Voin vilpittömästi sanoa, kun kaksi vuotta kulunut erosta, että siitä selviää ajan kanssa.Muistelen itsekkin kuinka eksyksissä olin silloin heti erotessa ja jopa hädän hetkellä valmis palaamaan yhteen kun oli oikein vaikeata! Onneksi en ollut kuitenkaan niin tyhmä...Nykyistä elämää en todellakaan vaihtaisi entiseen!Oli alkoholisimia ja pettämisiä... ja varmaan ne ois jatkunu tänä päivänäkin jos en olis tehnyt ratkaisuani.Nyt tuntuu että on niin vapaa että...kevätkin on tullut ja kesä tulossa.Ihana sellainen...
Erosta selvinnyt
Exvaimo66
71477
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
on että aikaa se vie. Mutta kun ei vaan anna periksi ja jaksaa yrittää niin siitä pääsee yli (erosta).
Itselläni tulee vuosi täyteen ja alkaa helpottaa kummasti. Olen vapaa ja kevät tulee ja kesä...mitä se tuo tullessaan sen aika näyttää.
Hyvää kevättä ja kesän odotusta sulle. :))
Elämä on ihanaa....
Olo on päivä päivältä parempi, vaikka herkempiäkin hetkiä on... Tänään päättyy harkinta-aika.
Ainoa asia, joka kaduttaa, on se, että vetkuttelin eropäätöstä niin kauan. Mitään pahaa ei ole tapahtunut ja elämä ei ainakaan huonompaan suuntaan ole muuttunut. Erosin lopullisesti puoli vuotta sitten ja olen asunut omaa ihanaa kotia siitä asti. En ole kokenut yksinäisyyttä, en ahdistusta, en huonommuutta enkä mitään muutakaan, jota ehkä pelkäsin. Entistä elämääni en haikaile ja vanhoja valokuviakin pystyn katselemaan mukavin muistoin.
Mulla ihan samat tunteet.Olis pitänyt jo paljon aiemmin tehdä rohkea päätös ja erota.Myös minä pystyn ihan hyvillä mielin katselemaan aikaamme taaksepäin.Eroasia on kyllä niin loppuun asti mietitty mun osalta,ettei takaisin ole yhtään ikävä enkä kadu eroa.
Meillä lasten kanssa sujuu arki.Olen tottunut jo liiton aikana käytännön asioita hoitamaan ja rahakin riittää,kun on pakko.On ihana tunne,kun ei ole kukaan kyttäämässä ja arvostelemassa mua.Saan olla ihana itseni ja pieni flirtti silloin tällöin riittää täyttämään mun mieskiintiön:)
Tolla asenteella parisuhteessa tekee kaamean vääryyden toiselle
Silloin kun minulla oli ero edessä, 11 vuoden jälkeen, rakastin vaimoani yli kaiken, olisin tehnyt mitä tahansa hänen puolestaan mutta hän sitten meni ja teki aika ilkeät temput ja halusi avioeron jne.
Se oli elämäni rankin paikka, en tiennyt miten olla, istua, mitä tehdä, mitä ajatella. Ahdistus, masennus, kaikki iski samaan aikaan ja olin ihan sekaisin. Ajattelin vain kuinka paljon menetän, mitä menetän, miksi jne.
Lueskelin silloin täältä palstalta jostain selviytymisestä ja ajatteln että ei hemmetti, nuo ei käsitä mikä minulla on pelissä, tämä on ihan eri asia kuin noilla muilla. Mutta näin se vaan menee, tästä on vain vuosi kulunut ja olen täydellisesti päässyt koko asian yli. Ei ole edes mahdollista että se ahdistaisi tai masentaisi enää, se oli ihan hyvä että kävi niinkuin kävi mutta kyllä se alkuaika oli raskasta henkisesti, voi kiesus.
Nyt elämä ei hymyile koska on taas äskettäin mennyt suhde katki maailman ihanimman naisen kanssa mutta tuo avioero ei ole millään tavalla enää osana minun elämääni muuta kuin että se on mun historiaa.
Samoilla linjoilla. Eka vuosi sumussa ja järkytyksessä kulkemista. Ei kaikilta osin muista mitä tapahtui. Toinen vuosi ankaraa menemistä kavereiden kanssa ja muutoksia muilla elämänaloilla. Tavannut ihania ihmisiä ja kohdannut tilanteita joista ei olisi voinut kuvitellakaan. Puolensa kaikella. Kaksi vuotta eron jälkeen tasapainossa, mutta kuitenkin surullinen sillä tälle olotilalle ei ole tiedossa expire päivämäärää, itsellä kuitenkin alkaa mietteissä olemaan uusi suhde, kun vihdoin erosta selvillä vesillä. Mutta pitää vain uskoa....Ja tehdä asioita, joita ei voisi kuvitellakaan tehneensä exän aikana...:)