Terve, tässä aktiivijuoksija, joka ei yhtään pahastuisi parin kilon pudotuksesta. Oman kroppani tuntien tämä onnistusi parhaiten VHH:lla.
Broileripastan jälkeen olo on väsynyt ja turpea, mutta juoksu... ai että se rullaa. Vähillä hiilareilla taas olo on kevyt ja virkeä, mutta normaalisti niin nautinnolliset lenkit on ihan kauheaa vääntämistä. Että sillai. Ei taida mulle VHH oikein sopia. Mites muut liikkujat tän hoitaa?
Broileripastan jälkeen olo on väsynyt ja turpea, mutta juoksu... ai että se rullaa. Vähillä hiilareilla taas olo on kevyt ja virkeä, mutta normaalisti niin nautinnolliset lenkit on ihan kauheaa vääntämistä. Että sillai. Ei taida mulle VHH oikein sopia. Mites muut liikkujat tän hoitaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
muutos vie aikaa. Minulla siirtyminen runsashiilihydraattisesta vhh:lle kesti vähintään kuukauden (siis mitä tulee liikkumiseen ja siinä jaksamiseen). Lisäksi liikuntaa harrastavan pitäisi ehkä olla vielä tiukemmin vhh:lla kuin ei-liikkuvan, siksi, että kroppa kyllä himoaa niitä hiilareita energialähteekseen ja helposti tottuu niihin (ja jos ei saa niitä, ei jaksa mitään). Mutta jos pystyy olemaan vähilla hiilareilla, uskon, että ainakin pitkäkestoiset liikuntasuoritukset menevät paremmin kuin hiilariaikana. Lyhytkestoisista en tiedä.
Kerroppas mitä tarkoitat termillä "kauheaa vääntämistä". Ei kulje? Ei jaksa? Hengästyy? Jäykkää?
Kaikin puolin huonoa. Ei kiinnosta, ei jaksa, ja jalat painaa kuin synti. Kiitos teille kommenteista ja iloista kevättä!
Noin se aikapitkälle menee, mutta hidasta alkuun vähän juoksuvauhtia, ja pidennä lenkkejä. Siihen tottuu pikkuhiljaa. Itsellä kesällä muutamakin juoksutapahtumaan osallistuminen edessä, ja kyllä peruslenkit onnistuu VHH:lla, mutta toki varaudun että noiden tapahtumien takia on sitten "pakkolipsumisia" hiilareiden suhteen tiedossa. Mutta arki rullaa ihan hyvin näinkin :) Uskalla antaa kropalle aikaa tottua muutokseen ja kuulostele sitä - niin ihan hyvin menee:)
Harmi vain itsellesi miten sulla ylikiloja.
Paskoo haastelet.