Ajattelevatko muut tämän palstan miehet samoin, kuin Metsäpalovaara?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000024992690
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000024992690
Vastaukset 26
Vanhimmat
heille luolamiehet puhuvat jatkuvalla syötöllä:
*DUMP THAT BiTCH!* :)
Olen itsekin viljellyt ahkerasti tuota lausetta "elämää eletään eteen- eikä taaksepäin.
"sinut itsensä kanssa" hän, joka eron jälkeen ei sure yhtään?
Sureminen on eri asia kuin menneen vatvominen. Kaikki tunteet ovat tässä ja nyt ja ne voi kohdata ja suunnata rakentavasti tulevaisuuteen sen sijaan että märehtisi ja kaipaisi menneitä asioita, joille ei voi enää mitään.
ihmisen kyky syviin tunteisiin, jos eroaminen muka sujuu ilman MITÄÄN tunnekuohuja.
...mutta ei niiden armoille tarvitse jäädä vellomaan, vaan ne voi ottaa hyötykäyttöön tulevaisuutta ajatellen.
mutta selvästikin Metsäp. esittää, että ihminen on sitä "normaalimpi", mitä vähemmän tunteita on eron jälkeen.
mutta toiset pystyy käsittelemään ne asiat siten ettei koko elämä ole heti kaatumassa päällensä...
En minä käsittänyt Metsiksen kommenttia sillä tavalla. Kaikillahan meillä on tunteita, paitsi ehkä psykopaateilla. T
unteiden, negatiivistenkin kuten vihan ja pettymyksen, kohtaaminen ja näyttäminen on tervettä. Esimerkiksi masennus johtuu suurelta osin siitä, että välittömien tunteiden kohtaaminen on estynyt koska ihminen ajattelee, että hän menettää läheistensä rakkauden ja joutuu hylätyksi, jos hän uskaltautuu ilmaisemaan tunteitaan avoimesti. Eli ajattelee enemmän sitä millainen hänen pitäisi muiden mielestä olla, kuin mitä hän todellisuudessa on.
Minusta ainakin ihminen on keskimääräistä epänormaalimpi, jos esim. pari kuukautta kestänyttä suhdetta pitää murehtia, vatvoja ja jossitelle puoli vuotta (kuten joillakin on tapana).
että liian moni mies kuitenkin ohittaa ne tunteet esittämällä tunteetonta.
Tuon alempana olevan viestini lisäksi..
Tietenkin koen olevani vastuussa siitä mitä toiselle tapahtuu. Jos ihminen ei tule kuulluksi eikä saa vastakaikua tai ymmärtämystä...mieluimmin parhaimmilta ystäviltään ja läheisiltään... voi vaarana olla juuri tuo Kollin kuvaama
::::välittömien tunteiden kohtaaminen on estynyt koska ihminen ajattelee, että hän menettää läheistensä rakkauden ja joutuu hylätyksi, jos hän uskaltautuu ilmaisemaan tunteitaan avoimesti::::
Kaikki eivät osaa puhumattomina 'prosessoida'...on oikeus tulla kuulluksi. Semmoisessa tulen vastaan kyllä..sillä tavoin voin 'tukea' vastapuolta erossa kuin keskustellen vaan voi toista auttaa. Ex kumppanin tarjoama terapia-apu vaan on rajallinen enkä millään osaa/jaksa olla avuksi, jos miehen kokema erontuska pitkittyy vuosikausia kestäväksi...
Menneet on menneitä, niitä on turha murehtia.
että tunteiden katkaiseminen on verrattavissa valojen sammuttamiseen.. Yhtä helppoa?
Tunteet ei ovat mitä ovat, mutta niille ei pidä antaa liikaa valtaa. Jatketaan elämää eteenpäin ilman katkeraa tilitystä, neljän seinän sisään jumittamista, menneessä roikkumista yms..
Yritetään unohtaa menneet ja suunnitellaan tulevaa. Mikä tärkeintä, etsitään asiasta positiivisia puolia.
yrittää myös mennä jo eteenpäin eikä haikailla olemattomia ?
kokematon miesten suhteen, että tuo ajattelutapa on sinulle jotenkin kummallinen? Vaikka nainen olenkin, ajattelen samoin. Ja kaikki vanhat suhteeni ovat päättyneet ystävyyteen näiden miesten kanssa. Moni nainen voisi yrittää aikuistua myös ihmissuhteissa.
Itse allekirjoita tuota kirjoitusta ihan kokonaan.
Totta on kuitenkin et elämää olisi eletävä eteenpäin eikä suinkaan taaksepäin, tää on fakta. Kuitenkin voiko todellinen suhde toiseen ihmiseen mikä perustuu puhtaasti rakkauteen olla niin helppo et sen ohittaa pelkällä olankohautuksella ? Itselleni tälläisestä toiminnasta tulee mieleen ihminen joka on tunteiltaan kylmä ja välinpitämätön tai vastaavasti onko edellisessä suhteessa ollut rehellisiä tunteita mukana laisinkaan ?
Tähän asiaan jos rinnastan itseäni sekä omia tuttaviani niin itse en ainakaan pysty oleen niin "kylmä" ihminen etteikö suhteen loppuminen ja sen asian käsitteleminen veisi oman aikansa. Edellinenkin suhteen poikanen mikä minulla oli vei varmastikkin noin vuoden ennenkö asian osas käsitellä loppuun. Samaa sanoisin omasta erittäin hyvästä ystävästäni joka mielestäni on ihminen joka on todella sinut itsensä kanssa ja muutenkin itsetunnoltaankin kunnollinen tyyppi ni hänenkin eronsa vaimostaan otti todella pitkän aikaa ennenkö haavat paranivat kunnolla. Hän jopa tarvitsi omien ystäviensä tukea asiasta ja aikonaan monet vakavat keskustelut ollaan asian tiimoilta käyty.
Joten minun mielipiteeni kyllä asiasta on kyllä et ei se ihan noin kyllä ole. Varsinkin jos kyseessä on todellista rakkautta toista kohtaan mut tietysti tilanteen käsittelemiseenkin vaikuttavat eron syytkin.
ero ottaa aikansa, meni siihen sitten kuinka kauan tahansa ja jos joku on joskus sulle ollut rakas, niin sitä ei voi vain ohittaa tosta noin vaan.
Jos pystyy heti unohtamaan, niin ei ole kyllä koskaan rakastanutkaan.
Menneet tapahtuvat saavat merkityksensä joskus myös vasta "pölyn laskeuduttua". Eli vertaamalla mennyttä nykyisyyteen, voi nähdä sen menneen taphtuman todellisen luonteen, paremmin kuin itse tapahtumahetkellä jos on vaikea kokemus takana. Tapahtuu valitettavasti päinvastaistakin: aika kultaa muistoja.
No metsis puhuu mitä sylki suuhun tuo. Sitä kannata ottaa vakavasti. Samaan hengenvetoon tyyppi väitti että ei ole koskaan elämässään saanut pakkeja! buahahaaa!!!! :)
minä joka niin sano. Tai sit se sano sen tuol provoavaukses jota en viitti lukee.
ajatteles, että joidenkin elämä on tosiaan kiinni tästä suomi24stä ja nimettöminä kirjoittelevien kommenteista. Voi että. :)
Tulit sit järkiis? Hyvä niin! Pitää mennä!
Tottelin vaa kiltisti =)
meikäläisen ajatteluun.
Vähän samalla lailla ajattelen, mut musta eron jättämät tunteet on käytävä läpi myös. Oli ne tunteet sitten, surua, pettymystä tai huojennusta.
Et musta tasapainoinen ihminen tietää järjellä, mitä on tapahtunut, mutta osaa prosessoida myös tapahtumaan liittyvät erilaiset tunteet.