En tiedä, onko kirjoituksellani mitään järkeä, mutta jotenkin tuntuu, että näin haluaisin sanoa nykypäivän pariutumismarkkinoille. Tämän tekstini olen kopioinut tuolta yhdestä aikaisemmasta keskustelusta. Ihmisillä on nykyään todella vähän keskittymiskykyä, jaksua (eli jaksamista :), kokeillaan - petytään - jätetään tai joku toinen kokeilee - pettyy - jättää jne.
Pareille on tosi paljon paineita nykyään. Repaleista työelämää, kiihtynyt arkirytmi, enää ei olla liitoissa vain liiton itsensä vuoksi (hyvä asia sinänsä).
"Toivoisin, että ihmiset suhtautuis uuden tuttavuuden alkamiseen samantapaisella nöyryydellä kuin miten vaikka uudessa työpaikassa joutuu tehdä. Hyväksyy sen, että ei tiedä kaikkea, itseasiassa ei tiedä vielä oikein mitään, toimintatavat ovat hakusessa, pikkuhiljaa oppii lisää, kärsivällisesti ja itselleen armollisesti eteenpäin. Toki jotain rajaa, ettei lähde mahdottomuuksiin (antaa kohdella itseään tai toista väärin) ei pidä lähteä mukaan." -Tyttis79"-
Pareille on tosi paljon paineita nykyään. Repaleista työelämää, kiihtynyt arkirytmi, enää ei olla liitoissa vain liiton itsensä vuoksi (hyvä asia sinänsä).
"Toivoisin, että ihmiset suhtautuis uuden tuttavuuden alkamiseen samantapaisella nöyryydellä kuin miten vaikka uudessa työpaikassa joutuu tehdä. Hyväksyy sen, että ei tiedä kaikkea, itseasiassa ei tiedä vielä oikein mitään, toimintatavat ovat hakusessa, pikkuhiljaa oppii lisää, kärsivällisesti ja itselleen armollisesti eteenpäin. Toki jotain rajaa, ettei lähde mahdottomuuksiin (antaa kohdella itseään tai toista väärin) ei pidä lähteä mukaan." -Tyttis79"-
Vastaukset 1
Vanhimmat
Työelämässäkin on hulinaa vain jos pyrkii uralla eteenpäin.