Noniin, jos tässä sanaisen arkkunsa viimeinkin raottaa, ikisinkkuudesta.
Koskapa aiheen otan esille, sanottakoon suoraan, että toistaiseksi kuulun itse tähän ryhmään. Ikää kuitenkin on karttunut sen verran (33), etten usko muutosta olevan näköpiirissäkään, vaikka olen koittanut aktivoitua myös seuranhakurintamalla, mistä toistaiseksi tuloksena hammastahnamainosmaisesti pyöreä nolla.
Varmaan siinä täytyy olla jokin syy, erilaisia olettamuksia asiaan liittyen:
Ikisinkku ei:
-asu kaupungissa/kasvukeskuksissa, mihin naiset mieluusti karkaavat
-lähesty herkästi toista ihmistä, koska kokee sen toisen ihmisen kannalta tunkeiluksi, vaikkei näin aina olisikaan
-omaa paksua lompakkoa tai
-ole presidentin tasoisessa hyllyvirassa
-ole maailman komein päältä, mutta sisältä hän voi hohtaa täyttä kultaa: pitää sanansa, on rehellinen, luottamuksenarvoinen (vissiin poissa muodista nykyään, olettaisin)
-kykene petokseen
-ole aikautunut kertaakaan sänkypuuhiin, koska on joko ujompaa sorttia, ei ole ehtinyt, tai säästää sen siihen yhteen ja ainoaan oikeaan (jota ei koskaan tule)
- ja mitä vielä lisää, varmaan tekijöitä löytyy useita.
Ikisinkkuus voi olla joko tahatonta tai vakaumuksesta johtuvaa, tai yksinkertaisesti pakon sanelema juttu, tai jokin näiden seikkojen yhdistelmä.
Entäs sitten seksipuoli?
No, kyllä keho oppii olemaan ilmankin: Elää kuitenkin täytyy, oli seksiä tai ei. Tunnepuoli tässä suhteessa siirtyy pikkuhiljaa sivummalle ja tilalle tulee enemmän ajatuspuoli ja etenkin paljon muita askareita korvaamaan "menetystä". Pistin tuon menetyksen lainausmerkkeihin, koska minulla ei ole tietoa, menettääkö tuossa yhtään mitään. Ei varmaankaan. (?)
No, seurapuoli kyllä välillä nostaa päätään siinä mielessä, että toisinaan tuntee jotain puuttuvan, vaikka ajatuksensa koittaa pitää muissa askareissa. Teoriassa voisi olla hieno kokemus, jos joskus jossain olisi joku minua varten ja tietenkin samaa toivoo toiseenkin suuntaan.
Ehkä jossain toisessa todellisuudessa sitten. Maa kutsuu ja palataan taas arkeen, tai oikeammin viikonloppuun,mikä sekin kuluu kaikennäköisten muiden askareiden parissa...
Koskapa aiheen otan esille, sanottakoon suoraan, että toistaiseksi kuulun itse tähän ryhmään. Ikää kuitenkin on karttunut sen verran (33), etten usko muutosta olevan näköpiirissäkään, vaikka olen koittanut aktivoitua myös seuranhakurintamalla, mistä toistaiseksi tuloksena hammastahnamainosmaisesti pyöreä nolla.
Varmaan siinä täytyy olla jokin syy, erilaisia olettamuksia asiaan liittyen:
Ikisinkku ei:
-asu kaupungissa/kasvukeskuksissa, mihin naiset mieluusti karkaavat
-lähesty herkästi toista ihmistä, koska kokee sen toisen ihmisen kannalta tunkeiluksi, vaikkei näin aina olisikaan
-omaa paksua lompakkoa tai
-ole presidentin tasoisessa hyllyvirassa
-ole maailman komein päältä, mutta sisältä hän voi hohtaa täyttä kultaa: pitää sanansa, on rehellinen, luottamuksenarvoinen (vissiin poissa muodista nykyään, olettaisin)
-kykene petokseen
-ole aikautunut kertaakaan sänkypuuhiin, koska on joko ujompaa sorttia, ei ole ehtinyt, tai säästää sen siihen yhteen ja ainoaan oikeaan (jota ei koskaan tule)
- ja mitä vielä lisää, varmaan tekijöitä löytyy useita.
Ikisinkkuus voi olla joko tahatonta tai vakaumuksesta johtuvaa, tai yksinkertaisesti pakon sanelema juttu, tai jokin näiden seikkojen yhdistelmä.
Entäs sitten seksipuoli?
No, kyllä keho oppii olemaan ilmankin: Elää kuitenkin täytyy, oli seksiä tai ei. Tunnepuoli tässä suhteessa siirtyy pikkuhiljaa sivummalle ja tilalle tulee enemmän ajatuspuoli ja etenkin paljon muita askareita korvaamaan "menetystä". Pistin tuon menetyksen lainausmerkkeihin, koska minulla ei ole tietoa, menettääkö tuossa yhtään mitään. Ei varmaankaan. (?)
No, seurapuoli kyllä välillä nostaa päätään siinä mielessä, että toisinaan tuntee jotain puuttuvan, vaikka ajatuksensa koittaa pitää muissa askareissa. Teoriassa voisi olla hieno kokemus, jos joskus jossain olisi joku minua varten ja tietenkin samaa toivoo toiseenkin suuntaan.
Ehkä jossain toisessa todellisuudessa sitten. Maa kutsuu ja palataan taas arkeen, tai oikeammin viikonloppuun,mikä sekin kuluu kaikennäköisten muiden askareiden parissa...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.