..täällä kirjoittelee, huomenta vaan.
On pajon työpaikkoja avoinna, moneen olen hakenut, en tunnu vain kenellekkään kelpaavan.
Tiedän että eivät työssäolijat useinkaan ole sen kummoisempia työntekijöinä ole kuin minä, mikä siis mättää?
Tämä maa on pieni ja jos on leiman saanut otsaansa niin ovet työelämään saattavat sulkeutua.Pahimpia leimoja on pitkäaikaistyöttömyys. Se on synti jota ei saa anteeksi.
Aika monet yritykset etsivät ns. "täydellistä" ihmistä ja jos sellaista ei löydy, jätetään paikka täyttämättä.
Mutta miten meidän epätäydellisten käy?
On pajon työpaikkoja avoinna, moneen olen hakenut, en tunnu vain kenellekkään kelpaavan.
Tiedän että eivät työssäolijat useinkaan ole sen kummoisempia työntekijöinä ole kuin minä, mikä siis mättää?
Tämä maa on pieni ja jos on leiman saanut otsaansa niin ovet työelämään saattavat sulkeutua.Pahimpia leimoja on pitkäaikaistyöttömyys. Se on synti jota ei saa anteeksi.
Aika monet yritykset etsivät ns. "täydellistä" ihmistä ja jos sellaista ei löydy, jätetään paikka täyttämättä.
Mutta miten meidän epätäydellisten käy?
Vastaukset 7
Vanhimmat
tässä näin kävi.
Aamulla katselin että työeläkettä on kertynyt 230 euroa.
Siihen kansaneläke päälle.
Kai sillä voisi keplotella jos saisi olla terveenä.
Tämmöisiä sitä miettii vaikka työelämää olisi vielä kaksikymmentä vuotta, mutta sitä vaan ei kukaan huoli mihinkään.
Millainen vanhuus edessä, pommeista puhutaan koko ajan, olenkohan se pommi nyt tulevaisuudessa?
.tarkastaa, nettiosoite?
siinä oli myös liitteenä ansiotyöluettelo.
Nettiosoiteena on www.etk.fi
Nettitiedustelu ei ole ainakaan mulla tuottanut tulosta, koska se sanoo aina ettei minua löydy!
Olen ja hengitän, olen siis olemassa, outoa.
:D
Joku voi varmaan antaa paremman osoitteen.
Jos haluat tietää paljonko työeläkettä on karttunut:
1) mene sivulle www.tyoelake.fi
2) valitse vas. reunasta ensin "Näin eläke muodostuu" ja
3) sen alta "Eläkearvion tilaaminen"
kuka niin on sanonut ???
Älä kaikkea usko.
Vaadi hyvää palkaa ja oikeita töitä....
Ihan kuin minun ajatuksiani, surullista mutta totta havaita, etten ole ainoa epätoivon keskellä elävä.
Olen opiskellut uuteen ammattin osittain pakon sanelemana terveydellisistä syistä, ja useiden vuosien opiskelujen jälkeen olin toiveikas kun aloin hakemaan työpaikkoja. Mutta sitten vähitellen totuus on alkanut selvitä. Saanko enää töitä, reilusti yli nelikymppinen, mutta työkykyienn ja hyvin motivoitunut, kun joku vaan "huolisi". Itku ei ole kaukana, kun vähän yli 200 euroa on kk työmarkkinatuki.
Yrittäjyyskin käy mielessä, muttei haluaisi ottaa suuria lainoja, ja epävarmuus on silloikin kaverina.
Useita, useita hakemuksia olen lähettänyt, ja aina on seurannut sama pettymys; en pääse edes haastatteluun. Miksi? Laaja elämänkokemus, hyvä ammattitaito, ahkeruus, luotettavuus; eikö ne riitä? Kun itse olen soittanut töitä suoraan kyselläkseni, vastaanotto on ollut usein tylyn töykeä. Miksi? Mitä pahaa olen tehnyt? Kuka kertoisi missä mättää? Yhteiskunnan asenteissako?
EN ole itselleni valinnut vammaa, joka lopulta esti työskentelyn entisessä ammatissani. Olin optimisti ja tahdoin opiskella, sain hyvät paperit, mutta onko niillä mitään virkaa? eikö kukaan ole kiinnostunut minun osaamisestani? Miksi?
Jokainen päivä on entistä raskaampi, itku vierailee vähän väliä. Läheinenkin syyllistää ja moittii, miksen saa töitä. se satuttaa eniten. En voi enää tämän enempää yrittää, koko ajan on työnhaku päällä.
Miksi tälläista työttömien syrjintää ei saada loppumaan? Pian tällainen kohtelu vie meidän itsetuntomme, ja sitten emme tosiaankaan enää ole työmarkkinoiden saatavilla. Sitten voi olla jo liian myöhäistä.
"...sitten voi olla jo liian myöhäistä."
Luuletko ihan oikeesti että meitä sitten joku kaipaa?
Ei kukaan, tää nyt vaan on tämmöstä, älä hunteeraa liikaa.
Minäkin olen aivan kanveesiin lyötynä joskus, mutta jotenkin sitten taas pakko on hengittää.
Ainakin jonkun kiusaksi.
Olemalla ainakin työkkärin kiusanhenki, auttaa asiaa, ähäkutti vielä minä täällä olen!