Pettäminen ei ole koskaan oikein

Tää on tietty oma mielipiteeni mut minun mielestäni pettäminen ei koskaan ole oikein. Itse en voisi koskaan pettää poikaystävääni ja en voisi antaa anteeksi jos hän pettäisi minua. En usko että ihminen oikeasti rakastaa toista ihmistä jos pettää tätä. Ei se ole rakkautta jos satuttaa toista tuolla tavoin. Ymmärrän kyllä heitä, joilla on lapsia ja jotka jatkavat suhdetta vaikka toinen pettäisi, koska jos puoliso on muuten hyvä ihminen ja välittää lapsista ei välttämättä pysty laittamaan välejä poikki koska on ajateltava lapsiakin. Toisaalta taas joskus ei kannata jatkaa suhteessa, jossa toinen pettää vaikka olisi lapsiakin. Se on tapauskohtaista.

En kuitenkaan ymmärrä niitä teinejä ja vanhempiakaan ihmisiä, joilla ei ole lapsia ja jotka jatkavat suhteessa, jossa toinen pettää. Silloin pettäjä on hyväksikäyttäjä eikä kannata uskoa selityksiä, joissa pettäjä lupaa muuttua, koska niin ei tule tapahtumaan. Jos kerran pettää on kynnys alempi pettää uudestaan. Ja jos kerrankin pettää on se merkki siitä ettei rakasta toista oikeasti.
14972
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 14

Vanhimmat

että kirjoituksesi voisi olla varmaan jokaisen uskottoman (joskus aikoinaan tai vaikka eilen..)kirjoittamaa tekstiä? Siitä se aina lähtee "en koskaan voisi pettää" "en koskaan antaisi anteeksi" "en usko, että oikeasti rakastaa, jos pettää" "en ymmärrä niitä, jotka jatkavat suhteessa, joissa kumppani pettää".

Jestas, siinä taitaa olla kliseet uskottomuudesta... Tähän loppuun voisi vielä kirjoittaa näistä seuraavan kliseen "elämä ei ole noin mustavalkoista".

Äänestä
  • Kyllä tämä asia on näin mustavalkoinen minun mielestäni. Vaikka kirjoitus on kliseistä niin näin se vaan menee. En minä voisi pettää kumppaniani koskaan. Ennemmin jättäisin kuin pettäisin. Jos toista rakastaa oikeasti ei häntä petä. Se on niin yksinkertaista ja mustavalkoista.

    Äänestä

  • Ei minun mielestäni ole se rakkautta jos toista pettää se on puhdasta itsekkyyttä. Jos ei halua olla toisen kanssa se jätetään eikä sitä petetä. Se tosiaan on niin yksinkertaista. EN ole koskaan pettänyt ENKÄ petä. Ehkä sun mielestä pettäminen ja toisen tunteilla leikkiminen on sitten oikein.

    Äänestä

  • mun mielipide kirjoitti:

    Kyllä tämä asia on näin mustavalkoinen minun mielestäni. Vaikka kirjoitus on kliseistä niin näin se vaan menee. En minä voisi pettää kumppaniani koskaan. Ennemmin jättäisin kuin pettäisin. Jos toista rakastaa oikeasti ei häntä petä. Se on niin yksinkertaista ja mustavalkoista.

    Olen samaa mieltä. Pettäminen on tahdonalainen, harkittu teko. Se on rikos (vaikkakaan ei nykyaikana lainopillisessa mielessä) toista ihmistä ja rakkautta kohtaan. Mitään lieventäviä asianhaaroja ei ole. Pettämisestä voi kieltäytyä. Itse olen aina ollut uskollinen ja tulen olemaan kuolemaani saakka, eikä se ole tuottanut mitään vaikeutta, vaikka seksistä pidänkin. Myös kumppaniltani odotan 100% uskollisuutta.

    Äänestä

  • mun mielipide kirjoitti:

    Kyllä tämä asia on näin mustavalkoinen minun mielestäni. Vaikka kirjoitus on kliseistä niin näin se vaan menee. En minä voisi pettää kumppaniani koskaan. Ennemmin jättäisin kuin pettäisin. Jos toista rakastaa oikeasti ei häntä petä. Se on niin yksinkertaista ja mustavalkoista.

    "Jos toista rakastaa oikeasti..."

    Entäpä kun elämääsi ilmestyy ihminen, johon ihastut, rakastut, jolla myös tunteita sua kohtaan, ette voi olla ilman toisianne, mutta et myöskään halua luopua nykyisestäsikään... hienot periaatteet voivat lentää romukoppaan että huiskis vaan.

    Nimim. entinen moralisoija

    Äänestä

  • mun mielipide kirjoitti:

    Ei minun mielestäni ole se rakkautta jos toista pettää se on puhdasta itsekkyyttä. Jos ei halua olla toisen kanssa se jätetään eikä sitä petetä. Se tosiaan on niin yksinkertaista. EN ole koskaan pettänyt ENKÄ petä. Ehkä sun mielestä pettäminen ja toisen tunteilla leikkiminen on sitten oikein.

    Pettää ja tehdä toisesta pelleä ja leikkiä toisen tunteilla.En edes suostu kuuntelemaan noita typeriä juttuja ja leuhkimisia pettämisistä kummaltakaan sukupuolelta.Miksi sitten on toisen kanssa ,jos kerran pitää pettää.Ja luulisi jo heikommilllakin älynlahjoilla varustetun ymmärtävän,ettei se petturin leima ainakaan mikään sankarin merkki ole.Oli sitten selitys mikä tahansa,niin ainakin minun kohdallani se on laakista loppu.Tuli nimittäin
    "kilttinä" miehenä katseltua sitä touhua useampi vuosi.Koskaan en ole tuntenut itseäni niin hölmöksi,kun kerta kerran perään tuli aina uusia juttuja tietoon ja lopulta jo meni siihen ,että ne temppunsa tämä ihminen teki parhaimpien kavereitten ja työkaverien kanssa.Nykyään mä lähden kävelemään heti,jos edellä mainittuja tapahtuu minun suhteissani.Siinä ei selittelyt ja itkut enää auta.

    Äänestä

  • mun mielipide kirjoitti:

    Ei minun mielestäni ole se rakkautta jos toista pettää se on puhdasta itsekkyyttä. Jos ei halua olla toisen kanssa se jätetään eikä sitä petetä. Se tosiaan on niin yksinkertaista. EN ole koskaan pettänyt ENKÄ petä. Ehkä sun mielestä pettäminen ja toisen tunteilla leikkiminen on sitten oikein.

    Ei ei, ei minusta uskottomuus ole oikein muttei väärinkään tai se on jompaa kumpaa riippuen siitä mistä suunnalta katsoo. Samoin kuin tuo syyttäminen: JOs syyttää kumppaniaan itsekkääksi, kun lankesi toiseen, niin aivan yhtä itsekästä on syyttää ja vaatia toiselta uskollisuutta. Ihmissuhteet ovat erilaisia kuin supermarketti: Niiden "hyllyiltä" ei voi poimia omaan koriinsa vain haluamiaan tuotteita.

    Äänestä

  • harkittu teko kirjoitti:

    Olen samaa mieltä. Pettäminen on tahdonalainen, harkittu teko. Se on rikos (vaikkakaan ei nykyaikana lainopillisessa mielessä) toista ihmistä ja rakkautta kohtaan. Mitään lieventäviä asianhaaroja ei ole. Pettämisestä voi kieltäytyä. Itse olen aina ollut uskollinen ja tulen olemaan kuolemaani saakka, eikä se ole tuottanut mitään vaikeutta, vaikka seksistä pidänkin. Myös kumppaniltani odotan 100% uskollisuutta.

    ihminen voi todella ajetella noin tiukasti. Mutta kovin inhimillistä se ei ole. Mitä enemmän odottaa ja vaatii, sitä vähemmän saa. Olkaa lempeitä toisillenne. Myös silloin, kun kumppani tekee mielestäne aivan hel..tin väärin. Jos suhde menee pelkäksi kiristelyksi ja toisen syntien vahtimiseksi, erotkaa. Kukaan ei estä.

    Äänestä

  • gina. kirjoitti:

    Ei ei, ei minusta uskottomuus ole oikein muttei väärinkään tai se on jompaa kumpaa riippuen siitä mistä suunnalta katsoo. Samoin kuin tuo syyttäminen: JOs syyttää kumppaniaan itsekkääksi, kun lankesi toiseen, niin aivan yhtä itsekästä on syyttää ja vaatia toiselta uskollisuutta. Ihmissuhteet ovat erilaisia kuin supermarketti: Niiden "hyllyiltä" ei voi poimia omaan koriinsa vain haluamiaan tuotteita.

    Kysymys ei ollut millään lailla kenenkään syyttelemisestä eikä syyllistämisestä.Aikani minäkin yritin ymmärtää,mutta semmoisesta suhteesta voi tulla mitään jos toinen vaan valehtelee.Siinä mielessä mä pidän tätä elämää supermarkettina,niin kuin asian ilmaisit,että jos ei ole kerran hyvä olla ,niin ei myöskään ole pakko olla semmoisessa tilanteessa.Sitäpaitsi ,jos aina vaan hyväksyy kaikki,niin periaatteessa vaan mahdollistaa sen tilanteen jatkumisen ja tavallisesti vielä pahenemisen.Oma valinta jääkö roikkumaan vai lähteekö kävelemään.

    Äänestä

  • ... mustavalkoista kirjoitti:

    "Jos toista rakastaa oikeasti..."

    Entäpä kun elämääsi ilmestyy ihminen, johon ihastut, rakastut, jolla myös tunteita sua kohtaan, ette voi olla ilman toisianne, mutta et myöskään halua luopua nykyisestäsikään... hienot periaatteet voivat lentää romukoppaan että huiskis vaan.

    Nimim. entinen moralisoija

    ...sellainen, jossa on valmis toista pettämään. Minulle on jotenkin itsestään selvyys ettei toista petä. Niin se vain on.

    JOs ihastuisin tai rakastuisin toiseen olisi ainut oikea teko että jättäisin poikaystäväni, jonka kanssa seurustelen vakavasti nykyisin. En voisi koskaan pettää häntä koska rakastan häntä oikeasti niin paljon. Jos rakkaus loppuisi väliltämme niin luopuisin nykyisestä. Koska ei minulla EIKÄ kellään muullakaan ole oikeutta leikkiä ihmisten tunteilla. Sen verran minulla on itsekunnioitusta ja muiden ihmisten kunnioitusta että kyllä jätän ennemmin kuin petän. Tällä hetkellä minua ei yksinkertaisesti edes kiinnosta muut miehet. On minulla toki miespuolisia kavereita mutta he ovat vain kavereita enkä voisi tuntea heitä kohtaan mitään muuta.
    En usko edes että voisin rakastua tai ihastua kehenkään toiseen sillä poikaystäväni vaan on niin ihana :)
    Mutta JOS kävisi niin että ihastuisin tai rakastuisin toiseen henkilöön niin yksinkertaisesti jättäisin poikaystäväni. Olemme poikaystäväni kanssa juteleet tästäkin vaihtoehdosta ja kumpikin on sitä mieltä, että kyllä se vaan pitää jättää ennemmin kuin pettää.
    Ollaan kummatkin sitä mieltä, että on toisen tunteilla leikkimistä ja todellista välinpitämättömyyttä jos toista pettää. Silloin ei voi kyllä sanoa että rakastaa toista oikeasti.
    Niin ja jos minulle tulisi tunne että olisin ihastunut kahteen henkilöön yhtä aikaa niin siitä huolimatta jättäisin toisen. Koska sen verran nöyrä täytyy olla. Ei minulla ole yksinkertaisesti OIKEUTTA pelleillä kummankin kanssa. Niin se vain on.

    Äänestä

  • gina. kirjoitti:

    Ei ei, ei minusta uskottomuus ole oikein muttei väärinkään tai se on jompaa kumpaa riippuen siitä mistä suunnalta katsoo. Samoin kuin tuo syyttäminen: JOs syyttää kumppaniaan itsekkääksi, kun lankesi toiseen, niin aivan yhtä itsekästä on syyttää ja vaatia toiselta uskollisuutta. Ihmissuhteet ovat erilaisia kuin supermarketti: Niiden "hyllyiltä" ei voi poimia omaan koriinsa vain haluamiaan tuotteita.

    Nyt oli kysymys tosi rakkaudesta. Jos toista oikeasti rakastaa ei häntä petä. Niin se vain on edelleenkin. Jos kaksi ihmistä on suhteessa. Ja on sovittu ettei petetä. Niin on täysin välinpitämätöntä mennä pettämään. Ei silloin välitä toisen tunteista pätkääkään ja se on itsekästä. Ei ole petetyn vika vaan nimenomaan ainoastaan pettäjän vika. Ja mielestäni ei todellakaan ole aivan yhtä itsekästä syyttää ja vaatia toiselta uskollisuutta. Aivan täysin yksinkertainen asia. Ihmissuhteen, joka perustuu todelliseen rakkauteen, pitää perustua rehellisyydelle ja luottamukselle. Eikä sitä ole jos toinen pettää. Ihmissuhteet todellakin ovat erilaisia, mutta tosi rakkaus perustuu uskollisuudelle, luottamukselle ja rehellisyydelle pääasiassa.

    Äänestä

  • ole oikein ... kirjoitti:

    Pettää ja tehdä toisesta pelleä ja leikkiä toisen tunteilla.En edes suostu kuuntelemaan noita typeriä juttuja ja leuhkimisia pettämisistä kummaltakaan sukupuolelta.Miksi sitten on toisen kanssa ,jos kerran pitää pettää.Ja luulisi jo heikommilllakin älynlahjoilla varustetun ymmärtävän,ettei se petturin leima ainakaan mikään sankarin merkki ole.Oli sitten selitys mikä tahansa,niin ainakin minun kohdallani se on laakista loppu.Tuli nimittäin
    "kilttinä" miehenä katseltua sitä touhua useampi vuosi.Koskaan en ole tuntenut itseäni niin hölmöksi,kun kerta kerran perään tuli aina uusia juttuja tietoon ja lopulta jo meni siihen ,että ne temppunsa tämä ihminen teki parhaimpien kavereitten ja työkaverien kanssa.Nykyään mä lähden kävelemään heti,jos edellä mainittuja tapahtuu minun suhteissani.Siinä ei selittelyt ja itkut enää auta.

    Olen täysin samaa mieltä. Elän itse onnellisesti parisuhteessa. Ja rakastan miestäni oikeasti. En voisi koskaan pettää häntä ja luotan ettei hän petä minua. Jos tietooni tulisi että hän pettäisi tai olisi pettänyt minua se olisi kerrasta poikki. Olen hänen kanssaan myös keskustellut tästä ja kummatkin olemme samaa mieltä asiasta. Se on kerrasta poikki.

    Äänestä

  • mun mielipide kirjoitti:

    Nyt oli kysymys tosi rakkaudesta. Jos toista oikeasti rakastaa ei häntä petä. Niin se vain on edelleenkin. Jos kaksi ihmistä on suhteessa. Ja on sovittu ettei petetä. Niin on täysin välinpitämätöntä mennä pettämään. Ei silloin välitä toisen tunteista pätkääkään ja se on itsekästä. Ei ole petetyn vika vaan nimenomaan ainoastaan pettäjän vika. Ja mielestäni ei todellakaan ole aivan yhtä itsekästä syyttää ja vaatia toiselta uskollisuutta. Aivan täysin yksinkertainen asia. Ihmissuhteen, joka perustuu todelliseen rakkauteen, pitää perustua rehellisyydelle ja luottamukselle. Eikä sitä ole jos toinen pettää. Ihmissuhteet todellakin ovat erilaisia, mutta tosi rakkaus perustuu uskollisuudelle, luottamukselle ja rehellisyydelle pääasiassa.

    tuota mitä kirjoitit,minä yritinkin kirjoittaa ,mutta ehkä liian monimutkaisesti ilmaisin itseni.
    Juuri noin sen pitää mennä mitä sanoit.

    Äänestä

  • ole oikein.. kirjoitti:

    tuota mitä kirjoitit,minä yritinkin kirjoittaa ,mutta ehkä liian monimutkaisesti ilmaisin itseni.
    Juuri noin sen pitää mennä mitä sanoit.

    kummatkin tarkoitettiin samaa :) ja miun mielestä ihan selvästi ilmaisit itsesi joskus on vaan vaikea saada tunteitaan julki :)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


mun mielipide kirjoitti:

Tää on tietty oma mielipiteeni mut minun mielestäni pettäminen ei koskaan ole oikein. Itse en voisi koskaan pettää poikaystävääni ja en voisi antaa anteeksi jos hän pettäisi minua. En usko että ihminen oikeasti rakastaa toista ihmistä jos pettää tätä. Ei se ole rakkautta jos satuttaa toista tuolla tavoin. Ymmärrän kyllä heitä, joilla on lapsia ja jotka jatkavat suhdetta vaikka toinen pettäisi, koska jos puoliso on muuten hyvä ihminen ja välittää lapsista ei välttämättä pysty laittamaan välejä poikki koska on ajateltava lapsiakin. Toisaalta taas joskus ei kannata jatkaa suhteessa, jossa toinen pettää vaikka olisi lapsiakin. Se on tapauskohtaista.

En kuitenkaan ymmärrä niitä teinejä ja vanhempiakaan ihmisiä, joilla ei ole lapsia ja jotka jatkavat suhteessa, jossa toinen pettää. Silloin pettäjä on hyväksikäyttäjä eikä kannata uskoa selityksiä, joissa pettäjä lupaa muuttua, koska niin ei tule tapahtumaan. Jos kerran pettää on kynnys alempi pettää uudestaan. Ja jos kerrankin pettää on se merkki siitä ettei rakasta toista oikeasti.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu