Miehelläni on kaverijoukko, johon en heihin tutustuttuani voi luottaa ollenkaan. Muut hänen kaverinsa ovat hauskoja tapauksia, mutta tämä yksi sakki saa minut näkemään punaista. Pahinta on, että heidän seurassaan miehenikin käytös muuttuu.
Miehillä on tapana järjestää jätkäreissuja ja käydä keskenään juhlimassa, näihin rientoihin naisilla ei ole asiaa. Heidän käytöksensä tyttöystäviään ja vaimojaan kohtaan on todella loukkaavaa ja alentuvaa, tuntuu, että he eivät arvosta naisia ihmisinä.
Muutaman kerran olen päässyt seuraamaan heidän ns. hauskanpitoaan. Suurin hupi tuntuu olevan minun mieheni mollaaminen ja nolaaminen, hänen juottamisensa sammumispisteeseen, yms. En ymmärrä, miten mieheni, joka normaalisti käyttäytyy täysin eri tavalla, suostuu tähän.
Näiden kaverien puheetkin ovat rajusti naisia aliarvioivia. Kyse ei ole mistään pikkutuhmista vitseistä, vaan todella rivosta suunsoitosta. He kerskuvat sillä, miten reissuillaan metsästävät "pikkupilluja" ja muistelevat, miten mieheni on kännissä puristellut 16-vuotiaiden rintoja, ynnä muuta vastaavaa.
Mieheni väittää, että puheet ovat vaan juttuja. Mutta kyseisen miesjoukon toilailuja seurattuani minun on vaikea enää uskoa sitä. Olen aiemmin liikkunut paljonkin poikaporukoissa yhtenä kaverina, vaikka tyttö olenkin, enkä ikinä nähnyt tai kuullut vastaavaa. Härskejä juttuja miehillä usein riittää, mutta ikinä en ole tavannut tällaista sakkia, joka kuvailee tyttöystäviensä kuullenkin rivosti "valloituksiaan".
Mieheni on taas lähdössä näiden kavereidensa kanssa useammalle reissulle. Se satuttaa, tuntuu, etten niiden ihmisten seurassa voi luottaa häneen, niin paljon kaikkea ikävää olen kuullut. Miten tähän kaikkeen pitäisi suhtautua? Alkaa itse elämään ihan samanlaista elämää, kun miehet ovat poissa, ja retostella sitten hurjilla jutuilla jälkeenpäin?
Miehillä on tapana järjestää jätkäreissuja ja käydä keskenään juhlimassa, näihin rientoihin naisilla ei ole asiaa. Heidän käytöksensä tyttöystäviään ja vaimojaan kohtaan on todella loukkaavaa ja alentuvaa, tuntuu, että he eivät arvosta naisia ihmisinä.
Muutaman kerran olen päässyt seuraamaan heidän ns. hauskanpitoaan. Suurin hupi tuntuu olevan minun mieheni mollaaminen ja nolaaminen, hänen juottamisensa sammumispisteeseen, yms. En ymmärrä, miten mieheni, joka normaalisti käyttäytyy täysin eri tavalla, suostuu tähän.
Näiden kaverien puheetkin ovat rajusti naisia aliarvioivia. Kyse ei ole mistään pikkutuhmista vitseistä, vaan todella rivosta suunsoitosta. He kerskuvat sillä, miten reissuillaan metsästävät "pikkupilluja" ja muistelevat, miten mieheni on kännissä puristellut 16-vuotiaiden rintoja, ynnä muuta vastaavaa.
Mieheni väittää, että puheet ovat vaan juttuja. Mutta kyseisen miesjoukon toilailuja seurattuani minun on vaikea enää uskoa sitä. Olen aiemmin liikkunut paljonkin poikaporukoissa yhtenä kaverina, vaikka tyttö olenkin, enkä ikinä nähnyt tai kuullut vastaavaa. Härskejä juttuja miehillä usein riittää, mutta ikinä en ole tavannut tällaista sakkia, joka kuvailee tyttöystäviensä kuullenkin rivosti "valloituksiaan".
Mieheni on taas lähdössä näiden kavereidensa kanssa useammalle reissulle. Se satuttaa, tuntuu, etten niiden ihmisten seurassa voi luottaa häneen, niin paljon kaikkea ikävää olen kuullut. Miten tähän kaikkeen pitäisi suhtautua? Alkaa itse elämään ihan samanlaista elämää, kun miehet ovat poissa, ja retostella sitten hurjilla jutuilla jälkeenpäin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nimittäin tuo, että antaa samalla mitalla takaisin. Eiköhän luulisi kaverin huomaavan, miltä tuntuu...
Niin, niin varmaan olisikin. En vaan tiedä, pystynkö siihen. En ole koskaan pettänyt ketään. Kun rakastan jotakuta, en pysty lähestymään muita miehiä siinä mielessä. Tuntuu, että sillä tavalla lokaisin sen rakkauden, jota tunnen toista ihmistä kohtaan.
Mutta sinkkuna olin kyllä varsin taitava flirttailija. Ja miehiltä saan pyytämättäkin huomiota, joten tiedän, että vientiä kyllä olisi. Silti, mieheni kavereiden puheet ovat loukanneet minua syvästi, enkä tiedä, pystynkö itse aiheuttamaan kenellekään tällaista tuskaa ja mielipahaa.
Eijeijei, en minä tarkoittanut, että pettämään pitäisi ruveta. Riittää kun puhutte miehistä samantyyppisiä juttuja kavereidesi kesken ja saat näin ollen miehesi hiukan heräämään... Tämä voi tuntua ehkä hiukan lapselliselta, mutta toisaalta sinä selvästikin kärsit miehesi kaveripiirin aiheuttamasta tilanteesta, ja joitain on tehtävä, ennen kuin se rikkoo sinun ja miehesi välit. Olisi parasta, jos miehesi itse huomaisi kavereidensa idioottimaisen käytöksen, eikä sinun sitä tarvitsisi hänelle kertoa...
Itse en ole kyllä ikinä ymmärtänyt junttimaisia miehiä, jotka jauhavat naisista valloituksina. Ikävä kyllä sellaisiinkin tyyppeihin joskus tulee törmättyä, mutta ei onneksi sentään kaveripiirissä.
Idiootteja löytyy joka lähtöön. Onneksi minun kaverini eivät ole tuollaisia. Jos olisivat, eivät olisi kavereitani. Tuo on ihan lapsellista touhua, mutta minkäs sille voi, jos älykkyysosamäärä on pienempi kuin kengän numero.
Ihmetyttää kyllä miehesi touhu. Eihän kukaan täysjärkinen tuollaisten äijien seurassa voi viihtyä, jollei ole itse samanlainen tai vähintäänkin halua olla.
Jutut on juttuja, mutta jotain rajaa niissäkin pitää olla. Jos aikuisten miesten jutut ovat kuin 15-vuotiaalla finninaamaisella neitsytpojalla, on jotain pielessä pääkopassa ja pahasti.