Miten te muut naiset suhtaudutte miehenne naispuolisiin ystäviin ? Miehelle näitä kyseisiä "kavereita" on kuulemma ollut aina, taukoa niistä on ollut jo monta vuotta kun alettiin seurustella, mutta nyt ovat taas ilmestyneet kuvioihin uudet naisystävät. Ja tietenkin vakuuttelu on kova, että mitään muuta ei olla kuin ystäviä. Ja näiden ystävien kanssa soitellaan ja tekstaillaan ym. Ja yhdesti tässä alkoi minua syyttämään, että pilasin aikoinaan hänen hyvän suhteensa yhteen naispuoliseen ystävään, kun kielsin moiset hommat alettuamme seurustella.
Eli, mitä mieltä olette näistä "olemme vain ystäviä"-suhteista muihin naisiin ?
Eli, mitä mieltä olette näistä "olemme vain ystäviä"-suhteista muihin naisiin ?
Vastaukset 7
Vanhimmat
kunnei kukaan heistä ole ihastunut/rakastunut mieheen tai mies heihin. Se tässä surullista onkin, kunnei miehet tajua sitä(ei halua tajuta) jos kaverinainen on ihastunut. Toinen nainen huomaa sen heti toisesta naisesta. Miehet vain ovat joko tosissaan sokeita tai tahallaan ja nauttivat vain ihastuneen kaverinaisen ihailusta. Mutta niin, mielestäni niinkauan on hyvä kun kaveruus on sellaista pintapuolista. Jos se muuttuu syvällisemmäksi, niin se voi silloin alkaa hiertää suhdetta varsinkin jos kaverinaiselle puhutaan parisuhteen asioista liikaa.
Miehen tyttöystävä on mustasukkainen minulle, vaikka emme ole edes tavanneet vielä. Ja meillä ei tosiaan ole mitään muuta kuin ystävyys. Välitämme toisistamme kuin sisko ja veli eli ystävyydessä on syvyyttäkin, mutta ei siis rakkautta.
Ystävyytemme on kieltämättä melko epätyypillistä eikä sen kaikkia piirteitä voi koskaan tyttöystävälle kertoa, koska hän ei ymmärtäisi. Ja se epätyypillisyys ei ole myöskään seksiä:)
Läheisyytemme on aiheuttanut mustasukkaisuutta myöskin aiemmissa suhteissa. Harmi, sillä minä toivon ystäväni puolesta, että hän löytäisi ihanan pitkäaikaisen tyttöystävän. En siis ole mitenkään hänen onnensa tiellä. Päinvastoin sparraan häntä eri tilanteissa, kun hän miettii tyttöystävänsä mietteitä ja mitä tehdä missäkin tilanteessa jne. Minulta hän saa naisen näkökulmaa ja saan hänet usein rauhoittumaan, kun hän on vaarassa ylireagoida johonkin juttuun.
Nyt puhun tietenkin vain itsestäni ja tästä yhdestä ystävyydestä. Muiden puolesta en voi puhua, mutta ei pidä myöskään liian helposti nähdä mörköjä.
Jos nainen haluaa olla miehen elämässä ainoa merkityksellinen ihminen, hänen odotuksensa on epärealistinen. Mielestäni on tärkeää, että ihmisellä on myös muita ihmisiä, joille voi asioista puhua ja mieltään purkaa. Väliäkös silloin sukupuolella?
Mutta mutta ...
Onhan niitäkin tapauksia, joissa miehellä on paljon näitä naisystäviä. Ei se aina aivan viatonta ole - siitäkin on kokemusta. Eli ei se huoli aina aiheetontakaan ole. Toivottavasti sinun tapauksessasi ei ole kyse tällaisesta säätäjästä.
Ihan jees, jos peli on avointa ja se ystävyys perustuu esim. työtoveruuteen, harrastustoveruuteen tai muuhun sellaiseen normaaliin kanssakäymiseen. Baareista muinoin isketyt entiset hoidot (eli täysin pinnalliset mutta intiimit ex-suhteet) on minusta eri juttu enkä ymmärrä miksi niitä pitäisi enää "ylläpitää" kun elää jo vakiintuneessa suhteessa.
Reilu meininki, niin ei tuu paha mieli kenellekään.
Tuo, että syyttää toista oman ystävyyssuhteen katkeamisesta on musta aika paksua. Sehän on oma valinta, antaako toisen mielipiteiden vaikuttaa omiin asioihinsa vai ei ja ottaako niistä kaunaa kannettavakseen vai ei. Eli jätkä on kyllä itse vastuussa siitä, että yksi hänen ystävyyssuhteistaan katkesi.
Itsekin olen yleensä pitänyt semmosta rajaa että jos se ystävyys perustuu johonkin todelliseen, eikä vaan "oon käyny sen luona parikertaa bileissä"-säätöön niin homma on ok.
Ja yleensä jos homma on viatonta ja avointa, nämä kaverinaiset nopeasti tulee osaksi myös yhteistä ystäväpiiriä. Ei siinä mitään pahaa että on ystäviä, oli sitten kumpaa sukupuolta tahansa.
Jos ystävyys on viatonta, kumppanin on helppo päästä porukkaan mukaan. Kai mies haluaa että hänelle tärkeimmät ihmiset (rakastettu ja ystävä) tapaavat, tutustuvat ja tulevat toimeen keskenään??
Minulle kävi samoin kuin alkuperäiselle kirjoittajalle. Entinen mieheni lopetti yhteydenpidon naispuolisiin ystäviinsä kun koki etten minä sitä välttämättä hyväksyisi. Vuosi eteenpäin niin kaverit alkoivat taas olla mukana kuvioissa yhä kasvavissa määrin. Kysyin mieheltä josko yhteinen illanvietto tms. hänen kavereidensa kanssa sopisi, mutta siinä vaiheessa mies menikin hankalaksi "en minä niitä niin hyvin tunne", jne. Selityksiä riitti. Lopulta sain hänet kiinni pettämisestä erään tällaisen vanhan "ystävän" kanssa.
Skeptinen olen näiden kaveruussuhteiden suhteen, jos niihin liittyy vähänkin salailua, piilottelua, yhteisiä sisäpiirin juttuja joita ei edes vaivauduta omalle heilalle kertomaan.
Jos alkuperäisen mies syyllistää häntä siitä että välit kavereihin ovat hiipuneet, voin melkein vannoa ettei hän ole mukana ihan niin viattomana kuin antaa ehkä ymmärtää. Etsii itselleen jotain millä puolustella tekemisiään ja oikeutus (kuten ap:n nihkeä suhtautuminen kavereihin suhteen alkuvaiheessa) löytyy nopeasti.
Kirjoitit: "Skeptinen olen näiden kaveruussuhteiden suhteen, jos niihin liittyy vähänkin salailua, piilottelua, yhteisiä sisäpiirin juttuja joita ei edes vaivauduta omalle heilalle kertomaan."
Osuit tässä nimenomaan naulan kantaan, eli siihen mikä minua tässä kaveri-hommassa ärsyttää. Ukolla on nimittäin tapana salailla näitä juttuja ja mennä esim. puhumaan jonnekin että en saisi selville että puhuu näille ystävilleen. Olen sitten sanonut, että taitaa olla jotain salattavaa, noissa ystävyyssuhteissa, niin aina sanoo ja väittää kivenkovaan, että salaa hommat vaan siksi, että tietää että olen niin vanhanaikainen, että en hyväksy miehen ja naisen ystävyyttä (vaan ajattelen sen aina olevan rakkautta ym.), ja suuttuisin vaan turhasta. Eli yrittää pitää asian pois katseista, koska ei jaksa kuunnella minun valitusta asiasta.
Ja nämä vastasyntyneet kaverisuhteet ovat tulleet nimenomaan työn piiristä. Mies aloitti vasta uudessa työpaikassa ja kas kummaa, muuttui jotenkin. Tiedän, että on ylpeä saatuaan noin hyvän työpaikan, mutta joskus tuntuu että vauhtia on vähän liikaakin tullut. Sanoi minulle tässä vähän aikaa sitten, että ei jaksa tätä, että olen rajoittanut hänen elämäänsä, että hän ei enää tapaa ystäviään tarpeeksi (ja tässä kohtaa tuli myös se syytös, että olen saanut hänet katkaisemaan välit entiseen naispuoliseen hyvään ystäväänsä silloin aikoinaan). Muutenkaan ei pahemmin kotona näy, joko on omassa kotipuolessaan kun on vähänkin lomaa tai aina töissä. Kotona ei enää viihdy. Vähän niin kuin joku viidenkympin villitys tullut, ukko vain tässä tapauksessa on vasta vähän yli kaksikymppinen... No joo, pakko myöntää, että on surettanut nämä viime viikot. Rakkauttaan kuitenkin vakuuttelee joka käänteessä "mutta koita nyt ymmärtää, että tarvitsen muitakin ihmisiä"....
siltä että miesystäväsi on aivan hukassa itsensä ja koko suhteen kanssa.. Olen pahoillani, mutta näin ulkopuolisen silmin (näillä tiedoilla joita kirjoitit), kehottaisin sinua olemaan hyvin varovainen. Sinun ei missään nimessä pidä kieltää yhteydenpitoa, kerro että luotat että miehesi tietää mitä tekee. Tarkkaile tilannetta ja toivo parasta samalla varautuen pahimpaan.. Mikäli nyt miehesi saa päähänsä että sinä asetut hänen elämänsä tielle, hän tekee ahdistuksissaan sen mitä sinä mahdollisesti pelkäät ja pettää sinua -saattaa jopa lähteä kokonaan pois. Vaikkei asialla olisi mitään totuuspohjaa, ei se ole miesten ajatuksen juoksua ennenkään valitettavasti estänyt. Parhaimmassa tapauksessa kun hän katsoo sinun mielenkiintosi asiaa kohtaan lannistuneen, kaveruudetkin loppuvat lyhyeen?
Ei se ole aina iästä kiinni. :D Itse olin 19v. kun tapaus omalle kohdalleni sattui, mies muutaman vuoden päälle 20. Hienoa että olet tiedostanut tilanteen! Siitä on hyvä lähteä eteenpäin. Älä milloinkaan lakkaa uskomasta omiin vaistoihisi -ne eivät koskaan vie harhaan.