Mitä teille merkitsee naisen ammatti? Mitä häne tekee työkseen? Millaisen painoarvon annette koulutukselle, ammatille jos mietitään ihannenaista tai seurustelukumppania?
Itse olen seurustellut parturikampaajan, vaatemyyjän, assistentin sekä kielten opettajan kanssa nykyisinkin.
Kyllä eroja on. Ihmisen persoona muotoutuu ajan mittaan vahvasti myös ammatin kautta osittain vapaa-aikaankin. Kyllä se koulutuskin heijastuu.
Pidän älykkäistä, akateemisista naisista.
Siksi harmikseni olen huomannut, että vähemmän koulutetut ovat myös ihmeellisen ailahtelevia, ehkä hieman heikomman itsetunnon omaavia omien kokemuksieni osalta, epävarmempia, keskustelutaito ja ajattelukyky uupuu kauas.
Minulle ammatti / koulutus merkitsee myös ihannenaista arvioitaessa.
Itse olen seurustellut parturikampaajan, vaatemyyjän, assistentin sekä kielten opettajan kanssa nykyisinkin.
Kyllä eroja on. Ihmisen persoona muotoutuu ajan mittaan vahvasti myös ammatin kautta osittain vapaa-aikaankin. Kyllä se koulutuskin heijastuu.
Pidän älykkäistä, akateemisista naisista.
Siksi harmikseni olen huomannut, että vähemmän koulutetut ovat myös ihmeellisen ailahtelevia, ehkä hieman heikomman itsetunnon omaavia omien kokemuksieni osalta, epävarmempia, keskustelutaito ja ajattelukyky uupuu kauas.
Minulle ammatti / koulutus merkitsee myös ihannenaista arvioitaessa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Naisen koulutus tai ammatti ei ainakaan minulle merkitse tuollaisia asioita, ei varsinkaan naisen "ura". Miinuksen kyllä saa, jos nainen on kovin miehisessä ammatissa, eikä monesti sellasiet naiselliset naiset nyt auton kuljettajiksi tai metallialalle näytä eksyvän. Mutta olen nähnyt paljon sellaisia akateemisia uranaisia. Tiedä sitten, johtuuko työn jättämistä jäljistä tai vaateista, mutta ei sekään oiken houkuttelevalta useinkaan vaikuta. Sellaiset naisen perustaidot ja ominaisuudet alkavat unohtua ja olemus miehistyä. Liituraita viimeistelee ainakin itseni karkoituksen. Ehkä sellaiset kunnon tohtorit kuorensa alla ja paksujen silmälasien takana ovat vielä ihan oma luku.
Muuten on kyllä samantekevää, onko sihteeri, hoitaja vai lääkäri. Olettaisin kyllä että naisen kädessä pysyisi neula tai kapusta, vaikka ei se ihastuminen tietysti siitä kiinni ole, enempää kuin työssäkäynnistä yleensäkään.
mieltä olette siivoojista! minä olen siivooja :0/ ainakin nyt jonkun aikaa. täytyy kattoo mitä sit tulevaisuudessa...
"Miinuksen kyllä saa, jos nainen on kovin miehisessä ammatissa"
Työskentelen ainoana naisena IT-alan firmassa järjestelmäasiantuntijana. Omat työkaverit kunnioittavat, mutta olisi tosiaan mielenkiintoista tietää mitä miehet yleensä ajattelevat tällaisella alalla olevasta naisesta.
Paljon ilmenee uskon puutetta asiakkaissa, varsinkin miesasiakkaat eivät usko, että nainen osaa tietotekniikasta yhtään mitään. Mieluummin kyselevät miestä paikan päälle...
Mutta olisi mielenkiintoista tietää mitä miesten mielessä liikkuu, kun kerron työstäni ja he saavat lisäksi tietää, että olen ainoa nainen joka firmassa työskentelee.
me naiset ollaan keksitty jo hyvä ja koeteltu keino saada miehet pysymään alkukeskustelua pitempään Ollaan päätetty vähän narrata ammattimme, ettei nyt heti miehet karkuun juoksis. Ollaan lentoemoja, sihteereitä, lastentarhanopettajia ja sairaanhoitajia. Ulkoisen olemuksen perusteella vapaalla ollessamme menee hyvin läpi. Tosiasiassa ollaan talouspuolen päällikkö KTM, verojuristi, teollisuudessa isoja projekteja vetävä DI ja fyysikko fil.tri.. Joo sinkkuja ollaan, tavallisia työssäkäyviä naisia, ei mitään uratykkejä muttei myöskään vähätellä itseämme ja haluttais ehkä jonain päivänä perustaa perhe jonkun mukavan miehen kanssa.
"jonkun mukavan miehen kanssa"
- Ei kuitenkaan siivojan?
Onko hyvä idea aloitella tutustumista epärehellisissä puitteissa? Siis valehdella/kusettaa/juksata/narrata esim oma ammatti jos se tulee puheeksi?? Mulla toi olis kyllä hiukan vähintään säpsähdyttävä asia jos sattuis. Arvostan rehellisyyttä tosi paljon. Jos toinen on hyvä tyyppi, ei siinä pienet "kauneusvirheet" (kuten alisuoriutuminen koulutuksessa/työelämässä tai kova pingottaminen/urakeskeisyys) paina oikeastaan mitään. Persoona ratkaisee lähes kaiken.
Mieluimmin haluaisin, että nainen kertoo suoraan tollaisen eikä alkais vääntään tarinaa. Tulee nähkääs liikaa momenttia liikkeeseen ja siitä ei hyvä seuraa. Keskustelu jatkuu ja aletaan syventymään ehkä tähän työasiaankin ja lopulta käy kusetus ilmi tai ainakin teet ittestäs hölmöläisen kun yrität alkaa selittää, että kuinkas monta siellä MD:n kabiinissa häärääkään tai että onko betametasonisalva reseptillä vai ei... No joo, ehkä kärjistin, ja tod näk selviät valheesta ehjin persein. Mut miks ei olla rehellinen? Ihan oma ittsensä puutteineen kaikkineen.
Mulla tuli ahaa-elämys just tohon liittyen jokunen aika sitten. Aiemmin oli tarinaa/kaunistelua/lesotusta jne ja ei se johtanut mihinkään. Kun on oma itsensä reilusti, niin vastapuoli sen kyllä vaistoaa ja siinä ihmeesti estot ja jännitykset katoaa ja se on lopulta hedelmällinen maaperä alkaa kehitellä juttua eteenpäin. Vain mun mielipide. Mut olen oikeessa. Kaikista pahinta on jos pidät sitä miestä hölmönä vaikka se ei to näk ole sitä. Se on total turn-offi.
Itse olen M37, alfa-male ja korkeakoulutus ym.
Ylläolevan allekirjoitan myös minä täysin. Eli rehellisyys maan perii.
Heh, olen itsekin M37 ja alfa-äijä.
Kyllä puhuin totta.
Seurustelen kylläkin, mutta olisi ollut mielenkiintoista tietää mitä ajatuksia työni herättää tuntemattomissa miehissä ja miksei naisissakin.
Oma mies ei tietenkään asiasta ole hätkähtänyt, koska ollaan seurusteltu jo ennen kuin järjestelmäasisantuntijaksi menin.
No, tuli selväksi vissiin naisten näkemys. Naista joka työskentelee IT-alalla pidetään valehtelijana?
Niin, kumpiko lie syy ja seuraus. Opiskelu ja työ tuollaisella alalla vai ilmeisen pystyynkuivanut ulkonäkö, jonka miehet näkevät jo 10 metrin päästä ennen kuin ehdit päivää sanoa. Omastamielestäsi olet tietysti hurja fiksu ja älykäs. Todennäköisesti vaan et päässyt tai edes nähnyt relisiseksi yrittää hakea hoitajaksi tai lääkäriksi, joten lähdit opiskelemaan miesten maailmaan, jonne pääsitkin helposti jo keskinkertaisella koulumenestyksellä.
Ei taida paljon valheesi auttaa.
Itse olen taiteilija, alfa-uros ja joskus sovinistikin.
Yllättävästi kun olen jopa ruvennut tienaamaan elantoni taiteilullani niin monella on ääni kellossa muuttunut. Nyt kyllä kehutaan, kun ennen rahan tienaamista pidettiin boheemina renttuna. Humoristista on se että olen ihan samanlainen kuin ennen (siis sain leivän juuri ja juuri taide-esineistäni) :) Elämä on melko humoristista.
Jos nainen heti kysyttäessä "mitä sä teet työksesi" sanoo rehellisesti olevansa esim. DI, niin heti oletetaan ettei siivooja -mies kelpaa.
Ja mitä tulee näitten alfa-urosten ja muitten akateemisten miesten kommentteihin rehellisyydestä ammattin suhteen, totean vain, että mistä kummasta tulee se käsitys, että erityisesti akateeminen mies olisi kiikarissa. Jos mies on muuten ok, ei akateemisuudesta toki ole haittaa, mutta muuten sellainen ei ole mikään erityinen miehen plussaominaisuus. Mies tässä olis meidän sinkkunaisten kiikarissa, ei niinkään mikään oppiarvo taikka asema töelämässä taikka oletetut korkeat tulot.
ehkä päätellä persoonallisuudesta. Otappa huomioon myös sekin etä ihminen voi olla myös kaikkea muuta kuin mitä ammatti vaati persoonallisuudelta silloin kun vapaa-ajasta on kyse. Ammatti on van yksi rooli ihmisellä jota kantaa.
Korkea koulutuskaan ei todellakaan takaa aina naisen tai miehen henkistä kehittyneisyyttä. Professorikin saattaa olla pikkumainen, lapsellinen ja naiivi.
Mutta sen korkeakoulutus tekee, että oppii kirjoittamaan ko. sanan yhteen. ;)
tekee sen, että opettaa vinoilemaan ja ilkeilemään pikkumaisesti jostain kirjoitusvirheestä. Saavutus se on sekin.
Olen matkatoimistovirkailija N38. Joskus valehtelen olevani bussikuski, kun alkaa
käydä liian rasittavaksi kuunnella vapaa-
aikana ihmisten (lähinnä miesten) jorinoita siitä missä ovat käyneet, paljonko oli lämminta ja missä vaiheessa vatsatauti iski... :o)
jotenkin matkailualan ihmisen uskotaan olevan
kiinnostunut myös työn ulkopuolella noista asioista, bussikuskista ei kukaan innostu !!
Saatte vain arvata miten keskustelu kehittyy, kun ilmoitat olevasi lentoemäntä. Siksipä en kerro ammattiani kuin ns. pakkotilanteessa. Sanonkin mieluummin olevani kuljetusalalla ja moni kyselee epäluuloisen näköisenä, että rekkakuski, sinäkö? Eii...
Työskentelen sairaanhoitajana ja usein ammattini kuultuani ihmiset, jopa vieraammat, alkavat kertoa sairaushistoriaansa. Jotkut aloittaa siitä kuinka polvi hajosi tennistä pelatessa vuonna -75 :D Tietenkin terveys kiinnostaa työn puolesta ja muutenkin, mutta joskus tuntuu raja tulevan vastaan...
Ollos hyvä vaan !
Lentoemojen tilanteen ymmärrän tosi hyvin, samoin sairaanhoitajien.Molemmilla ammateilla on
"statusta".
Saas nähdä, kuinka tässä itselleni käy, suunnittelen totaalisesti alan vaihtoa
teatterin puoleen, vähän kun jäisi eläkkeelle..
Olen yksi niistä n 2000 ihmisestä Suomessa jolla on oikeus perustaa matkatoimisto vaikka Kuala
Lumpuriin.
Työ vaan tökkii, samoin se ettei pääse edes
kauppaan rauhassa, joku nykii hihasta kaiken
aikaa ja jos iltaelämään uskaltautuu, (omalla
paikkakunnalla) on liuta tyyppejä vonkaamassa
alennusta lennoista yms
Muilla paikkakunnilla olenkin bussikuski !!