ehkä niistä jokaista

diipidii kirjoitti:

sairastuin akit masennukseen tai lievään masennukseen sekä sain ahdistuneisuuteen lääkkeitä ja sain jopa paniikkikohtauksia. noin kolme vuotta sitten, aloin parantua niistä kun aloin seurustelemaan miehen kanssa joka oli aivan rakastunut minuun.kohtelin tätä miestä kuitnekin aiak huonosti oman pahan oloni vuoksi ja noin vuoden kuluttua hän sanoi ettei jaksa tätä enään..sen jälkeen lihoin parikymmentä kiloa,kävin töissä ja join..nyt alan taas havahtumaan elämään..minulla ol yksi ystävä elämässäni joka ei todella auta tässä tilanteessa mutta meilä on niin pitkä historia etten voi olla ilman sen seuraa..tajusin että on kulunut kaksi vuotta siitä kun olen seurustellut viimeksi.kaksi vuotta.se on pitkä aika, siinä on ollut muutama kiinnostus mutta ne on loppuneet heti alkuunsa.moni on sanonut kyllä että jos olisin laihempi nii..että olen hauskaa seuraa ja mukava likka..onko siis ylipainosta kiinni..vaikka kyllähän monella muullakin ylipainoisella on miesystävä.olen kuitenkin päättänyt laihuttaa ja 10 kiloa onkin jo tippunut, vielä toiset kymmenne pois niin olen normaalipianoisen ylärajoilla..olen saanut jo hitusen itseluottamusta lisää, jonka johdosta miehiltä katseita ja seuraa..kirjoitan nyt aivan asian vierestä:) ajatus oli, että ikävöin mun eksiä päivittäin kamalasti, niitä kaikkia melkein, yksi niistä on jo kuollut, mutta kahta aivan erityisesti..toivottavasti tämä kesä toisi tullessaan jonkun uuden, vaikka tulevan ex-miehen

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä