Minulla on ongelma, joka ei ole ylitsepääsemätön eikä se myöskään ole suhteeni kynnyskysymys, mutta aika ajoin se vaivaa minua kohtuuttomasti. Ongelmani on se, että suhteessani ei ole mielestäni tarpeeksi seksiä.
En ole nymfomaani, mutta pidän seksistä. Miehelleni se taas ei tunnu olevan kovinkaan tärketä. Rakastelemme keskimäärin kerran-kaksi viikossa, välillä suhteessamme on vähempiseksisiäkin ajanjaksoja. Nyt emme ole rakastelleet kohta kahteen viikkoon ja se on minun mielestäni jo todella outoa. Jos jompi kumpi voisi olla tässä asiassa väärässä, en tiedä kumpi se olisi. Hän, joka ei halua ja jolle tämä tahti on riittävä vai minä, joka haluan ja jolle tämä ei riitä.
Olemme olleet yhdessä kaksi vuotta, saman katon alla vuoden. Olemme kolmekymppisiä ja tämä on pisin koskaan parisuhteessa elämisen jakso minun elämässäni. Tämä on myös rakkaudentäyteisin suhteeni koskaan ja uskon, että suhteessani on ainekset loppuelämän kumppanuuteen. Olen käsityksessä, että mieheni ajattelee samoin. Epäilen silti, että en kykene antamaan hänelle jotain. Tarkoitan sitä, että sen sijaan, että ajattelisin, ettei hän pahemmin pidä seksistä, ajattelen, että hän ei pidä siitä minunun kanssani. Tai ei vain saa siitä kanssani mitään sellaista, että sen takia viitsisi "vaivautua" kovin usein.
Olen puhunut hänen kanssaan asiasta. Olen kertonut, että haluan enemmän. Olen ehdottanut seksileluja. Olen ostanut korsetin, yllättänyt ja yrittänyt kiihotaa suorasti ja epäsuorasti. Olen tehnyt lukemattomia, tuloksella ja tuloksetta. Olen myös tuntenut itseni naurettavaksi, loukatuksi ja epähaluttavaksi. Hänen kantansa on vain se, että aina ei jaksa.
En tiedä mitä tehdä. Enhän voi häntä kuitenkaan pakottaa tai painostaa seksiin. Tämä kaikki saa minut vähitellen ajattelemaan, että ne harvatkin rakastelut ovat vain siksi, että hän tietää minun haluavan seksiä.
En ole nymfomaani, mutta pidän seksistä. Miehelleni se taas ei tunnu olevan kovinkaan tärketä. Rakastelemme keskimäärin kerran-kaksi viikossa, välillä suhteessamme on vähempiseksisiäkin ajanjaksoja. Nyt emme ole rakastelleet kohta kahteen viikkoon ja se on minun mielestäni jo todella outoa. Jos jompi kumpi voisi olla tässä asiassa väärässä, en tiedä kumpi se olisi. Hän, joka ei halua ja jolle tämä tahti on riittävä vai minä, joka haluan ja jolle tämä ei riitä.
Olemme olleet yhdessä kaksi vuotta, saman katon alla vuoden. Olemme kolmekymppisiä ja tämä on pisin koskaan parisuhteessa elämisen jakso minun elämässäni. Tämä on myös rakkaudentäyteisin suhteeni koskaan ja uskon, että suhteessani on ainekset loppuelämän kumppanuuteen. Olen käsityksessä, että mieheni ajattelee samoin. Epäilen silti, että en kykene antamaan hänelle jotain. Tarkoitan sitä, että sen sijaan, että ajattelisin, ettei hän pahemmin pidä seksistä, ajattelen, että hän ei pidä siitä minunun kanssani. Tai ei vain saa siitä kanssani mitään sellaista, että sen takia viitsisi "vaivautua" kovin usein.
Olen puhunut hänen kanssaan asiasta. Olen kertonut, että haluan enemmän. Olen ehdottanut seksileluja. Olen ostanut korsetin, yllättänyt ja yrittänyt kiihotaa suorasti ja epäsuorasti. Olen tehnyt lukemattomia, tuloksella ja tuloksetta. Olen myös tuntenut itseni naurettavaksi, loukatuksi ja epähaluttavaksi. Hänen kantansa on vain se, että aina ei jaksa.
En tiedä mitä tehdä. Enhän voi häntä kuitenkaan pakottaa tai painostaa seksiin. Tämä kaikki saa minut vähitellen ajattelemaan, että ne harvatkin rakastelut ovat vain siksi, että hän tietää minun haluavan seksiä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Otsikko kertoo meidän tilanteen.
Onko se työelämässä? Onko ne työt raskaita ja onko sillä pitkiä päiviä? Stressaako sitä työ ja/tai muut asiat elämässään? Panostaako se noin muuten teidän suhteeseen ja sen kanssa on helppo kommunikoida? Kuinka paljon enemmän teillä oli sitä seksiä, suhteen alkuaikoina? Mites noi muut hellyydenosoitukset nykyään? Tiedätkö sen suhteen pornoon ja masturboimiseen?
Työelämässä on, tekee toimistossa tapahtuvaa istumatyötä. Työpäivät ovat normaalimittaisia ja sosiaalisesti joutuu olemaan aktiivinen. Kertoo usein olevansa väsynyt, stressiä ei ole koskaan valittanut ja sitä en ole koskaan myöskään huomannut.
Hellyydenosoituksia kyllä tulee ja kommunikointi onnistuu -silloin, kun hän malttaa keskittyä(hän on kova katselemaan televisiota, lukemaan ja pelaamaan tietokoneella).
Pornoa on tietokoneella paljon, koskaan ei tosin näytä sitä katselevan ja vaivaantuu, jos minä sitä katson. Masturbointia ei kuulema harrasta kuin kerran viikossa-kahdessa.
Alkuaikoina seksiä tuli mielin määrin. Ehkä osittain myös siksi on niin hämmentävää, että nyt se ei sitten enää kiinnostakaan.
KYllä ei pitäisi olla ongelmaa..,mutta jos on, osta delffiini hot lipsistä tai dildo.Ei mies jaksa aina olla lirputtamassa.Ja kerta viikko tai kahessa ei ole ollenkaan harvinainen jo ensihuuman haihtuneessa suhteessa.MUTTAjos orkuttaa useemmin ja miestä ei ,osta tosiaan joku millä hoidat itsesi.
Se ei ole kyllä omalla kohdallani ratkaisu. Voin toki masturboida ja niin teenkin, mutta enemmän haluan miestä kuin delfiiniä. Ja tilanteen ollessa tämä, haluan eniten, että mies haluaisi minua.
Epäilen silti, että en kykene antamaan hänelle jotain. Tarkoitan sitä, että sen sijaan, että ajattelisin, ettei hän pahemmin pidä seksistä, ajattelen, että hän ei pidä siitä minunun kanssani. Tai ei vain saa siitä kanssani mitään sellaista, että sen takia viitsisi "vaivautua" kovin usein.
Oletko kysynyt suoraan mieheltä onko se hänelle noin vai onko tuo vain sinun päässäsi syntynyt ongelma, joka ei ole totta?
Minusta tuossa vois olla sun ongelmasi ydin.
Hoida pois epäilyksesi, niin vapaudut elämään tasapainoisemmin, ilman tarvetta kytätä mitään tai mittailla onnellisuutta jonkun suorituksen kautta.
Kyllä olen kysynyt ja muutenkin yrittänyt puhua asiasta paljon. Mielestäni hän ei joko ota asiaani vakavasti tai ymmärrä sitä. Hänen mukaansa olen haluttava, hän pitää seksistä ja haluaa sitä kanssani. Mutta päinvastaiset teot saavat sanat vain helisemään.
Hän käyttää valtaa sinua kohtaan. Hän haluaa alistaa sinua tuolla tavoin. Hän ei osaa olla reilu, ei pysty kunnioittamaan sinun tarpeitasi, vaan haluaa päättää, miten asiat menevät ja haluaa niiden menevän hänen toivomallaan tavalla.
Hän ei sisimmässään rakasta sinua. Hän ei halua sinua. Katso vain totuutta silmiin. Ei se tuosta parane. Äläkä ainakaan enää halvenna itseäsi anomalla häneltä mitään tai leikkimällä typerää kaikkien seksileluinesi.
Etsi itsellesi parempi mies, joka osaa olla kanssasi tasavertaisessa suhteessa.
Nimimerkillä Kokemusta on.
eivät ole kovin seksuaalisia.
Ehdotan testosteronitason mittausta. Vaikuttaa suoraa seksiviettiin.
Mitenkäs mun käsitys (miehenä) on, että vallankäyttö seksin kautta toimii yleensä just toisin päin ;) ...Mutta ei se nyt ole mulla ongelmana.
Tähän alkuperäiseen viestiin: Minulla on nykyisin sama ongelma, n. 10v parisuhteen jälkeen. Siis itseäni miehenä ei enää huvita. Ei vaan kiinnosta. Naisessani ei sinänsä ole vikaa, ja siksi harmittaa sekä itseni että myös hänen puolestansa. Mutta syynä tähän lienee totaalinen rutinoituminen kaikkeen. Seksiaktin kun on toistanut saman naisen kaanssa tuhansia kertoja, niin homman osaa suunnilleen ennustaa yksittäisen huokauksen ja voihkaisun tasolla. Ja siitä taas fiilis, ettei koko seksi oikeestaan elämässä niin tärkeätä olekaan. Plus päälle ehkä samanlainen totaalinen kyllästyminen elämän muillakin osa-alueilla. Eli virikkeitä pitäisi saada?! Ei silti, ei meidän seksielämä välttämättä kauhean rajoittunutta ja kaavamaista ole ollutkaan, mutta ei kyllä olla mitään extreme-tyyppejäkään (ja tietenkin lapset rajoittavat aktiviteettia --> Kotioloissa vain omassa makkarissa iltamyöhään, blääh). Nyt vain itsellä on hyvin valitettavasti se fiilis, että jotta jaksais taas kiinnostua, niin pitäisi kokeilla välillä jonkun muun kanssa.
"Nyt vain itsellä on hyvin valitettavasti se fiilis, että jotta jaksais taas kiinnostua, niin pitäisi kokeilla välillä jonkun muun kanssa."
siis sie olit mies!? eikös pornon katselu anna sitä kiinnostusta esimerkiksi...?
Turha yrittää etsiä tekosyytä pettämiselle...
;)
Tätä teoriaa minun on vaikea uskoa. On myöskään vaikea perustella, miksi en sitä usko. En voi muuta sanoa kuin, että se "paketti" mitä hän on, ei voisi oikeasti käyttäytyä tuon teorian mukaan.
Missäs sen tetosteronin voi mitata? Ja miten miehen sellaiseen mittaukseen saa :D
Voi ei! Te olette olleet yhdessä 10v. ja teillä on lapsia. Me olemme olleet yhdessä 2v. ja meillä ei ole lapsia. Jos hän jo nyt olisi samoin kyllästynyt kuin sinä, niin mikä on sitten tulevaisuus........... Aijai.
miksi ei satu kohdalle!!! Elämä on epäreilua! Niiden naisten kohdalle, jotka ovat aktiivisia sattuu alavireisiä miehiä ja meidän alavireisten naisten kohdalle aktiivisia miehiä! Antaisin vasemman käteni kun löytäisin sellaisen kumppanin, jonka kanssa ei tarvi alvariinsa peuhata lakanoiden välissä tai ylipäänsä missään. Mun suhteeni tuntuvat aina kaatuvan siihen, ettei minua huvita tarpeeksi. Sitäpaitsi mitä ihmeellistä siinä orkussa on. Ei niin mitään!
miun ukon. hän on kuulema tullut ikään,ettei seksi kiinnosta.
Kannattaa ottaa vanhemmasta päästä ukko. Niillä rääkyy suu kyllä pervoja, mutta tositoimiin eivät kuitenkaan halua.
ei ihan vaaria kuitenkaan viittis. Kun viimeisinkin oli jo lähempänä kuuttakymppiä! Mutta eiku aina vaan kiinnostaa. Ja monasti! Muuten voisin sen sun ukon, mut pervot jutut ei kiinnosta. Enkä mä sitäpaitsi viitti enää edes koittaa. Voi sitä elellä yksikseenkin. Ei ollenkaan hullumpaa!
Ai mitä ihmeellistä orkussa...! Itse olen ensimmäisen orgasmini saanut vasta vajaa kaksi vuotta sitten - siis juuri hänen kanssaan - ja kyllä niitä ottaisin vastaan vaikka parikin päivässä. Siinä on kai osasyy, miksi minä siitä ylipäätään olen niin kiinnostunut...
Täytyy tietenkin täsmentää, että en kuitenkaan ole vaatimassa/pyytämässä/vonkaamassa niitä orkkuja kahta (enkä aina edes yhtä) per päivä. keskimäärin 4krt viikko olisi mulle hyvä tahti.
En oikein tiedä, miten tämän aloittaisin.
Olen yi komekymentä ja parisuhetta takan toistakymmentä vuotta.
Seksi halut vaihtelee. Pääsääntöisesti minä olen ollu aktiivisempi, mutta ajottain on olen ollut myös passiivisempi.
Kaksiviikkoa ilman seksiä ei ole minulle mikään poikkeus, vaikka pidän sitä aika pitkänä aikana. Kaksi viikkoa ilman seksiä ei ole tässä iässä mikään poikkeus, eikä kuusikaan viikkoa ole vielä katastrofi, vaikka välillä seksiä on kymmennenkin kerta viikossa.
Näin se elämä heittelee.
Mutta jos tilanne tuntuu sietämättömältä, niin kai sille jotain täytyy tehdä.