Kirjoitin saman tekstin jo aikaisemmin tuonne avoero-osastolle, mutta laitan nyt tännekkin, kun en oikein tiedä, kumpaan tämä kuuluisi :)
Löytyisiköhän täältä joku, joka osaisi auttaa, tai edes antaa jotain neuvoja?
Seurustelin miehen kanssa n. 6 vuotta, joista kolme asuimme yhdessä omistusasunnossa. Viime vuonna suhteeme alkoi kuitenkin rakoilla pahemman kerran, ja ennen joulua muutimmekin erilleen. Päätös oli suurimmaksi osaksi minun.
Asuntoa emme kuitenkaan ole vielä myyneet, ja onhan siellä vielä puolet tavaroistanikin. Emme kuitenkaan eronneet sanan varsinaisessa tarkoituksessa, vaan enemmänkin sovimme, että katsomme, jos ongelmat ratkaistaisiin ja voisimme vielä jatkaa siitä, mihin jäimme.
Joulun jälkeen tapasin ihanan miehen, josta pidän erittäin paljon. Nyt kuitenkin viimeaikoina (erosta noin 5 kuukautta) olen alkanut saamaan päinvastaisia ajatuksia erostamme. Olin siihen aiemmin tyytyväinen, mutta nyt...
Kaikki se, mitä meillä oli, on nyt vaarassa valua aivan hukkaan.
Luulin aiemmin, että mieskin oli tyytyväinen eroon, sillä niin hän minulle sanoi, mutta aivan lähipäivinä hän myönsi, että ero on alkanut harmittamaan pahasti.
Äsken asiat vaikutti vihdoin asettuvan hyvin, mutta nyt kaikki on taas aivan tajuttoman sekaisin, enkä tiedä mistään mitään.
Kertokaa, rakkaat ihmiset, mitä tässä pitäisi tehdä?
Onko tämä nyt jotain jälkikaipuuta tai muuta vastaavaa? En tiedä tunteideni aitoudesta mitään exääni kohtaan, sillä välitän toisesta miehestä erittäin paljon ja viihdyn hänen seurassaan paremmin kuin hyvin.
Mutta sitten taas toisaalta, ovatko tunteeni "tarpeeksi syviä" tätä uutta miestä kohtaan, kerta haikailen (vai haikailenko?) exäni perään?
Kertokaa edes mielipiteitänne asiasta. Omakohtaiset kokemuksetkin olisi mukava kuulla :)
Löytyisiköhän täältä joku, joka osaisi auttaa, tai edes antaa jotain neuvoja?
Seurustelin miehen kanssa n. 6 vuotta, joista kolme asuimme yhdessä omistusasunnossa. Viime vuonna suhteeme alkoi kuitenkin rakoilla pahemman kerran, ja ennen joulua muutimmekin erilleen. Päätös oli suurimmaksi osaksi minun.
Asuntoa emme kuitenkaan ole vielä myyneet, ja onhan siellä vielä puolet tavaroistanikin. Emme kuitenkaan eronneet sanan varsinaisessa tarkoituksessa, vaan enemmänkin sovimme, että katsomme, jos ongelmat ratkaistaisiin ja voisimme vielä jatkaa siitä, mihin jäimme.
Joulun jälkeen tapasin ihanan miehen, josta pidän erittäin paljon. Nyt kuitenkin viimeaikoina (erosta noin 5 kuukautta) olen alkanut saamaan päinvastaisia ajatuksia erostamme. Olin siihen aiemmin tyytyväinen, mutta nyt...
Kaikki se, mitä meillä oli, on nyt vaarassa valua aivan hukkaan.
Luulin aiemmin, että mieskin oli tyytyväinen eroon, sillä niin hän minulle sanoi, mutta aivan lähipäivinä hän myönsi, että ero on alkanut harmittamaan pahasti.
Äsken asiat vaikutti vihdoin asettuvan hyvin, mutta nyt kaikki on taas aivan tajuttoman sekaisin, enkä tiedä mistään mitään.
Kertokaa, rakkaat ihmiset, mitä tässä pitäisi tehdä?
Onko tämä nyt jotain jälkikaipuuta tai muuta vastaavaa? En tiedä tunteideni aitoudesta mitään exääni kohtaan, sillä välitän toisesta miehestä erittäin paljon ja viihdyn hänen seurassaan paremmin kuin hyvin.
Mutta sitten taas toisaalta, ovatko tunteeni "tarpeeksi syviä" tätä uutta miestä kohtaan, kerta haikailen (vai haikailenko?) exäni perään?
Kertokaa edes mielipiteitänne asiasta. Omakohtaiset kokemuksetkin olisi mukava kuulla :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
sä ainakin puhuit jo sujuvasti exästä... Jälkikaipuu on yleensä ainakin minulle hyvin tuttu tunne. Mutta kertaakaan en ole halunut enempää kuin asioiden selvittämisen. Kun asiat saatiin ratkaistua niin kaipuukin jäi.
Olen kyllä hieman vanhanaikanen ihminen, ja kannatan aina pitkiä ihmissuhteita. Olette seurustelleet jo 6 vuotta, eikö siinä vaiheessa rakkauden kuulukin muutua.
minä itse tekisin kaikkeni kyllä noin pitkän suhteen eteen...jos kerta haluttaisi palata...
Mutta kuuluuko jälkikaipuun tulla n. 3-4 kuukauden viiveellä? Sen ajan nimittäin olin aivan tyytyväinen eroon, ja luulin miehenkin olevan. Nyt kuitenkin hän harmittelee eroa ja itsekkin olen aivan ulapalla.
Voiko olla, että kyse olisi vain siitä, etten halua heittää hukkaan sitä, mikä vaivalla on jo kasattu, eikä suinkaan siitä, että oikeasti vielä kaipaisin miestä itseään?
Eli onko nyt enemmän kyse siitä, että aika kultaa muistot? Ja jos yritämmekin uudestaa, kaatuu suhteemme uudestaan vanhoihin ongelmiin?
Onko ylipäätään näin pitkän tauon jälkeen järkeä palata yhteen? Vai pitäisikö vain antaa olla ja jatkaa omaa elämää eteenpäin?
Kertokaa, hyvät ihmiset. Mitä tämä on? Aivan uutta ja outoa minulle.. :(
Jälkikaipuu tulee viiveellä juuri sen takia, että aika kultaa muistot. 3-4 kk siihen meni teillä, että ajattelette väliänne nakertaneista asioista "ei ne nyt oikeastaan mitään vakavampaa olleetkaan".
jakauksessa. Sinun tekisi mielesi säästää edellinen suhde ja syödä uutta. Se vaan ei käy. Valintahan siinä on tehtävä.
Mistä eronne johtui? Siinä on yksi valinnan peruste. Onko syy selvitetty ja voitteko sittenkin jatkaa entistä. Jos syynä oli vain "rakkauden hiipuminen", niin samalla lailla käy uudellekin suhteelle eittämättä ja aina. Rakkauden "huuma" vaihtuu "kestävään kehitykseen" josta voi seurata "parasta, mitä voi saada elämässä"..
Jos taas syyt olivat sellaisia, että ne voivat uusia tai toistua, niin eihän siitä mitään tule sittenkään. Luopuakin pitäisi osata.
Sinulla on paljon vaaássa. Harkitse kunnolla. Puhu sen exäsi kanssa rahellinen, rauhallinen ja pitkä pohdikeleva keskustelu ja päättäkää yhdessä, mikä olisi se molemmille paras ratkaisu. Ettet sitten kadu koko ajan kumman sitten valitsitkin. Ei 6 vuotta ole pikkujuttu..
Olet jo tehnyt dramaattisen virheen.
Elikä aloittanut uuden suhteen ennenkuin asiat olivat selvät.
Miten luulet että seuraava kuusivuotiskausi onnistuisi paremmin kun sitä rasittaisi sinun
"syrjähyppysi". Asiaa ei paranna se että "oltiin sovittu". Rakkaus on herkkä asia. Imisen psyyke on miljoonien vuosien evoluution tulos eikä mies siedä toisia miehiä. Jos palaat vanhaan suhteeseen
tulee asia kummittelemaan jatkossa varmasti,koska tunteista ei voi sopia.
Mutta tietysti voi aina sopia että asiasta ei puhuta...
että tuo on jälkikaipuuta. Jos nyt muuttaisitte yhteen, samat vanhat asiat johtaisivat taas pian suhteen rakoiluun. Näin se yleensä menee. Etenkin kun muutitte erilleen silloin kun suhde rakoili. Olisi pitänyt selvittää asiat, joiden vuoksi rakoili eikä erota.
Huomattavasti nuorempi ystäväni sanoi myös kerran, että "tauko" suhteessa - muutetaan erilleen ja mietitään ristiriitoja yms. tarkoittaa aina oikeasti eroa. Se on vain kauniimmin sanottu. Jokatapauksessa aina haikaillaan vähän toisen perään, siltä ei voi välttyä, ellei toinen ole ollut tosi ilkeä.