
Kaikenlisäksi lapsesi ovat aikuisuuden kynnyksellä: He lentävät pois kotipesästä, oli se sitten omakoti- rivi- tai kerrostalo, jolloin jäät asuntoosi yksin asumaan. Eikä sinulla ole yhtään kivaa, jos suuri laina rajoittaa elämääsi.
Pankit nykyään eivät kovin helposti anna ylisuuria lainoja (enemmän kuin velallisen maksukyky), ja melko tarkasti asian myös selvittävät lainaa hakevalle. Toki hänelläkin oltavat tolkku pelissä ja realiteetit mielessä kun alkaa pohtimaan mihin on varaa.
Voidaan sanoa, että pitkällä aikavälillä asuntojen hinnat ovat pelkästään nousseet, toki notkahduksia tapahtuu jos markkinat ylikuumenneet tai lama iskee.
Jos se ostettu asunto käy joskus liian suureksi ... sen voi myydä, ja tod.näk. kohtuullisella myyntivoitolla.
minulle oli yllätys, että meidän pienillä tuloilla ja viisihenkisellä perheellä jäi pankin laskujen mukaan "ylimääräistä" käyttövaraa 700 euroa/kk. Voi vitsi! Tulomme ovat hiemat korkeammat kuin toimeentulotuki... joudumme lainaamaan ystäviltä ja sukulaisilta harva se kuukausi, kun omat rahat eivät millään riitä mihinkän. Pesukoneen korjaus tai uuden imurin hankinta on taloudellinen katastrofi.
Ainakaan minä en näe mitään mieltä siinä, että eletään asumiselle. Mitään ei voi harrastaa, mihinkään ei voi mennä, matkustamisesta puhumattakaan.
Sitten tuo asunnnon myyminen... luksusasunnon saa myytyä pääkaupunkiseudulta koska vain ja niistä saa aina hintansa takaisin. Normaalien asuntojen kanssa on niin ja näin. Tietyillä paikkakunnilla ei saa asuntoa myytyä millään. Ei ainakaan isompaa.... Että silleen :).
Vitsi tosiaan. Eihän Pankki voi tietää teidän menojaan ja tulojanne, sinä/te ne kerrotte ... jos toisia liiottelee tai toisia vähättelee niin pieleen menee. Eihän Pankin asia ole "kuulustella", mutta luulisi jokaisen täysipäisen oman etunsa vuoksi antavan oikeat tiedot.
Ilmeisesti sitten palkoista ensin maksetaan vipit ja loppu kuusta lainataan taas. Yhtä kaikki, ei asuntolaina ja oman asunnon vatikkeet ole sen kummempi menoerä kuin vuokrakaan (noh, taitaa olla asumistuen määrään vaikutusta) ..ja tasapainossahan talouden pitäisi olla. Ellei ole, niin hulluuttahan se sitten on lainaa ottaa nyt kun korotkin matalalla.
Valintojahan elämä on täynnä, kukin tyylillään.
Ei pidä paikkansa. Suurin osa myytävistä ja ostettavista asunnoista ovat aivan normaaleja perheasuntoja, ja myyntiajat kohtuulliset kun hinta kohdallaan (totta, joskus kuvitellaan hieman liikoja myyntivoitosta).
Onhan joitakin sellaisiakin paikkakuntia... taitaa olla Kymenlaaksossa Voikkaan paperitehtaan alasajon vuoksi sellainen tilanne, ainakin jonkin aikaa. Mutta ei tuo ole syy olla osamatta omaa asuntoa, jos siihen mahdollisuudet.
"Yhtä kaikki, ei asuntolaina ja oman asunnon vatikkeet ole sen kummempi menoerä kuin vuokrakaan"
No ei olekaan. Meillä asiaa hankaloittaa se, että mieheni työskentelee freelancer-pohjalta: Joskus on tuloja ja joskus ei - keskiarvona päästään suurinpiirtein tuohon toimeentulominimiin. Jos meillä molemmilla olisi vakituinen työ, niin saattaisimme harkitakin omistusasuntoa: Ihmettelen vain miksei pankki huomioinut mieheni "ailahtelevaa" palkanmaksua. Palkkani on kohtuullinen, mutta alle keskipalkan - eikä sillä voi tilapäisestikään maksaa sekä asumiskustannuksia että viisihenkisen perheen toimeentuloa!
Jos olisin yksin lasten kanssa, niin tuskinpa silloinkaan intoutuisin ostamaan suurempaa asuntoa velaksi. Velka on aina velkaa. Pankit ovat tosi kitkeriä lainoittamaan pienempää asuntoa suuren jälkeen. Ainoastaan pienempi, mutta kalliimpi käy! Tämän olen todennut, kun useat tuttavani haluaisivat muuttaa 4-6 h k pienempään lasten lähdettyä maailmalle. Pankit tarjoavat järjestäin 2-3h k asuntoja, joista KAIKKIIN pitäisi ottaa lisälainaa!!!
Kirjoitit: "Ainoastaan pienempi, mutta kalliimpi käy! Tämän olen todennut, kun useat tuttavani haluaisivat muuttaa 4-6 h+k pienempään lasten lähdettyä maailmalle. Pankit tarjoavat järjestäin 2-3h+k asuntoja, joista KAIKKIIN pitäisi ottaa lisälainaa!!! "
Eihän PANKKI myy asuntoja ... tietenkin jokainen voi ostaa sellaisen asunnon toiselta ihmiseltä kuin tahtoo, tai siis mistä päästään kauppoihin neuvotteluiden jälkeen. Usein tietty kiinteistövälittäjä on "välissä".
Ostaja rahoittaa kaupan joko kokonaan lainalla, tai säästöillään, tai vanhan myynnillä ja/tai näiden yhditelmällä.
PANKKI sitten myy rahaa, eli lainaa sitä. Korko määräytyy markkinakorkojen mukaan, minkä PÄÄLLE pankki pistää oman marginaalinsa (siis, myyntihinnan rahalleen). Tuo marginaali on haarukassa 0,3 - 0,6 % esim. 12kk euriborin päälle, siihen vaikuttaa asiakas suhde ja vakuudet ... pankkeja voi kilpailuttaa.
EI PANKKIA KIINNOSTA vaihdatko suurempaan vai pienempään. Vaan se, että saa varmasti omasa pois, ja kohtuullisen tuoton lainaamalleen rahalle.
Ja kai se vuokrakin on maksettava kun tuloihin tulee "notkahdus", häätöhän sitä muuten on edessä. Miten eroaa lainan hoidosta?
Käsittääkseni pankeilla on omia asunnonvälitystoimistoja... ja ne ainakin suosittelee vaihtamista isommasta kalliimpaan pienempään ja miettivät mielellään asunnon rahoitusta asiakkaan puolesta.
Pankkia ei kiinnostakaan vaihdanko suuremmasta pienempään, mutta sitä kiinnostaa raha :). Voisitko sinä M36 ymmärtää, että esim. jos pankille on lainaa vielä vanhasta asunnosta jäljellä, niin sitä ei noin vain vaihdeta uuteen kohteeseen. Jokainen laina on hoidettava erikseen, ellei muuhun sopimukseen päästä.
Jos tuloihin tulee notkahdus, niin vuokralla asuessa tulee asumistuki avuksi. Minusta tämä on erittäin oleellinen ero vuokra- ja omistusasumisen välillä.
Mieleeni ei tule kuin yksi ... Osuuspankki joka tosiaan harjoittaa myös asunnonvälitystä. markkinajohtaja Huoneistokeskuksella ei kytköksiä pankkeihin, tai Habitalla, Iglosta puhumattakaan. Eikä OP kiinteistövälityskään minun kokemuksieni mukaan ole lainoja markkinoimassa kun taloa myydään tai ostetaan.
Jos joku välittäjä suosittelee sellaista mitä et tahdo tai ei sovi sinulle, niin kuka pöljä siihen halpaan menee, ELLEI tarvitse/halua isompaa asuntoa. Jos ihminen niin tahdoton on, niin pitäsi oikeuden päätöksellä määrätä holhoukseen.
Hommahane menee niin, että otat sunnuntain lehden käteesi TAI poikkeat www.etuovi.com sivuilla .... sitten katsot mikä asunto kíinnostaa ja mihin on VARAA.
Hyvä, se juuri sopiva ja hinnaltaan kohtuullinen löytyi. Menet esittelyyn, tai sovit sellaisesta kohdetta myyvän kiinteistövälittäjän kanssa.
Luuletko että esittelyssä välittäjä kysyy millaisessa asut nyt, ja vaikka kysyisikin ... mitä väliä (kuin säästä juttelisi, tai toivoo saavansa siitä myyntitoimeksiannon sinultakin). Hänen tavoite on saada se kohde mikä SINUA kiinnostaa ja olet katsomassa myytyä mahdollisimman hyvään hintaan ja nopeasti sinulle ... EI MIKÄÄN MUU. Sellasta myyjää et löydä kuka sanoo: "en myy tätä sulle ... osta isompi".
AIVAN, ja kun sinä olet löytänyt asunnon minkä tahdot ostaa ja ottaa siihen lainnaa ... neuvottelet rahan hinnasta. Mihin vaikutti maksukykysi, asiakkuutesi, ja lainan vakuudet (ja mahdolliset takaajat). Tuossa neuvottelussa teitä molempia (sinä ja pankki) pitäsi kiinnostaa vain raha... ja että lainan ottaja suoriutuu velvoitteistaan. Edelleen, pankit kilpailevat asiakkaista ... lainan ottajan kannattaa kilpailuttaa rahaa myyvät firmat.
MITÄ sinä puhut ?!?! Ellet tiedä asioista, ota vaikka ensin selvää. Noh, selvitetään sitten... jos vaikka ymmärryksesi lisääntyisi.
Lähes kaikki asuntolainat voi maksaa ilman mitään kuluja pois aivan milloin velallinen vain tahtoo, ei tarvita "sopimuksia" vaan rahaa sen loppuvelan kuittaamiseen.
Poikkeuksena on pitkään kiinteään korkoon sidotut asuntolainat (esim. 10 vuoden kiinteä korko), jonka pois maksamisesta kesken sopimuksen joutuu maksamaan kohtuullisen "sakon" ... mikä on lainan ottajalle kerrottu varmasti, kun tuollaisen lainan päättänyt ottaa suojautuakseen korkojen nousulta.
Kuinka muuten kuvittelet että ihmiset voivat vaihtaa pankkia sellaiseen, mistä saavat vanhaan lainaansa paremman asuntolaina tarjouksen kuin mitä nyt maksavat, vaikkeivat edes ole vaihtamassa kotiaan (vain lainat siirtyvät pankista A pankkiin B)?
UUTEEN KOHTEESEEN vaihtaminen sitten... kerronko miten se tehdään? Kerron kuitenkin.
Vanha asunto annetaan välittäjälle myyntiin (voi kokeilla itsekin, jos viitseliäisyyttä ja taitoa riittää, pääsee varmasti "tuntipalkoille"). Joku ostaa sen, hän maksaa siitä rahaa, sillä rahalla maksat sen vanha laina pois. Ei vaikeata. Jos siitä kauppahinnasta jäi jotain yli, se on sinun rahaasi (siis myyjän).
Sitten keksit ostaa vaikka uuden pienemmän asunnon, johon otat pankista lainaa jos tarvitset ... jne. jne. Tässä vaiheessa ei pankkia tai kiinteistövälittäjää YHTÄÄN KIINNOSTA millaisen lukaalin olit myynyt, vaan se mitä nyt olet ostamassa. Mikä sinulle on tässä kuviossa mahdollisesti vielä vaikeata tajuta? Kerro ... kyllä minulla rautalankaa riittää vielä....
Tämän osin myönnän vuokra-asumisen eduksi. Tosin, myös omistusasuntoon saa asumistukea. Ja pankin kanssa voi sopia lyhennysvapaista kuukausista jos elämäntilanne muuttuu ... jälleen, lainaneuvotteluissa sovittavia asioita korkomarginaalin lisäksi.
Hmmm ... saatko vähentää vuokrat verotuksessasi ... ai et saa ... noh, asuntovelan korot muuten saa....
Siinä vasta oleellinen ero onkin.
Ja vain omistusasunnon voi menettää, jos oma yritys menee nurin. Siinä saattaa mennä myös auto, vene, mökki ja kaikki muukin omaisuus. Tällaisia muinaisjäänteitä on paljon jäljellä 90-luvun alusta. Pankkeja tuettiin, velallisia ei. Devalvoinnin yhteydessä (josta valehdeltiin ettei sitä tule) tuli joillekin vielä satoja tuhansia velkaa, tyhjästä.
Asumme asumisoikeusasunnossa. Mieheni on maksanut velkaa pankille yrittämisestä 15 vuotta. Nyt se hoidettu. Ei paljon kiinnosta asuntolaina. Meidänlaisia on paljon. Maksukykyä ei voi ennustaa. Jos siinä tapahtuu virhearviointi, se on aina asiakkaan vika. Pankeilla ei ole minkäänlaista vastuuta.
...niin ... siitä on aikaa noin 15 vuotta... viimeisestä devalvaatiosta ja valuuttalainoista. Samassa rytinässä pian lakkasi olemasta niin SYP ja KOP, siinä käytännössä konkurssiin meni SKOP ja TSP.
Me veronmaksajatkin saimme osuutemme pankkikriisistä... ja tuhannet suomalaiset kokivat tuon vielä paljon konkreettisemmin (kuten kirjoitit).
Onneksi olemme nyt EU:ssa ja valuuttana euro... korotkaan eivät ole enää yli 10% tasolla. Tätä taustaa vasten hyvin vaikea ymmärtää mm. Perussuomalaisen puolueen "vaahtoainen" EU:n pahuudesta.
Ei maksukyä tietenkään voi ennustaa, eikä sitä kuoleeko huomenna. Kysymys riskeistä, ja miten niihin varautuu... esim. aikanaan devalvaatioon. Totta, jäkiviisaus on helppoa.
Silti, pankeilla on suurin vastuu omistajilleen (pankkien osakkeita saa ostaa mm. Helsingin pörssistä), ja että liiketoiminta on kannattava... tai kannattavampaa kuin kilpailijalla. Ellei ole, sijoittavat siirtyvät toisaalle.
Luonnollisesti velvotteita on myös lainan ottaneita henkilöitä kohtaan, kuin säästöjään ko. pankissa pitäville ihmisille... Eli miten voit sanoa ettei pankeilla olisi mitään vastuuta?
Asuntolainaa ei tetenkään pidä ottaa, ellei sellainen kiinnosta. Asumisoikeus asunto monelle juuri se oikea asumismuoto.
Ja jos on ottanut asuntolainaa, niin nykyään melko erikoiselta paikkakunnalta tai paikalta sellaisen on ostanut ellei saa ostohintaa takaisin myydessään, vaikka olisi 100% lainarahalla ostanut sen.
Pankissa juttelemassa.Itse kävin ,laskettiin tulot ja arvioitiin menot ja mielummin vähän yläkanttiin,realistista .Itse olen alle 2000 e bruttona / kk saava minus verot.Lainaa 65000 otin lisää jotta sain haluamani 80 neliötä.Laina-aika pitkä 25 v.No vaihtoehto on vuokranmaksu taivaantuuliin.Pärjään hyvin ,verotus hieman pieneni.Tukea ei ole sossusta vielä tarttenu hakea.Kaikkien vakimaksujen jälkeen jää "ylimäärästä" noin300 -500 e.Eli säästääkkin pystyn hieman.Jooopajoo,kyl mie olen aikas onnellinen.Kyl sieki kodin voit hommata,kohtuu hintanen tietty.Miul kävi sen suhteen vähän tuuria :)
Ihmiset ovat jotenkin niin epärealistisia tässä avioeron jälkeisessä asumisjärjestelyssä. Avioero tiputtaa melkein aina kaikkien elintasoa aika rajusti, etenkin asumisessa.
Tiedän yhden hiljakkoin eronneen naisen, joka sai avioerossa omakotitalon. Tarkoitus oli remontoida se ja myydä vaihtaa rivitaloon. Nyt remontti on tehty ja hän näyttää jäävään siihen asumaan. Nyt hän vain valittaa, että kun rahaa ei ole yhtään. On se ihan eri asia hoidella asumismenoja yksinään.
Oma tilanne: Ikä 47. Oma velaton asunto vaimon kannssa (Oletetaan hinnaksi 450.000, vajaa 200 neliötä). Kumpikaan meistä ei pysty erikseen tuota ostamaan itselle eikä varmaan enää saakaan moista lainaa - ja minä en ainakaan enää haluaisikaan. Reaaliteetti on siis se, että molemmilla olisi varaa 225.000 asuntoon. Tällä hinnalla saa samasta kaupungista noin 50-70 neliöisen kerrostalon. Se on se mihin on varaa.
Tässäkin tapauksessa asumis- ja elämiskulut kasvaisivat. Mutta. Minä hyväksyn tuon asian, noin se menee. Kaikkea ei voi saada.
Näytti siltä, että tässä ketjussa on sellaisia, joiden mielestä elintaso ei saisi laskea, ja asumistaso olisi "saavutettu etu". Muutamaa puheenvuoroa oli pakko tulkita siten, että haluttiin ostaa uusi kun vanha oli vielä myymättä. Se on aika hölmöä, pitää muistaa "kahden asunnon loukku" lamavuosilta -89-95.
täällä on muutama, joka ajattelee järjellään eikä unelmoi hölmöjä. Velallinen omistusasunto on aina ollut minulle enemmän loukku kuin unelma. Sen verran monia konkursseja ja kahden (jopa kolmen) asunnon loukkuun jäämisiä oli 90-luvun alussa. Onhan niitä vieläkin, muttei niistä edelleenkään puhuta. Siksi minusta on epäinhimillistä paasata henkeen ja vereen omistusasumisen puolesta, kuten jotkut tekevät.
Terveisiä vielä M36:lle: Jos sinulla olisi ollut luottotiedot menneet vuosiksi sen takia, että paiskoit yrityksessäsi ympäripyöreitä päiviä 7 päivää viikossa, siinä sivussa olisit menettänyt kaiken omaisuutesi, niin tuskinpa puhuisit mitään "sellaisesta lainasta, jonka pystyy hoitamaan". Kukapa velallinen olisi ottanut tahallaan lainaa, jota ei pysty hoitamaan. Ystäväni vanhemmat pakottivat hänet takaamaan omakotitalon lainan. Omakotitalon, joka jäi kesken. Keskeneräinen talo myytiin, suurella tappiolla. Monet vanhemmat ovat tehneet takauksia lapsien lainoihin ja menettäneet kaiken eläkeiässä.
Ihmisen ei pidä ostaa omistusasuntoa ja ottaa asuntolainaa jos kokee sen loukkuna. Pakko ei ole, muitakin vaihtoehtoja varmasti on.
Olen asunut useammassa omistusasunnossa, ja rahoittanut niitä enemmän tai vähemmän pankkilainalla (rakentanut tai rakennattunut en yhtäkään). Myydessäni saanut rahaa asunnoista HUOMATTAVASTI enemmän kuin ostaessani. Enkä todellakaan ole mikään kummoinen sijoittaja, kodit aina ostettu perheen tarpeisiin ... tai vaihdettu kun elämäntilanne muuttunut. Kai jotkut onnistuvat sössimään tuonkin....
90-luvun alusta on aikaa yli 15 vuotta... voitaisiin kai puhua samalla sitten 30-luvun suuresta lamasta. Arvaapa ketkä silloinkin hävisivät eniten ja voittivat huomattavasti ... vähemmän etevät ja enemmän etevät...
Aseellako uhattiin, kun kirjoitat: "Ystäväni vanhemmat pakottivat hänet takaamaan omakotitalon lainan" .... miksi suostua tuollaiseen ?
Mikisi luottotiedot menivät heiltä, miksi yritykses ei kannattanut ... onko SE asuntolainan syytä, tai minun, tai yhteiskunnan, tai asiakkaiden syytä vai SINUN taitamattomuuttasi yrittäjänä?
Yrittäjä täälläkin päässä...