Heipä hei kaikki!
Taas aion jankuttaa tästä iän ikuisesta raha-kysymyksestä! Taatusti näitä käydään läpi jokaisen kotona..
Tilannehan on senlainen että yhdessä on oltu jo viitisen vuotta,asuttu yhdessä lähes sama aika ja aina silloin tällöin täytyy samasta asiasta kättä vääntää. Mies on ollut 1kk-1vuoden töissä kerrallaan,on lukenut itselleen muutamankin ammatin,mutta vakituista paikkaa ei näy löytyvän (uskoisin osasyyn olevan hänen käytöksessään joka työnantajia kohtaan on ollut välillä hyvin ala-arvoista).
Joka tapauksessa,minä olen aina maksanut kaikki nämä vuodet sekä vuokran että sähkön ym.omat lainani ja kuluni,hän yleensä omansa,joskin vuokraan ei suostu osallistumaan (koska aina kuulemma rahat loppu). Työttömäksi jäätyään hän ei etsi töitä,ei hoida papereita jotta saisi korvauksia,ellei joku lähes kädestä pitäen tee niitä valmiiksi hänelle ym..
Itselläni on vakituinen työpaikka,tulen toimeen kyllä vaikka lainaa joutunut vuosien varrella aikalailla ottamaankin..
Nyt taas kerran tämä toinen osapuoli on sitä mieltä etten saisi omilla rahoillani ostaa mitään mitä haluan,vaan ne kuuluisi hänelle jotta hän pystyy maksamaan laskunsa..Tähän olen taas sitä mieltä että kun ei työkään kelpaa ja sitä ei viitsi edes hakea niin olkoot laskujensa kanssa! Jos edes yrittäisi niin asia voisi olla toisin..Toisekseen,eipä sitä rahaa itsellänikään puussa kasva,täytyisi ottaa taas lisää lainaa..tämähän hänelle kuulemma sopisi paremmin kuin hyvin..prkl..
Mielestäni minulla on hyvät perusteet olla maksamatta,mitä mieltä muut ovat?
Taas aion jankuttaa tästä iän ikuisesta raha-kysymyksestä! Taatusti näitä käydään läpi jokaisen kotona..
Tilannehan on senlainen että yhdessä on oltu jo viitisen vuotta,asuttu yhdessä lähes sama aika ja aina silloin tällöin täytyy samasta asiasta kättä vääntää. Mies on ollut 1kk-1vuoden töissä kerrallaan,on lukenut itselleen muutamankin ammatin,mutta vakituista paikkaa ei näy löytyvän (uskoisin osasyyn olevan hänen käytöksessään joka työnantajia kohtaan on ollut välillä hyvin ala-arvoista).
Joka tapauksessa,minä olen aina maksanut kaikki nämä vuodet sekä vuokran että sähkön ym.omat lainani ja kuluni,hän yleensä omansa,joskin vuokraan ei suostu osallistumaan (koska aina kuulemma rahat loppu). Työttömäksi jäätyään hän ei etsi töitä,ei hoida papereita jotta saisi korvauksia,ellei joku lähes kädestä pitäen tee niitä valmiiksi hänelle ym..
Itselläni on vakituinen työpaikka,tulen toimeen kyllä vaikka lainaa joutunut vuosien varrella aikalailla ottamaankin..
Nyt taas kerran tämä toinen osapuoli on sitä mieltä etten saisi omilla rahoillani ostaa mitään mitä haluan,vaan ne kuuluisi hänelle jotta hän pystyy maksamaan laskunsa..Tähän olen taas sitä mieltä että kun ei työkään kelpaa ja sitä ei viitsi edes hakea niin olkoot laskujensa kanssa! Jos edes yrittäisi niin asia voisi olla toisin..Toisekseen,eipä sitä rahaa itsellänikään puussa kasva,täytyisi ottaa taas lisää lainaa..tämähän hänelle kuulemma sopisi paremmin kuin hyvin..prkl..
Mielestäni minulla on hyvät perusteet olla maksamatta,mitä mieltä muut ovat?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mutta, muista kuitenkin, että parisuhdehan on yhteistyötä, toisen jelppimistä tarvittaessa. Et varmaankaan halua että kultasi joutuu vaikeuksiin? voisitkohan jotenkin puhumalla yrittää saada tuon asian kuntoon, että etsisi jotakin kiinnostavaa työtä? Tiedän kokemuksesta että suhde on kovilla jos toinen ihminen on vastuuton raha-asioissa. Meillä se lopulta johti eroon.
Tee hänelle selväksi, että kaikkesi kyllä annat itsestäsi parisuhteeseenne, niin rahallisesti kuin muutenkin, mutta kukaan ei voi ylittää itseään kuitenkaan. Tuo lisälainan ottaminen kyllä kuulostaa arveluttavalta. Ehkä parempi odottaa, että hän tosiaan pääsisi johonkin töihin.
Tässä muutama neuvo minulta :)
Jos haluat säilyttää itsesi viisaan kirjoissa, niin potki pihalle moinen pummi.
Ei ole sinun asiasi elättää moisia. Hyi helvetti. Taidat olla tossun alla.
Ymmärrän hyvin kommenttisi,vuosien varrella olen monesti ajatellut että ihan hyväksikäytön puolellehan tämä menee..
Ja aikasemmassa kommentoinnissa mainittiin että hankkisin hänelle joitakin vaihtoehtoja työmahdollisuuksista..hmm..lähes päivittäin käyn katsomassa vapaat työpaikat ja tulostelen niitä hänelle nenän eteen,myös olen kahlannut kaikki mahdolliset informaatiot esille jos hän on ajatellut mennä opiskelemaan jotakin alaa,joka voisi häntä kiinnostaa,no tuloshan on se että muutaman viikon paperit pyörii jos missäkin pöydillä,kehoituksista ja kannustuksista huolimatta ei ota yhteyttä minnekään..myös työvoimatoimisto muistaa häntä aika ajoin kirjeillä ja työtarjouksilla,ja nekin turhaan!
Joskus ehdotin että minä hoidan kaikki laskut ja pankkiasiat,tulos oli se että minä maksoin omalta tililtäni hänen laskujaan,ja hänen tililtään joitakin omia laskujani,eräpäivien mukaan ym..kappas kappas,tämähän oli hänen mielestä kamalaa kun tuhlaan hänen rahojaan omiin laskuihini! =) eikä ollut tietävinäänkään että myös hänen laskunsa oli hoidettu,omalta tililtäni..argh..
Tosiaan lisälainan ottaminen arveluttaa suuresti,sillä sitä lainaa on todellakin joutunut ottamaan paljon,osaksi sen takia ettei omat tuloni aina ole riittäneet kahden ihmisen elättämiseen,ruokakultkaan eivät ole aina olleet niin pieniä..ja kai mainitsin että ostan hänen kaikki vaatteensa,eipä niitä nytkään liikaa ole,enkä kehtaa ihmisten ilmoilla kulkea sellaisen kanssa,jonka vaatteet ovat liki 10 vuotta vanhoja ja sen näköisiä että läpi näkyy..
ei teillä voi olla seksielämääkään, sehän olisi insestiä.
Raivostut ihan asiasta. Ei ole sinun asiasi kantaa vastuuta miehestä vaan se on hänellä itsellään :o! Sano, että hänellä on tasan tarkkaa vaikkapa kolme kuukautta aikaa etsiä ja päästä töihin. Sitten loppuu sinun huolenpito ja laskujen maksaminen. Nössö mies. Kohta et kehtaa mennä hänen kanssaan minnekään, vaikka vaatteensa olisivatkin ehjät ja puhtaat...
paapot liikaa, auttaminen on ok, mutta paapominen ei.
Odotteletko, että mies oppii asioita tulevaisuudessa, kun sinä mahdollistat hänen "löysäilyn"? Pistä nyt pikkusen ryhtiä mieheen ja vaadi siltä samaa aikuisten vastuuta, jota itsekin joudut kantamaan.
Älä maksa, teet sillä vain karhunpalveluksen miehellesi.
OletKo alkanut äidiksi miehellesi? Kuulostat siltä. Hän kuulostaa lapselliselta. Teet nyt karhunpalveluksen kummallekin, kun olie alkanut miehesi puolesta huolehtimaan kaiken. Hän voi itse katsella ne työpaikat netistä ja lehdistä.
Lopeta se ensin. Samalla lopetat miehesi puolesta kaikkien menojen maksamisen. Hän on aikuinen ja kuten tuhansilla muillakin työttömillä, hänellekin tulee työttömyyskorvaus. Ymmärrän toki että se on vähän, mutta sillä tulee toimeen, kun et omiasi anna hänen käyttää.
Mieheni on vakituisessa työssä ja minä olen työtön. Maksan kuitenkin kaikista yhteisistä kuluista puolet, eli oman osani. Miehelläni on paljon enemmän käyttörahaa, mutta se on hänen rahaansa, ei minun.
Sinun miehesi käyttää sinun hyvyyttäsi raakasti hyväkseen. Hänellä ei ole hätäpäivää, kun asiat hoituu. Huomaatko ollenkaan, että toimit liian hoivaavasti? Miehesi ei ole aikuisena sinun rinnallasi, vaan hän on lapsena alapuolellesi. haluatko todella sellaisen suhteen.
Pakota mies ottamaan aikuisen, vastuulisen ihmisen tila viereltäsi. Lopeta kokonaan hänen asioittensa hoitaminen. Ei hän muuten opi itse niitä hoitamaan... Ajattele tulevaisuutta, haluatko tämän jatkuvan?
Jokaisessa parisuhteessa siihen suhtaudutaan omalla tavallaan.
Toiset riitelee joka penneistä, kumpi on kumman rahaa, toiset jakavat rahat yhteiseen käyttöön ja toiset sopivat selkeästi mitä kumpikin käyttää.
Oma mielipiteeni on että esim. jos toinen on
työtön ja toinen hyväpalkkaisessa työssä, niin suhteeseen kuuluu toisen vähempiosaisen auttaminen TARVITTAESSA, eli jos on joku todellinen tarve johonkin.
Esim. Yksittäinen lasku, joka ei tarkoita että kasataan kaikki laskut toiselle, tarpeellinen ostos tai vaikka vaan johonkin vapaa-ajan viettoon lähtö, joka sekään ei tarkoita että toisen rahoilla juostais baarissa joka viikonloppu.
Minun mielestä se joka on töissä, ei voi vaatia työttömältä samaa suoritusta, koska sehän on rahallisestikin mahdotonta, tai sitten se on jostain muusta (yhteisestä?) pois.
Se on tietysti eri asia, jos vaan haluaa vätystellä, eikä etsikään töitä. Siinä vaiheessa jo töissäkäyvä puolisko saakin menettää hermonsa.
Siinäkin on vaan yritettävä takoa toiselle järkeä, miten työnteko on tärkeää elannon ansaitseminen kannalta.
Mutta jokainen suhtautuu näihin omalla tavallaan.
Se kuinka empatiakykyinen, muista välittävä ihminen ja kenties hieman "lepsukin" ihminen on kyseessä, se ratkaisee.