Onko kukaan vastaavassa tilanteessa, että anoppi suosii toisen poikansa lapsia ihan ylettömästi ja sivuuttaa muiden sisarusten lapset? Mielestäni tämä on todella surullista meidän toisten lapsia kohtaan, kun he eivät saa samanlaista rakkautta ja huomioo mummoltansa kun nämä toiset. Otetaan nyt esimerkki että me kysymme anopilta ottaisiko hän lapsemme muutamaksi tunniksi hoitoon että kävisimme elokuvissa ja syömässä, hän kieltäytyy ja sanoo menevänsä johonkin itse, mutta kuinkas ollakkaan seuraavan kerran kun juttellemme hän sanoo "vahingossa" että matti ja mervi (nimet muutettu) oli hoidossa kyseisenä päivänä että miniä saa levätä...
Epareilu anoppi
####
303107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Kaikkia ei voi rakastaa...
No, jos anoppisi ei lapsistasi huolehdi, niin sitä pitää sitten sinun huolehtia siitäkin edestä. Tai anna omien vanhempiesi huolehtia, tai jotain muuta. Ei kai tuota tuollaista kannata jäädä ruikuttamaan.
että tuo toinen miniä tarvitsee enemmän apua äitiyteensä ja lasten isä/hänen poikansa isyyteensä, teidän hän taas tietää selviävän itsekin?
Katkaiskaa välit ja ei varmaan miehesikään tykkää hommasta ja on samaa mieltä. Tai sitten nostat kissa n pöydälle ja puhut suoraan. Tuo on lapsellista ja typerää käytöstä anopiltasi. Ja onhan teillä sinun vanhempasi. Että tarvitse tälläistä naista elämäänne. Jotkut anopit vain suosii toisia erim syistä esim: toinen miniä on tahdoton sätkynukke(joka anopin toiveminiä) ulkonäköseikat hulluja syitä löytyy. En usko että olisit loukannut tai haukkunnut anoppiasi mutta jollakin on päässä vain joku pintymä niin se on ja pysyy. Kaikkea hyvää teidän perheelle. Lähetän myös myötätuntohalin sinulle ja lapsillesi.
juu muuten välimme ovat anoppiin ihan kunnossa enkä ole koskaan itse sanonut tai tehnyt mitään että anoppi voisi sen perusteella minua inhota. Mutta nythän ei ole kyse minusta vaan lapsista ei minua se haittaa jos anoppi ei jostain syystä minusta pidä vaan lapsistani olen huolissani, toki lapsilla on myös mummu ja pappa minun puoleltani mutta olisihan se mukava kun tämä toinen mummu välittäisi ja huolehtisi yhtä paljon myös meidän muiden lapsista.
Anoppi on eläkkeellä ja hoitaa ilmaiseksi kuutena päivänä viikossa kahden lapsensa lapset. Ei saa tästä sanallista kiitosta kummempaa korvausta. Meidän lapsia ei huoli hoiton edes tunniksi, ovat tarhassa.
En viitsi enää edes kysyä. Opiskelijatyttönen koulun ilmoitustaululta palkattu kerran vuodessa niin että pääsemme leffaan.
Ei sitä hoitoapua tule minultakaan, jos anoppi vanhuuden myötä tarvitsee.
Niin makaa kuin petaa.
Tiedän tunteen, ikävää vaan lapsia kohtaan. Saattaa myöhemmin aiheuttaa katkeruutta jopa serkusten välille.
meni nuorena naimisiin (minä olin syyllinen) "sopimattoman" tytön kanssa. Hänet suljettiin perheestä. Muut sisaruksen menivat aikuisina naimisiin "sopivien" kanssa.
Me emme koskaan viettäneet kesälomia mökillä, emme jouluaattoa mummolassa - eikä heitä edes saanut kutsua mummoksi ja vaariksi, kuten muut serkut, vaan isoisä ja isoäiti.
Eikä äitini edes unta nähnyt, että hänen anoppinsa olisi ollut lastenvahtina.
Tietysti myös taloudellisesti meidät pidettiin niin syrjässä kuin mahdollista, mökit oli lahjoitettu etukäteen, asunto testamentattu.
No, isäni teki oman valintansa ja isovanhemmillani on oikeus reagoida miten halusivat.
Meillä vielä vähän kinkkisempi tilanne. Anopilla on kaksi lasta, joilla molemmilla kaksi lasta. Minä olen siis miniä. Miehelläni on sisar.
Meidän lapsista vain toinen kelpaa, samoin miehen sisaren lapsista. Se näkyy käytännössä siten, että anoppi kehuu aina tätä suosikkilastaan tämän sisarelle ja ostelee lahjoja vain suosikeilleen.
Se riipii minun sydäntäni, mutta mieheni ei huomaa koko asiaa. Miehen sisar huomaa kyllä asian ja pitää sitä ongelmana. Olemme mm. miehen sisaren kanssa päättäneet, että emme anna lapsia anopin luokse siten kuin hän haluaisi: vain sen suosikkilapsen.
Samalla tavalla anoppini kyllä käyttäytyy omia, jo keski-ikäisiä, lapsiaankin kohtaan. Mieheni on se suosikkipoju, joka on ihmettäkin ihmeellisempi ilmestys maan päällä. Miehen sisar ei ole saanut lapsena eikä aikuisena kovin äidillistä kohtelua ja anoppi haukkuu häntä ja keksii kaikenlaisia mielenterveyteen liittyviä diagnooseja ihan fiksusta aikuisesta naisesta ja äidistä, siis omasta tyttärestään.
Olen ajatellut ja pelännyt, että anoppini tekee tuota samaa myös lapsenlapsilleen; nostattaa kaunaa ja katkeruutta sisarusten välille, mutta onneksi anoppi on jo vanha, eivätkä lapset ole kovin kiinnostuneita menemään sinne.
Oma äitini on hoitanut sisareni lapsia vauvasta asti, mutta ei meidän lapsia. Siitä en kyllä ole pahoillani, sillä eihän isovanhemmat ole mitään hoitoautomaatteja, enkä ole sellaista heiltä odottanutkaan. Kaipa he ovat, sisareni ja äitini sitten asiansa niin sopineet. En vain enää melkein keski-ikäisenä mitenkään jaksa välittää, saammeko me sisaret yhtä paljon kaikkea sillä ei sillä ole ollut mitään merkitystä.
Että anoppisi yritti vain olla kohtelias teillekkin. Hän tiesi, että toiset lapset olivat tulossa hoitoon eikä raaskinut sitä teille kertoa ja sillätavalla kieltäytyä.
Anoppisi on muuten jo omat lapsensa hoitanut, että hoitaa sitten teidän lapsia kun jaksaa ja viitsii. Hänen ei tarvitse niitäkin alkaa paapomaan kuin omiaan.
Eihän kyse ole hoitamisesta vaan siitä että saa viettää aikaansa myös toisen poikansa lapsien kanssa enkä tarkottanut että lapsiani pitäisi paapoa ja lelliä vaan ihan yhtälailla kaikkia lapsenlapsia kohdella tasavertaisesti ja viettää näiden kanssa aikaa silloin tällöin ja kyse on nyt muutaman kuukauden välein vietettävästä ajasta.... en minä lomaa kaipaa nyt ja jos joskus kaipaan niin omat vanhempani kyllä mielellään ottavat lapsemme hoitoon. Koko asian pointtihan on se että toivoisin anoppini ymmärtävän että suosimalla näitä yhden veljen lapsia hän aiheuttaa mielipahaa miehelleni ja toisille sisaruksille ja meidän lapsillemme.en ole tästä suvusta ainoa joka asian on huomannut.
Kyllä sun selittelys ei nyt uppoa keneenkään.
Jokainen tajuaa heti, että sinä olet niin hankala ja vaikea ihminen, että anoppi ei voi mitenkään hoitaa tai edes seurustella lastesi kanssa.
Katso peilistä, missä vika.
Tämä sama kirjoittaja on ollut ehtiväinen; käynyt kommentoimassa viestejä oikein vauhdilla ja kaikissa sama sisältö: kirjoittaja on idiootti.
Mukavaa on se, että kun murkkuikäiset saavat purkaa itseään näillä palstoilla, eivät ole tekemässä pahaa jossain muualla. Ollaan iloisia siitä!
Siinähän se itse nöita-akka lentää taas luudallaan.
Paneudu lukemaasi ei tässä kukaan ole väittänytkään että anoppi inhoisi minua tai lapsiani.Käy koulusi loppuun ja jakele sitten vasta neuvojasi.
Ne on sitten vaan niin huonosti kasvatettuja ihan kuin äitinsäkin, ja anopin täytyy sitten keksiä tekosyitä, kun oikeasti haluaa hoitaa vain niitä kivempia ja sulosempia lapsia.
Aina kun joku palstoilla kirjoittaa puolueellisesta kohtelusta, pysähdyn miettimään. Asia on joko niin tai näin.
Kun sain lapseni parikymppisenä, äitini oli vielä suht nuori ja innokas hoitamaan kahta lastani aina kun töiltään ehti. Kun samanikäinen sisareni sai kaksi lastaan vasta lähes 35-vuotiaana, äiti suoraan sanoi, ettei enää jaksa.
Sitten tulee aina mieleen jotakin kaukaa menneisyydestä. JOS anoppi tosiaan suosii yhden lapsensa tai miniänsä lapsia, pohdiskelen eri vaihtoehtoja.
Kukaan meistä ei esim tiedä, mitä vuosikymmeniä sitten on tapahtunut. Ihminen on herkkä kapistus. Aina hän ei itsekään tiedosta, miksi pitää jostakin ihmisestä, vaikkapa lapsestaan, enemmän kuin toisesta.
Voi loukata jotakin, kun mainitsen, että osa lapsista on saanut alkunsa aika kimuranteissa ja nöyryyttävissäkin olosuhteissa.
Tämä EI OLE koskaan lapsen vika. Mutta saattaa vaikuttaa äidin tunteisiin myöhemmin.
Ihmisen mieli on mutkainen juttu, siihen voi niin herkästi tulla haava, jota ei toinen huomaa. Sanon sen kokemuksesta, että on haavoja, jotka eivät tahdo parantua vuosikymmenissäkään. En ollut äitini suosikki, syytä en tiedä ja nyt sillä ei enää ole väliäkään. Kun odotin ensimmäistä lastani, hänen suhtautumisensa asiaan vei minulta kaiken ilon odotuksesta. En osannut iloita lapsesta ja minun ja esikoiseni suhde on tullut kuntoon vasta lapsen aikuistuttua.
Toisaalta miniät täällä valittavat anopeistaan, joko anoppi tunkeutuu liikaa nuorten perhe-elämään tai hoitaa liian vähän lastenlapsia. Mikä velvollisuus meillä isovanhemmilla on mukautua toisten pillin mukaan elämään. Minulla on hoidettavia melkein joka päivä, vaikka nämä lapset ovat rakkaita, niin jossain se raja tulee vastaan, en yksinkertaisesti jaksa.
Kotona oleva miniä voisi hoitaa itse enempi lapsiaan ja tehdä jotain kotonaankin, mitä siitä tulee, että jatkuvasti on menossa.
Minä olen lapseni aikanaan hoitanut ja vastuu seuraavasta sukupolvesta ei voi olla enää minulla.
Joku valittaa, että isovanhemmat ovat kaukana, mutta ei se ole hyvä aivan vieressäkään olla. Hyväksikäyttö voi olla aivan molemmin päin, olisi nähtävä milloin mennään liiallisuuksiin, ettei tarvitse rikkoa välejään.
pahantahtoinen ja huonotapainen sinä olet! Ilman mitään syytä täytyy anonyyminä palstalla solvata toisia ihmisiä. Itsestäsi pellen teet tuollaisella myrkyllisyydellä, kun muut kirjoittavat asiallisesti.
Alkuperäiselle; Onhan tuo todellakin harmittavaa ja surullista...Mutta miten ajattelit, että tilannetta voisi muuttaa? Jos anoppi ei tahdo nähdä teidän lapsia, niin vaikea ja epäsuositeltavaa on toisen tahtoa muuttaa. Mutta eniten hän tulee menettämään tollasella.
Luojan kiitos omat vanhemmat ja appivanhemmat suhtautuvat tasapuolisesti kaikkiin lapsiin, olivat ne sitten kenen tahansa lapsensa lapsia. >:(
Kyllä nyt kannattaa ap.n alkaa miettiä niitä käytöstapoja ensin ihan itsestään ja sitten lapsistaan.
Minulla on hyvät suhteet niin anoppiini kuin kaikkiin muihinkin vanhempiin ihmisiin suvussani ja mieheni suvussa.
Huonosti käyttäytyviä lapsia en ottaisi hoitooni, oli ne minun omia lastenlapsia tai vieraiden lapsia.
minulla on tämän keskustelun kulku ihan hukassa? Eihän kirjoittaja käsittääkseni ole ainoa kyseisestä suvusta jonka lapsia ei huomioida... onko sitten koko muunkin suvun käytöksessä vikaa ja tämä anoppi ja hänen yksi poikansa ainoita hyvin kasvatettuja jotka osaa käyttäytyä? eikös se silloin ole anopissa vika jos kerran hänen kaikki muut lapsensa käyttäytyvät sitten huonosti????
Ihan varmasti anopilla on syynsä, miksi ei voi sietää noita lapsia.
en kyllä mielestäni ole missään vaiheessa niin väittänyt etteikö anoppi lapsenlapsistaan välittäisi tai sietäisi heitä, eihän sellainen ihminen olisi hyvin kasvatettu joka toisten lapsia inhoaa, ja jokainenhan lapsi on yksilö ja varmasti yhtä rakas vanhemmilleen ja isovanhemmilleen yksilönä. Ja ihan hyvän kasvatuksen olen saanut ja lapsilleni myös sen antanut ja kyllä osaavat hyvin käyttäytyä. Ja kuten jo tuossa yhdessä kirjoituksessani sanoin etten usko anoppini edes itse huomaavan että käyttäytyy näiden yhden pojan lapsosten kanssa eri tavalla kuin mieheni ja hänen sisarensa lapsien kanssa. Muuten anoppini onkin todella mukava ihminen enkä ole koskaan häntä vastaan noussut, eikä hän minua,koska molemminpuoleinen kunnioitus toimii erittäin hyvin.
kirjoitusvirhe siihen tulla tupsahti
Minun ätitini, 71 vuotias on todella laittanut meidät kolme lasta, sekä kaikki lapsenlapset (5kpl) arvojärjestykseen....
Järjestys on tämä:
Pikkusiskoni on hänelle numero 1 (todennäköisesti syystä että hän ei ollut isänsä taholta toivottu lapsi, jonka äiti sitten yrittää palkita näin myöhemin kaikella mahdollisella antamisella ja virheitten ohi katsomisella)
Isoveljeni on numero 2 (todennäköisesti syystä että hän oli esikoinen ja poika)
Lapsista viimeinen olen minä, kahden aikuisen lapsen äiti, perheen mustalammas joka on ollut naimisissa kaksi kertaa ja eronnut yhtä monta kertaa ja vasta joitakin vuosia yli 40:n iän ylittäneenä vihdoin löytänyt Prinssini.Unelmani mies joka ei omaa äitini elämänarvoja, toki kyllä täydellisesti minun arvoni.
Lapsenlapset tulevat seuraavassa järjestyksessä:
Pikkusiskoni pienin todella lellitty 8-vuotias, sitten siskoni 18-vuotias poika, joka rivosta huumoristaan huolimatta on "täydellinen" lapsenlapsi.
Seuraavaksi minun lapseni, todennäköisesti ensimmäisenä tyttäreni joka on 23-vuotias, sitten poikani joka on 20-vuotias....he ovat äitini mielestä "niiiiin hienoja lapsia.....!!!!"
Ja mikä minua eniten surettaa ja satuttaa sieluun asti on veljeni 25-vuotias poika jota äitini todella syrjii....hänessä ei todennäköisesti ole mitään minkä takia pitää häneen yhteyttä. Hänen elämänsä on järjestyksessä kaikin puolin. Oman tulkintani mukaan saatta syrjinnän syynä olla se,että ätitini ei pitänyt tämän pojan äidistä. Ikäänkuin se antaisi hänelle oikeuden kohdella ensimmäistä lapsenlastaan "ei minkään arvoisena" TÄmä veljenpoikani on ollut yksinäinen lapsi, ja juuri siksi en ymmärrä äitini "hyljeksivää" käytöstä häntä kohtaan, sillä hän itse on adoptoitu ja aina toivoi itselleen sisaruksia. Sitä suuremmalla syyllä hänen olisi tullut tajuta pojan yksinäisyys ja pitää yhteyttä erikoisesti tähän lapsenlapseen.....
vai mitä mieltä olette?
Sanon niinkuin joku tuossa edellä. Lopullista totuutta ei kukaan voi tietää. Ei yleensä tiedä edes se joka syrjii.
Minä en kykene mitenkään tuohon asiaan eläytymään. Minun kotonani oli 11 lasta, ja lastenlapsia on ainakin 30 ja en muuten edes tiedä tarkkaa lukua, kun an tiedä miten ne lasketaan, kun on useita uusioperheitä ja ottaisinko huomioon vain verisukulaiset jos alkaisin laittamaan arvojärjestystä.
Mielestäni on se aivan lapsellista ajattelua muutenkin aikuiselta ihmiseltä.
Minä ja sisaruksemme ja sisarusten lapset olemme kaikki sovussa vanhempiemme ja anoppiemme kanssa. huumorilla höystettynä naureskellaan toistemme toilauksista ja yks sun toinen on vuorollaan naurunalaisena ja pilkan kohteena.
Sain ajattelemisen aihetta ja syiden miettimistä, ehkä anopilla tosiaan on huono olo jostain monta vuotta sitten tapahtuneesta ja siksi käyttäytyy niin kuin käyttäytyy... Harmillista muiden sisarusten lapsille mutta onneksi kaikilla on myös ne toiset mummut. Ja haluan vielä sanoa ettei anoppini varmaankaan itse edes tajua kohtelevansa lapsenlapsiaan eriarvoisesti, mutta ehkä jonakin päivänä kun lapset osaavat itse ilmaista tunteitaan ja huomaavat että toisia kohdellaan eri tavalla niin anoppikin huomaa epäkohtia omissa toimissaan, ikinä ei ole liian myöhäistä korjata asiaa. Hyvää kevättä kaikille ja pitäkää lippu korkealla!
En oikein tiedä, olisiko pitänyt itkeä, vai nauraa. Oma äitini, joka on nyt jo iäkäs ja apua tarvitseva ihminen. Jutteli minulle viime viikolla, että miten hän on aina rakastanut lapsenlapsiaan suunnattomasti. Keromansa mukaan hän aina riensi tarvittaessa meille avuksi. Mutta sitä hän ei maininnut/muistanut, että hän velotti "hoitotyöstä" 1000mk/viikko näppiin.
Minä olen lapsena viettänyt omat lapsuuteni kaikki kesät, isäni vanhempien luona "maksuttomasti".
Minun täytyy maksaa lastenlasteni tapaamisista.
Kysyittehän sitä mummolahoitojuttua reilusti etukäteen ajoissa? Monilla ihmisillä on roppakaupalla omiakin menoja, eli jos kysyt että kävisikö jos tuotaisi parin tunnin/päivänkin päästä, ei se välttämtätä todellakaan käy.
Mutta jos kysyt, että sopisiko vaikka 2 viikon päästä perjantaina jos mentäisi puolison kanssa leffaan ja pizzalle, jos katsoisit tenavien perään? Jos aina tulee joku syy, silloin on syytä epäillä.
Tarkoitan sitä,että ei kai ne "suositut" osapuolet vain osaa etukäteen paremmin organisoida menojaan? Onko kyse siitä?