Missä haluaisit asua?

kartanossa, antiikkihuonekalujen ja taiteen keskellä. Pukeutuneena kunnon pukuun korsetteineen ja vannehameineen palvelijoiden ympäröimänä.

Asua jossain Tampereen kupeessa omakotitalossa missä on iso piha ja parin auton autotalli. Mielellään tietysti järvenrannalla mut ei mikään välttämättömyys :)

kiinnostaisi juurtua samaan paikkaa vaan rundata vuosi kerrallaan maasta toiseen.

Mun unelma olisi asua vaikka jossain saaristossa, meren rannalla. Vaikka jossain kalastajakylässä. En silti haluaisi että unelmieni mies kalastaisi ainakaan ammatikseen, vaan hän saisi kyllä tehdä ihan omia töitään. Mutta sellainen rauhaisa ja suojaisa paikka, vähän syrjässä pahalta maailmalta.
Meren läheisyydessä tulee aina sellainen rauhallinen ja onnellinen olo ja sitä merta voisi tuijottaa vaikka tuntikausia. Siihen ei vaan kyllästy koskaan.

ihania kukkuloita, sypressejä ja oliivipuita, vanhoja kivitaloja ja viiniviljelmiä. Kiemurtelevia hiekkateitä, pikku kyliä ja kukkuloiden päälle rakennettuja muurien ympäröimiä pikku kaupunkeja. Aurinkoista ja lämmintä, sekä ystävällisiä ihmisiä.

Suomessa,järven rannalla,omakotitalossa,rakkaan miehen kanssa,elämäni loppuun asti.

Taalla Brisbanessa on usein lammin, lopun aikaa onkin siiten kuuma. Oisin TAYTYY olla ikkunat auki ja tuuletin paalla. Usein silti heraa aamulla siihen, etta on niin kuuma, etta pitaa heti menna kylmaan suihkuun. Paarynpuita en ole nahnyt, mutta palmupuu tuossa pihalla kokottaa :D

Minakin olen koko ikani prefeerannut lamminta ilmastoa, mutta nyt ikavoin raikasta pohjolan viileytta... Tavoite onkin muuttaa jossain vaiheessa Sydneyhin, jossa on pikkasen mukavammat lampotilat. Siella voisin kuvitella paarynapuunkin. Ihanaa olisi jos voisi vaikka marjapensaan istuttaa.

koodin omaisesti.

Jossain pohjoisen kämpässä kaukana teistä.
Yksin.


Manfred

Minä haluaisin asua kaupungissa, joka on riittävän iso, jossa on hyvät palvelut ja toimiva julkinen liikenne sekä paljon kulttuuritarjontaa. Vancouver vaikutti mukavalta. Sopivan kokoinen kaupunki (2 milj. asukasta) meren rannalla, vuoret lähellä ja ilmastokin miellyttävä. Mieluiten riittävän isossa asunnossa pilvenpiirtäjän ylimmissä kerroksissa, jossa isot ikkunat ja näkymä merelle päin. Toinen mukavan tuntuinen kaupunki oli Japanin Sendai, vaikka se ei meren rannalla olekaan.

Kaupunkikoti pääkaupunkiseudulla kaikilla mukavuuksilla ja palveluilla.

Viikonloppukoti saaristokylässä, omakotitalossa lähellä merenrantaa. Pihalla tilaa lapsen ja koiran telmiä ja mahdollisuus kasvattaa vaikka koko vuoden sato vihanneksia ja hedelmiä omiin tarpeisiin. Palvelut automatkan päässä.

Lomat omalla saarella meren syleilyssä. Kaukana kaikesta.

Ja jossain vaiheessa keskellä synkintä talvea lähdetään perheen luokse lämpimään.

Elämä on sellainen, kuin miksi sen järjestää :-)

Mieluusti joku englanninkielinen miljoonakaupunki, jossa olisi lämmintä ympäri vuoden ja riittävästi menoa ja meininkiä.

Tähän asti näkemistäni Rio de Janeiro on ollut ehdoton ykkönen, mutta englannilla pärjää vähän nihkeästi ja rikollisuus vaivaa. Lontoossa on ikävä talvi ja kallista, Pekingissä saasteista, Tokiossa ruma arkkitehtuuri ja kieliongelmia...

Olisikohan Austraalian Melbornessa tai Sydneyssä mukavaa?

ehdottomasti paras vaihtoehto olisi Italia. Toscanassa tai Gardajärvellä. Pääsyy maisemien lisäksi, että sovin luonteeltani jotenkin paremmin italialaiseen mentaliteettiin.

Hyvänä kakkosena tulee täällä Suomessa asuminen, maalla, omassa talossa. Sellaista, että voi pitää kasvimaata ja kukkapenkkiä, luoda lunta. Puuhailla ja rempata kaikkea kotona vapaa-aikanaan. Metsä saisi olla lähellä, eikä järvikään haitaksi tietenkään ole.

Tropiikissa tai subtropiikissa, keskikokoisessa kaupungissa, mukavassa asunnossa, jossa olisi kaasuhella ja pieni piha.

Mä haluaisin asua 30km lännemmässä tai 120km pohjoisemmassa, mutta vaimo pitäis saada vielä jotenkin puhuttua ympäri.

... haluan asua siellä, missä juuri asun :)

Tarpeeksi omassa rauhassa, ei kuitenkaan kovin kaukana sivistyksen parissa, järvi vieressä :)

Joku kun vielä hoitaisi nurmikonleikkauksen kesäisin puolestani... :P

Sääli, ettei sitä enää ole, mutta siellä oli kuulema menoa ja rauhaa ja perunoita.