ei ole tarkoitus mitenkään nimitellä ketään, ei vain toista nimeä tulee mieleen. Eli:
Jos olet toinen nainen tai salarakas, niin oletko ilmoittanut miehen vaimolle, että tälläinen nyt on menneillään. Jos et niin miksi? Ajatteletko miehen parasta, itseäsi unohtaen vai onko mitä muuta järkevää selitystä? Vai onko sellainen suhde vain silloin viehättävä kun miehellä on vaimo/"vakituinen nainen"?
Kun tällä palstalla haukutaan jatkuvasti sekä vaimoja että "kakkosia", en itse näe kenessäkään heistä vikaa, mutta pettäjämiehessä kylläkin. Tiedän montaa tapausta jossa vaimo ei tiedä mitään pettämisestä, "kakkonen" taas usko miestä, kenen mukaan näin on parasta lapsille ettei tiedetä, ja myös kärsii.
Itse olen vaimo, en ole peetty, ehkä epäilen jotain, mutta en takerru siihen. Tuli vain mieleen että jos mieheni pettäis mua eikä se toinen nainen olisi sanonut mitään mulle, niin eläsin ehkä vuosia tietämättä mitään, epäilemättä mitään, siihen saakka kun miehellä löytyi munaa kertoa tai vielä jotenkin tulis ilmi, sen sijaan että voisin antaa miehelle potkut persuksiin ja jatkaa eläämäni heti kun se alkaa pettää. Siks kysyn että haluan että teille "kakkosille" tulisi ajatus että voi vaimolle ilmoittaa, tai tehdä selväksi että mies pettää. Tekisitte hyvää kaikille, saisitte itselleen miehen jota haluatte, mies saisi oppitunnin eikä ehkä pettäis teitä, vaimo olisi jonkun verran kärsinyt, ehkä paljonkin, mutta loppujen lopuksi ymmärtäis että mies ei ole hänen arvoinen ja löytäis iselleen toisen, ehkä juuri hänelle tarkoitetun miehen. Ajatuksia vaan :)
Jos olet toinen nainen tai salarakas, niin oletko ilmoittanut miehen vaimolle, että tälläinen nyt on menneillään. Jos et niin miksi? Ajatteletko miehen parasta, itseäsi unohtaen vai onko mitä muuta järkevää selitystä? Vai onko sellainen suhde vain silloin viehättävä kun miehellä on vaimo/"vakituinen nainen"?
Kun tällä palstalla haukutaan jatkuvasti sekä vaimoja että "kakkosia", en itse näe kenessäkään heistä vikaa, mutta pettäjämiehessä kylläkin. Tiedän montaa tapausta jossa vaimo ei tiedä mitään pettämisestä, "kakkonen" taas usko miestä, kenen mukaan näin on parasta lapsille ettei tiedetä, ja myös kärsii.
Itse olen vaimo, en ole peetty, ehkä epäilen jotain, mutta en takerru siihen. Tuli vain mieleen että jos mieheni pettäis mua eikä se toinen nainen olisi sanonut mitään mulle, niin eläsin ehkä vuosia tietämättä mitään, epäilemättä mitään, siihen saakka kun miehellä löytyi munaa kertoa tai vielä jotenkin tulis ilmi, sen sijaan että voisin antaa miehelle potkut persuksiin ja jatkaa eläämäni heti kun se alkaa pettää. Siks kysyn että haluan että teille "kakkosille" tulisi ajatus että voi vaimolle ilmoittaa, tai tehdä selväksi että mies pettää. Tekisitte hyvää kaikille, saisitte itselleen miehen jota haluatte, mies saisi oppitunnin eikä ehkä pettäis teitä, vaimo olisi jonkun verran kärsinyt, ehkä paljonkin, mutta loppujen lopuksi ymmärtäis että mies ei ole hänen arvoinen ja löytäis iselleen toisen, ehkä juuri hänelle tarkoitetun miehen. Ajatuksia vaan :)
Vastaukset 23
Vanhimmat
Syynä siihen, että mies pitää sivusuhdetta voi olla, ettei hän halua viedä isää lapsiltaan/rikkoa perhettä.
Ero on raskas kaikille, ei vähiten lapsille. Ja aika usein lapset jää vaimolle, varsinkin jos miehen työ on aikaavievempi ja muutenkin kulttuurissamme ajatellaan edelleen öidin olevan itsestäänselvästi se parempi vanhempi yksinhuoltajana.
Tilanne saattaa olla siis esimerkiksi sellainen, että mies ei rakasta vaimoaan enää muttei halua rikkoa perhettä.
Itse vaimona olen ajautumassa sivusuhteeseen, koska mieheni on luonteeltaan ja ulkonäöltään muuttunut vuosien myötä vastenmieliseksi, enkä tunne häntä kohtaan muuta kuin kumppanuutta. Olen yrittänyt puhua ja puhua ja saada miestä esim. parisuhdeterapiaan. Ei mitään vaikutusta. Erota en missään nimessä halua itse lapsena sen kokeneena. Vaihtoehtoja ei juuri ole...rakastajalta saisin kenties sitä, mitä mieheltäni enää en.
Kerro ajatuksistasi kakkossuhteen kokeiluhaluista. Kerro myöskin halustasi pysyä yhdessä ja lapsena kokemasi. Luulen, että sen jälkeen alkaa löytyä haluja pariterapiaan.
Kakkossuhde toteutettuna on tie eroon. Väität haluavasi välttää eron, mutta suhteilu toisaalle on jo eräs eron muoto. Paljastuneet uskottomuudet johtavat todella usein myös eroamiseen, sillä eroon riittää yksi.
Samassa tilanteessa olen. Mutta vielä on voimia "taistella" :)
ajattelen niin, jo mies pettää niin voihan siinä on minussakin vikaa. Mutta jos se ei sano siitä mitään minulle, niin ei ole minun vikaa että hän pettää. Mutta haluaisin tietää asiasta, jotta en tuhlais sen enempää aikaa ihmisen joka ei arvostaa minua.
Itse olen aikalailla kypsynyt ja tylsistynyt tähän minun parisuhteeseen, mutta en petä miestäni, taistelen loppuun asti, yritän, muutun itse ja sen kautta ehkä hän jne. Pettäminen on ilkeä asia ja eroan miehen kanssa ennen kun löydän itselleni toisen. Vaikka miten huono mieheni olisikaan, ei mielestäni kukaan antsainut pettämistä, sehan sattuu ja jätä jälkeensä koko elämäksi sille toiselle. Miksi tekisin näin ihmiselle kenen kanssa minulla oli joskus ihanaa? ketä rakastin enemmän kun ketään maailmassa! Rakkaus tulee ja menee, ja ymmärrän sen hyvin, ja se myös muuttaa muotoaan. Itse teen kaikken mahdollinen että se ihana ihminen ketä tiesin palasi luokseni. Perhe-elämä ja lapset tekevät niin että arki voittaa ja ihminen haluaa jotain muuta. Oma kumppani näyttää rumalta ja tylsältä ja ulkona on aivan ihania ihmisia. Itselleni auttaa paljon se että muistan miten rakastin miestäni alussa ja rakastan edelleen. En tee kipeää hänelle. Jos ei auta mitään niin eroan, silloin molemmat saamme jatkaa elämäämme.
Lapsia meillä on kolme. Tulee olemaan vaikeaa jos erotaan, mutta he eivät ole este. Lapset aistivat että toinen vanhemmista on kotona "autopilootilla" eikä se palvelee ketään. Yhteishuoltajuus on hyvä asia ja minimoi lapsien kärsimystä. Jokatapauksessa lapsille kaiken voi selittää, he ovat ihmeelisen aitoja ja ymmärtäväisiä. Lapset tulevat elämään vielä pitkään oman elämän, mutta vanhemmat tuhlaavat oman ainoan elämän siihen että pysyttelevät onnettomissa liittoissa lapsien takia. Olen itsekin eronneiden vanhempien lapsi ja äiti on osanut selittää minulle kaiken niin että ymmärsin ja hyväksyin asian, olen ollut saman verran isin ja äidin kanssa enkä mitenkään kärsinyt siitä ettei isi nuku kotona. Mutta jokainen tekee omat päätökset. Itseäni vain harmittaa niin paljon etteivät ihmiset muista hyviä hetkiä eivätkä osa laittaa itseään toisen paikalle ja tuntea miltä tuntuu. Kokeilkaa. Ymmärrätte ehkä paljon kumppaninne käyttäytymistä ja muutakin kivaa :)
(sorry huono suomenkielentaito minulla, mutta oli päästävä "purkamaan" itseäni)
"salarakas" -oletus lähtee aina siitä, että kakkosnainen on sinkku?
En kertonut miehen pyynnöstä (en olisi kyllä muutenkaan kertonut). Hän tuli siihen tulokseen, että haluaa jatkaa tyttöystävänsä kanssa ja tehdä asiat jatkossa "oikein". Minä olin tyytyväinen kun pääsin irtautumaan suhteesta, joten minulle on aivan sama miten mies asiansa järjestää. Mieluummin pitäisin itsekin kaiken salassa, koska en halua enää millään tavalla olla osallisena miehen elämässä.
näyttäisi olevan aika vaikeaa omilla tahoillaan aviossa olevien sovitella yhteisiä hetkiä. Joskus voi olla "niin onnellisesti", että on työn puolesta kokousmatkoja, kurssituksia jne.
Olisikohan myös niin, että oletetaan, etteivät molemmat voi olla niin itsekkäitä, että perheeltä sen ajan/tunteet ottavat pois?
Tuo ei liene kuitenkaan salasuhteen olellisin juttu, vai?
Kaiken kokeneena, kunnon isku on parempi kuin pitkä kidutus, niille lapsillekin, loppujen lopuksi.
Siksi että en halua ikävyyksiä. En halua parisuhdetta, mutta läheisyyttä ja seksiä kuitenkin. Miksi kertoisin vaimolle, ja ottaisin haukut niskaan... Ja totta, olen sinkku, jos en olisi en pettäisi. En voisi ikinä kuvitella seurustelevani tämän miehen kanssa, hän on pettäjä, olen hänelle huvia ja hän minulle huvia. Se minkä riskin hän huveistaan ottaa, on hänen oma asiansa, ei minun. Ei ole pieniä lapsia, jos olisi en häntä huolisi, halveksuisin liikaa eli halveksun nytkin. Ja jos tilanne käy liian vakavaksi, minulla liikaa tunteita tai hänellä, saa homma jäädä heti.
Ihmetyttä vain, miksi jos et tarvi miehen olet sen kanssa kuitenkin?
En minäkään ole nykyisin sinkku sen enempää kuin kakkosmieheni. Olin kyllä sinkku kun suhteemme alkoi vuosia sitten.
Ohoh, ystävällistä ja kypsää tekstiä. Olen ihan myyty. Vaikka en taida olla ykkönen enkä kakkonen nyt.
Niin jokainen miettiköön mikä on paras.
miehellä olisi ollut munaa selvittää asiansa. Olen omilla teoillani loukannut mielestäni vaimoa enemmän kuin tarpeeksi, ja mikäli miehellä ei aikomustakaan erota vaan tarkoitus jatkaa vaimonsa kanssa, miksi ihmeessä kertoisin ja loukkaisin toista turhaan? Ei todellakaan ole hänen syynsä jos mies ei päätä! En myöskään välittäisi saada saarnoja päättämisestä tai sen puutteesta. Tosiasiat ovat kyllä valitettavasti tiedossa. Takana jo useampi kuin muutama vuosi...
Mitä järkeä on roikkua tuossa suhteessa,en todellakaan ymmärrä. Mielestäni kaikki kolme kärsivät tilanteesta.Mikäli jokainen olisi rehellinen itselleen niin huomaisi varmasti henkisen pahoinvointinsa. Mikäli avioliitto jatkuu eikä mies lähde kotoa niin ajattelisin sen kolmannen osapuolen ymmärtävän väistyä. Se on vain tahdon asia, vai onko sittenkin jokin luonnehäiriö kysymyksessä.
vaimo tietää, että hänen miehellään on toinen. Olen itse vakaasti sitä mieltä, että tieto lisää tuskaa ja ettei kannata tunnustaa jos pettää. Ja jos joku haluaa kertoa vaimolle, se on miehen asia, ei minun.
Jaksan kyllä ihmetellä, miksei vaimo halua nopeaa eroa miehestä.. Itse en haluaisi vaimona olla kakkonen.
Ja se, että olen varatun miehen kanssa, ei todellakaan ole tietoinen valinta, enkä suosittele vastaavaa kenellekään.
ei ole mitään järkevää selitystä... koska niitä hoidellaan tunteella tai perustellaan seksillä.
Nii-in, mutta mihin muut suhteet perustuu? Onneton olisin jos oma parisuhteeni perustuisi vain velvollisuuteen tai vihkivalaan.
Eikö ihmisen elämään aina vaikuta tunteet.
Vai olisko se naiminen pääasia ja omat kuvitelmat ihmisestä jonka on itse luonut itselleen.
hyvin sanottu. Parisuhteensa tylsistynyt ihminen haluaa jotain muuta, kun oman tylsän kumppanin. Jokaisella on jossain sisällä käsitys/kuvitelma siitä mitä olisi kiva saada ja millaista. Sit jos tavataan ihmisen jonka olemus ja käyttäytyminen muistuttavat edes hieman oman kuvitelman, mennän sit suhteeseen ja kovaa. Sit herätään kun se toinen ei vastakaan kuvitelmaa, tai kuvitelma ei olekaan enää kiinnostava kun sitä sai ja ihmetellään "mitä minuun tuli" ja palataan turvalliseen parisuhteeseen nuolemaan haavoja seuraavan kerran asti. Ihan ymmärettävää, mutta aina unohtuu se "tylsä" kumppani, joka kärsii, joka ehkä myöskin haluaa jotain muuta, mutta sillä on periaatteet ettei petä jne. Harmi vain että ihmiset ovat vain ihmisiä. Harva katso muuta kun omaa napa. Omat tarpeet, omat halut, oma seksielämä, oma seikkailunhalu, oma vapaus, oma nautinto, oma ..., oma..., oma..... Mutta miten kumppani, miten hänen......? Harva kuka tosissaan ajattele sitä. Olisiko siinä onnelinen pari, jos molemmat ajattelisivat toisen tarpeitä ja yrittivät aktiivisesti tuoda toiselle hyvän olon? Mietityttää...
Tuotahan se elämä on. Sait aikaan ajattelemista.
kaikki suhteet perustu tunteeseen? Tältä pohjalta on parempi miettiä sekä ykkös- että kakkossuhteita. Yhdestä saa yhtä ja toisesta toista ;). No, kaikkihan tietävät, että kakkossuhteet ovat etupäässä väliaikaisia.
Itseasiassa vastasin, kun kirjoitit tärkeän sanan "velvollisuudentunto", sillä se todella kolahti. Itse nimittäin erosin exästäni nopeasti rakastuttuani toiseen. Rakastin myös exääni. Joten en vaan voinut olla hänelle niin inhottava, että olisin tapaillut tuota toista miestä missä sattuu, milloin sattuu ja miten sattuu. Velvollisuudentuntokin on tunne. Tunne siitä, ettei voi tehdä ihan mitä haluaa, koska tietää sen vahingoittavan toisen lisäksi myös itseä. Joten parisuhteessa velvollisuudentunne on todella tärkeä. Tai oikeastaan suhteessa kuin suhteessa.
Niinhän se on. Siksi en kerro.
mitä sä sillä tarkoitit? Onko uteliaisuus nimettömänä paha asia? Onko pohtiminen myös? En nyt tajua...
Tämä tarkoittanut, että se joka uskaltaa vaimolle kertomaan 'menettää päänsä'. Ei ole kakkosella innostusta varmaan päästä sylkykupiksi. Miten sä tän itseesi otit?