tulipas tassa mieleen, missa vaiheessa olette kertoneet appivanhemmille vauva uutisista?
Mina kun en haluaisi kertoa kun vasta kolmen ensimmaisen kuukauden jalkeen, mutta kun vavyni teki saman, olivat appivanhemmat erittain loukkaantuneita siita ettei heille kerrottu heti alusta lahtien.
miten teilla muilla on otettu nama uutiset vastaan?
t.utelias vain
Mina kun en haluaisi kertoa kun vasta kolmen ensimmaisen kuukauden jalkeen, mutta kun vavyni teki saman, olivat appivanhemmat erittain loukkaantuneita siita ettei heille kerrottu heti alusta lahtien.
miten teilla muilla on otettu nama uutiset vastaan?
t.utelias vain
Vastaukset 3
Vanhimmat
asiasts just sillon kun itse haluat. Jos luokkaantuu, niin luokkaantuu. Piste.
ja pamautti suoraan, että meidän äiti saa vauvan. Taisi siinä suuni lonksahtaa auki, kun en ollenkaan arvannut, että tarkoitus oli vielä vauvoja hankkia.
Olin nim. unohtanut, tai en ottanut todesta, kun miniä sanoi ennenkuin he avioituivat, haluavansa neljä lasta.
Tytön soittaessa tulokas oli n. kahden kuukauden ikäinen ja seuraavalla käyntikerrallamme ihailimme ultraäänikuvaa. Vauva syntyy syyskuussa.
Meillä on ennestään vain kaksi lastenlasta, joten olimme erittäin iloisia. On tietysti jokaisen oma asia milloin isovanhemmille asiasta kertoo, mutta me olimme onnellisia, että saamme olla asiassa mukana alusta asti. Onhan se mukavaa, kun siitä voi keskustella ja seurata kaikkea, mikä vauvantuloon liittyy.
Lapsenlapsemme ovat jo niin omissa harrastuksissaan, koulussa ja kavereissaan kiinni, että on mukavaa, kun tulee vielä pieni, joka tarvitsee isovanhempia.
Siis, me olemme hyvin iloisia asiasta.
Alku on kuitenkin aina riskialtis ja jos tapahtuu jotain sen ympäristön voivottelu ja "kyllä te vielä onnistutte"-höpinä vie voimia.
Muutoinkin on kivaa kun on oma pikkusalaisuus. Tosin voivat kyllä huomata ja jos kysyvät, kerro totuus. Naisen olemukseen kun vain tulee sitä jotain kun on raskaana.